Saisiko apua kahteen suomen kielen välimerkkiongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.

Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."

Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.

Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:

Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”

Kuuluuko väliin laittaa pilkku?

Terv. ap

Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.

Miten perustelet? (Ei luonnollisestikaan ole pakko vastata.)

Terv. ap

Siinä on ikään kuin kaksi tasavertaista osaa tyyliin kissa ja koira eikä verbiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.

Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."

Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.

Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:

Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”

Kuuluuko väliin laittaa pilkku?

Terv. ap

Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.

Miten perustelet? (Ei luonnollisestikaan ole pakko vastata.)

Terv. ap

Siinä on ikään kuin kaksi tasavertaista osaa tyyliin kissa ja koira eikä verbiä

Lainauksissa on kuitenkin eri subjektit ja eri verbit. Esimerkiksi tähän käsittääkseni kuuluu pilkku:

Kissa istuskeli ikkunalla, ja koira katseli televisiota.

Terv. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.

Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."

Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.

Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:

Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”

Kuuluuko väliin laittaa pilkku?

Terv. ap

Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.

Miten perustelet? (Ei luonnollisestikaan ole pakko vastata.)

Terv. ap

Siinä on ikään kuin kaksi tasavertaista osaa tyyliin kissa ja koira eikä verbiä

Lainauksissa on kuitenkin eri subjektit ja eri verbit. Esimerkiksi tähän käsittääkseni kuuluu pilkku:

Kissa istuskeli ikkunalla, ja koira katseli televisiota.

Terv. ap

Ei kuulu pilkkua.

Täällä voi kuka tahansa sanoa mitä tahansa. Opiskele aidoista lähteistä pilkkusäännöt äläkä kysele täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.

Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."

Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.

Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:

Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”

Kuuluuko väliin laittaa pilkku?

Terv. ap

Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.

Miten perustelet? (Ei luonnollisestikaan ole pakko vastata.)

Terv. ap

Siinä on ikään kuin kaksi tasavertaista osaa tyyliin kissa ja koira eikä verbiä

Lainauksissa on kuitenkin eri subjektit ja eri verbit. Esimerkiksi tähän käsittääkseni kuuluu pilkku:

Kissa istuskeli ikkunalla, ja koira katseli televisiota.

Terv. ap

Ei kuulu pilkkua.

Kuuluu pilkku.

Mutta tuohon aiempaan ap.n esimerkkiin ei, koska siinä oli kaksi lainausmerkeillä erotettua lausetta ja niiden välissä ja-sana.

Vierailija kirjoitti:

Täällä voi kuka tahansa sanoa mitä tahansa. Opiskele aidoista lähteistä pilkkusäännöt äläkä kysele täällä.

Mielestäni tällaisestakin aiheesta voi keskustella. Jotkut saavat iloa kommentoimalla mitä sattuu, mutta ei se minua haittaa.

Terv. ap

Vierailija kirjoitti:

Keksin todellakin huonon esimerkkivirkkeen. Oikeassa lauseessa on todellakin vähintään kaksi suoraa lainausta, kuten tässä esimerkissä:

Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala” ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”

Noissa on eri subjekti, joten siinä mielessä pilkkua voisi käyttää, mutta en tiedä, pitääkö sitä käyttää, siis tällä tavoin:

Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala”, ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”

Toivottavasti maltatte olla ruotimatta esimerkkivirkkeen sisältöä, jos jaksatte vielä kommentoida. Kun alkuperäisessä tekstissä on tällainen virke, en mielelläni muokkaa sitä. Tekstin luonteesta johtuen niitä voi olla useitakin, joten muokkaaminen muuttaisi tyyliä ehkä liikaakin.

Tässä on selvyyden vuoksi vielä yksi esimerkki:

Presidentillä oli tapana sanoa: ”Kyllä se ajan kanssa hoituu” ja ”Kansa päättäköön.”

Olen edelleen hieman epävarma välimerkkien paikoista ja käytöstä tällaisissa virkkeissä.

Terv. ap

Johan tuo kääntäjä aiemmin sanoi, ettei aloiteta johtolauseella silloin, kun halutaan lainata kahdessa eri osassa (vai miten ilmaisikaan, ajatus kuitenkin tuo). Suomen kielessä et voi rakennella tuollaisia esimerkki-ilmauksia vain tehdäksesi pisteen ja lainausmerkin keskinäisen järjestyksen miettimisestä haastavampaa, vaan sinun on sijoitettava johtolause keskelle:

"Kyllä se ajan kanssa hoituu", presidentillä oli tapana sanoa, ja: "Kansa päättäköön."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.

Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:

Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."

Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.

Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:

Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”

Kuuluuko väliin laittaa pilkku?

Terv. ap

Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.

Ja-sanan jälkeen harvemmin tulee pilkkua, konjunktiolistauksessa korkeintaan. KIrjoittaja varmaankin tarkoitti, tuleeko ennen  ja-sanaa pilkku.

Päälauseet erotetaan toisistaan pilkulla, ja nuo kiistatta ovat päälauseita, joten siinä mielessä pilkun pitäisi tulla. Paitsi että ei tule, sillä esimerkki on jälleen väkisin väännetty ja itsessään virheellinen. Lainauksia ei ole mitään syytä rinnastaa noin, kun asian voi ilmaista näinkin:

Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia. Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”

Vielä kerran on kerrottava, että en voi muuttaa alkuperäistä tekstiä niin paljon, että yhdistäisin kaksi suoraa lainausta edellä ehdotetuilla tavoilla, vaikka suomen kielessä niin olisikin tapana tehdä. Sitä paitsi luulen, ettei ole täysin mahdotonta, että tällaista rakennetta tarvitaan joskus suomenkielisissäkin teksteissä. Tässä jälleen esimerkki, joka on tosiaankin keksitty:

Hän sanoi usein: ”Kerranhan täällä vain eletään” ja ”Hiljaa hyvä tulee.”

Jos jonkun mielestä pilkku pitäisi laittaa ja-sanan eteen, ehkä asiasta voisi ilmoittaa vaikkapa alapeukulla :)

Terv. ap

Vierailija kirjoitti:

Vielä kerran on kerrottava, että en voi muuttaa alkuperäistä tekstiä niin paljon, että yhdistäisin kaksi suoraa lainausta edellä ehdotetuilla tavoilla, vaikka suomen kielessä niin olisikin tapana tehdä. Sitä paitsi luulen, ettei ole täysin mahdotonta, että tällaista rakennetta tarvitaan joskus suomenkielisissäkin teksteissä. Tässä jälleen esimerkki, joka on tosiaankin keksitty:

Hän sanoi usein: ”Kerranhan täällä vain eletään” ja ”Hiljaa hyvä tulee.”

Jos jonkun mielestä pilkku pitäisi laittaa ja-sanan eteen, ehkä asiasta voisi ilmoittaa vaikkapa alapeukulla :)

Terv. ap

Ainakin yksi ihminen saattaa siis olla pilkun kannalla. Jotenkin tämä vain ei näytä hyvältä:

Hän sanoi usein: ”Kerranhan täällä vain eletään”, ja ”Hiljaa hyvä tulee.”

Terv. ap

Voidaan soitella jos on asiaa siihen ei tule pilkkuja.

En usko väitettä, että et voisi "muuttaa alkuperäistä tekstiä niin paljon", että laittaisit johtolauseen tuohon keskelle:

"Kerranhan täällä vain eletään", hän sanoi. "Hiljaa hyvä tulee."

Kyllä sitä voi ja pitääkin muuttaa, jos haluat tehdä tekstistäsi sujuvaa ja antaa itsestäsi uskottavan kuvan. Ei ole yhtäkään järkevää perustetta tyrkytellä minnekään kökköjä rakenneratkaisuja.

Mitenkähän kauan ap tätä tekelettään väsää? Aikaa tuntuu olevan yhdelle kohdalle riittämiin. Monta päivää.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän kauan ap tätä tekelettään väsää? Aikaa tuntuu olevan yhdelle kohdalle riittämiin. Monta päivää.

Hän on päättänyt kirjoittaa norminvastaisesti, ja haluaa nyt mielipiteitä siitä, kumpi tapa kirjoittaa väärin on parempi.

Kiitos kysymyksistä. Kyse on laajasta tekstistä, jossa tuollaisia kohtia on muutama. Kyse on historiateoksesta, joka on kirjoitettu sellaisella kielellä, että välimerkkejä on käytetty aivan eri tavalla kuin nykyään suomen kielellä. Suorat lainaukset ovat monessa kohdassa selostustyylisiä mutta niillä ei välttämättä ole ajallista yhteyttä. Sen takia en voi yhdistää niitä yhdeksi lainaukseksi, kuten joku edellä ehdotti. Olisi eri asia, jos kyse olisi vaikkapa tiiviistä lehtijutusta. Suorien lainausten kanssa pitää muutenkin olla tarkkana. Olisi väärin laittaa esimerkiksi jonkun diktaattorin suuhun kahta samantapaista käskyä, jotka hän on antanut eri aikoina ja eri siis yhteyksissä. Sille taas en voi mitään, millainen alkuteksti on. Jos voisin muuttaa sen, kirjoittaisin toki niin sujuvasti kuin mahdollista ja muuttaisin esimerkiksi suoria lainauksia epäsuoriksi.

Tekstin lukijat ovat sattumoisin tarkkoja kieliopistakin, minkä vuoksi en haluaisi jättää siihen tietoisia virheitä. Normaaliaikoina pääsen juttelemaan tällaisista ongelmista työyhteisössäni, mutta tällä hetkellä tuntuisi kohtuuttomalta kysellä työtovereilta tällaisia. (Kyselen heiltä muutenkin mieluummin sisällöllisistä kuin muodollisista seikoista.) Siksi käännyin vanhan kunnon av:n puoleen. Pahoittelen, jos tämä ärsyttää kovasti, mutta tätäkään viestiä ei olisi kenenkään ollut pakko lukea. Ymmärrän kyllä, että suurin osa ihmisistä on kiinnostunut aivan muusta kuin pilkkujen paikasta. Niin itsekin olen. Mutta eihän tänne kai aina tarvitse sydänverellään vuodattaa :)

Terv. ap