Lapsen käytös ja uhkailu kaupassa "jos sä et osta mulle noita suklaarusinoita niin mä alan huutaa ja repiä hiuksia"

Eikö voi siis jättää kauppaan (vaikka huutamaan) ja lähteä itse pois näin ensiavuksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en viitsisi ottaa tuollaista edes mukaan kauppaan.

Jättäisit yksin kotiin?

Herranen aika, ei saa antaa periksi! Huono käytös palkitaan ja se johtaa kierteeseen. Jos ei saa haluamaansa niin ei se kovin montaa kertaa viitsi huutaa, 6-vuotias oppii kyllä sen verran nopeaan. Ei se nyt varmaan ihan tukoittain revi tukkaa päästänsä, menee ehkä hieman liioittelun puolelle. Nyt pitää pistää kova kovaa vastaan. Juttelette asiasta vakavaan sävyyn, sovitte yhteiset pelisäännöt, milloin kaupasta saa esim sitä karkkia ja milloin ei. Sovitte vaikka herkkupäivän. Jos aiheuttaa kaupassa kohtauksen niin herkkupäivä peruuntuu. Sanot että jos repii hiuksiansa niin silloin leikataan hiukset pois, väliäkö sen onko kyseessä tyttö vai poika. Minulla on 7-vuotias poika, aina ollut jäntevä ja suuri ikäisekseen, nyt on noin keskiverto 10-vuotiaan kokoinen ja kyllä minä saan fyysisesti hillittyä jos on pakko, enkä itse todellakaan ole mitenkään iso. Jos ei omat rahkeet riitä, niin kouluun tai vaikka perheneuvolaan yhteyttä niin saat apuja tilanteen ratkomiseen. Jos jatkat periksi antamista niin olet entistä pahemmassa pulassa muutaman vuoden päästä. Lapsille pitää asettaa rajat aikuisen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vela viheltelee huolettomana taustalla viu-viu-vih-hih-hih.

Kiukutteletko sinäkin äidillesi, kun et saa mitä haluat?

Ymmärräthän että suurimmalla osalla tuo on kovin ohimenevä vaihe jo ennen 6 v. ikää. Lisäksi lapset eivät kiristä sillä vanhempiaan.

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

Missä iässä sitten sinusta voi alkaa olettaa, että lapsi kykenee täyttämään aikuisen odotuksia? Ja ajatteletko, että se on jonkin tyylinen on/off-juttu, että yhdessä hetkessä lapsi on täysin syyntakeeton ja toisessa hetkessä sitten vastuullinen?

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika, ei saa antaa periksi! Huono käytös palkitaan ja se johtaa kierteeseen. Jos ei saa haluamaansa niin ei se kovin montaa kertaa viitsi huutaa, 6-vuotias oppii kyllä sen verran nopeaan. Ei se nyt varmaan ihan tukoittain revi tukkaa päästänsä, menee ehkä hieman liioittelun puolelle. Nyt pitää pistää kova kovaa vastaan. Juttelette asiasta vakavaan sävyyn, sovitte yhteiset pelisäännöt, milloin kaupasta saa esim sitä karkkia ja milloin ei. Sovitte vaikka herkkupäivän. Jos aiheuttaa kaupassa kohtauksen niin herkkupäivä peruuntuu. Sanot että jos repii hiuksiansa niin silloin leikataan hiukset pois, väliäkö sen onko kyseessä tyttö vai poika. Minulla on 7-vuotias poika, aina ollut jäntevä ja suuri ikäisekseen, nyt on noin keskiverto 10-vuotiaan kokoinen ja kyllä minä saan fyysisesti hillittyä jos on pakko, enkä itse todellakaan ole mitenkään iso. Jos ei omat rahkeet riitä, niin kouluun tai vaikka perheneuvolaan yhteyttä niin saat apuja tilanteen ratkomiseen. Jos jatkat periksi antamista niin olet entistä pahemmassa pulassa muutaman vuoden päästä. Lapsille pitää asettaa rajat aikuisen toimesta.

Ei todellakaan kaikki usko kerrasta. Kerroin tuossa aiemmin että 9v huutaa apua jos ei saa mitä haluaa. Tämä lapsi on huutanut ihan pienestä asti ja edelleen huutaa ja raivoaa. Paskoo myös housuunsa kun ei saa periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

Missä iässä sitten sinusta voi alkaa olettaa, että lapsi kykenee täyttämään aikuisen odotuksia? Ja ajatteletko, että se on jonkin tyylinen on/off-juttu, että yhdessä hetkessä lapsi on täysin syyntakeeton ja toisessa hetkessä sitten vastuullinen?

Odotuksia on vauvasta lähtien, tottakai, ja taaperolta/leikki-ikäiseltä vaaditaankin jo vaikka mitä, mutta se ei edellytä lapsen virheellä mässäilyä ja nöyryyttämistä. Lapseen voi suhtautua empaattisesti silloinkin, kun ei osta jäätelöä tai kertoo että äsken nähty käytös ei sovi, ensi kerralla paremmin, okei?

Aikuinen nyt jokatapauksessa on auktoriteetti

Eikä lapset voi hyppiä silmille.

Oli hauska kuva kun lapsi oli kaupan pihassa talvella makaamassa siksi kun lapaset oli samanväriset kun takki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

Missä iässä sitten sinusta voi alkaa olettaa, että lapsi kykenee täyttämään aikuisen odotuksia? Ja ajatteletko, että se on jonkin tyylinen on/off-juttu, että yhdessä hetkessä lapsi on täysin syyntakeeton ja toisessa hetkessä sitten vastuullinen?

Odotuksia on vauvasta lähtien, tottakai, ja taaperolta/leikki-ikäiseltä vaaditaankin jo vaikka mitä, mutta se ei edellytä lapsen virheellä mässäilyä ja nöyryyttämistä. Lapseen voi suhtautua empaattisesti silloinkin, kun ei osta jäätelöä tai kertoo että äsken nähty käytös ei sovi, ensi kerralla paremmin, okei?

Mitä tässä sinun mallissasi sitten tapahtuu, jos ensi kerralla lapsi ei ole nätisti vaikka on kehotettu käyttäytymään paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika, ei saa antaa periksi! Huono käytös palkitaan ja se johtaa kierteeseen. Jos ei saa haluamaansa niin ei se kovin montaa kertaa viitsi huutaa, 6-vuotias oppii kyllä sen verran nopeaan. Ei se nyt varmaan ihan tukoittain revi tukkaa päästänsä, menee ehkä hieman liioittelun puolelle. Nyt pitää pistää kova kovaa vastaan. Juttelette asiasta vakavaan sävyyn, sovitte yhteiset pelisäännöt, milloin kaupasta saa esim sitä karkkia ja milloin ei. Sovitte vaikka herkkupäivän. Jos aiheuttaa kaupassa kohtauksen niin herkkupäivä peruuntuu. Sanot että jos repii hiuksiansa niin silloin leikataan hiukset pois, väliäkö sen onko kyseessä tyttö vai poika. Minulla on 7-vuotias poika, aina ollut jäntevä ja suuri ikäisekseen, nyt on noin keskiverto 10-vuotiaan kokoinen ja kyllä minä saan fyysisesti hillittyä jos on pakko, enkä itse todellakaan ole mitenkään iso. Jos ei omat rahkeet riitä, niin kouluun tai vaikka perheneuvolaan yhteyttä niin saat apuja tilanteen ratkomiseen. Jos jatkat periksi antamista niin olet entistä pahemmassa pulassa muutaman vuoden päästä. Lapsille pitää asettaa rajat aikuisen toimesta.

Ei todellakaan kaikki usko kerrasta. Kerroin tuossa aiemmin että 9v huutaa apua jos ei saa mitä haluaa. Tämä lapsi on huutanut ihan pienestä asti ja edelleen huutaa ja raivoaa. Paskoo myös housuunsa kun ei saa periksi.

Sitten on paskaiset housut, luulisi 9 v:tä jo harmittavan tai hävettävän?

Entinen tyttärpuoli teki  samantapaista, alkoi huutaa kaupassa kun ei saanut jotain petsiä tai jätskiä "APUA APUA AUTTAKAA TUO NAINEN ON HULLU! Ja teki tuota isälleenkin, kerran meni huoltoasemalla höpöttämään jollekin  pariskunnalle että "Toi ei ole mun iskä ja mua pelottaa" koska ei saanut tahtomaansa lehteä.  Sääliksi kävi miestä. Varmaan on vieläkin sinkku, ellei sitten ole palannut entisen vaimonsa kanssa yhteen, se on varmaa ettei kukaan ole äitipuoleksi tuollaiselle kauhuelokuvan hirviölapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.

Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.

Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.

Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika, ei saa antaa periksi! Huono käytös palkitaan ja se johtaa kierteeseen. Jos ei saa haluamaansa niin ei se kovin montaa kertaa viitsi huutaa, 6-vuotias oppii kyllä sen verran nopeaan. Ei se nyt varmaan ihan tukoittain revi tukkaa päästänsä, menee ehkä hieman liioittelun puolelle. Nyt pitää pistää kova kovaa vastaan. Juttelette asiasta vakavaan sävyyn, sovitte yhteiset pelisäännöt, milloin kaupasta saa esim sitä karkkia ja milloin ei. Sovitte vaikka herkkupäivän. Jos aiheuttaa kaupassa kohtauksen niin herkkupäivä peruuntuu. Sanot että jos repii hiuksiansa niin silloin leikataan hiukset pois, väliäkö sen onko kyseessä tyttö vai poika. Minulla on 7-vuotias poika, aina ollut jäntevä ja suuri ikäisekseen, nyt on noin keskiverto 10-vuotiaan kokoinen ja kyllä minä saan fyysisesti hillittyä jos on pakko, enkä itse todellakaan ole mitenkään iso. Jos ei omat rahkeet riitä, niin kouluun tai vaikka perheneuvolaan yhteyttä niin saat apuja tilanteen ratkomiseen. Jos jatkat periksi antamista niin olet entistä pahemmassa pulassa muutaman vuoden päästä. Lapsille pitää asettaa rajat aikuisen toimesta.

Ei todellakaan kaikki usko kerrasta. Kerroin tuossa aiemmin että 9v huutaa apua jos ei saa mitä haluaa. Tämä lapsi on huutanut ihan pienestä asti ja edelleen huutaa ja raivoaa. Paskoo myös housuunsa kun ei saa periksi.

Sitten on paskaiset housut, luulisi 9 v:tä jo harmittavan tai hävettävän?

Ei kuule hävetä. Ihan päivittäistä paskomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

Missä iässä sitten sinusta voi alkaa olettaa, että lapsi kykenee täyttämään aikuisen odotuksia? Ja ajatteletko, että se on jonkin tyylinen on/off-juttu, että yhdessä hetkessä lapsi on täysin syyntakeeton ja toisessa hetkessä sitten vastuullinen?

Odotuksia on vauvasta lähtien, tottakai, ja taaperolta/leikki-ikäiseltä vaaditaankin jo vaikka mitä, mutta se ei edellytä lapsen virheellä mässäilyä ja nöyryyttämistä. Lapseen voi suhtautua empaattisesti silloinkin, kun ei osta jäätelöä tai kertoo että äsken nähty käytös ei sovi, ensi kerralla paremmin, okei?

Mitä tässä sinun mallissasi sitten tapahtuu, jos ensi kerralla lapsi ei ole nätisti vaikka on kehotettu käyttäytymään paremmin?

Riippuu lapsesta, riippuu siitä huonosta käytöksestä ja riippuu muista tekijöistä yhtälössä (esim. tekeekö minun mieli jäätelöä ja onko huono käytös narinaa vai jotain kaupasta poistumista edellyttävää). Missään vaihtoehdossa en kuitenkaan alentuisi lällättelemään (2-4-vuotiaalle?) lapselle jäätelöllä tavoitteenani aiheuttaa niin paha mieli että varmasti tuntuu.

Oma tytär teki tota pelleilyä vuosia. Ei ny repiny hiuksia, mut huusi ja rääky. No siinähän huusi sitten, se ei sillä pompottanu, oppi kyl siinä 11v iässä häpeemään niin lopetti.

Tuntuu karulta opettaa, mutta se kannattaa.  Muutoin tulee aina pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.

Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.

No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.

Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.

Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.

Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!

Ei se ole mitään pilkkaamista jos syö jäätelön itse eikä lapsi saa.

Rangaistusten kuuluu kirpaista, ja kunnolla. Se, että rangaistus kirpaisee lasta ei ole lapsen kiusaamista vaan välttämätön edellytys sille, että rangaistus toimii ja motivoi lapsen muuttamaan käytöstään.

Voit ihan vapaasti vaikka kuinka paljon "auttaa taidon oppimisessa ja tukea vaikeiden hetkien yli" (ja muuta liibalaabaa), mutta et silti pääse yli etkä ympäri siitä, että jos lapsella ei ole motivaatiota käyttäytyä kunnolla niin ei hän silloin käyttäydy kunnolla.