Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
Näitä avauksia ja keskusteluja on netti pullollaan, tiedän.
Ikää molemmilla jo pitkälti yli 30 ja yhdessäkin oltu kymmenisen vuotta. Lapsi oli yhteinen päätös.
Mies ei vain tunnu kasvavan vanhemmaksi, vaikka vauva on jo puolivuotias. Mitään ei koskaan tee vauvan kanssa oma-aloitteisesti, ei vaihda vaippaa, ei ruoki, ei viihdytä, ei mitään. Joudun aina pyytämään, ruikuttamaan ja käskemään miestä tekemään jotain vauvan kanssa.
Ei saa kuulemma omaa aikaa koskaan, vaikka jatkuvasti saa tehdä mitä vaan kotona ja mökillä. Ja sitten kiukuttelee jos itse olen asiasta pahalla päällä.
Enpä kuvittelut miestä sellaiseksi, vaikka rakastaakin omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse tehdä ainakaan mitään mikä rasittaa tai on ikävää.
Kavereiden miehet pitävät lapsistaan, leikkivät niiden kanssa ja töistä tullessa ovat iloisia nähdessään lapsensa. Meillä mies valittaa ettei nyt just jaksa, kun juuri tuli töistä.
Ja sitten kun vauva nukkuu välillä hyvin päiväunia ja saan kerrankin istua rauhassa, niin valittaa vaan miten saan koko ajan laiskotella.
Eipä tässä kai mitään. Ehkä pitäisi alkaa itse tekemään asialle jotain.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnyttyä (yhteisesti halusimme) tilanne meni tosi oudoksi. Hoidin vauvan 24/7 ja koska heräsin kitinään klo 5 mies vaati, että kun hereillä olen jo valmiiksi, niin teen hänelle aamiaisen valmiiksi. Hänhän rankkaa työtä teki kun oli töissä 8 h. Töistä tullessa ruoka piti olla valmiina, koska olin vain kotona. Tietenkin oli rankka päivä töissä ja piti levätä. Pyykit piti olla valmiina pestyinä.
8 kk jaksoin. Sitten piti tilanteeseen saada muutos. Olin täysi väsynyt ja rikki tilanteesta.
Miehen loma-aikana elokuussa pakkasin kamat ja sanoin, että nyt on minun vuoro lomailla. Lähdin kahdeksi viikoksi vanhempieni luo ja jätin vauvan isän kanssa. Ohjeeni oli: pärjäile ja nuku univelkasi pois nyt kun saa olla vain lapsen kanssa.
Kirpaisi jättää lapsi, mutta se oli minun viimeinen keino herättää isä tilanteeseen. Rintaruokinnalla ei ollut enää, kun maitoa ei tullut.
Kun palasin kahden viikon päästä, oli mennyt viesti perille. Isä oli kuolemanväsynyt ja elämä muuttui kertaheitolla. Alkoi hoitamaan lasta. Nyt kaksi lasta ja toisen kohdalla toimi aivan eri tavalla.
Ei siinä auta kuin jättää isä vastuuseen. Kyllä se osaa ja jos ei osaa, niin oppiipa kertarykäyksestä. Ei puheet ja toiveet auta. Lapsi ja isä keskenään. Löytävät kyllä oman tapansa toimia. Ei välttämättä ole äidin toiveiden ja tahdon mukaista, mutta se pitää jättää isän ja lapsen väliseksi. Ei haittaa, vaikka lapsella pari päivää samat vaatteet, jne...
N. kokemusta on
Rankkaa jättää lapsi pääsääntöiseltä hoitajalta etäisemmälle isälle kahdeksi viikoksi, mutta lopputuloksen kannalta hyvä ratkaisu, koska isä otti vastuun ja lapsi osallistuvan isän ja te tasavertaisen, toimivan parisuhteen ja perheen. Muutoin olisi ollut varmaan ero edessä joskus...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet naiset kyllä tekevät lapsen hoitamisesta vaikeampaa kun sen pitäisi olla. Ei ole mitään järkeä keittää pulloja ja astioita jokaisen ruokinnan lopuksi. Vedellä huuhtelu riittää ihan hyvin. Ei ole mitään järkeä tehdä kaikkia lapsen ruokia itse. Purkkiruoat ovat ihan ok. Ei ole mitään järkeä raahata taaperoa eri puolille kaupunkia useita kertoja viikossa joihinkin höpöhöpö kerhoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Kannattaisi tehdä asiat riittävän hyvin, niin puolison ei tarvitse jatkuvasti olla korjailemassa. On nimittäin todella rasittavaa kun toinen hoitaa hommat jatkuvasti huolimattomasti ja aloittaa "yhyy mikään ei riitä aina sä valitat" -uhriutumisen kun hänelle neuvoo miten asia tehdään.
Seksin loppuminen on ihan normaalia, koska kun keho on muuttunut valtavasti ja väsyttää koko ajan niin ei siinä hirveästi tee mieli. Mutta voit ajatella asiaa siltä kannalta että jos vaimo kesti raskauden ja synnytyksen, sinä kyllä kestät selibaatin.
Ja kurinpito lapsille nyt kuuluu asiaan, ja lapset eivät aina siitä pidä. Lasten kiukuttelusta ei kuitenkaan saa ruveta uhriutumaan.
Miksi kurinpito kuuluu vain miehen tehtäväksi? Kaksi viikkoa raskaaksi tulemisesta on naisen keho muuttunut jo valtavasti? Tuleeko lapselle jokin vamma vai mikä, jos lähdemme ulos punaisessa myssyssä sinisen sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä ja sinä olet ÄITIYSvapaalla.
Kummankohan homma se lapsen hoitaminen onkaan?
Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä. Nainen hoitaa lasta aamusta iltaan, mukaan lukien yöllä heräämiset. Onko se reilua?
Olen ehdottanut omalle miehelleni, että hän voi jäädä kotiin ja menen itse töihin. Mutta minä en herää sitten viikonloppuisinkaan viideltä tai seitsemältä aamulla hoitamaan lasta, se on miehen homma jos haluaa jäädä kotiin. Arvaa suostuiko?
Onhan se vaipan vaihtaminen ja tissin imettäminen niin kovin raskasta. Ei ole aikaa edes katsoa temppareita.
Ei siinä imetetä tissiä vaan vauvaa. Se on raskasta ja vie aikaa sekä voimia. Ja se kipu voi olla ihan hirveää.
Todellakin. Olen imettänyt kahta usein syövää vauvaa, ja molempien kohdalla n. ensimmäiset 3 kk ovat olleet yhtä tuskien taivalta. Imuote yksinkertaisesti parani vasta vauvan kasvaessa. Lisäksi yöt olivat todella katkonaisia ja aivan äärirajoilla väsymyksestä. Alkuyön imetysrumban (2-3 tuntia) jälkeen olin niin heikkona nälästä ja väsymyksestä, että oli fyysisesti paha olo. Ja entä itse yöt sitten! Kyllä se vaipanvaihto ja imettäminen on todella raskasta, kun sitä saa yölläkin herätä tekemään tunnin tai puolentoista välein, lopulta ei kyllä enää jaksanut edes kelloa tuijotella. Usein syövät vauvat tapaavat myös vaatia vaipanvaihtoa usein, meillä tosiaan yölläkin moneen otteeseen... Mutta ihania lapsia molemmista tuli, ne vauvavuodet vaan menivät ihan sumussa. Mies onneksi ymmärsi sentään väsymykseni, vaikkakaan ei mikään osallistuvin isä ollut siihen aikaan, niin ei ainakaan syyllistänyt jos asunto tai ulkonäkö ei ollut jatkuvasti tiptop.
Yleensä nainen haluaa omia vauvan, niin ei sitä miehet jaksa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Kannattaisi tehdä asiat riittävän hyvin, niin puolison ei tarvitse jatkuvasti olla korjailemassa. On nimittäin todella rasittavaa kun toinen hoitaa hommat jatkuvasti huolimattomasti ja aloittaa "yhyy mikään ei riitä aina sä valitat" -uhriutumisen kun hänelle neuvoo miten asia tehdään.
Seksin loppuminen on ihan normaalia, koska kun keho on muuttunut valtavasti ja väsyttää koko ajan niin ei siinä hirveästi tee mieli. Mutta voit ajatella asiaa siltä kannalta että jos vaimo kesti raskauden ja synnytyksen, sinä kyllä kestät selibaatin.
Ja kurinpito lapsille nyt kuuluu asiaan, ja lapset eivät aina siitä pidä. Lasten kiukuttelusta ei kuitenkaan saa ruveta uhriutumaan.Miksi kurinpito kuuluu vain miehen tehtäväksi? Kaksi viikkoa raskaaksi tulemisesta on naisen keho muuttunut jo valtavasti? Tuleeko lapselle jokin vamma vai mikä, jos lähdemme ulos punaisessa myssyssä sinisen sijaan?
Kaikki paitsi imetys kuuluu myös miehen tehtäväksi.
Kyllä. Pahoinvointi ja uupumus alkavat muutamassa päivässä.
Ei, paitsi jos punainen ja sininen myssy ovat eri materiaalia, ja jompikumpi siten sääolosuhteisiin nähden väärä.
Eri
Ajatuksia tilanteen parantamiseksi tässä on sivukaupalla jo tullutkin. Itse ohjeistaisin että pitäkää lapsiluku tuossa yhdessä, kun alku on ollut näin takkuista. Monesti olen törmännyt siihen, että ideaali kaksilapsisesta perheestä ajaa toisen lapsen hankintaan, vaikka ensimmäisen kanssakaan ei oikein sujunut. Jotenkin ajatellaan että ehkä mies on tässä kypsynyt ja toisen kanssa tulee "uusi mahdollisuus" ja sitten olemme "kokonainen" perhe. Useimiten tällöin sen toisen jälkeen tulee ero. Tämä on hyvin tavallinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Kannattaisi tehdä asiat riittävän hyvin, niin puolison ei tarvitse jatkuvasti olla korjailemassa. On nimittäin todella rasittavaa kun toinen hoitaa hommat jatkuvasti huolimattomasti ja aloittaa "yhyy mikään ei riitä aina sä valitat" -uhriutumisen kun hänelle neuvoo miten asia tehdään.
Seksin loppuminen on ihan normaalia, koska kun keho on muuttunut valtavasti ja väsyttää koko ajan niin ei siinä hirveästi tee mieli. Mutta voit ajatella asiaa siltä kannalta että jos vaimo kesti raskauden ja synnytyksen, sinä kyllä kestät selibaatin.
Ja kurinpito lapsille nyt kuuluu asiaan, ja lapset eivät aina siitä pidä. Lasten kiukuttelusta ei kuitenkaan saa ruveta uhriutumaan.Miksi kurinpito kuuluu vain miehen tehtäväksi? Kaksi viikkoa raskaaksi tulemisesta on naisen keho muuttunut jo valtavasti? Tuleeko lapselle jokin vamma vai mikä, jos lähdemme ulos punaisessa myssyssä sinisen sijaan?
Kaikki paitsi imetys kuuluu myös miehen tehtäväksi.
Kyllä. Pahoinvointi ja uupumus alkavat muutamassa päivässä.
Ei, paitsi jos punainen ja sininen myssy ovat eri materiaalia, ja jompikumpi siten sääolosuhteisiin nähden väärä.
Eri
Hyvin vääristit kysymykset. Pelinaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Kannattaisi tehdä asiat riittävän hyvin, niin puolison ei tarvitse jatkuvasti olla korjailemassa. On nimittäin todella rasittavaa kun toinen hoitaa hommat jatkuvasti huolimattomasti ja aloittaa "yhyy mikään ei riitä aina sä valitat" -uhriutumisen kun hänelle neuvoo miten asia tehdään.
Seksin loppuminen on ihan normaalia, koska kun keho on muuttunut valtavasti ja väsyttää koko ajan niin ei siinä hirveästi tee mieli. Mutta voit ajatella asiaa siltä kannalta että jos vaimo kesti raskauden ja synnytyksen, sinä kyllä kestät selibaatin.
Ja kurinpito lapsille nyt kuuluu asiaan, ja lapset eivät aina siitä pidä. Lasten kiukuttelusta ei kuitenkaan saa ruveta uhriutumaan.Miksi kurinpito kuuluu vain miehen tehtäväksi? Kaksi viikkoa raskaaksi tulemisesta on naisen keho muuttunut jo valtavasti? Tuleeko lapselle jokin vamma vai mikä, jos lähdemme ulos punaisessa myssyssä sinisen sijaan?
Kaikki paitsi imetys kuuluu myös miehen tehtäväksi.
Kyllä. Pahoinvointi ja uupumus alkavat muutamassa päivässä.
Ei, paitsi jos punainen ja sininen myssy ovat eri materiaalia, ja jompikumpi siten sääolosuhteisiin nähden väärä.
Eri
Hyvin vääristit kysymykset. Pelinaisia.
Eri henkilö. Ei tässä ole mitään epäselvää. Lapsi on yhteinen, ja hoidetaan yhdessä. Siinä on hommaa kahdelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Siis sinähän se kaiken pilasit. Kun halusit lapsia muttet muka ymmärtänyt että raskasta on. Sitten vaimo ei enää jaksa ja oikeutetusti eroaa, laittaa mieslapsen pihalle. Miten voit olla noin vajaa että vaadit toista aikuista jopa ymmärtämään itsestäänselvyyksiä puolestasi? Sitten itket palsatalla että vaimo pilasi kaiken. Ja näitä on naiet suomen maa täynnä näitä vässyköitä, varokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen reppana on, jos ei omaa lastansa halua hoitaa. Pitäiskö miettiä ennen kuin niitä tekee? Tässä yks iskä, jolla on nytkin nukkuva vauva sylissä, jotta vaimo saa nukkua univelkoja pois.
Tän palstan naisilla on prioriteettinä miehen jännyys, joka aiheuttaa kemiaa ja pöksyjen kastumista. Mieti siitä sitten, et miten näistä ei ole isäksi.
Tottakai nainen valitsee miehen, joka saa pöksyt kastumaan! Se on biologiaa. Jos mies ei herätä halua, silloin ei lastakaan synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me 1960-luvulla syntyneet eli sisarukseni ja minä tiedämme, ettei isämme tuskin vaihtoi koskaan vaippojamme. Isämme eivät edes päässeet synnytykseen mukaan. Omat lapseni ovat syntyneet 1990-luvulla ja nuorin vuonna 2000, heidän isänsä osallistui synnytykseen, hoiti vauvaa vaihtamalla vaippoja ja oli jopa vuoden töistä pois isyyden takia. Ja tämän vuoksi hänellä on erinomainen suhde lapsiinsa. Se on suuri muutos sukupolvien Suomessa. Ja tämähän on vaan menossa parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies on ihan pihalla lapsista. Eivät usein edes haluamalla halua lapsia mutta suostuvat kun nainen haluaa. Näistä tulee sitten tälläisiä isejä jotka silloin tällöin hoitavat omia lapsiaan kun vaimo käskee.
Tämä. Miehet sanovat haluavansa lapsia, koska haluavat itselleen isän statuksen. Haluavat päästä kavereille kertomaan, että minäpäs olen nyt isä. Tätä lapsen hankkiminen tarkoittaa miehille. Naisen vastuulle jää sitten ruokkiminen, vaipat, nukuttaminen, neuvolakäynnit yms. koska eihän tuollaiset asiat ole miehistä kivoja ja syövät vain heidän omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ei vaippoja vaihtanut koska ei kestänyt vauvan paskan hajuja. Auttoi kyllä kaikessa muussa kuten ruuan teossa, siivoamisessa kotona ja vauvan vahtimisessa että sain käydä lenkillä.
mä sanoisin, että ap:n kannattaisi vaikka ilmoitusluontoisesti ilmoittaa miehelle, että hän lähtee kaverin kanssa leffaan ja ravinmtolaan syömään ja sillä aikaa isä hoitaa omaa lastaan.
Miehesi vaikuttaa siltä, ettei hänelle ole tullut suhdetta lapseen tai hänellä ole käsitystä vauvanhoidon vaativuudesta.
Kannattaa jättää mies ja vauva välillä kaksin kotiin. Vaikka alkuun tunniksi jos et pidempään halua olla ja imetät vielä. Mutta säännöllisesti. Siitä sitten pidennät, vaikka vuoden vanhan voit hyvin jättää jo vuorokaudeksi kun ei se äidinmaito ole sen ikäiselle enää niin tärkeää.
Mene vaikka jonkun kaverin sohvalle päiväunille jos et muuta tekemistä keksi.
Tsemppiä, monella miehellä ei vaan muodostu suhdetta lapseen ilman kahdenkeskistä aikaa.