Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
Näitä avauksia ja keskusteluja on netti pullollaan, tiedän.
Ikää molemmilla jo pitkälti yli 30 ja yhdessäkin oltu kymmenisen vuotta. Lapsi oli yhteinen päätös.
Mies ei vain tunnu kasvavan vanhemmaksi, vaikka vauva on jo puolivuotias. Mitään ei koskaan tee vauvan kanssa oma-aloitteisesti, ei vaihda vaippaa, ei ruoki, ei viihdytä, ei mitään. Joudun aina pyytämään, ruikuttamaan ja käskemään miestä tekemään jotain vauvan kanssa.
Ei saa kuulemma omaa aikaa koskaan, vaikka jatkuvasti saa tehdä mitä vaan kotona ja mökillä. Ja sitten kiukuttelee jos itse olen asiasta pahalla päällä.
Enpä kuvittelut miestä sellaiseksi, vaikka rakastaakin omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse tehdä ainakaan mitään mikä rasittaa tai on ikävää.
Kavereiden miehet pitävät lapsistaan, leikkivät niiden kanssa ja töistä tullessa ovat iloisia nähdessään lapsensa. Meillä mies valittaa ettei nyt just jaksa, kun juuri tuli töistä.
Ja sitten kun vauva nukkuu välillä hyvin päiväunia ja saan kerrankin istua rauhassa, niin valittaa vaan miten saan koko ajan laiskotella.
Eipä tässä kai mitään. Ehkä pitäisi alkaa itse tekemään asialle jotain.
Kommentit (96)
Kyllä aikuinen normaalijärkinen ihminen vauvan hoitaa., oli hoivaviettiä tai ei.
Nyt vaan omaa aikaa äidille että pääsee isä ja vauva toisiinsa tutustumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Mitä? Sinä olit mukavuudenhaluinen eli laiska huolehtimaan omasta jälkikasvustasi ja nyt syytät ex-vaimoasi kaiken pilaamisesta?! Voi jessus nyt taas...
Kun on pitkälle toistakymmentä vuotta saanut aikuisena mennä ja tulla miten huvittaa, pelkkää omaa aikaa, niin ei kai nyt kukaan saavutetuista eduista noin vain halua luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Sinua tämä ei enää valitettavasti auta, mutta äideille muistutuksesi että on oikeasti tärkeää että isä ja vauva on kahdestaan. Siinä realisoituu isällekin se äitiyslomalaisen arki!
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi vuoronvaihto kun lapsi oli 8kk.
Minä näin ettei se työtätekevän roolikaan ole helppo, kun kotona odottaa väsynyt puoliso ja lapsi.
Ja mies huomasi miten valtavasti työtä vauvassa on.
Sen jälkeen ei kumpikaan vaatinut toiselta enää kotitötä/ruuanlaittoa/omaa aikaa, vaan neuvoteltiin aina illalla kumpi ottaa vauvan ja kumpi tekee kotihommat.
Meidän suhdetta tämä paransi valtavasti. Mies oli lapsen kanssa kotona puoli vuotta.
Kompaan tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.
Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Enpä yhtään ihmettele, että niin moni liitto päätyy eroon, kun tämänkin ketjun viestejä lukee. Eniten surettaa, että jotkut tuntuvat tekevän tästäkin jonkunlaisen miehet vastaan naiset -asian. Vauvan syntymä on niin iso muutos kenen tahansa elämään, että kyllä se pitäisi hoitaa tiiminä. Tässä ketjussa ne, jotka ovat onnistuneet ylläpitämään me-henkeä, tuntuvat olevan tyytyväisimpiä. Käy ylivoimaisen rasittavaksi, jos vauvanhoidon lisäksi pitää vielä keskittyä etsimään vikoja kumppanista. Enemmän yhteiseen hiileen puhaltamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Luultavasti vaimosi sanoi asiasta sinulle uudestaan ja uudestaan, mutta sinä kuittasit sen turhana nalkutuksena. Sanoiko vaimosi koskaan sinulle, että vaihdatko vauvan vaipan, sinä vastasit joojoo ihan kohta, mutta lopulta vaimosi joutui sen vaipan vaihtamaan, koska ei halunnut lapsen ihon menevän rikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Yhyy yhyy yhyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies on ihan pihalla lapsista. Eivät usein edes haluamalla halua lapsia mutta suostuvat kun nainen haluaa. Näistä tulee sitten tälläisiä isejä jotka silloin tällöin hoitavat omia lapsiaan kun vaimo käskee.
Lisäksi nekin miehet, jotka kuvittelevat lapsia haluavansa, eivät tiedä mitä haluavat. Enpä tunne montaakaan miestä joka olisi KOSKAAN hoitanut vauvaa tai taaperoa edes paria tuntia ennen kuin oma lapsi ilmestyy maailmaan. Ne siis suostuu lastenhankintaan tietämättä yhtään mikä odottaa.
Tämä on ihan totta. Minä olen hoitanut vauvoja ja taaperoita, ja juuri siksi en ole omia lapsia hankkinut. Takavuosina kaveripiirissä oltiin kyllä aika huuli pyöreänä, kun (vaimon vaatimuksesta) oli mukula tai pari pyöräytetty, ja niiden vuoksi pitikin sitten yllättäen laittaa oma elämä jäähylle pariksi vuodeksi.
-m46-
Siis yllättyikö joku siitä, että pienen vauvan isän pitää keskittyä vauvanhoitoon eikä kaveririentoihin riitä enää aikaa?
Kyllä se joillekin tuli yllätyksenä. Esim. yksi tuttuni suunnitteli vielä vaimon raskausaikana vakavissaan, että lähtee 6 viikon vapaa-ajan ulkomaan reissulle, kun esikoinen olisi ollut 4-viikkoinen.
-m46-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Mitä? Sinä olit mukavuudenhaluinen eli laiska huolehtimaan omasta jälkikasvustasi ja nyt syytät ex-vaimoasi kaiken pilaamisesta?! Voi jessus nyt taas...
Mistä minä olisin voinut tietää kuinka rankkaa hänellä oli kun hän ei sitä ilmaissut. Tein kuitenkin ruoat, siivosin, vietin aikaa lapsen kanssa, jne. eli en todellakaan odottanut että hän tekisi kaiken. Se oli vaan raskasta tulla kotiin ja huomata ettei koko päivänä oltu tehty mitään. Siitä ajattelin että ex yksinkertaisesti vain laiskotteli sohvalla. Ex kuitenkin katkeroitui, valehteli ja lopulta petti. Kyllä hän oli se joka suhteen tuhosi. Minä olen muuten lapsen lähivanhempi ja aivan varma siitä että olen lapselle äitiänsä läheisempi ja tärkeämpi vaikka en tietenkään lapselta tälläisiä kysele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä hyvä jutun aihe. Ennen lapsien hankintaa kannattaa selvittää oletteko oman miehenne kanssa samalla aaltopituudella mitä tulee lapsien hoitamiseen. Liian usein toistuu sama kaava että mies kokee itsensä ulkopuoliseksi lapsenhoidossa eikä kanna vastuuta kuten äiti vaikka kyseessä pitäisi olla yhteinen vastuunotto sekä isällä että äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Nimenomaan! Eli tyylipuhdas w t -suoritus, molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Olet väärässä. Lapsiaan hoivaavien miesten hormonitoiminta muuttuu, testoteronitaso laskee. Eli biologisesti mies on yhtä kykenevä hoitamaan lasta kuin nainenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.Ei siinä isyydessä mitään arvoa olekaan, ihan koiran homma. Kaiken minkä teet, nion teet väärin. Sylkykuppina saat olla puolisolle ja sukulaisille tietekin kerrotaan ettei miehestä ole mihinkään. Seksi loppuu siihen kun raskaustikusta löytyy kaks viivaa. Puoliso vaatii pitämään kuria yllä ja lapset alkaa vihaamaan, olet puun ja kuoren välissä. Pääsääntöisesti vituttaa kaikki.
Kannattaisi tehdä asiat riittävän hyvin, niin puolison ei tarvitse jatkuvasti olla korjailemassa. On nimittäin todella rasittavaa kun toinen hoitaa hommat jatkuvasti huolimattomasti ja aloittaa "yhyy mikään ei riitä aina sä valitat" -uhriutumisen kun hänelle neuvoo miten asia tehdään.
Seksin loppuminen on ihan normaalia, koska kun keho on muuttunut valtavasti ja väsyttää koko ajan niin ei siinä hirveästi tee mieli. Mutta voit ajatella asiaa siltä kannalta että jos vaimo kesti raskauden ja synnytyksen, sinä kyllä kestät selibaatin.
Ja kurinpito lapsille nyt kuuluu asiaan, ja lapset eivät aina siitä pidä. Lasten kiukuttelusta ei kuitenkaan saa ruveta uhriutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Mitä? Sinä olit mukavuudenhaluinen eli laiska huolehtimaan omasta jälkikasvustasi ja nyt syytät ex-vaimoasi kaiken pilaamisesta?! Voi jessus nyt taas...
Mistä minä olisin voinut tietää kuinka rankkaa hänellä oli kun hän ei sitä ilmaissut. Tein kuitenkin ruoat, siivosin, vietin aikaa lapsen kanssa, jne. eli en todellakaan odottanut että hän tekisi kaiken. Se oli vaan raskasta tulla kotiin ja huomata ettei koko päivänä oltu tehty mitään. Siitä ajattelin että ex yksinkertaisesti vain laiskotteli sohvalla. Ex kuitenkin katkeroitui, valehteli ja lopulta petti. Kyllä hän oli se joka suhteen tuhosi. Minä olen muuten lapsen lähivanhempi ja aivan varma siitä että olen lapselle äitiänsä läheisempi ja tärkeämpi vaikka en tietenkään lapselta tälläisiä kysele
Eli teillä syötiin siis vain silloin, kun sinä teit ruokaa? Vaimo ei koskaan tehnyt? Ja akka vaan makasi sohvalla eikä ole koko päivänä lastaan ruokkinut, vaatettanut ja pessyt? Ilmeisesti et ole edelleenkään ole tajunnut mistä kiikasti.
Minä jaksoin pyörittää yksin perhearkea 10 vuotta, jonka jälkeen kyllästyin hoitamaan lapset ja kodin yksin. Antaisin mielelläni lähivanhemmuuden lasten isälle, mutta jostain syystä häntä ei kiinnosta. Minun mielestäni olisi reilua, että mies hoitaisi seuraavat 10 vuotta lapset. Voisin sen muuataman satasen elariakin maksaa hyvitykseksi. Ex nimittäin on helvetin katkera saamistani huikeista tuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Olet väärässä. Lapsiaan hoivaavien miesten hormonitoiminta muuttuu, testoteronitaso laskee. Eli biologisesti mies on yhtä kykenevä hoitamaan lasta kuin nainenkin.
Niin. Miehellä rakastumiseen liittyy testosteronin väheneminen - sekä puolisoon rakastuessa, että myöhemmin omiin lapsiin rakastuessa. Jos yrittää ylläpitää keinotekoisesti "soturihormonien" määrän korkeana, niin isyys jää kokematta, ja samalla vaarantuu myös suhde lapsien äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo miesten hoivavietin puutteeseen vetoaminen on todella lapsellista. Ihmisen nyt vaan on pakko tehdä kaikenlaisia asioita, kuten kantaa vastuu lapsistaan, vaikka ei niin huvittaisi.
Juuri näin. Ja perheellinen pistää lapsen tarpeet omiensa edelle, huvitti tai ei. Sukupuolesta riippumatta.
T: hoivavietitön aikuisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Mitä? Sinä olit mukavuudenhaluinen eli laiska huolehtimaan omasta jälkikasvustasi ja nyt syytät ex-vaimoasi kaiken pilaamisesta?! Voi jessus nyt taas...
Mistä minä olisin voinut tietää kuinka rankkaa hänellä oli kun hän ei sitä ilmaissut. Tein kuitenkin ruoat, siivosin, vietin aikaa lapsen kanssa, jne. eli en todellakaan odottanut että hän tekisi kaiken. Se oli vaan raskasta tulla kotiin ja huomata ettei koko päivänä oltu tehty mitään. Siitä ajattelin että ex yksinkertaisesti vain laiskotteli sohvalla. Ex kuitenkin katkeroitui, valehteli ja lopulta petti. Kyllä hän oli se joka suhteen tuhosi. Minä olen muuten lapsen lähivanhempi ja aivan varma siitä että olen lapselle äitiänsä läheisempi ja tärkeämpi vaikka en tietenkään lapselta tälläisiä kysele
Eli teillä syötiin siis vain silloin, kun sinä teit ruokaa? Vaimo ei koskaan tehnyt? Ja akka vaan makasi sohvalla eikä ole koko päivänä lastaan ruokkinut, vaatettanut ja pessyt? Ilmeisesti et ole edelleenkään ole tajunnut mistä kiikasti.
Minä jaksoin pyörittää yksin perhearkea 10 vuotta, jonka jälkeen kyllästyin hoitamaan lapset ja kodin yksin. Antaisin mielelläni lähivanhemmuuden lasten isälle, mutta jostain syystä häntä ei kiinnosta. Minun mielestäni olisi reilua, että mies hoitaisi seuraavat 10 vuotta lapset. Voisin sen muuataman satasen elariakin maksaa hyvitykseksi. Ex nimittäin on helvetin katkera saamistani huikeista tuista.
Ei tehnyt ikinä ruokaa. Ei ikinä siivonnut. Minä hoidin nuo jutut aina. Lapsesta hän piti huolta kun minä olin töissä ja enemmän silloinkin kun olin kotona, mutta kyllä minäkin siihen osallistuin. Käsitykseni tosissaan oli että hän lähinnä laiskotteli sohvalla. Vasta myöhemmin kun vietin pari viikkoa yksin lapsen kanssa ymmärsin miten väsyttävää hommaa se on. Silloin aloin tekemään vielä enemmän enkä enää narissut siitä ettei ex tuntunut tekevän oikein mitään lapsesta huolehtimisen lisäksi. Siinä vaiheessa ex oli kuitenkin jo katkeroitunut ja vietti päivät viestitellen vanhan hoidon kanssa. Kylmä ihminen olet jos haluat lapsistasi luopua. Minä tapaan lasta exänkin viikoilla (vien harrastukseen kaksi kertaa viikossa ja siitä esim. jätskille). Exää ei lapsen tapaaminen omien viikkojen ulkopuolella tunnu kiinnostavan
Jaahas. Taas saattin palstalle joku ennustajaukko, joka kristallipallostaan katselee kaikkien palstan naisten jänniä miehiä... :D