Saisiko apua kahteen suomen kielen välimerkkiongelmaan?
Minulla olisi kaksi kysymystä, joita varten keksin omasta päästäni esimerkkivirkkeen. Se ei ole kovin hyvä, mutta toivon, ettei se haittaa. Tarvitsen siis neuvoa välimerkkisääntöihin, en sujuvaan kieleen.
1. kysymys
Olen unohtanut, missä järjestyksessä lainausmerkki ja piste laitetaan tällaisessa virkkeessä, joten kysyisin, kumpi on oikein:
a) Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa”, eli ”Ehkä soitetaan, ehkä ei”.
b) Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa”, eli ”Ehkä soitetaan, ehkä ei.”
2. kysymys
Pitäisikö edellisessä virkkeessä olla kaksoispiste sanan "eli" jälkeen?
Yritin löytää näihin vastausta netistä, mutta esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivustolla on niin niukasti ohjeita, että jäin epävarmaksi. Kiitos, jos joku voi neuvoa ja mielellään myös perustella!
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita kaksoispistettä. Piste heittomerkin jälkeen.
Minkä ihmeen heittomerkin? Eihän tuossa ole heittomerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Jos jälkimmäinen virke ei ole sanojan sanomaa vaan kuulijan tulkintaa sanojan sanomisesta, niin en käyttäisi lainasmerkkejä vaan 'puolilainausmerkkejä'.
Puolilainausmerkeillä ilmaistaan, että sitaattikohdassakin on ollut sitaatti, eli se, jota lainataan, on myös lainannut jotain toista. Tällöin lainatun tekstin kokolainausmerkit vaihtuvat omassa tekstissä puolilainausmerkeiksi.
En ole kuullut tuollaisesta käytöstä, että omat tulkinnat merkittäisiin puolilainausmerkkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa.” Eli: ”Ehkä soitetaan, ehkä ei.”
Alapeukkua pukkaa, mutta näin se menee.
Eli sanan jälkeen ei tule kaksoispistettä. Miksi ihmeessä tulisi? Ei ole johtolause eikä siinä ole subjektia.
Eikä eli-sanan eteen tule pilkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/lainausmerkit/ohje/58
Tuossakaan ohjeessa ei ole tällaista tapausta.
Terv. ap
Onhan:
Johtolause lainauksen edellä
Jos johtolause on ennen lainausta, johtolauseen jälkeen tulee kaksoispiste:
Romaani Meksikon päiväkirja alkaa näin: ”Herään varhain, talossa on hiljaista, kurkotan käteeni eilisen pilalehden, selailen.”
Hän kysyi: ”Tarvitaanko täällä apua?”
Joku huusi käytävällä: ”En jaksa enää!”
Joku huokaisi luokassa: ”En jaksa enää...”, ja samassa koulun kello soi.
Johtolausetta seuraavan kaksoispisteen jälkeen tulee välilyönti, ja lainausmerkki on kiinni lainausta aloittavassa sanassa. Lainauksen sisältämä piste, kysymys- tai huutomerkki tai kolme pistettä tulee ennen loppulainausmerkkiä. Lainausmerkin jälkeen ei enää käytetä erillistä pistettä.
Ovatko lainaukset siis (tavallaan) tasa-arvoisia? Toinen vaihtoehto on ajatella, että lainaukset kuuluvat yhteen. Juuri tässä olen epävarma.
Terv. ap
Vain johtolauseen eteen tulee kaksoispiste. "Eli" ei ole johtolause. Lainaukseen sisältyvä lopetusmerkki tulee lainausmerkkien sisään.
Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa”, eli ”Ehkä soitetaan, ehkä ei."
Millä perusteella eli-sanan eteen tulee pilkku?
Ei millään, on ihan silmiin pistävä virhe!
Av mammat tietää - välimerkit on tärkeitä; selvähän se 🙋🏾♂️
Suomeksi ei jatketa ennen lainausta olevaa johtolausetta lainauksen jälkeen. Siksi et löydä suoraa ohjetta. Kääntäessä noudatetaan kohdekielen käytäntöä.
Siis
"Soitellaan jos jotain tulee", hän sanoi, eli "ehkä soitellaan, ehkä ei."
T. Suomentaja ja kielenhuoltaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa.” Eli: ”Ehkä soitetaan, ehkä ei.”
Alapeukkua pukkaa, mutta näin se menee.
Eli sanan jälkeen ei tule kaksoispistettä. Miksi ihmeessä tulisi? Ei ole johtolause eikä siinä ole subjektia.
Eikä eli-sanan eteen tule pilkkua.
Joskus tulee, joskus ei. Riippuu ihan mitä sen perässä tulee. Sama kuin ja-konjunktionkin kanssa, senkään kanssa ei voi kategorisesti väittää, että aina tulee pilkku tai koskaan ei tule, kaikki riippuu siitä mitä sen jälkeen kirjoitetaan.
Tässä kielitoimiston sivuilla eli-sanasta, löytyy esimerkkilause, jossa eli on pilkutettu:
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi ei jatketa ennen lainausta olevaa johtolausetta lainauksen jälkeen. Siksi et löydä suoraa ohjetta. Kääntäessä noudatetaan kohdekielen käytäntöä.
Siis
"Soitellaan jos jotain tulee", hän sanoi, eli "ehkä soitellaan, ehkä ei."
T. Suomentaja ja kielenhuoltaja
Kyllä! Mutta tuon "eli" voisi ottaa pois tai se suorastaan pitäisi ottaa tuosta pois, koska se indikoi, että jäljessä tuleva selitys olisi kertojan oma. Mutta eihän se ole, jos se on suora lainaus. Ja onhan se muutenkin turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jälkimmäinen virke ei ole sanojan sanomaa vaan kuulijan tulkintaa sanojan sanomisesta, niin en käyttäisi lainasmerkkejä vaan 'puolilainausmerkkejä'.
Puolilainausmerkeillä ilmaistaan, että sitaattikohdassakin on ollut sitaatti, eli se, jota lainataan, on myös lainannut jotain toista. Tällöin lainatun tekstin kokolainausmerkit vaihtuvat omassa tekstissä puolilainausmerkeiksi.
En ole kuullut tuollaisesta käytöstä, että omat tulkinnat merkittäisiin puolilainausmerkkeihin.
Sikäli omat tulkinnat sopisivat puolilainausmerkkeihin, että kielitieteessä sanan merkitys ilmaistaan puolilainausmerkein, esim. house 'talo'.
Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.
Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."
Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.
Keksin todellakin huonon esimerkkivirkkeen. Oikeassa lauseessa on todellakin vähintään kaksi suoraa lainausta, kuten tässä esimerkissä:
Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala” ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”
Noissa on eri subjekti, joten siinä mielessä pilkkua voisi käyttää, mutta en tiedä, pitääkö sitä käyttää, siis tällä tavoin:
Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala”, ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”
Toivottavasti maltatte olla ruotimatta esimerkkivirkkeen sisältöä, jos jaksatte vielä kommentoida. Kun alkuperäisessä tekstissä on tällainen virke, en mielelläni muokkaa sitä. Tekstin luonteesta johtuen niitä voi olla useitakin, joten muokkaaminen muuttaisi tyyliä ehkä liikaakin.
Tässä on selvyyden vuoksi vielä yksi esimerkki:
Presidentillä oli tapana sanoa: ”Kyllä se ajan kanssa hoituu” ja ”Kansa päättäköön.”
Olen edelleen hieman epävarma välimerkkien paikoista ja käytöstä tällaisissa virkkeissä.
Terv. ap
Vierailija kirjoitti:
Keksin todellakin huonon esimerkkivirkkeen. Oikeassa lauseessa on todellakin vähintään kaksi suoraa lainausta, kuten tässä esimerkissä:
Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala” ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”
Noissa on eri subjekti, joten siinä mielessä pilkkua voisi käyttää, mutta en tiedä, pitääkö sitä käyttää, siis tällä tavoin:
Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala”, ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”
Toivottavasti maltatte olla ruotimatta esimerkkivirkkeen sisältöä, jos jaksatte vielä kommentoida. Kun alkuperäisessä tekstissä on tällainen virke, en mielelläni muokkaa sitä. Tekstin luonteesta johtuen niitä voi olla useitakin, joten muokkaaminen muuttaisi tyyliä ehkä liikaakin.
Tässä on selvyyden vuoksi vielä yksi esimerkki:
Presidentillä oli tapana sanoa: ”Kyllä se ajan kanssa hoituu” ja ”Kansa päättäköön.”
Olen edelleen hieman epävarma välimerkkien paikoista ja käytöstä tällaisissa virkkeissä.
Terv. ap
Etsi netistä tietoa ja opiskele itse. Oletko joku teini, kun yrität tämän palstan kautta saada ihmiset pilkkomaan sinulle asiat valmiiksi ja vielä luotat siihen?
Vierailija kirjoitti:
Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.
Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."
Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.
Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:
Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”
Kuuluuko väliin laittaa pilkku?
Terv. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksin todellakin huonon esimerkkivirkkeen. Oikeassa lauseessa on todellakin vähintään kaksi suoraa lainausta, kuten tässä esimerkissä:
Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala” ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”
Noissa on eri subjekti, joten siinä mielessä pilkkua voisi käyttää, mutta en tiedä, pitääkö sitä käyttää, siis tällä tavoin:
Opettaja selitti: ”Tuolla on ruokala”, ja ”Oppilaat eivät yleensä saa käyttää hissiä.”
Toivottavasti maltatte olla ruotimatta esimerkkivirkkeen sisältöä, jos jaksatte vielä kommentoida. Kun alkuperäisessä tekstissä on tällainen virke, en mielelläni muokkaa sitä. Tekstin luonteesta johtuen niitä voi olla useitakin, joten muokkaaminen muuttaisi tyyliä ehkä liikaakin.
Tässä on selvyyden vuoksi vielä yksi esimerkki:
Presidentillä oli tapana sanoa: ”Kyllä se ajan kanssa hoituu” ja ”Kansa päättäköön.”
Olen edelleen hieman epävarma välimerkkien paikoista ja käytöstä tällaisissa virkkeissä.
Terv. ap
Etsi netistä tietoa ja opiskele itse. Oletko joku teini, kun yrität tämän palstan kautta saada ihmiset pilkkomaan sinulle asiat valmiiksi ja vielä luotat siihen?
Yleensä en juuri muuta teekään kuin etsin netistä tietoa, mutta tällä kertaa en ole löytänyt täysin selvää sääntöä. Kenenkään ei tarvitse auttaa minua eikä edes lukea tätä ketjua. Olen kiitollinen kaikesta saamastani avusta, mutta en tietenkään usko sokeasti kaikkeen lukemaani. Näinä aikoina on sitä paitsi mukavaa kommunikoida tälläkin tavalla, kun ei voi kuukausikausiin tavata ketään tuttua. En tosiaankaan ole teini :)
Terv. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.
Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."
Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.
Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:
Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”
Kuuluuko väliin laittaa pilkku?
Terv. ap
Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.
Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."
Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.
Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:
Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”
Kuuluuko väliin laittaa pilkku?
Terv. ap
Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.
Miten perustelet? (Ei luonnollisestikaan ole pakko vastata.)
Terv. ap
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi ei jatketa ennen lainausta olevaa johtolausetta lainauksen jälkeen. Siksi et löydä suoraa ohjetta. Kääntäessä noudatetaan kohdekielen käytäntöä.
Siis
"Soitellaan jos jotain tulee", hän sanoi, eli "ehkä soitellaan, ehkä ei."
T. Suomentaja ja kielenhuoltaja
Onko nykyään noin vai muistanko kouluaikaiset opit väärin? Itse kirjoittaisin näin:
"Soitellaan jos jotain tulee", hän sanoi, eli "ehkä soitellaan, ehkä ei".
Vaihtaisin siis viimeisen pisteen ja lainausmerkin paikkaa. Onkö tämä väärin? Pilkkusäännöt oli minun intohimo, mutta harmikseni vuosien myötä olen alkanut unohtaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi ei jatketa ennen lainausta olevaa johtolausetta lainauksen jälkeen. Siksi et löydä suoraa ohjetta. Kääntäessä noudatetaan kohdekielen käytäntöä.
Siis
"Soitellaan jos jotain tulee", hän sanoi, eli "ehkä soitellaan, ehkä ei."
T. Suomentaja ja kielenhuoltaja
Onko nykyään noin vai muistanko kouluaikaiset opit väärin? Itse kirjoittaisin näin:
"Soitellaan jos jotain tulee", hän sanoi, eli "ehkä soitellaan, ehkä ei".
Vaihtaisin siis viimeisen pisteen ja lainausmerkin paikkaa. Onkö tämä väärin? Pilkkusäännöt oli minun intohimo, mutta harmikseni vuosien myötä olen alkanut unohtaa niitä.
Oletko menettänyt elämänilon muutenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äikän opena kirjoittaisin sen näin (kun eli-sanan jälkeen on kirjoittajan oma tulkinta):
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee." Eli ehkä soitellaan, ehkä ei.
Jos taas eli-sanan jälkeinen on sitaattia:
Hän sanoi: "Soitellaan, jos jotain tulee, eli ehkä soitellaan, ehkä ei."
Tuossa eli-sanan eteen tulee pilkku, koska päälauseen välissä on sivulause.
Eli-sanan jälkeinen ei ole kirjoittajan tulkintaa. Pahoittelen huonoa esimerkkivirkettä. Edellä on hieman selkeämmät esimerkkivirkkeet, ja tässä on vielä yksi:
Kansalaiset alkoivat valittaa yhä avoimemmin: ”Jonoissa kuluu tuntikausia” ja ”Emme ole vieläkään saaneet kaikkia palkkojamme.”
Kuuluuko väliin laittaa pilkku?
Terv. ap
Siis tuon ja-sanan jälkeen? Ei.
Miten perustelet? (Ei luonnollisestikaan ole pakko vastata.)
Terv. ap
Miksi ihmeessä siihen tulisi pilkku? Lue nyt niitä ohjeitasi, niin opitkin ehkä jotain.
Niin, jatkan vielä... Jos tuo hän todella on sanonut nuo molemmat asiat, niin kai hän on myös sanonut tuon "eli"? Jos näin on, niin silloin kirjoitetaan:
Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa, eli ehkä soitetaan, ehkä ei.”
Tai ellei henkilö sanonut "eli", vaan piti tauon lauseiden (ja tässä tapauksessa virkkeiden) välissä, niin sitten kirjoitetaan näin:
Hän sanoi: ”Voidaan soitella, jos on asiaa. Ehkä soitetaan, ehkä ei.”