Mitä tekisit toisin, jos voisit palata takaisin 18 vuoden ikään?

Olisin sekoilematta. Olin 18-vuotiaana todella älykäs, pärjäsin lukiossa opiskelematta erinomaisesti, mutta olin samaan aikaan myös äärimmäisen masentunut ja itsetuhoinen. Tein typeriä asioita, harrastin irtosuhteita ja kaikenlaista muuta mitä edelleen häpeän.

Jos saisin uudestaan olla 18-vuotias, keskittyisin enemmän opiskeluun ja valitsisin ns. varman alan, esimerkiksi lääketieteellisen. Tulevaisuus olisi turvattu sillä tavalla. Seksin harrastaminen on 99 % aivan täysin turhaa, ne kokemukset olisin mieluusti jättänyt kokematta näin jälkikäteen ajateltuna.

Vähän samaa kuin ap. En murehtisi niin paljon tulevaisuutta, nauttisin enemmän nuoruudesta. Olin tosi epävarma ja huonolla itsetunnolla varustettu, tulevaisuus pelotti talouden kannalta, mutta se olikin 90-lukua.

Luottaisin itseeni enemmän ja pitäisin paremmin puoleni.

Kuitenkin kaikki meni miten meni ja mulla ollut tähän saakka hyvä elämä. Joitain asioita aluksi mainituista syista olen oppinut vasta nyt Keski-ikäisenä, mutta jos olisin ollut erilainen olisi elämäkin mennyt eri tavalla. Tuskin olisi tätä miestä ja niitä ihania lapsia jotka minulla nyt on. Senpä takia näin on ihan hyvä.

Mitään merkittävää ei tapahtunut tuossa iässä. Tiesin kuka olen ja mitä haluan. Näin itseni harmaassa jakkupuvussa lentokentällä.

Myöhemmin olen työni puolesta matkustellut ja tuon harmaan jakkupuvunkin ostin Arlandan kentältä.

En alkaisi vielä noin nuorena vakavaan parisuhteeseen, hakisin ajoissa apua ahdistukseeni, eläisin enemmän sellaista elämää mitä itse haluan enkä menisi muiden pillien mukaan. Järkevää olisi ollut myös säästää rahaa, opiskella lukiossa paremmin ja hakeutua paremmalle alalle.

En jättäisi lukiota kesken, ja hakisin apua mielenterveysongelmiini. Kävin kyllä lukion myöhemmin loppuun, mutta oppimiskykyni oli jonkin verran hidastunut siinä vaiheessa, kun lopulta pääsin yliopistoon opiskelemaan. Mielenterveysongelmiinikin sain lopulta apua, mutta jos olisin jo nuorena aikuisena tiennyt, mikä minun päätäni vaivaa, olisin pärjännyt elämässä huomattavasti paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mitään merkittävää ei tapahtunut tuossa iässä. Tiesin kuka olen ja mitä haluan. Näin itseni harmaassa jakkupuvussa lentokentällä.

Myöhemmin olen työni puolesta matkustellut ja tuon harmaan jakkupuvunkin ostin Arlandan kentältä.

Siis tätä on aika vaikea selittää. Kyseessä on erittäin vahva tunne ja tieto. En tiedä mistä se tulee, mutta niin se vain on.

Oikeastaan yksi tapahtuma käänsi elämäni kulun juuri 18-vuotiaana. Tapasin tuolloin tulevan exäni baarissa, josta alkoi suhde, jonka olisin mielelläni jättänyt väliin. Pitkästä suhteesta syntyi myös lapsia, joten en tuosta ihmisestä tule pääsemään eroon ikinä.

Olisin hakenut lääkikseen. Saman miehen olisin valinnut kuin silloin 17-vuotiaana ja muutoin olisin tehnyt kaiken samoin. Nyt olen kouluttautunut matalapalkka-alalle (kieltenopettaja) ja teen helvetisti töitä. Palkassa se ei näy mitenkään. Älliä olisi ollut oikeasti hyväpalkkaisiin töihinkin. T. Ikäluokkani priimus

En seurustelisi kenenkään kanssa. En menisi opiskelemaan. Lähtisin kiertämään pummina ympäri maailmaa ja naisin kaikkea mikä liikkuu.

Ymmärtäisin, että olen hyvä tyyppi juuri sellaisena kuin olen. Korjaisin ruokailutottumukseni. Vähemmän karkkia ja limua ja enemmän terveellistä ruokaa ja sitten vaikka ferrofortea tai ramavittia. Sillä masennus lähtisi ja elämä ei olisi mennyt niin mieleen mitä se nyt on, kun jouduin sadistin uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Menisin lääkikseen enkä eläissäni alkaisi parisuhteeseen yhdenkään miehen kanssa. Elämäni olisi upeaa!

Pääsitkö ja jätit menemättä?

Menisin psykiatrille diagnosoituttamaan adhd:n ja saamaan lääkityksen siihen. Nuoruus ja valinnat olisi voineet olla aika erilaisia kuin mitä nyt on tullut tehtyä...

M33

En menisi yliopistoon pelkästään sen takia, että niin kuuluisi tehdä. Menisin AMK tai amikseen ja opiskelisin jotain mistä oikeasti olisi saanut töitä. Mutta hölmönä kuuntelin puheita "Tärkeintä on mennä yliopistoon, ei sillä alalla niin väliä kunhan on maisteri niin saat hyvän työpaikan varmasti!". En edes jaksanut opiskella maisteriksi asti vaan kandiksi, ja sillä ei pääse yhtään mihinkään töihin. Olen ylikoulutettu duunariksi, mutta alikoulutettu akateemiseksi eli ammatillisesti ihan jumissa. 

Eksän oisin voinut jättää välistä. Oli niin törkeä pukki kun ryyppäs ja löys itelleen aina jonkun naisrukan seurustelustamme huolimatta. Käytin liian liian monta vuotta tähän kundiin joka petkutti.

Olisin naisia kohtaan ylimielinen kiltin sijaan. Jospa sitä sitten olisi saanut p*llua ja tyttöystävän

Opiskelisin ahkerammin ja sivuuttaisin parisuhteet. Kaiken maailman retkuissa tuli silloinkin roikuttua.

Etsisin apua psyykkisiin sairauksiini. Ne jäivät täysin hoitamatta pitkälle aikuisikään.

Ymmärtäisin että olisin saanut töitä softa-alalta jo pari vuotta aikaisemmin kuin uskalsin hakea yhtäkään alan paikkaa (23-vuotiaana).

Armeijan olisi kannattanut sluibailla 6kk läpi, turhaan hukkasin vuoden elämästäni.

Lisäksi olisin ymmärtänyt sijoittaa kaiken ylimääräisen rahan indeksirahastoihin. Netto-omaisuuteni olisi nyt ainakin satatuhatta euroa enemmän.

Potkaisisin silloisen poikaystäväni oitis hittoon, sai ennestäänkin huonon itsetuntoni vieläkin alemmas. Harmitteli pieniä rintojani (kehui sentään pi...a) päin naamaa ja takapuolenkin olisi pitänyt olla muodokkaampi. Onneksi löysi oikean povipommin ja vaihtoi mieleiseensä. Luulin silloin oikeasti ettei yksikään mies viehättyisi pienistä rinnoista, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Otin aluksi hänen kehunsa kierona vittuiluna, kunnes sai minut lopulta vakuuttumaan, että vartalossani ei ole mitään vikaa.