Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytös ja uhkailu kaupassa "jos sä et osta mulle noita suklaarusinoita niin mä alan huutaa ja repiä hiuksia"
23.05.2020 |
Ja niin todella tekee. Useamman kerran ulkopuolinen ihminen on puuttunut tilanteeseen kun 6v lapsi huutaa kuin ta pettava sika ja repii tukoittain hiuksia päästään. Tyttö kun on niin ei ilkeä kaljuksikaan ajaa. Lopettaa vasta kun saa haluamansa. Ja siis on ikäisekseen iso, eli yksin en pysty häntä raahaamaan kaupasta autoon. Kotiin en uskalla jättää yksin ja apukäsiä meillä ei ole.
Kommentit (121)
Jotkut eivät nähtävästi ymmärrä puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika, ei saa antaa periksi! Huono käytös palkitaan ja se johtaa kierteeseen. Jos ei saa haluamaansa niin ei se kovin montaa kertaa viitsi huutaa, 6-vuotias oppii kyllä sen verran nopeaan. Ei se nyt varmaan ihan tukoittain revi tukkaa päästänsä, menee ehkä hieman liioittelun puolelle. Nyt pitää pistää kova kovaa vastaan. Juttelette asiasta vakavaan sävyyn, sovitte yhteiset pelisäännöt, milloin kaupasta saa esim sitä karkkia ja milloin ei. Sovitte vaikka herkkupäivän. Jos aiheuttaa kaupassa kohtauksen niin herkkupäivä peruuntuu. Sanot että jos repii hiuksiansa niin silloin leikataan hiukset pois, väliäkö sen onko kyseessä tyttö vai poika. Minulla on 7-vuotias poika, aina ollut jäntevä ja suuri ikäisekseen, nyt on noin keskiverto 10-vuotiaan kokoinen ja kyllä minä saan fyysisesti hillittyä jos on pakko, enkä itse todellakaan ole mitenkään iso. Jos ei omat rahkeet riitä, niin kouluun tai vaikka perheneuvolaan yhteyttä niin saat apuja tilanteen ratkomiseen. Jos jatkat periksi antamista niin olet entistä pahemmassa pulassa muutaman vuoden päästä. Lapsille pitää asettaa rajat aikuisen toimesta.
Ei todellakaan kaikki usko kerrasta. Kerroin tuossa aiemmin että 9v huutaa apua jos ei saa mitä haluaa. Tämä lapsi on huutanut ihan pienestä asti ja edelleen huutaa ja raivoaa. Paskoo myös housuunsa kun ei saa periksi.
Sitten on paskaiset housut, luulisi 9 v:tä jo harmittavan tai hävettävän?
Ei kuule hävetä. Ihan päivittäistä paskomista.
Kai olette jo lastenpsykiatrian asiakkaina?
Ei ole minun lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät nähtävästi ymmärrä puhetta.
Sepä se vasta ihmeellistä onkin. Modernit kasvatusteoriat eivät lainkaan tunne sellaista tilannetta, että lapsi ei haluaisi totella kun häntä käsketään. Siinä menee 2020-lukulaisella tunteiden sanoittajalla aivot oikosulkuun, kun hänen lapsellaan yhtäkkiä on oma tahto.
Meillä monella tapaa tulta ja pippuria oleva tyttö. Mut kaupassa hän osaa käyttäytyä. Ollaan ihan vauvasta saakka lueteltu paikat, jossa ei saa huutaa. Vauvalle annettiin bussissa heti tuttipulloa (tai tuttia), sit kyn sai antaa, niin tungettiin näkkileipää. Ravintolassa on saanut katsella ohjelmia kännykästä, ei muualla.
Nuo näkkileivät, opetettu juttu, tiedän, ne kulkee edelleen joka paikassa mukana. Bussissa, kävelyllä, kaupassa.. Mut pieni hinta siitä, että homma skulaa. Prismassa muuten anetaan lapsille huonoja, yksinäisiä banskuja. Luulen, et meidän lapselle pahin on se, jos hän ei pääsis kauppaan mukaan. Sovitaan etukäteen, mitä ostetaan. Herkkuja ei osteta joka kerralla.
Mietin, et kuinka monta virhettä tässä on matkan varrella tehty, jos tuo on lopputulos. Ja mitä ne virheet ovat? Meinaan, nuo pitäis jokainen steppi opettaa pois ja opettaa uudelleen. Tässä mielessä ihan samalla tavalla kuin koirallekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.
Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.
No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.
Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.
Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.
Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!
Ei se ole mitään pilkkaamista jos syö jäätelön itse eikä lapsi saa.
Rangaistusten kuuluu kirpaista, ja kunnolla. Se, että rangaistus kirpaisee lasta ei ole lapsen kiusaamista vaan välttämätön edellytys sille, että rangaistus toimii ja motivoi lapsen muuttamaan käytöstään.
Voit ihan vapaasti vaikka kuinka paljon "auttaa taidon oppimisessa ja tukea vaikeiden hetkien yli" (ja muuta liibalaabaa), mutta et silti pääse yli etkä ympäri siitä, että jos lapsella ei ole motivaatiota käyttäytyä kunnolla niin ei hän silloin käyttäydy kunnolla.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä että aikuinen syö jäätelön, eikä siinäkään että lapsi ei saa jos näin on etukäteen ilmoitettu. Mutta siinä on, että se jäätelö syödään tarkoituksellisen teatraalisesti ja todetaan tekevälle pikkulapselle vain "olisi kannattanut olla kiltti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano hänelle, että jos repii hiuksia irti päästään, ne hiukset ajellaan kaikki pois. Ja vaikka on kuinka tyttö, niin sen voi oikeasti tehdäkin. Itse olen sen kerran tehnytkin. Ja nyt, 5v myöhemmin on puoleen selkään letti.
Ei sinun tarvitse häntä kantaa kaupasta ulos. Kyllä hän tulee itse, kun lähdet vaan pois paikalta. Ei hän jää sinne ventovieraille kiukuttelemaan, vaan tulee perässäsi ja huutaa koko matkan kotiin asti, tai sinne parturiliikkeeseen, missä ne hiukset lähtevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.
Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.
No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.
Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.
Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.
Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!
Ei se ole mitään pilkkaamista jos syö jäätelön itse eikä lapsi saa.
Rangaistusten kuuluu kirpaista, ja kunnolla. Se, että rangaistus kirpaisee lasta ei ole lapsen kiusaamista vaan välttämätön edellytys sille, että rangaistus toimii ja motivoi lapsen muuttamaan käytöstään.
Voit ihan vapaasti vaikka kuinka paljon "auttaa taidon oppimisessa ja tukea vaikeiden hetkien yli" (ja muuta liibalaabaa), mutta et silti pääse yli etkä ympäri siitä, että jos lapsella ei ole motivaatiota käyttäytyä kunnolla niin ei hän silloin käyttäydy kunnolla.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä että aikuinen syö jäätelön, eikä siinäkään että lapsi ei saa jos näin on etukäteen ilmoitettu. Mutta siinä on, että se jäätelö syödään tarkoituksellisen teatraalisesti ja todetaan tekevälle pikkulapselle vain "olisi kannattanut olla kiltti".
Jos ei sano "olisi kannattanut olla kiltti" niin silloin lapsi ei välttämättä ymmärrä, että miksi hän ei sitä jäätelöä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon pitää hakea apua. Ihan oikeasti. Neuvolasta ja tarvittaessa lastenpsykiatrilta. Ei ole normaalia käytöstä lähes kouluikäiseltä lapselta.
Sanot ensin että jos ei lopu niin ajat kaljuksi. Vinkki: Ei se lopu. Sitten vaan toteutat uhkauksesi ja ajat kaljuksi. Mukula oppii kertaheitolla että sinä et uhkaile turhaan ja hänen tekemisillään on seurauksia. Jos ihmiset ihmettelevät kaljua kersaa, kerrot vaan että oli pakko kun lapsi ei lopeta tukan repimistä muuten.
Noin minä tekisin. Mulla riittäs pokka siihen ihan varmasti. Omat oppi onneksi jo ihan taaperona että kaupassa kun huutaa niin kannetaan vaan pihalle ja kauppareissu loppuu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö kehittyy paljon huonompaan suuntaan jos annat hänen häiriköidä kuin jos tiukasti kieltäisit ja veisit hänet ulos saman tien. Hänen pitää oppia että noin ei kaupassa käyttäydytä,
MOni näyttää unohtavan näissä ulosvientineuvoissa, että aloittajan kuitenkin pitää tehdä ne ostokset. Jos apukäsiä ei ole, niin mikä on vaihtoehto? En minä jättäisi tuon ikäistä lasta yksin kotiinkaan.
nro 2
Sitten syödään pelkkää kaurapuuroa ja kokeillaan jos neiti nirsoilija osaisi seuraavana päivänä käyttäytyä kaupassa niin, että saadaan ostokset suoritettua.
Tuo ei muuten ole syyllistämistä, vaan sen opettamista että kaikilla teoilla on seuraukset. Estät äiti tekemästä ostoksia -->ruokaa ei juuri ole.
Sinänsä tuo hiusten repiminen kuulostaa niin rajulta, että lapsi tuskin on aivan normaali. Kannattaa viedä psykologille. Muuten kyllä tytönkin voi ajaa klaniksi jos tuollaista tekee, sitä paremmin oppii.
Vierailija kirjoitti:
tai sinne parturiliikkeeseen, missä ne hiukset lähtevät.
Parempi ajella hiukset kotona koneella. Säästyy rahaa eikä tarvitse katsoa sitä kiljuvaa ja rimpuilevaa lasta parturissa. Parturi ei välttämättä edes suostu leikkaamaan jos lapsi laittaa kovasti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.
Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.
No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.
Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.
Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.
Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!
Ei se ole mitään pilkkaamista jos syö jäätelön itse eikä lapsi saa.
Rangaistusten kuuluu kirpaista, ja kunnolla. Se, että rangaistus kirpaisee lasta ei ole lapsen kiusaamista vaan välttämätön edellytys sille, että rangaistus toimii ja motivoi lapsen muuttamaan käytöstään.
Voit ihan vapaasti vaikka kuinka paljon "auttaa taidon oppimisessa ja tukea vaikeiden hetkien yli" (ja muuta liibalaabaa), mutta et silti pääse yli etkä ympäri siitä, että jos lapsella ei ole motivaatiota käyttäytyä kunnolla niin ei hän silloin käyttäydy kunnolla.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä että aikuinen syö jäätelön, eikä siinäkään että lapsi ei saa jos näin on etukäteen ilmoitettu. Mutta siinä on, että se jäätelö syödään tarkoituksellisen teatraalisesti ja todetaan tekevälle pikkulapselle vain "olisi kannattanut olla kiltti".
Jos ei sano "olisi kannattanut olla kiltti" niin silloin lapsi ei välttämättä ymmärrä, että miksi hän ei sitä jäätelöä saanut.
Olen eri, mutta minä ymmärrän kyllä pointtisi. Kyllä lapsen pitää tietää, mistä aikuisen pahaa mieltä aiheuttava toiminta johtuu. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin meillä varoitetaan pari kertaa ja jos ei lapsi usko niin tulee seuraus. Kun lapsi itkee seurausta, esim. juuri itkee jäätelön perään, niin tietysti lapselle kerrotaan miksi hän ei sitä saa ja miten toimimalla hän voi ensi kerralla välttää tämän seurauksen. Housuun pissaavan lapsen nolaamiseen vertaaminen on lähinnä absurdia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi: Jos sä et osta mulle noita suklaarusinoita niin mä alan huutaa ja repiä hiuksia
Minä: Ai? Eikö se satu päänahkaan?
Lapsi: Ihan varmasti alan!
Minä: Ok. Pystytkö tekemään sen samalla kun haetaan tiskiainetta vai odotatko tässä sen aikaa kun minä haen?
Lakki päästä. Tämä kommentoija on nero. Noin vaan lapselta aseet käsistä. Vau.
Tuo on oikeasti todella hyvä neuvo. Lapsi olettaa, että vanhemmasta on kauheaa jos hän huutaa ja repii hiuksia. Lapsi tahtoo huomiota ja tunnereaktion. Tässä mallissa vanhempi on aikuinen ja rauhallinen, eikä kuitenkaan anna lapselle sitä mitä se yrittää kiristämisellään saada -suklaarusinoita ja tunnereaktion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.
Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.
No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.
Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.
Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.
Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!
Ei se ole mitään pilkkaamista jos syö jäätelön itse eikä lapsi saa.
Rangaistusten kuuluu kirpaista, ja kunnolla. Se, että rangaistus kirpaisee lasta ei ole lapsen kiusaamista vaan välttämätön edellytys sille, että rangaistus toimii ja motivoi lapsen muuttamaan käytöstään.
Voit ihan vapaasti vaikka kuinka paljon "auttaa taidon oppimisessa ja tukea vaikeiden hetkien yli" (ja muuta liibalaabaa), mutta et silti pääse yli etkä ympäri siitä, että jos lapsella ei ole motivaatiota käyttäytyä kunnolla niin ei hän silloin käyttäydy kunnolla.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä että aikuinen syö jäätelön, eikä siinäkään että lapsi ei saa jos näin on etukäteen ilmoitettu. Mutta siinä on, että se jäätelö syödään tarkoituksellisen teatraalisesti ja todetaan tekevälle pikkulapselle vain "olisi kannattanut olla kiltti".
Jos ei sano "olisi kannattanut olla kiltti" niin silloin lapsi ei välttämättä ymmärrä, että miksi hän ei sitä jäätelöä saanut.
Ihan eri sävy jos sanoo lempeän jämäkästi vaikka näin: "Muistatko kun ennen kauppaa sanoin, että jos päästään lelu- ja karkkihyllyjen ohi huutamatta (se "kiltti käytös" pitää olla lapselle jotain aika konkreettista), ostetaan jäätelöt molemmille, ja jos huudat, sinulle ei osteta? Nyt kun se meni huudoksi karkkien kohdalla niin sinun jätskiä ei ostettu. Ja tiedän että se harmittaa! Mut hei, varmaan jo ensi kerralla menee paremmin?" Aina parempi jos malttaa näiden muutaman lauseen ajan olla nuolematta sitä jäätelöä teatraalisesti lapsen nenässä kiinni.
Noista tulee niitä kiusaajia ja pahoinpitelijöitä. Onnea vaan äidille. Et pääse helpolla tai voit jopa päästä hengestäsi, kun hirviön olet kasvattanut.
Kai se nyt noin tekee, kun tietää saavansa periksi.
6-vuotias ymmärtää jo paljon. Rauhalliseen aikaan hänelle voi kertoa sääntöjä, jos niitä ei ole vielä käyty läpi.
Itse en kattelis yhtään itseään satuttavaa lasta. Ekasta eleestä jo ammattiapua. Ei ole tervettä.
Huh mitä käytöstä. Voisin kyllä kuvitella, että oma uhmaikäinenkin tätä yrittäisi, ja ihan varmasti raahaisin vaikka itseni kokoisen lapsen autoon ja kotiin missä myös kaikki kiva olisi kielletty ja syötäisiin jotain todella "pahaa" pari päivää kun ostokset jäi kauppaan kiukuttelun takia.
Olin itse lapsena sellainen, että halusin aina käyttäytyä esimerkillisesti ja muistan alle kouluikäisenä kaupassa kauhistelleeni miten huonosti muut lapset käyttäytyivät. Yritin olla niin hyväkäytöksinen, että se oli varmasti jo osittain noloa, muistan mm. usein kaupassa kysyneeni "miten voisin olla avuksi jouduttaakseni asiointiamme?", mistä lie senkin olin keksinyt. Ollut kyllä paikoin järkytys, ettei omat lapset olekaan perineet tätä piirettäni ja huonoon käytökseen on joutunut puuttumaan, toisinaan todella hankalaakin, jos tilanne tulee yllätyksenä ja ne ostokset olisi pakko saada tehtyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin näin, tosin lapsi oli paljon nuorempi: Sovittiin ennen kauppareissua, että kaikki kiltisti kaupassa asioineet saavat jätskit. Jos pentu alkoi käyttäytyä sopimattomasti, jäätelöt ostettiin vain aikuisille. Sitten syötiin parkkiksella ne jätskit oikein teatraalisesti. Pentu tietenkin ulvoi, mutta sitten vain todettiin, että olisi kannattanut olla kiltti.
Hyi hitto miten ällöttävää tällainen kasvatus jossa oikein mässäillään lapsen pahalla mielellä, kun pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen ei yllä täyttämään aikuisen odotuksia ja sen lapsen huonouden voi oikein hieromalla hieroa hänen naamaansa.
No päätäkö vaan pitäisi silitellä, kun kerran pentu on "pieni ja itsesäätelyltään keskeneräinen" eikä siten muka vastuussa käytöksestään.
Silittelyn ja pettyneelle lapselle v*ttuilun välissä on se kypsä vanhemmuus, jossa lapsen toiminnalla on seurauksia, lapsen toimintaan kohdistuu odotuksia ja vanhempi kertoo kyllä kun meni pieleen (ja ennen kaikkea miten jatkossa menisi paremmin) ryhtymättä kiusaamaan lasta.
Mitäpä veikkaan, jos se selvästi 6-vuotiasta pienempi lapsi olisi a) pystynyt pitämään mielessään annetut ehdot ja b) toimimaan niiden mukaan, olisiko hän tehnyt niin? Tottakai olisi, hän halusi jäätelön! Mutta koska ei pysty, niin aikuinen, sen sijaan että ymmärtäisi lasta ja auttaisi taidon oppimisessa ja tukisi vaikeiden hetkien yli (vaikka ei ostakaan jäätelöä) ajattelee että riittävän paska olo jälkikäteen on hyvä tapa kannustaa lasta.
Tää on vähän sana kuin vaikka lapsen kuivaksi opettaminen nauramalla pilkallisesti kastuneille housuille - joo, motivaation lähde sekin, mutta oikeesti?!!
Ei se ole mitään pilkkaamista jos syö jäätelön itse eikä lapsi saa.
Rangaistusten kuuluu kirpaista, ja kunnolla. Se, että rangaistus kirpaisee lasta ei ole lapsen kiusaamista vaan välttämätön edellytys sille, että rangaistus toimii ja motivoi lapsen muuttamaan käytöstään.
Voit ihan vapaasti vaikka kuinka paljon "auttaa taidon oppimisessa ja tukea vaikeiden hetkien yli" (ja muuta liibalaabaa), mutta et silti pääse yli etkä ympäri siitä, että jos lapsella ei ole motivaatiota käyttäytyä kunnolla niin ei hän silloin käyttäydy kunnolla.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä että aikuinen syö jäätelön, eikä siinäkään että lapsi ei saa jos näin on etukäteen ilmoitettu. Mutta siinä on, että se jäätelö syödään tarkoituksellisen teatraalisesti ja todetaan tekevälle pikkulapselle vain "olisi kannattanut olla kiltti".
Jos ei sano "olisi kannattanut olla kiltti" niin silloin lapsi ei välttämättä ymmärrä, että miksi hän ei sitä jäätelöä saanut.
Olen eri, mutta minä ymmärrän kyllä pointtisi. Kyllä lapsen pitää tietää, mistä aikuisen pahaa mieltä aiheuttava toiminta johtuu. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin meillä varoitetaan pari kertaa ja jos ei lapsi usko niin tulee seuraus. Kun lapsi itkee seurausta, esim. juuri itkee jäätelön perään, niin tietysti lapselle kerrotaan miksi hän ei sitä saa ja miten toimimalla hän voi ensi kerralla välttää tämän seurauksen. Housuun pissaavan lapsen nolaamiseen vertaaminen on lähinnä absurdia.
Molemmista esimerkeissä tavoitteena oli lapsen motivaation herättäminen nöyryyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Molemmista esimerkeissä tavoitteena oli lapsen motivaation herättäminen nöyryyttämällä.
Voi nöyryytys sentään. Kyllä siinä on varmasti ollut lapsen elämä pilalla nyt.
Kai olette jo lastenpsykiatrian asiakkaina?