Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
Näitä avauksia ja keskusteluja on netti pullollaan, tiedän.
Ikää molemmilla jo pitkälti yli 30 ja yhdessäkin oltu kymmenisen vuotta. Lapsi oli yhteinen päätös.
Mies ei vain tunnu kasvavan vanhemmaksi, vaikka vauva on jo puolivuotias. Mitään ei koskaan tee vauvan kanssa oma-aloitteisesti, ei vaihda vaippaa, ei ruoki, ei viihdytä, ei mitään. Joudun aina pyytämään, ruikuttamaan ja käskemään miestä tekemään jotain vauvan kanssa.
Ei saa kuulemma omaa aikaa koskaan, vaikka jatkuvasti saa tehdä mitä vaan kotona ja mökillä. Ja sitten kiukuttelee jos itse olen asiasta pahalla päällä.
Enpä kuvittelut miestä sellaiseksi, vaikka rakastaakin omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse tehdä ainakaan mitään mikä rasittaa tai on ikävää.
Kavereiden miehet pitävät lapsistaan, leikkivät niiden kanssa ja töistä tullessa ovat iloisia nähdessään lapsensa. Meillä mies valittaa ettei nyt just jaksa, kun juuri tuli töistä.
Ja sitten kun vauva nukkuu välillä hyvin päiväunia ja saan kerrankin istua rauhassa, niin valittaa vaan miten saan koko ajan laiskotella.
Eipä tässä kai mitään. Ehkä pitäisi alkaa itse tekemään asialle jotain.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Mistä näitä idiootteja sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvahan ei ole äidin vaan 50%:a isän ja 50%:a äidin. Onhan se erikoista ja perin outoa, jos ei oma jälkeläinen kiinnosta isää.
Aikamoinen reppana on, jos ei omaa lastansa halua hoitaa. Pitäiskö miettiä ennen kuin niitä tekee? Tässä yks iskä, jolla on nytkin nukkuva vauva sylissä, jotta vaimo saa nukkua univelkoja pois.
Halu hoitaa omaa lastaan tuntuu olevan miehessä sisäsyntyinen ominaisuus. Sen oikeastaan näkee vasta sitten, kun vauva on olemassa. Mua esimerkiksi mietitytti etukäteen, miten vauvanhoito tulisi sujumaan mieheltäni, sillä hän on hyvin uraorientoitunut. Mutta niinpä heille on kehittynyt kuin itsestään omat rutiinit. Taaperoikäinen tyttö istuu juoksukärryissä, kun isi lenkkeilee ja yhdessä he ovat käyneet mm. vauvauinnissa. Myös neuvolakäynnit mieheni on pääasiassa hoitanut. Tuskin kukaan nainen osaa olla sellainen selvinnäkijä, että tietäisi jo valmiiksi, miten arki perheenä lähtee oikeasti rullaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Ja naiset näemmä taas alapeukuttavat täysin selviä biologisia faktoja. Ja kannustavat aloittajan kaltaisia naisia jopa eroamaan miehistään, jos nämä eivät vauvan synnyttyä ala automaattisesti käyttäytymään äidin vaistoilla ja ota vauvaa ja kotia haltuun siitä huolimatta, että ovat ainoa perheen työssäkäyvä.
Uusfeminismi on aivan sairasta. Sairasta.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin mieskin saa hoivavietin heräämään hoitamalla vauvaa. Vastasyntyneessä on puuhaa ihan kummallekin vanhemmalle. Ihan jokainen isä saa monta viikkoa Kelan maksamaa isyysvapaata, jolloin hän voi tutustua lapseensa ja auttaa vaimoaan toipumaan synnytyksestä. Sen muutaman viikon aikana mies tutustuu lapseensa, lapsi tutustuu isäänsä, mies saa rutiinia vauvanhoitoon, imetys alkaa sujua ja lapsi kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Ei se tuon kummempaa ole. Ikävää, jos miestä ei kiinnosta, tuo aika on korvaamatonta jokaiselle perheenjäsenelle.
Näin juuri. Yksinkertainen asia, joka tuntuu olevan monelle miehelle aivan mahdoton ymmärtää. Jankataan jostain hormoneista, vaikka se kiintymys uuteen perheenjäseneen herää vähitellen yhdessä touhuten. Minun ex-mieheni piti isyyslomaa, jonka vietti lomaillen ja varpajaisia pitäen. Isyyslomaan ei juuri lastenhoito kuulunut, kun miehen mielestä vauvat oli enemmän äitien juttu. Paukutteli kyllä henkseleitä miten isyyslomailee ja sai kovasti selkään taputtelua asian vuoksi. Todellisuus oli ihan muuta. Mies ei voinut edes vaunulenkille lähteä lapsen kanssa, kun se oli hänen mielestään liian noloa. Vaipanvaihto oli sitä, että minun piti miehelle sanoa, että vaippa on vaihdettava, jonka jälkeen mies kysyi missä on vaipat yms, pesi vauvan pyllyn ja laittoi uuden vaipan. Kakkajäljet hän jätti lavuaariin ja likainen vaippa jäi lojumaan lattialle. Luonnollisesti minä ostin vaipat ja talkit. Mies siis näennäisesti osallistui lasten hoitoon enkä voi moittia, sillä vaihtoihan hän sen vaipan. Sama toistui monessa muussakin tilanteessa. Ja sitten ihmetellään miksi äitejä "suositaan" huoltajuusasioissa. Lapsen hoitoon kuuluu kaikki tai ei mitään. Ei siinä voi valikoida mitä tekee tai jättää tekemättä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
Just. Meillä se kyllä on ollut ihan miehenkin geeneissä. Kyllä nämä on ihan ihmiskohtaisia juttuja - ei sukupuolijuttuja. Esimerkiksi mies, joka on osallistunut vaikka edellisen liittonsa jälkikasvun hoitoon vauvasta alkaen, niin on varmasti homma hallussa jopa paremmin, kuin tuoreella äidillä, jolla ei ole mitään kokemusta lapsista ennen omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Se hoivavietti herää nimenomaan lasta hoitamalla. Ei se minullekaan tullut luonnostaan vaan siinä meni muutama viikko. Sitä ennen hoidin lapsen, koska oli pakko. Ja jos mies alunalkaen ennen raskautta miettii, että ei se lapsi ehkä ole minun, niin jättää homman väliin ja eroaa.
Eipä ole mitään hoivaviettiä yhdenkään kolmen lapseni aikana tullut, vaikka olen heitä hoitanut. Minä en ole eronnut, lasten äidit ovat eronneet minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies on ihan pihalla lapsista. Eivät usein edes haluamalla halua lapsia mutta suostuvat kun nainen haluaa. Näistä tulee sitten tälläisiä isejä jotka silloin tällöin hoitavat omia lapsiaan kun vaimo käskee.
Lisäksi nekin miehet, jotka kuvittelevat lapsia haluavansa, eivät tiedä mitä haluavat. Enpä tunne montaakaan miestä joka olisi KOSKAAN hoitanut vauvaa tai taaperoa edes paria tuntia ennen kuin oma lapsi ilmestyy maailmaan. Ne siis suostuu lastenhankintaan tietämättä yhtään mikä odottaa.
Tämä on ihan totta. Minä olen hoitanut vauvoja ja taaperoita, ja juuri siksi en ole omia lapsia hankkinut. Takavuosina kaveripiirissä oltiin kyllä aika huuli pyöreänä, kun (vaimon vaatimuksesta) oli mukula tai pari pyöräytetty, ja niiden vuoksi pitikin sitten yllättäen laittaa oma elämä jäähylle pariksi vuodeksi.
-m46-
Itse en näe mitään arvoa sellaisessa "isyydessä" johon ei kuulu vauvan hoitaminen ja hoivaaminen.
Mielestäni isän kuuluu jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, tutustua häneen, leikittää häntä ja huolehtia että omat lapsenhoitotaidot ovat samalla tasolla kuin äidilläkin. Ja silloin ei tehdä mitään työjuttuja samalla, vaan keskitytään pelkästään vauvaan.
Ne miehet joille kotiin jääminen ja vastuun kantaminen vauvasta on jonkin sortin "mahdottomuus", voisivat jättää lapset hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Se hoivavietti herää nimenomaan lasta hoitamalla. Ei se minullekaan tullut luonnostaan vaan siinä meni muutama viikko. Sitä ennen hoidin lapsen, koska oli pakko. Ja jos mies alunalkaen ennen raskautta miettii, että ei se lapsi ehkä ole minun, niin jättää homman väliin ja eroaa.
Eipä ole mitään hoivaviettiä yhdenkään kolmen lapseni aikana tullut, vaikka olen heitä hoitanut. Minä en ole eronnut, lasten äidit ovat eronneet minusta.
Onko tullut mieleen, että sinulla on muutakin ongelmaa, kun edes parisuhteesi eivät kestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies on ihan pihalla lapsista. Eivät usein edes haluamalla halua lapsia mutta suostuvat kun nainen haluaa. Näistä tulee sitten tälläisiä isejä jotka silloin tällöin hoitavat omia lapsiaan kun vaimo käskee.
Lisäksi nekin miehet, jotka kuvittelevat lapsia haluavansa, eivät tiedä mitä haluavat. Enpä tunne montaakaan miestä joka olisi KOSKAAN hoitanut vauvaa tai taaperoa edes paria tuntia ennen kuin oma lapsi ilmestyy maailmaan. Ne siis suostuu lastenhankintaan tietämättä yhtään mikä odottaa.
Tämä on ihan totta. Minä olen hoitanut vauvoja ja taaperoita, ja juuri siksi en ole omia lapsia hankkinut. Takavuosina kaveripiirissä oltiin kyllä aika huuli pyöreänä, kun (vaimon vaatimuksesta) oli mukula tai pari pyöräytetty, ja niiden vuoksi pitikin sitten yllättäen laittaa oma elämä jäähylle pariksi vuodeksi.
-m46-
Siis yllättyikö joku siitä, että pienen vauvan isän pitää keskittyä vauvanhoitoon eikä kaveririentoihin riitä enää aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Mistä näitä idiootteja sikiää?
Sitä minäkin ihmettelen, että miten tää palsta on täynnä teidän kaltaisia mies_vihaajia?
Tuo miesten hoivavietin puutteeseen vetoaminen on todella lapsellista. Ihmisen nyt vaan on pakko tehdä kaikenlaisia asioita, kuten kantaa vastuu lapsistaan, vaikka ei niin huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivavietti on naisten geeneissä ei miehen.
En usko, miehet vain onnistuvat sälyttämään hoitovastuun helpommin naiselle kuin toisin päin. Mutta kyllä mieskin pelastaisi vauvan hädästä, jos olisi tosi kyseessä eli en usko miesten välinpitämättömyyteen etenkään oman jälkeläisen kohdalla.
Miehelle ei kehty hoivaviettiä, koska kroppa ei tuota hormooneja, kun se ei tiedä jälkikasvusta. Mies ei edes varmaksi tiedä olko näkemänsä lapsi hänen. Naiselle nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Mistä näitä idiootteja sikiää?
Sitä minäkin ihmettelen, että miten tää palsta on täynnä teidän kaltaisia mies_vihaajia?
Vaikea teitä miehiä on kunnioittaa, kun enemmistö teistä ei edes kanna vastuuta omista lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen reppana on, jos ei omaa lastansa halua hoitaa. Pitäiskö miettiä ennen kuin niitä tekee? Tässä yks iskä, jolla on nytkin nukkuva vauva sylissä, jotta vaimo saa nukkua univelkoja pois.
Tän palstan naisilla on prioriteettinä miehen jännyys, joka aiheuttaa kemiaa ja pöksyjen kastumista. Mieti siitä sitten, et miten näistä ei ole isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyin vähän samaan kuin ap:n mies. Saatoin esim. tiuskia siitä ettei pyykkejä oltu pesty ja että ex-vaimo vain lorvi kotona päivät pitkät. En yksinkertaisesti ymmärtänyt miten rankkaa vauvan/taaperon kanssa on. Vaimo katkeroitui ja petti ja ero tuli. Vuoroviikkovanhempana eteenpäin
Tyylipuhdas w t -suoritus!
Ex-vaimo ei osannut ilmaista kuinka vaikeaa hänellä oli ja minä en mukavuudenhalultani nähnyt ongelmaa. Kun ymmärsin virheeni ja tein muutoksen niin oli jo liian myöhäistä. Pointti oli että aika useat miehet eivät vain ymmärrä miten rankkaa pienen lapsen kanssa on. Mikäli haluatte muutosta niin ilmaiskaa se selvästi ja nostakaa avioero pöydälle. Harmittaa ettei ex-vaimo toiminut noin vaan meni pilaamaan kaiken
Ap täällä..
Mies on muutaman kerran hoitanut muutaman tunnin. Tällä hetkellä noi menot on aika minimaaliset, mutta pakko sitä on alkaa jotain tekemistä keksimään. Ehkä pitää alkaa juoksemaan, sitä on vaikea tehdä vaunujen kanssa.
Välillä tämä on ihan ok. Huonojen öiden jälkeen sitten riidellään asiasta, kun itse olen ihan poikki ja haluaisin edes hetken vaan olla.
Onhan tässä tullut kaikkea ajateltua suhteen osalta. Muuten kaikki on hyvin, mutta vauvan hoito ei mene ihan tasan.
Kiitos vastauksista tähän mennessä!