Lapsen käytös ja uhkailu kaupassa "jos sä et osta mulle noita suklaarusinoita niin mä alan huutaa ja repiä hiuksia"

Kuulostaa aika epänormaalilta lapselta tai aikuisella nallekarkit hukassa. Lapset on yleensä aika fiksuja. Heitä ei kannata uhkailla millään, mitä ei voi pitää. Itselläni työssäni 14 6-vuotiasta ja meillä menee yleensä aika hyvin. Säännöt on aina samat, mutta turhasta ei länkytetä. Hyvää käytöstä oletetaan, kaveria ei saa kiusata ja eletään muut huomioiden.

Jos aikuinen nainen ei oikeasti saa kuusivuotiasta penikkaa raahattua (tai vaikka kannettua yhdellä kädellä) kaupasta ulos, ja jos kyseinen lapsi ihan oikeasti pystyy silkkaa ilkeyttään repimään hiuksia päästään tukoittain, lapsella on jotain tosi pahaa häikkää päänupissa. Lapsi selvästi pystyy mobilisoimaan pelkällä kiukkuraivolla itsestään sellaisia voimia, jotka on normaaleilla ihmisillä varattu hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Normaalistihan ihmisen hermosto säätelee, että lihakset ei käytä koko voimaansa: tämä siksi, että vältyttäisiin loukkaantumisilta. Jos on jokin vaaratilanne, hermosto menee all in -moodiin ja tämän takia pienten lasten äitien tiedetään nostaneen auton lapsensa päältä jne. Autisteilla näkee jonkin verran tätä, että säätely ei toimi vaan melttarissa voi vahingoittaa itseään pahastikin. Tosin melttari ei ole millään lailla tahdonalaista, toisin kuin ap:n lapsen kiristäminen.

Kiikuttaisin lapsen jonnekin nepsypolille ja vähän äkkiä.

Mun tuttu teki kerran niin, että pyysi vartian apua. Kun poika ei totellut, pyysi vartian pitämään puhuttelun. Poika siis käyttäytyi Suomen tapoihin nähden hyvin, mutta Ranskassa asuvat ja siellä vähän eri kurinpito.

Vartia selitti pojalle nätisti miten käyttäydytään ja toimi.

Vierailija kirjoitti:

Laita lapsi valjaisiin, niin saat raahattua kaupasta pois.

Saattaa lapsi rauhoittua jo ihan siitä, että valjaat on päällä. Ei välttämättä tarvitse raahata.

Vierailija kirjoitti:

[quotei=Vierailija]Tyttö kehittyy paljon huonompaan suuntaan jos annat hänen häiriköidä kuin jos tiukasti kieltäisit ja veisit hänet ulos saman tien. Hänen pitää oppia että noin ei kaupassa käyttäydytä,

MOni näyttää unohtavan näissä ulosvientineuvoissa, että aloittajan kuitenkin pitää tehdä ne ostokset. Jos apukäsiä ei ole, niin mikä on vaihtoehto? En minä jättäisi tuon ikäistä lasta yksin kotiinkaan.

nro 2

Vaihtoehto on se että lapsen kanssa puhutaan asiasta kotona ennen kauppareissua. Kerotaan, että kaupasta ei ostets muuta kuin ne ruuat, jotka on kirjoitettu kauppalistaan. Kauppalistan voi vaikka lukes lapselle ääneen. Sitten sovitaan että hyvin menneestä kauppareissusta saa vaikka tarran, ja kun tarroja on kertynyt sopivs määrä, vaikka 4, saa seuraavalla kerralla valita jonkun herkun kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quotei=Vierailija]Tyttö kehittyy paljon huonompaan suuntaan jos annat hänen häiriköidä kuin jos tiukasti kieltäisit ja veisit hänet ulos saman tien. Hänen pitää oppia että noin ei kaupassa käyttäydytä,

MOni näyttää unohtavan näissä ulosvientineuvoissa, että aloittajan kuitenkin pitää tehdä ne ostokset. Jos apukäsiä ei ole, niin mikä on vaihtoehto? En minä jättäisi tuon ikäistä lasta yksin kotiinkaan.

nro 2

Vaihtoehto on se että lapsen kanssa puhutaan asiasta kotona ennen kauppareissua. Kerotaan, että kaupasta ei ostets muuta kuin ne ruuat, jotka on kirjoitettu kauppalistaan. Kauppalistan voi vaikka lukes lapselle ääneen. Sitten sovitaan että hyvin menneestä kauppareissusta saa vaikka tarran, ja kun tarroja on kertynyt sopivs määrä, vaikka 4, saa seuraavalla kerralla valita jonkun herkun kaupasta.

Meilläkin on toi systeemi :) vielä niin, et kysytään lapselta mitä ostetaan ja sieltä tulee leipää, kesäkurpitsaa, kauramaitoo, lihaa jne. Laps on 4,5. Tietää jo, mitä ostetaan. Ei sanaakaan herkuista :) paitsi vitsillä joskus koittaa ja luettelee pierut ja kakat samalla, hahaha. Ja joskushan oikeesti ostetaankin, herkkuja siis, silloin on hänen piparit ja keksit ja/tai tripit mukana listalla ja hän tietää sen. Meilläkin oli tuo tarrasysteemi joskus, liittyi muistaakseni pissimiseen ja iltatoimiin, että ne sujuu.

Joko ap:n lapsi on rauhoittunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran nähnyt tällaisen tapauksen. Kulki usein samalla bussilla ja kiristi koko ajan karkkia äidiltään uhkaamalla että alkaa huutamaan bussissa.

Usko pois, kaikkien mudenkin lapset ovat yrittäneet tuota, mutta heidän vanhemmillaan on selkärankaa.

Menee vähän asian vierestä, mutta oikeasti kaikki lapset eivät tee tuota.

Yksi tuttu äiti opetti kikan, joka on toiminut muutamissa perheissä.

Lapselle siis kerrotaan etukäteen hyvissä ajoin ennen kauppareissua ne päivät, jolloin ostetaan namia ja ne, jolloin ei osteta. Siis sanotaan etukäteen esim. että tänään ei sitten osteta kaupasta muuta kuin kunnon ruokaa ja nameja ostetaan sunnuntaina ja keskiviikkona.

Voi ainakin kokeilla tuota.

Meillä on riittänyt se että lapsi tulee kuulluksi. Ai sä haluaisit karkkia? Voi että, karkit on kyllä hyviä. Tällä kertaa me ei osteta, mutta jos ostettais, niin mitkä on sun lemppareita? Ai Mariannet? Minäkin tykkään niistä! Arvaa mitä mun tekis mieli vielä enemmän! Marianne-jäätelöä. Ei, ei osteta tänään jätskejäkään, mutta joku toinen kerta. Mikä on sun lempparijätski? Vohvelista vai sellaisesta pahvikupista? Hei, muistatko sen yhden jäätelökioskin sen kukkakaupan lähellä, mehän voitais mennä sinne joskus pyöräretkelle?

Eli viesti on että kuulen ja ymmärrän että haluat, eikä haluamisessa ole mitään väärää. Mutta aina kaikkia mielihaluja ei toteuteta eikä varsinkaan heti.

Liikaa lässytystä kaverityyliin, menetät auktoriteettiasi tuolla tavalla.

Sanallinen uhkailu on aika ison lapsen käytöstä.

Pikkulapsi rupeaa huutamaan ja huitomaan, ei se sanallisesti uhkaile.

Kummallista tämä ihmisen elämä.

Mutta jos iso lapsi uhkailee tuolla tavalla, niin pitää varmaan sanoa, että siinähän nolaat ittes että siitä vaan, huuda ja revi hiuksias. Kato, tätit ja setät rupeaa sulle sitte pyöritteleen silmiään...

Mä sanoisin että älä nyt suklaarusinoiden takia, ne ei oo edes hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö kehittyy paljon huonompaan suuntaan jos annat hänen häiriköidä kuin jos tiukasti kieltäisit ja veisit hänet ulos saman tien. Hänen pitää oppia että noin ei kaupassa käyttäydytä,

MOni näyttää unohtavan näissä ulosvientineuvoissa, että aloittajan kuitenkin pitää tehdä ne ostokset. Jos apukäsiä ei ole, niin mikä on vaihtoehto? En minä jättäisi tuon ikäistä lasta yksin kotiinkaan.

nro 2

Ruuat tilataan kotiin jos ei pysty käymään kaupassa lapsen kanssa. Toinen vaihtoehto: "Vingu kultaseni vielä hetki niin ostan kaikki herkut mitä haluat ja syön ne itse."

Vierailija kirjoitti:

Tekee tuota sen takia, kun annat periksi. Sovitte herkkupäivät yhdessä, ja jos aloittaa kohtauksen kaupassa, herkkupäivä peruuntuu. Kerrot tämän lapselle niin, että varmasti ymmärtää. Ei lapsesi sitä montaa kertaa tee, kun tajuaa, ettei hyödy mitään. 6-vuotiailla on yleensä nk. eskariuhma, ja sinun lapsellasi näköjään tosi paha, mutta jos jatkat periksi antamista, tyttö on se, joka määrää ja käytös pahenee, koska palkitset hänet huonosta käytöksestä.

Mene joskus kauppaan sellaiseen hiljaiseen aikaan, että siellä ei ole kuin ehkä jotain työmiehiä, jotka eivät sekaannu asiaan. Anna sitten huutaa ja repiä hiuksiaan niin paljon kuin tahtoo. Omatpa ovat hiuksensa! Kyllä ne sitten kasvavat takaisin.

Miten ajattelit pärjätä hänen kanssaan sitten, kun on 16-vuotias, jos nyt on jo noin vaikeaa?

Mikään 6'vuotias ei ole niin iso ettei sitä saa raahattua kädestä ulos kaupasta. Mä lisäisin siihen vielä pienen uhkauksen, että jos kerran vielä teet noin niin soitetaan lastensuojeluviranomaisille ja ne vie kakaran pois.

Lapsi oirehtii siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi kuria. Ota sitä kakaraa itse tukasta kiinni ja heivaa v*tuun ihmisten ilmoilla. Sen jälkeen lukitset huoneeseensa loppupäiväksi ja viet suosikkilelun pois. Totaalistoppi tuollaiselle käytökselle.

No onpa hirvittävä uhkaus.

No kertoo faktat,se on adoptioon laitto jos ei opi olemaan.

Lapsia voi aina tehdä lisää .

Mä juttelisin asiasta etukäteen kotona. Selittäisin miksi kaupassa käydään. Jos kauppa hässäköinti jatkuisi, veisin lapsen ulos, jättäisin vaikka ostokset väliin. Syötäisiin sitten puuroa illalla ja aamulla.

Selittäisin miksi ei ole muuta ruokaa.

Minulla oli tuollaista ongelmaa, kun poikani oli pieni. Minun oli pakko mennä töistä suoraan kauppaan ja ottaa hänet mukaani. Poika oli väsynyt tarhapäivän jälkeen ja oli sitä mieltä, että minä ostan vain itselleni, enkä hänelle mitään. Kaikki neppikset ja karkit oli tietysti kassojen vieressä, kun jonotimme maksamaan. Tosi pahoja kiukkukohtauksia oli. Sitten tein niin, että laitoimme ostoskoriin heti kauppaan mennessä yhden lakritsin, banaanin tai jotain häntä varten ostettua. Onneksi se auttoi. Poika sanoi, että minullekin on jo ostettu, eikä kiukutellut. Heti kaupasta poistuttuamme hän sai oman ostoksensa. Ehkä näin ei saisi tehdä, mutta silloin ainakin kummallakin oli hyvä mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran nähnyt tällaisen tapauksen. Kulki usein samalla bussilla ja kiristi koko ajan karkkia äidiltään uhkaamalla että alkaa huutamaan bussissa.

Usko pois, kaikkien mudenkin lapset ovat yrittäneet tuota, mutta heidän vanhemmillaan on selkärankaa.

Menee vähän asian vierestä, mutta oikeasti kaikki lapset eivät tee tuota.

Yksi tuttu äiti opetti kikan, joka on toiminut muutamissa perheissä.

Lapselle siis kerrotaan etukäteen hyvissä ajoin ennen kauppareissua ne päivät, jolloin ostetaan namia ja ne, jolloin ei osteta. Siis sanotaan etukäteen esim. että tänään ei sitten osteta kaupasta muuta kuin kunnon ruokaa ja nameja ostetaan sunnuntaina ja keskiviikkona.

Voi ainakin kokeilla tuota.

Meillä on riittänyt se että lapsi tulee kuulluksi. Ai sä haluaisit karkkia? Voi että, karkit on kyllä hyviä. Tällä kertaa me ei osteta, mutta jos ostettais, niin mitkä on sun lemppareita? Ai Mariannet? Minäkin tykkään niistä! Arvaa mitä mun tekis mieli vielä enemmän! Marianne-jäätelöä. Ei, ei osteta tänään jätskejäkään, mutta joku toinen kerta. Mikä on sun lempparijätski? Vohvelista vai sellaisesta pahvikupista? Hei, muistatko sen yhden jäätelökioskin sen kukkakaupan lähellä, mehän voitais mennä sinne joskus pyöräretkelle?

Eli viesti on että kuulen ja ymmärrän että haluat, eikä haluamisessa ole mitään väärää. Mutta aina kaikkia mielihaluja ei toteuteta eikä varsinkaan heti.

Liikaa lässytystä kaverityyliin, menetät auktoriteettiasi tuolla tavalla.

Hah, osuipa sattumalta vanha oma viesti silmään ja siihen saatu vastaus. Auktoriteettia pitää osata käyttää tilanteissa joissa sitä tarvitaan, mutta eihän sitä tartte käyttää silloin kun homma etenee sujuvasti ihan rupatellen. Musta on usein mukavampi keskustella lapsen kanssa kuin hokea vain "ei! koska minä sanon niin!". Vaikka niinkin on tullut tehtyä, tarvittaessa.

JOHDONMUKAISUUS.

Ei on ei, vaikka mitä tapahtuisi.