Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarissa juttu ukrainalaisista mansikkapelloilla.
24.05.2020 |
Mutta maksumuurin takana. Mikä se on miksi suomalaiset eivät jutun mukaan kelpaa?
Kommentit (140)
Yksi harson levittäjistä on 33-vuotias Julia Slupitskaja. Hän on kotoisin Umanin kaupungista keskeltä Ukrainaa. Hyvää englantia puhuva Slupitskaja työskenteli viime kesän Uudellamaalla kaaliviljelmällä, ja tänä vuonna hän oli tulossa töihin kasvihuoneelle.
”16. maaliskuuta he ilmoittivat, etteivät otakaan minua. Koska minulla oli jo luvat valmiina, hankkiuduin tänne ystävättäreni avulla. Hän on työskennellyt tilalla jo aiemmin. Matkustin maitse Valko-Venäjän Minskiin, josta lensin Helsinkiin”, hän kertoo.
On tyypillistä, että ukrainalainen hakee maatilalle tuttavien suosituksesta. Toinen vaihtoehto on kalliimpi: ukrainalaisen välittäjän käyttäminen.
Slupitskaja kertoo maksaneensa puolen vuoden työstä kasvihuoneella välitystoimistolle tuhat euroa. Työt peruuntuivat, mutta välittäjä ei palauttanut maksua. Lisäksi Suomeen tuleva maksaa Migrille kausityöluvasta. Puolen vuoden lupa maksaa 410 euroa.
Rannikon tila karttaa välittäjiä. Jos työnhakija paljastuu välittäjän asiakkaaksi, Iina Rannikko on soittanut hakijalle ja palkannut tämä suoraan.
Julia Slupitskaja työskentelee pellolla rivakasti. Hän on kuitenkin ammattilainen, agronomi, joka on viime vuodet ollut töissä lannoitefirmassa.
”Pelto on minun juttuni”, hän sanoo. ”Puutarhaviljely on tuttua lapsesta asti. Kasvatamme omat vihanneksemme.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltakahdeksalta alamme oikaista vanhoja harsoja, jotka tuuli ja sade ovat piesseet märäksi mytyksi. Kankaan nostelu lätäköistä viilenevässä illassa ei ole miellyttävää, mutta porukka ei valita.
”Jokainen meistä on tehnyt tietoisen valinnan. Emme ole tulleet tänne lepäilemään. Kaikki ovat valmiita työskentelemään päivällä ja yöllä. Sellaiset, jotka ovat rakennelleet pilvilinnoja helposta rahasta, lähtevät nopeasti pois”, Slupitskaja sanoo.
Fyysinen yötyö taitaakin olla tärkeä syy sille, miksei tätä tehdä suomalaisvoimin.
Esa Rannikko kertoo usein pyytäneensä suomalaisiakin öiseen hallantorjuntaan – kolmen tunnin päästä paikalle on saattanut ilmestyä joku.
Ukrainalaiset taas asuvat tilan omassa majoituksessa ja ovat aina käytettävissä. Tänään porukka pysyy pellolla yhteen asti yöllä.
Viljanviljely ja karjanhoito ovat Suomessa jo pitkälle automatisoituja. Tiloilla ei tarvita suurta määrää käsipareja.
Puutarhoissa on toisin. Esimerkiksi mansikanviljelyssä taimenistutusrobotit eivät ole yleistyneet, marjat osaa poimia kunnolla vain ihminen.
Samaan aikaan tilakoko ja työvoiman tarve ovat kasvaneet. Kun Esa Rannikon vanhemmat ryhtyivät päätoimisiksi puutarhaviljelijöiksi 30 vuotta sitten, oman perheen voimat riittivät 2,5 hehtaarin peltotilkun hoitoon. Nyt hehtaareja on 180.
Vierastyövoima tuli marja- ja vihannestiloille 1990-luvulla. Ensin virolaiset, sitten venäläiset. Vähitellen naapurimaissa elintaso nousi ja tulijoiden virta ehtyi. Sen jälkeen apu löytyi Euroopan kaakkoiskulmalta, korruption ja köyhyyden koettelemasta ja Putinin Venäjän ruhjomasta mustanmullan maasta, Ukrainasta.
Pohjois-Ukrainan Sumysta kotoisin oleva 32-vuotias Andri on koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta irtisanoutui alan työstään. Rannikon puutarhassa hän on toista kautta. Tänä vuonna hän saapui tilalle hommiin jo tammikuussa.
”Ukrainassa sairaanhoito voi olla vain altruistin ammatti. Siitä maksetaan sata euroa kuussa. Työasunkin joutuu ostamaan omalla rahalla. Ilmaista terveydenhoitoa ei ole. Jos potilaalla ei ole rahaa, niin hei hei”, hän kuvaa.
Kaikilla ukrainalaisilla kausityöntekijöillä on Suomessa tavoitteensa: tienata autoon, lapsen koulutukseen, hääjuhlaan, remonttiin. Andri säästää asuntoon, johon hän tarvitsee noin 20 000 euroa.
”Ukrainassa palkasta ei jää mitään säästöön. Lainaa kyllä saisi, mutta pankki vie housutkin. Korko on 25 prosenttia.”
Paljonko Suomessa voi sitten tienata?
Rannikon puutarha maksaa useimmille ukrainalaisille maatalousalan työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa, 8 euroa ja 71 senttiä tunnilta.
Julia Slupitskaja arvioi, että puolen vuoden työstä jää käteen 6 000–7 000 euroa, kun vero, matkat, luvat ja asuminen on maksettu pois. Runsas tonni kuussa siis.
Välillä pidetään puolen tunnin lounastauko. Tarpeilleen pääsee bajamajaan, joita tököttää pellon keskellä.
Koska Esa Rannikolla on muuta tekemistä, hän luovuttaa traktorinsa 23-vuotiaalle Dima Andrijevskille. Rannikko on pannut merkille tämän kiinnostuksen koneisiin.
Andrijevskille homma ei tuota vaikeuksia, sillä perheen peltotilkulla Keski-Ukrainan Blagovištšenskessa on juhtana 80-luvun ukrainalainen JuMZ-traktori.
Rannikko tuntuu nauttivan roolistaan, vaikkei ole helppoa ohjata satoja vierastyöläisiä. Pellolla hän huutaa, nauraa, opastaa ja tekee mukana.
Hänen mukaansa ukrainalaisjoukon etu on se, että ryhmä perehdyttää uudet tulokkaat työhönsä.
”Hyvin sitoutuneet kantavat myös heikommat. Joukkue vetää.”
Sairaanhoitaja-Andrin mukaan Rannikko ei ole mikään orjapiiskuri.
”Hän voi ärähtää, mutta silloin joku ei ole tehnyt työtään. Hänelle raha ei ole tärkeintä, vaan hän työskentelee ihmisten kanssa. Hän sanoo, että jos teemme istutukset, suojaukset ja hoitotyöt hyvin, meillä kaikilla on myös satoa, jota kerätä”, Andri kertoo.
Suomalaisena äitienpäivänä Rannikko kukittaa tilalla olevat äidit. Jos joku työntekijöistä joutuu pulaan, isäntäväki pelastaa.
”Ukrainalaiset aina sanovat, että nyt on maalinkaja probleema, pikku ongelma. Kerrankin yksi soitti pikku ongelmasta. Auto oli aivan kyljellään ojassa”, Rannikko sanoo.
Sitten on isoja ongelmia, kuten Ukrainan sota. Se on näkynyt tilalla dramaattisesti. Erään naisen talo Itä-Ukrainassa ammuttiin tohjoksi sillä välin, kun hän oli Halikossa.
Nuori miestyöntekijä taas kaatui myöhemmin rintamalla.
Vierailija kirjoitti:
Juttua lukiessa heräsi ihmetys että kai noi noudattaa työaikalakeja? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä duunia 24/7 vaikka asuisikin kopissa tilan alueella. Muutenkin laissa on viikkotyöajat ja lepoajat määritetty sekä määräyksiä työvuoroista jotka tulisi tietää pari viikkoa etukäteen.
Totta hemmetissä joku porukka vaikuttaa halvemmalta jos niillä teetetään töitä ympäri vuorokauden ja laeista piittaamatta. Vai oliks tässä taas se että koska kepu niin erivapauksia maaseudulla? Ehkä jonkun kannattaisi tarkistaa noiden tilojen työskentelyolot.
Hyvä Kepu!
Orjamarkkinat ovat Suomessa arkipäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttua lukiessa heräsi ihmetys että kai noi noudattaa työaikalakeja? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä duunia 24/7 vaikka asuisikin kopissa tilan alueella. Muutenkin laissa on viikkotyöajat ja lepoajat määritetty sekä määräyksiä työvuoroista jotka tulisi tietää pari viikkoa etukäteen.
Totta hemmetissä joku porukka vaikuttaa halvemmalta jos niillä teetetään töitä ympäri vuorokauden ja laeista piittaamatta. Vai oliks tässä taas se että koska kepu niin erivapauksia maaseudulla? Ehkä jonkun kannattaisi tarkistaa noiden tilojen työskentelyolot.
Lue alan TES ja huomaat, että maataloudessa työpäivä ei ole 7h 15min.
Ukrainalaiset ovat tulleet Suomeen tienaamaan, joten he tekevät vaikka 28/7 töitä, kun siitä palkkaa maksetaan eli ihan mielellään menevät vetämään harsoja mansikantaimien päälle yölläkin, koska siitä saa palkkaa, nukkumisesta ei.
En ymmärrä, miksi ihmeessä täällä itketään sitä, että ulkomaalaiset tekevät työn, jota suomalainen ei halua tehdä ja ulkomaalaiset ovat kaiken lisäksi sitä työtä ihan mielellään tekemässä.10 000 suomalaista haki noita töitä. Mitä sä selität, ettei suomalaiset halua tehdä töitä?
Niin haki, mutta kun keskusteltiin määräaikaisen työsuhteen pituudesta, alkoi moni suomalainen katua. Ei, he eivät voi sitoutua olemaan töissä lokakuun loppuun asti. Ei, he haluavat mahdollisuuden mennä oman alansa töihin heti, kun lomautus loppuu/löytyy uusi työpaikka. Ei, täytyy olla mahdollisuus saada vapaasti valita, koska työsuhde päättyy ja mitä se sisältää sekä mahdollisuus valita, mitä TESsiä noudatetaan. Että oikeastiko maatalouden TES antaa mahdollisuuden 11 tunnin työpäivään - ei minulle, kiitos vain.
On eri asia hakea töitä kuin solmia työsopimus.Kerropa lähde tuolle tiedolle.
Kolmella lähitilalla tehdyt haastattelut, yhteensä vähän yli 40 henkilöä haastateltiin ja 3 tuli lopulta töihin. Lomautetut ilmoitti heti kättelyssä, että he eivät ole enää heinäkuussa töissä.
Arvasin. Olet itse mansikanviljelijä, joka yrittää selitellä asioitaan parhain päin. Ei mene läpi. Myy ne mansikkasi vaikka sinne Ukrainaan, minä en ainakaan niitä enää osta.
Minäpä ostan sitten vähän enemmän. :D
Mitä helvettiä:
”Fyysinen yötyö taitaakin olla tärkeä syy sille, miksei tätä tehdä suomalaisvoimin.
Esa Rannikko kertoo usein pyytäneensä suomalaisiakin öiseen hallantorjuntaan – kolmen tunnin päästä paikalle on saattanut ilmestyä joku.
Ukrainalaiset taas asuvat tilan omassa majoituksessa ja ovat aina käytettävissä. Tänään porukka pysyy pellolla yhteen asti yöllä.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helmikuussa juuri ennen koronaa Esa Rannikko osti Hajalan kylästä tyhjilleen jääneen vanhainkodin.
Nyt sitä kunnostetaan majoitustilaksi. Julia Slupitskaja ja muutama muu nainen maalaavat ja tapetoivat sisällä. Dima Andrijevski ja miesjoukko kiinnittävät katolla aurinkopaneeleita, sillä Rannikon mielestä sähkön tuonti ulkomailta on turhaa.
Rannikko sanoo olevansa paitsi viljelijä myös liikennöitsijä, hotellinpitäjä, kiinteistönhuoltaja, henkilöstöjohtaja, putkimies ja konemekaanikko.
Toistaiseksi työntekijät vastaavat itse ruokailuistaan ja käyvät tilan autolla Halikon Prismassa. Pandemian vuoksi vanhainkodin suurtalouskeittiö otetaan kuitenkin pian käyttöön, jotta kaupassa käyntiin liittyvä riski poistuisi.
Virus otetaan täällä vakavasti. Sen tunkeutuminen yhteismajoitukseen olisi katastrofi. Vanhainkodin toinen pääty toimii eristettynä majoitustilana, jossa Ukrainasta tulevat ovat ensimmäiset kaksi viikkoa karanteenissa.
Koska Dima Andrijevskin äiti ja sisko ovat siellä, perhe ei istu iltaa yhdessä. Töihinkin he kulkevat eri autoilla, mutta pellolla he kohtaavat. Siellä karanteenilaiset pitävät kasvoillaan 3D-tulostimella tehtyä maskia, jonka kalvot lentelevät pitkin peltoa kovassa tuulessa.
Vanhainkodin viereinen Kivilinna, entinen kunnalliskoti, on myös majoituskäytössä. Saan sängyn sieltä. On vielä väljää: neljän hengen huoneissa asuu kaksi ihmistä. Iltaisin on rauhallista, sillä porukka on väsynyttä. Tänään keittiössä tuoksuu possu-nuudelikeitto, jolla vietnamilaiset kestitsevät ukrainalaisia. Saunakin olisi, mutta harva jaksaa löylytellä.
Jotkut soittelevat videopuheluita kotiin. Olena Sytšakilla ja hänen miehellään on viisivuotias poika, joka asuu nyt isovanhempien luona.
”Hän kysyy koko ajan, milloin palaamme”, Sytšak sanoo.
Ei aivan pian. Pariskunta aikoo olla Halikossa puoli vuotta.
Hyvä, että halukkaille tekijöille löytyy työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttua lukiessa heräsi ihmetys että kai noi noudattaa työaikalakeja? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä duunia 24/7 vaikka asuisikin kopissa tilan alueella. Muutenkin laissa on viikkotyöajat ja lepoajat määritetty sekä määräyksiä työvuoroista jotka tulisi tietää pari viikkoa etukäteen.
Totta hemmetissä joku porukka vaikuttaa halvemmalta jos niillä teetetään töitä ympäri vuorokauden ja laeista piittaamatta. Vai oliks tässä taas se että koska kepu niin erivapauksia maaseudulla? Ehkä jonkun kannattaisi tarkistaa noiden tilojen työskentelyolot.
Lue alan TES ja huomaat, että maataloudessa työpäivä ei ole 7h 15min.
Ukrainalaiset ovat tulleet Suomeen tienaamaan, joten he tekevät vaikka 28/7 töitä, kun siitä palkkaa maksetaan eli ihan mielellään menevät vetämään harsoja mansikantaimien päälle yölläkin, koska siitä saa palkkaa, nukkumisesta ei.
En ymmärrä, miksi ihmeessä täällä itketään sitä, että ulkomaalaiset tekevät työn, jota suomalainen ei halua tehdä ja ulkomaalaiset ovat kaiken lisäksi sitä työtä ihan mielellään tekemässä.10 000 suomalaista haki noita töitä. Mitä sä selität, ettei suomalaiset halua tehdä töitä?
Niin haki, mutta kun keskusteltiin määräaikaisen työsuhteen pituudesta, alkoi moni suomalainen katua. Ei, he eivät voi sitoutua olemaan töissä lokakuun loppuun asti. Ei, he haluavat mahdollisuuden mennä oman alansa töihin heti, kun lomautus loppuu/löytyy uusi työpaikka. Ei, täytyy olla mahdollisuus saada vapaasti valita, koska työsuhde päättyy ja mitä se sisältää sekä mahdollisuus valita, mitä TESsiä noudatetaan. Että oikeastiko maatalouden TES antaa mahdollisuuden 11 tunnin työpäivään - ei minulle, kiitos vain.
On eri asia hakea töitä kuin solmia työsopimus.Kerropa lähde tuolle tiedolle.
Kolmella lähitilalla tehdyt haastattelut, yhteensä vähän yli 40 henkilöä haastateltiin ja 3 tuli lopulta töihin. Lomautetut ilmoitti heti kättelyssä, että he eivät ole enää heinäkuussa töissä.
Tietenkin lomautettujen pitää mennä takaisin töihin, kun lomautus loppuu tai työnantaja käskee. Ei kai kukaan hanki potkuja vakityöstään kausityön takia ja etenkään silloin, kun oma koti ja perhe on siellä vakityöpaikkakunnalla.
kun tekstiilivienti itään loppui Neuvostoliiton romahdukseen.
Rannikkojen asuman Pummin talon edessä on alue, joka näyttää tavalliselta pihalta lasten leikkipaikkoineen ja puutarhatuoleineen. Sitä ympäröi varastorakennusten, ajoneuvojen ja taimitunnelien sekamelska. Maisemaa katsellessa näkee, mihin Rannikko rahansa käyttää: yrityksen toimintaan, ei pihan puunaamiseen.
”Pidän tuotannon kunnossa, mutta kulissien kanssa on vähän niin ja näin.”
On Halikossa niitäkin, joilla myös kulissit ovat kunnossa.
Peltonaapurina on Suomen ehkä kuuluisin maanviljelijä, Joensuun kartanon isäntä sekä Sampo-konsernin ja UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos.
Naapuriaan Rannikko arvostaa, koska tämä on laittanut rappiolle päässeen kartanon kuntoon. Yhtä asiaa Rannikko ei kuitenkaan oikein sulata: Wahlroosin fasaaneja, joita Joensuun kartano kasvattaa riistalinnuiksi.
Rannikko sanoo nähneensä paljon lintujen tekemää tuhoa pellolla, mutta ei mitään fasaaniin verrattavaa.
”Normaalisti lintu nokkii mansikkaan reiän, mutta fasaani tekee siitä sosetta. Marjat lentävät metrin kaaressa.”
Suomessa on koronakeväänä keskusteltu maatalouden huoltovarmuudesta ja vierastyövoiman merkityksestä. Mutta voiko mansikan yhteydessä puhua huoltovarmuudesta? Ihmisiä ei menehdy mansikan puutteeseen. Ammattimainen marjanviljely alkoi Suomessa vasta 1960-luvulla. Sodastakin selvittiin ilman puutarhamansikkaa.
On myös ihmetelty, mikseivät viljelijät palkkaa kotimaista kausityövoimaa.
Rannikko on palkannut suomalaisiakin, mutta lähinnä spesiaalihommiin. Kastelua hoitavat nyt suomalaiset, sillä tilalle jäi tulematta kolme ukrainalaista, joiden vastuulla kastelujärjestelmä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako ne edes ylityökorvauksia noista yöherätyksistä?
No joo. Kuulostaa siltä, että saadakseen suomalaisia noihin hommiin olisi maksetattava kunnon palkkaa. Kyllähän suomalainenkin lähtee raatamaan esim. öljynporauslautalle keskelle pohjanmerta, mutta odottaa kunnon korvausta.
No ei tietenkään saa mitään lisiä. Jos alkavat vaatia TES:n mukaisia työehtoja niin lähtö tulee heti.
Tämä!
Matti Syrjärinne kertoo tulleensa lomautetuksi LeinoCastin valimolta.
”Olisin voinut jäädä kotiin [ansiopäivärahalla], mutta aika kävi pitkäksi. Soitin tänne ja kysyin töitä.”
Nyt Syrjärinne ajaa tilalle joka arkiaamu Salosta asentamaan pumpputraktoreita. Halikonjoen rantaan on parkkeerattu 50-luvun Ford Major -traktori, sillä Rannikon puutarhan kastelujärjestelmä perustuu näihin museovehkeisiin.
Syrjärinne käynnistää traktorin, lorauttaa pumppuun siemenveden ja kaataa lannoitetta säiliöön. Sitten hän ajaa mönkijällä pellolle availemaan venttiilejä ja tutkimaan lohkoa, jonne kastelu on ohjattu.
Kasteluhommissa on kolme muutakin suomalaismiestä. Päätyöstään lomautetuissa suomalaisissa on Esa Rannikon mukaan kuitenkin viljelijälle riskinsä: jo kaksi heistä on kutsuttu takaisin varsinaisiin töihinsä.
Rannikot korostavat, että he ottavat vastaan kaikki työhaluiset suomalaiset. Sadonkorjuuaikaan he ovat aina työllistäneet suomalaisia. Nämä hakeutuvat lähinnä konttoriin, kuljetuksiin ja pakkaamoon.
Siitä huolimatta he tarvitsevat ammattitaitoiset ukrainalaisensa, jotka tietävät kuinka homma pellolla toimii.
”Jos ihminen tuodaan pellon laitaan ja jätetään sinne, ei siitä tule mitään. Mikään työpaikka ei toimi, jos pitää kerralla vaihtaa koko henkilökunta”, Esa Rannikko sanoo.
Neljäs ja viimeinen päiväni tilalla on pyhitetty tihkuletkujen paikkaukselle.
Kasteluletkuista vesi ohjautuu peltolohkoilla ohuisiin tihkuletkuihin, jotka kulkevat mansikkapenkissä muovin alla ja pisaroivat vettä maahan.
Nyt letkut tihkuvat liiaksikin, sillä myyrät ovat lumettomana talvena jyrsineet ne pilalle. Tilan pitkäaikainen työntekijä Juha Auer ei muista koskaan nähneensä vastaavaa tuhoa. Letkuja on korjattu jo kuukausi, ja työ jatkuu yhä.
Vuotokohta pitää etsiä suojamuovin alta, letkunpätkä leikataan irti, vaihdetaan uuteen ja liitetään jatkopalalla. Mittakaava on vaikuttava: pelloille on jo laitettu 38 000 jatkopalaa ja 80 kilometriä uutta letkua.
Seitsemältä illalla lopetan työni Rannikon puutarhalla. Ukrainalaisia kuskataan vielä harsohommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanottiin että saavat suomalaisen maatalousalan minimipalkan 8,71€/h. Jotain hommia tehdään myös urakkapalkalla, ja yö- ja sunnuntailisät maksetaan, mutta toisaalta maksavat majoituksestaan. Tonnin verran jää kuussa käteen. Ukrainassa kuukausiansio voi olla pikemminkin satasen luokkaa, joten heille lottovoitto. Noissa yöhommissa oli myös se, että kun asuvat tilan omassa majoituksessa niin ovat lähellä saatavilla, jos tarvitaan akuutisti yöllä jotain. Kotonaan asuvien suomalaisten tulossa kestäisi, vaikka tulisivatkin yötyöhön.
Tämä. Tuntipalkka sääntöjen mukainen, mutta maksavat majoituksesta ja mahdollisesti ruuasta. Tämän työnantaja siis saa takaisin itselleen, todelliset majoituskulut ovat pienemmät kuin perittävä maksu. Eli tuntipalkka oikeasti kulujen jälkeen röyhkeän pieni.
Suomalainen ei tarvitse majoitusta tai ruokaa. Joten on liian suuri kuluerä. Kyllä hautuumaalla ym tehdään fyysistä työtä hankalissa asennoissa, vaikka kitkemällä koko vuoro. Silti on hakijoita, etten usko olevan työvoimassa joku vika. Ne on ne kulut, ei saada voittoa Suomalaisten kanssa.
Ukrainan kansantuote asukasta kohden on yli 13 kertaa pienempi kuin Suomessa. Maa on köyhempi kuin Bolivia, Algeria tai Sri Lanka.
Mutta jos maa nousee vielä jaloilleen, kausityöntekijöitä joudutaan hakemaan muualta.
Kivilinnan eteisessä on taulu, johon on joka päivä tussilla kirjoitettu työntekijöiden toteutuneet työajat.
Sadonkorjuuaikana palkkaus muuttuu urakkaperusteiksi. Mansikkakilosta saa euron ja viisi senttiä. Iina Rannikon mukaan ripeä ukrainalainen voi kerätä 7–25 kiloa tunnissa.
Suomalaisnuorella taas saattaa mennä puoli tuntia pelkkään vessareissuun puhelimen kanssa.
Palkastaan ukrainalaiset maksavat tilalle majoituksesta vajaat 180 euroa kuussa.
Työehtosopimuksen mukaan yli-, yö- ja viikonlopputöistä pitää maksaa erikseen. Kun Lounais-Suomen aluehallintovirasto tarkasti marjatiloja vuosina 2017–2019, lisäkorvausten maksamisesta jouduttiin muistuttamaan eniten.
Rannikon puutarhalla ukrainalaiset sanovat, että he saavat työstä aina saman tuntipalkan.
Esa Rannikon mukaan yritys maksaa sunnuntai- ja lomakorvaukset, mutta ylityötunnit tasataan ja harsotuksen kaltaisista yötyökeikoista pyritään maksamaan urakkapalkkaa, joka on noin 20 prosenttia tuntipalkkaa korkeampi.
Mansikanviljely on parhaiten kannattavia maatalouden tuotantosuuntia Suomessa. Rannikon puutarhan liikevaihto oli viime vuonna neljä miljoonaa euroa ja verotettava voitto noin 800 000 euroa.
Voi silti olla, että mansikan hinta olisi korkeampi, jos tilojen työt tekisivät suomalaiset kaksivuorotyönä.
Tämän vuoden suuri kysymys Rannikon tilalle on tietenkin se, kuinka käy koronaviruksen kanssa.
Sanna Marinin hallituksen linjauksen mukaisesti Ukrainasta voi saapua vielä yhteensä 3 000 kausityöläistä alkuperäisen 1 500:n lisäksi. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestö lennättää heitä nyt suoraan Kiovasta.
Halikossa ensimmäiset mansikat pitäisi poimia 10. kesäkuuta. Silloin tilalla täytyisi olla 250 työntekijää ja juhannusviikolla peräti 500.
Saadaanko heidät tänne?
Sitä ei tiedä kukaan. Iina Rannikon mukaan pullonkaula on Migri, joka ei ehdi tehdä lupia. Esa Rannikko on huolissaan. Kelit ovat surkeita, väkeä vähän ja koronavirus voi hetkessä kaataa kaiken.
”HOK:sta soitettiin ja kehotettiin välttämään hulluja riskejä”, Rannikko sanoo.
Jos kaikki riskit toteutuvat, hän pelkää olevansa pian entinen yrittäjä.
Rannikon puutarha on tyypillinen suomalainen pienyritys, joka perustuu yhden pariskunnan jaksamiseen. Välillä Esa Rannikko käyskentelee kaksinkerroin vääntyneenä. Iskias vaivaa, mutta hän jatkaa työntekoa. Seuraavana päivänä on haettava Mehiläisestä pistos relaksanttia.
Vierailija kirjoitti:
Juttua lukiessa heräsi ihmetys että kai noi noudattaa työaikalakeja? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä duunia 24/7 vaikka asuisikin kopissa tilan alueella. Muutenkin laissa on viikkotyöajat ja lepoajat määritetty sekä määräyksiä työvuoroista jotka tulisi tietää pari viikkoa etukäteen.
Totta hemmetissä joku porukka vaikuttaa halvemmalta jos niillä teetetään töitä ympäri vuorokauden ja laeista piittaamatta. Vai oliks tässä taas se että koska kepu niin erivapauksia maaseudulla? Ehkä jonkun kannattaisi tarkistaa noiden tilojen työskentelyolot.
Suonenjoelta kotoisin olevana voin sanoa, että noita tuontityöläisiä k*staan linssiin ihan yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttua lukiessa heräsi ihmetys että kai noi noudattaa työaikalakeja? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä duunia 24/7 vaikka asuisikin kopissa tilan alueella. Muutenkin laissa on viikkotyöajat ja lepoajat määritetty sekä määräyksiä työvuoroista jotka tulisi tietää pari viikkoa etukäteen.
Totta hemmetissä joku porukka vaikuttaa halvemmalta jos niillä teetetään töitä ympäri vuorokauden ja laeista piittaamatta. Vai oliks tässä taas se että koska kepu niin erivapauksia maaseudulla? Ehkä jonkun kannattaisi tarkistaa noiden tilojen työskentelyolot.
Lue alan TES ja huomaat, että maataloudessa työpäivä ei ole 7h 15min.
Ukrainalaiset ovat tulleet Suomeen tienaamaan, joten he tekevät vaikka 28/7 töitä, kun siitä palkkaa maksetaan eli ihan mielellään menevät vetämään harsoja mansikantaimien päälle yölläkin, koska siitä saa palkkaa, nukkumisesta ei.
En ymmärrä, miksi ihmeessä täällä itketään sitä, että ulkomaalaiset tekevät työn, jota suomalainen ei halua tehdä ja ulkomaalaiset ovat kaiken lisäksi sitä työtä ihan mielellään tekemässä.10 000 suomalaista haki noita töitä. Mitä sä selität, ettei suomalaiset halua tehdä töitä?
Niin haki, mutta kun keskusteltiin määräaikaisen työsuhteen pituudesta, alkoi moni suomalainen katua. Ei, he eivät voi sitoutua olemaan töissä lokakuun loppuun asti. Ei, he haluavat mahdollisuuden mennä oman alansa töihin heti, kun lomautus loppuu/löytyy uusi työpaikka. Ei, täytyy olla mahdollisuus saada vapaasti valita, koska työsuhde päättyy ja mitä se sisältää sekä mahdollisuus valita, mitä TESsiä noudatetaan. Että oikeastiko maatalouden TES antaa mahdollisuuden 11 tunnin työpäivään - ei minulle, kiitos vain.
On eri asia hakea töitä kuin solmia työsopimus.Kerropa lähde tuolle tiedolle.
Kolmella lähitilalla tehdyt haastattelut, yhteensä vähän yli 40 henkilöä haastateltiin ja 3 tuli lopulta töihin. Lomautetut ilmoitti heti kättelyssä, että he eivät ole enää heinäkuussa töissä.
Arvasin. Olet itse mansikanviljelijä, joka yrittää selitellä asioitaan parhain päin. Ei mene läpi. Myy ne mansikkasi vaikka sinne Ukrainaan, minä en ainakaan niitä enää osta.
Ei, en ole mansikanviljelijä, olen toimistotöissä lähikaupungissa. Asun maalla, mutta en viljele maata. Minua ihmetyttää se, millaista puhdasta vihaa monella kaupunkilaisella tuntuu olevan mitä tahansa suoritavaa työtä kohtaan. Yhteiskunnan tulee tarjota ihan kaikki maksutta. Ruokaa saa leipäjonosta, sossu antaa harrasterahaa ja pieellä pimeällä kaupalla saa rahaa muuten vain, mutta työnteko on kauhistus. Kun sitten työtä tekemään tuleekin ulkomaalaisia, alkaa vielä villimpi vihapito: ne vievät meidän työt - vaikka sillä työttömällä ei ole itsellään minkäänlaista tarkoitusta mennä töihin, jos ei ilman koulutusta ja työkokemusta saa vähintään 3000 e/kk. Muuten kun tuet pienenee ja asumisestaankin joutuu maksamaan.
Ihmisiä ei menehdy mansikan puutteeseen! Niinpä.
Aikanaan tämäkin mansikkakausi loppuu. Syksyllä ukrainalaiset keräävät Rannikolle vielä metsästä sieniä ja marjoja myyntiin. Jokaisen työntekijän lähtöä juhlitaan kattamalla pitkä pöytä.
Viimeiset työntekijät ovat täällä lokakuun lopulle eli halloweeniin asti. Se on ollut Halikossa kahtena viime vuonna erityinen.
Esa Rannikon idean mukaisesti työntekijät kovertavat kakkoslaadun kurpitsoista kasvolyhtyjä, joiden sisään sytytetään paikallisen kynttilätehtaan kynttilät. Lyhdyillä koristellaan tilan pellot. Viime syksynä lyhtyjä koverrettiin yli 2 000. Valopeltoa kävi ihailemassa yli 50 000 ihmistä.
Nyt halloweeniin on vielä pitkä aika. Toistaiseksi on edettävä viruksen ehdoilla ja sammutetuin lyhdyin.
Kaikki ukrainalaisista eivät kuitenkaan palaa syksylläkään kotimaahansa. Työnjohtaja Alla Rezvjanuk on asettunut miehensä kanssa Saloon. Seitsemänä vuonna tilalla työskennellyt Inna Kliment taas säästi aiemmin miehensä kanssa Ukrainaan rakennettavaa omaa taloa varten.
Nyt tavoite on vaihtunut. Se on talo Suomessa.
”Ilmasto on täällä juuri sopiva”, Kliment sanoo.
”Täällä kasvaa mäntyjä ja kuusia, eikä verenpaineeni kohoa lainkaan niin kuin Ukrainassa.”
Alue: Aihe vapaa
Kun koronavirus alkoi jyllätä Euroopassa, Rannikon tila oli jo käyttänyt 1,5 miljoonaa euroa kesän taimiin ja tarvikkeisiin ja kutsunut 500 ukrainalaista töihin.
Sitten valtioiden rajat pantiin kiinni. Ainakin 15 000 Suomeen odotettua ukrainalaista uhkasi jäädä jumiin kotimaahansa. Suomi sai kuitenkin sovittua 1 500 kausityöntekijän tulosta. Tilat saivat esittää, keitä avainhenkilöitä tarvitsivat.
Rannikon tila nimesi 75 henkeä, mutta heistä vain 25 pääsi listalle.
”Osa heistä, jotka halusimme, eivät päässeet listalle. Sen sijaan tuli muita. Ilmeisesti sellaisia, joiden luvat oli jo ehditty tehdä kuntoon Migrissä ”, sanoo Rannikon puutarhan toimitusjohtaja Iina Rannikko.
Migri on Suomen maahanmuuttovirasto. Lopputulos on se, että nyt tilalla raataa puolensataa ihmistä. Heitä pitäisi olla tuplat.
”Tätä on vaikea saada pyörimään, kun perussakkia puuttuu niin paljon. Nyt olemme poistaneet 50 hehtaaria harsoa, jotta sato myöhästyisi”, sanoo Esa Rannikko.
Harsoa levittää Halikon pimenevässä illassa muun muassa opettajia, kirjanpitäjiä, palomiehiä ja poliiseja. Suurin osa on tullut Keski-Ukrainan alueelta. Monet heistä ovat olleet Rannikon tilalla jo aiemmin.
Koronakeväänä ihmisiä on päätynyt aivan muualle kuin alun perin piti.