Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
Näitä avauksia ja keskusteluja on netti pullollaan, tiedän.
Ikää molemmilla jo pitkälti yli 30 ja yhdessäkin oltu kymmenisen vuotta. Lapsi oli yhteinen päätös.
Mies ei vain tunnu kasvavan vanhemmaksi, vaikka vauva on jo puolivuotias. Mitään ei koskaan tee vauvan kanssa oma-aloitteisesti, ei vaihda vaippaa, ei ruoki, ei viihdytä, ei mitään. Joudun aina pyytämään, ruikuttamaan ja käskemään miestä tekemään jotain vauvan kanssa.
Ei saa kuulemma omaa aikaa koskaan, vaikka jatkuvasti saa tehdä mitä vaan kotona ja mökillä. Ja sitten kiukuttelee jos itse olen asiasta pahalla päällä.
Enpä kuvittelut miestä sellaiseksi, vaikka rakastaakin omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse tehdä ainakaan mitään mikä rasittaa tai on ikävää.
Kavereiden miehet pitävät lapsistaan, leikkivät niiden kanssa ja töistä tullessa ovat iloisia nähdessään lapsensa. Meillä mies valittaa ettei nyt just jaksa, kun juuri tuli töistä.
Ja sitten kun vauva nukkuu välillä hyvin päiväunia ja saan kerrankin istua rauhassa, niin valittaa vaan miten saan koko ajan laiskotella.
Eipä tässä kai mitään. Ehkä pitäisi alkaa itse tekemään asialle jotain.
Kommentit (96)
Kokemuksesta voin sanoa, ettei se tuosta mihinkään muutu. Joko hyväksyt asian ja hoidat jatkossakin lapset yksin ja passaat miestäsi tai sitten eroat ja etsit itsellesi sellaisen miehen joka tykkää lapsista, mikäli siis haluat vielä lisää jälkikasvua. Ehkä kuitenkin ainakin toistaiseksi suosittelisin sinua pitämään yhtenäisestä perheestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestäsi kyllästyttää perhe-elämä. Merkit viittaa jo siihen, että kohta alkaa mielessä jo pyörimään lapsettomat sinkkunaiset joilla ei ole riippakivenä kirkuvia kakaroita. Kohta alkaa tekemään tuttavuutta muiden naisten kanssa ja toteaa että kyllä tämä uusi tuttavuus on paljon seurallisempi ja paremmalla tuulella kuin se kärttyisä ak. Ka kotona.
Mies on halunnut vaan seksiä ja olet jossain vaiheessa ujuttanut mukaan oman lapsihaaveesi, joka on lopulta sen seksin ehto ja mies on sen pitkin hamain hyväksynyt.
Miehet ajattelee sen lapsen saannin enimmäkseen suvun jatkumisen kannalta.
Meillä auttoi vuoronvaihto kun lapsi oli 8kk.
Minä näin ettei se työtätekevän roolikaan ole helppo, kun kotona odottaa väsynyt puoliso ja lapsi.
Ja mies huomasi miten valtavasti työtä vauvassa on.
Sen jälkeen ei kumpikaan vaatinut toiselta enää kotitötä/ruuanlaittoa/omaa aikaa, vaan neuvoteltiin aina illalla kumpi ottaa vauvan ja kumpi tekee kotihommat.
Meidän suhdetta tämä paransi valtavasti. Mies oli lapsen kanssa kotona puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä ja sinä olet ÄITIYSvapaalla.
Kummankohan homma se lapsen hoitaminen onkaan?
Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä. Nainen hoitaa lasta aamusta iltaan, mukaan lukien yöllä heräämiset. Onko se reilua?
Olen ehdottanut omalle miehelleni, että hän voi jäädä kotiin ja menen itse töihin. Mutta minä en herää sitten viikonloppuisinkaan viideltä tai seitsemältä aamulla hoitamaan lasta, se on miehen homma jos haluaa jäädä kotiin. Arvaa suostuiko?
Onhan se vaipan vaihtaminen ja tissin imettäminen niin kovin raskasta. Ei ole aikaa edes katsoa temppareita.
Ei siinä imetetä tissiä vaan vauvaa. Se on raskasta ja vie aikaa sekä voimia. Ja se kipu voi olla ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä ja sinä olet ÄITIYSvapaalla.
Kummankohan homma se lapsen hoitaminen onkaan?
Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä. Nainen hoitaa lasta aamusta iltaan, mukaan lukien yöllä heräämiset. Onko se reilua?
Olen ehdottanut omalle miehelleni, että hän voi jäädä kotiin ja menen itse töihin. Mutta minä en herää sitten viikonloppuisinkaan viideltä tai seitsemältä aamulla hoitamaan lasta, se on miehen homma jos haluaa jäädä kotiin. Arvaa suostuiko?
siis miksi et heräisi? Onhan vain reilua, että se joka valvoo arkena saa nukkua viikonloppuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä ja sinä olet ÄITIYSvapaalla.
Kummankohan homma se lapsen hoitaminen onkaan?
Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä. Nainen hoitaa lasta aamusta iltaan, mukaan lukien yöllä heräämiset. Onko se reilua?
Olen ehdottanut omalle miehelleni, että hän voi jäädä kotiin ja menen itse töihin. Mutta minä en herää sitten viikonloppuisinkaan viideltä tai seitsemältä aamulla hoitamaan lasta, se on miehen homma jos haluaa jäädä kotiin. Arvaa suostuiko?
siis miksi et heräisi? Onhan vain reilua, että se joka valvoo arkena saa nukkua viikonloppuna?
Varmaan hän herääkin, jos mies on herännyt tähän asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä ja sinä olet ÄITIYSvapaalla.
Kummankohan homma se lapsen hoitaminen onkaan?
Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä. Nainen hoitaa lasta aamusta iltaan, mukaan lukien yöllä heräämiset. Onko se reilua?
Olen ehdottanut omalle miehelleni, että hän voi jäädä kotiin ja menen itse töihin. Mutta minä en herää sitten viikonloppuisinkaan viideltä tai seitsemältä aamulla hoitamaan lasta, se on miehen homma jos haluaa jäädä kotiin. Arvaa suostuiko?
siis miksi et heräisi? Onhan vain reilua, että se joka valvoo arkena saa nukkua viikonloppuna?
Varmaan hän herääkin, jos mies on herännyt tähän asti.
No tämä juuri. Koska mies joutuu heräämään töihin arkisin, niin hän haluaa kuulemma nukkua viikonloppuisin. Tosin mies herää arkisinkin myöhemmin töihin kuin minä herään vauvan kanssa, joten onhan se tottatoki reilua, että mies saa nukkua viikonloppunakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies käy töissä ja sinä olet ÄITIYSvapaalla.
Kummankohan homma se lapsen hoitaminen onkaan?
Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä. Nainen hoitaa lasta aamusta iltaan, mukaan lukien yöllä heräämiset. Onko se reilua?
Olen ehdottanut omalle miehelleni, että hän voi jäädä kotiin ja menen itse töihin. Mutta minä en herää sitten viikonloppuisinkaan viideltä tai seitsemältä aamulla hoitamaan lasta, se on miehen homma jos haluaa jäädä kotiin. Arvaa suostuiko?
siis miksi et heräisi? Onhan vain reilua, että se joka valvoo arkena saa nukkua viikonloppuna?
Varmaan hän herääkin, jos mies on herännyt tähän asti.
Nyt järki käteen ja molemmille "aamuvuorot"!
Se joka saa nukkua arkena, valvoo viikonloppuna.
No tämä juuri. Koska mies joutuu heräämään töihin arkisin, niin hän haluaa kuulemma nukkua viikonloppuisin. Tosin mies herää arkisinkin myöhemmin töihin kuin minä herään vauvan kanssa, joten onhan se tottatoki reilua, että mies saa nukkua viikonloppunakin..
hei ap!
Nyt järjestät itsellesi kodin ulkopuolista menoa, ja mies siksi aikaa vastuuseen vauvasta.
He tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa, ja miehesi pitää tutustua vauvaan niin se alkaa kiinnostaa.
Keksi vaikka että sukulaisesi tarvitsee apua kolmen tunnin ajan tms... Tuskin mies lähtee mukaan siivoamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta on kun nyt heti alkuun menette yhdessä juttelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa netistä aika ihan mille tahansa terapeutille, ihan sama mitä erikoistumisaloja siinä mainittaisiin.
Ota kuka vaan osuu lähelle teitä ja varaa aika. Sitten vaan mies pakolla mukaan.
Ei se muuten aukea tää homma. Miehellä voi olla aivan yllättävän suuria, juuri nyt pintaan nousseita ongelmia itsensä kanssa. Vauva vaan herätti ne.
Sinulla vaan katkeruus kasvaa jos et saa puhuttua ja asioita käsiteltyä.
Joku ulkopuolinen mukaan siksi, että kahdestaan te vaan toistatte samoja asioita, eikä homma etene yhtään.
Onnea matkaan!
Ymmärrän, että hormonit saavat naisen pään sekaisin ja senkin, että trolleja ei kannattaisi ruokkia vastaamalla provoketjuihin ja -kommentteihin, mutta onhan nää jutut nyt aivan sairaita. Että terapiaan pitäisi mennä. Sielläkö se miehen hoivavietti herää ja hormonit alkavat ohjata miestä toimimaan kuten äitiä? 😂
Etkö voi mitenkään järjestää itseäsi pois kotoa vuorokaudeksi. Ruuat laitat vaan valmiiksi ja kerrot milloin yleensä syö. Kyllä miehen pitää lapsi hengissä pitää ,koska on kyllä hanakka myös uusia kylvämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Ja naiset näemmä taas alapeukuttavat täysin selviä biologisia faktoja. Ja kannustavat aloittajan kaltaisia naisia jopa eroamaan miehistään, jos nämä eivät vauvan synnyttyä ala automaattisesti käyttäytymään äidin vaistoilla ja ota vauvaa ja kotia haltuun siitä huolimatta, että ovat ainoa perheen työssäkäyvä.
Uusfeminismi on aivan sairasta. Sairasta.
Mieheni työskentelee miesvaltaisella, "konservatiivisella" alalla, harrastaa miehisiä lajeja ja omaa kaikki korkeasta testosteronitasosta kertovat ulkoiset piirteet, mutta hoitaa meidän lastamme mukisematta.
Äidittömänä puoliorpona sanon, että voi kumpa miehetkin hoitaisivat lapsiaan noin ylipäätään. Jouduin sisarusteni kanssa sijaiskotiin, kun isästämme ei ollut lapsiaan hoitamaan eikä tiennyt mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Ja naiset näemmä taas alapeukuttavat täysin selviä biologisia faktoja. Ja kannustavat aloittajan kaltaisia naisia jopa eroamaan miehistään, jos nämä eivät vauvan synnyttyä ala automaattisesti käyttäytymään äidin vaistoilla ja ota vauvaa ja kotia haltuun siitä huolimatta, että ovat ainoa perheen työssäkäyvä.
Uusfeminismi on aivan sairasta. Sairasta.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin mieskin saa hoivavietin heräämään hoitamalla vauvaa. Vastasyntyneessä on puuhaa ihan kummallekin vanhemmalle. Ihan jokainen isä saa monta viikkoa Kelan maksamaa isyysvapaata, jolloin hän voi tutustua lapseensa ja auttaa vaimoaan toipumaan synnytyksestä. Sen muutaman viikon aikana mies tutustuu lapseensa, lapsi tutustuu isäänsä, mies saa rutiinia vauvanhoitoon, imetys alkaa sujua ja lapsi kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Ei se tuon kummempaa ole. Ikävää, jos miestä ei kiinnosta, tuo aika on korvaamatonta jokaiselle perheenjäsenelle.
Voi perseus. Just tämän takia en uskalla ite edes lisääntyä jos miehestä tuliskin tälläinen saamarin tossu synnytyksen jälkeen.
Itse olen valinnut itsellisen äitiyden eli lisääntymisen ilman puolisoa, keinohedelmöityksellä. Ei tarvitse tapella miehen kanssa vauvanhoidosta, nukkumisesta, siitä kuka herää syöttämään ja hoitamaan ym. Miehistä tulee usein vielä toinen lapsi siihen vauvan rinnalle, mitään vastuuta ei osata kodista tai vauvasta ottaa. Olen päättänyt, että tuohon rumbaan en ala ja hoidan kaiken itse - vanhempani auttavat tarvittaessa, palkattua apua on saatavilla ja palkattu siivooja täällä jo käykin kerran viikossa. Hoidot aloitetaan kesällä ja toivottavasti tärppää pian.
Esikoisen synnyttyä (yhteisesti halusimme) tilanne meni tosi oudoksi. Hoidin vauvan 24/7 ja koska heräsin kitinään klo 5 mies vaati, että kun hereillä olen jo valmiiksi, niin teen hänelle aamiaisen valmiiksi. Hänhän rankkaa työtä teki kun oli töissä 8 h. Töistä tullessa ruoka piti olla valmiina, koska olin vain kotona. Tietenkin oli rankka päivä töissä ja piti levätä. Pyykit piti olla valmiina pestyinä.
8 kk jaksoin. Sitten piti tilanteeseen saada muutos. Olin täysi väsynyt ja rikki tilanteesta.
Miehen loma-aikana elokuussa pakkasin kamat ja sanoin, että nyt on minun vuoro lomailla. Lähdin kahdeksi viikoksi vanhempieni luo ja jätin vauvan isän kanssa. Ohjeeni oli: pärjäile ja nuku univelkasi pois nyt kun saa olla vain lapsen kanssa.
Kirpaisi jättää lapsi, mutta se oli minun viimeinen keino herättää isä tilanteeseen. Rintaruokinnalla ei ollut enää, kun maitoa ei tullut.
Kun palasin kahden viikon päästä, oli mennyt viesti perille. Isä oli kuolemanväsynyt ja elämä muuttui kertaheitolla. Alkoi hoitamaan lasta. Nyt kaksi lasta ja toisen kohdalla toimi aivan eri tavalla.
Ei siinä auta kuin jättää isä vastuuseen. Kyllä se osaa ja jos ei osaa, niin oppiipa kertarykäyksestä. Ei puheet ja toiveet auta. Lapsi ja isä keskenään. Löytävät kyllä oman tapansa toimia. Ei välttämättä ole äidin toiveiden ja tahdon mukaista, mutta se pitää jättää isän ja lapsen väliseksi. Ei haittaa, vaikka lapsella pari päivää samat vaatteet, jne...
N. kokemusta on
Se hoivavietti herää nimenomaan lasta hoitamalla. Ei se minullekaan tullut luonnostaan vaan siinä meni muutama viikko. Sitä ennen hoidin lapsen, koska oli pakko. Ja jos mies alunalkaen ennen raskautta miettii, että ei se lapsi ehkä ole minun, niin jättää homman väliin ja eroaa.