Lue keskustelun säännöt.
Mitä teidän miehet tekee parisuhteenne eteen? Etenkin pitkissä parisuhteissa.
21.05.2020 |
Mulla on monessa suhteessa unelmamies, sillä meillä kotityöt jakaantuu suurin piirtein tasan ja mies ottaa vastuuta myös vanhemmuudesta. Ei myöskään petä, ei juo, ei tupakoi. Vastuullinen tyyppi.
Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta. Siitä ajasta en keksi mitään sellaista spontaania, romanttista tekoa mieheltä. Ei mitään sellaista, joka olisi jotenkin alleviivannut parisuhteemme merkitystä. Olen saanut useimpina jouluina jonkin lahjan. Alkuaikoina saatoin saada jotain syntymäpäivinä, mutta siitä on jo aikaa. Ollaan kyllä käyty yhdessä esim hotelliöitä ilman lapsia, mutta ne on aina mun järjestämiä. Mies lähtee mukaan kyllä. Sama juttu esim leffaan tai syömään yhdessä. Kertaakaan hän ei ole ehdottanut tai järjestänyt.
Nyt pian 40-vee naisena mietin, että olisi se kiva edes tietää miltä se tuntuu, kun mies tekee jotain romanttista.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa romantiikkaa. Riittää, että arki toimii tasa-arvoisesti ja sängyssä kipinöi. Se on kantanut jo 27 vuotta.
Mulla on tää sama, valitsen seksuaalisen kemian romantiikan sijaan sata kertaa sadasta. En usko että edes viehättyisin perinteisestä romanttisesta miehestä. Ajatuskin kynttiläillallisista ja ruusuista naurattaa. En kaipaa lahjojakaan jouluna/syntymäpäivinä. Joka päivä sen sijaan kaipaan (ja saan) tajunnanräjäyttävää seksiä. Ja mies hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta ja antaa mulle omaa aikaa, niin kaikki pelaa hyvin.
Tämmöisestä liitosta tuli lähdettyä vajaa viisikymppisenä. Seksuaalinen puoli oli vaimo kanssa kunnossa, mutta tunne puuttui. Oli hemmetinmoinen kaipuu hellyyteen, siihen että löytyisi joku joka sanoisi rakastavansa. Töihin tuli sitten kesäharjoittelija, kuvankaunis nuori tyttö johon hullaannuin täysin. Hän vannoi rakkauttaan minuun, olin kuin noiduttu. Eräänä aamuna tyttö oli poissa, hän oli päättänyt palata takaisin kotimaahansa jatkamaan opintojaan. Yksinäisyys liki musersi, särkynyt sydän ja kaipuu tuota nuorta naista kohtaan. Vieläkin hän on mielessä, päivittäin.
Mikä ihme sinut sai kuvittelemaan, ettei sanottaisi, että rakastetaan?
No minäkin kuvittelin että panette vaan.
Jaaha :D No ei, ollaan me helliä toisillemme ja sanotaan joka päivä ainakin kerran, että rakastetaan. Romantiikkaa ei vain löydy tästä suhteesta pisaraakaan. Treffitkin on käytännöllisiä aina. Vietetään kuitenkin yhdessä aikaa ja näin, muutenkin kuin paneskellen. Vaikka sitä tehdäänkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko tutustuneet Gary Chapmanin kirjoihin tai verkkosivuihin 5 Love Languages? Minua auttoi erilaisten rakkauden kielten tunnistaminen. Jos itselle esim. laatuaika tai suullinen palaute on tärkeämpää kuin lahjojen saaminen, ja puoliso yrittää aina ilahduttaa lahjoilla, saattaa kumpaakin alkaa pidemmän päälle turhauttaa, jos erilaisia tarpeita ei tunnisteta eikä niistä keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, aloin asiaa pohtimaan ja mä en edes kaipaa mitään suuria romanttisia tekoja. Mulle mies osoittaa rakkautta perus arjessa. Pussailee, halailee, vaihtaa autonrenkaat, siivoaa mun autoa, auttelee kotitöissä. Tässä siis ihan konkreettisia esimerkkejä. Mulle nämä tämmöiset teot riittää ja saa olon tuntumaan tärkeältä. :)
N26
Auttelee kotitöissä? Miten voi noin nuorelle ihmiselle olla ok, että kotityöt on naisen vastuulla ja riittää kun mies välillä vähän "auttelee". Hoh hoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, aloin asiaa pohtimaan ja mä en edes kaipaa mitään suuria romanttisia tekoja. Mulle mies osoittaa rakkautta perus arjessa. Pussailee, halailee, vaihtaa autonrenkaat, siivoaa mun autoa, auttelee kotitöissä. Tässä siis ihan konkreettisia esimerkkejä. Mulle nämä tämmöiset teot riittää ja saa olon tuntumaan tärkeältä. :)
N26
Auttelee kotitöissä? Miten voi noin nuorelle ihmiselle olla ok, että kotityöt on naisen vastuulla ja riittää kun mies välillä vähän "auttelee". Hoh hoi![/quote Mielestäni auttaminen kotitöissä on sitä, että jos vaikka laitan pyykit koneeseen, niin mies pyytämättä ripustaa kuivumaan, tai ruokaa laittaessa kattaa pöydän tms. Ja tämä on sitä, mitä en itse vastavuoroisesti osaa. Itse ennemminkin teen jonkin tehtäväkokonaiuuden alusta loppuun yksin. Jos mies siis laittaa ruokaa, en mene siihen mukaan millään tavalla, vaan teen jotain muuta sillä välin. Tuo närkästyminen toisten ihmisten tavoista kuulostaa typerältä, jos vaikka olisikin perheessä molemmilla omat työt, niin miten se olisi sinulta pois? Elä ja anna muitten elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, aloin asiaa pohtimaan ja mä en edes kaipaa mitään suuria romanttisia tekoja. Mulle mies osoittaa rakkautta perus arjessa. Pussailee, halailee, vaihtaa autonrenkaat, siivoaa mun autoa, auttelee kotitöissä. Tässä siis ihan konkreettisia esimerkkejä. Mulle nämä tämmöiset teot riittää ja saa olon tuntumaan tärkeältä. :)
N26
Auttelee kotitöissä? Miten voi noin nuorelle ihmiselle olla ok, että kotityöt on naisen vastuulla ja riittää kun mies välillä vähän "auttelee". Hoh hoi![/quote Mielestäni auttaminen kotitöissä on sitä, että jos vaikka laitan pyykit koneeseen, niin mies pyytämättä ripustaa kuivumaan, tai ruokaa laittaessa kattaa pöydän tms. Ja tämä on sitä, mitä en itse vastavuoroisesti osaa. Itse ennemminkin teen jonkin tehtäväkokonaiuuden alusta loppuun yksin. Jos mies siis laittaa ruokaa, en mene siihen mukaan millään tavalla, vaan teen jotain muuta sillä välin. Tuo närkästyminen toisten ihmisten tavoista kuulostaa typerältä, jos vaikka olisikin perheessä molemmilla omat työt, niin miten se olisi sinulta pois? Elä ja anna muitten elää!
En ole tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut, mutta myös minulla on samoja ajatuksia kuin ap:lla ja joillain muilla kirjoittajilla. Parikymmentä vuotta olin tyytyväinen siihen, että mies auttelee (!) kotitöissä ja on peruskunnollinen. Nyt kun yhteistä taivalta on yli 20 v, niin mietityttää, voisiko olla jotain enemmän tai parempaa. Alkaa ne vanhatkin pettymykset nostaa päätään. Ei tarvitse olla superromanttinen, mutta ei tarvitse olla törkeä. Esim. 10 v hääpäivänä toivoin (koska selkeästi pitää toiveensa ilmaista), mies voisi ostaa minulle muistoksi jonkun korun, vaikka sormuksen. Näytin mainoksista minkä tyyppisistä sormuksista pitäisin. Ehdotin, että menisimme yhdessä korukauppaan, kuten kihloja ostaessa (se oli romanttista). Käy sä ite ostamassa, mies tokaisi. Kävin siis itse ostamassa itselleni omilla rahoillani sormuksen. Miestä ei edes kiinnostanut, millaisen ostin. Olipa ihanaa. 15 v hääpäivänä olin kysellyt mitä tehtäisiin, miten juhlistettaisiin päivää. Ei ideoita miehellä. Ehdotin, että tehtäisiin yhdessä jotain hyvää ruokaa ja syötäisiin kynttilänvalossa kaksin, lapset kavereille yökylään. Ei kiinnostanut miestä suunnitella iltaa. Ostin sitten jotain, minkä tiedän olevan miehen mieleen (ei minun niinkään). Lähes pakotin miehen auttamaan jossain vihannesten pilkkomisessa. Odottelin ruoan kanssa, ei kuulemma ollut nälkä, kun oli just käynyt jääkaapilla. Söin itse, mies lämmitti myöhemmin mikrossa. Nyt tulossa 20 v hääpäivä. Henkeäni pidättelen, mitä hienoa keksitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan miehenä. Vaimoni ei pidä yllätyksistä. Jos varaan hotelliyön tai teatteriin liput tai vastaavaa, hän suuttuu ja sitten ollaan mykkäkoulua päivä tai pari. Tämän takia aina ehdotan että olisiko joku tällainen ja sitten yhdessä katsellaan että mihin mennään tai mikä näytelmä jne.
Kun mikään ei riitä...
AP, sinulla on oikein hyvä avioliitto, pidä siitä kiinni ja ole onnellinen. Yli 40 v. naimisissa oltuani sanon, että parasta on se tasainen arki, jossa ei riidellä eikä heitellä astioita.
Olet kuitenkin saanut lahjoja yms., kuka niitä nyt jatkuvasti kaipaakaan? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mieluummin ostaa tarvitsemansa itse, saa juuri sitä, mitä toivoo.
Saan kyllä kukkia merkkipäivinä ja miestäni kai voi kutsua romanttiseksi, hän kyllä esim. sytyttää kynttilät joka ilta ruokapöydälle. Mutta vaikka hän ei tekisi sitä, olisi hän silti se maailman paras mies juuri siksi, että meillä on tasainen, rauhallinen arki. Ja arjen keskeyttää joskus YHDESSÄ suunnitellut lomamatkat, ulkonasyömiset jne.
Monesti on niin, että kun kaipaa niitä suuria tunteita ja roihuavia rakkaudenosoituksia, joutuu siihen samaan kauppaan ottamaan ne roihahtavat vastakkaiset asiat: tulenpalavat riidat, ovien paiskomiset, rumat sanat ja haukkumiset. Minä olen mieluummin rauhassa ja onnellinen tässä tasaisessa avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos mies tekee kotitöitä, pitää huolen itsestään ja osallistuu perheen kuluihin, niin siinä on jo enemmän romantiikkaa ja välittämistä mitä minä olen ikinä saanut. Kaikki korut ja matkat ym. on elokuvista keksittyä hömppää eikä niitä oikeassa elämässä ole.
Jos lahjojen ja matkojen osto on laskelmoitua ja sillä hyvitellään hirveää käytöstä, niin ei. Mutta jos mies ihan aitoa kiintymystään ostaa naiselleen vaikka korun, niin sehän on ihanaa. Täytyy olla kyynisyyden myrkyttämä jos ei tullaista elettä arvosta. Ihmiset kyllä pohjimmiltaaan itse tietävät millaisissa suhteissa elävät, elleivät ole ihan harhaisia. Ihan yhtä lailla nainekin voi tehdä jotain ystävällistä miehelle, joka alleviivaa suhteen arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun mikään ei riitä...
AP, sinulla on oikein hyvä avioliitto, pidä siitä kiinni ja ole onnellinen. Yli 40 v. naimisissa oltuani sanon, että parasta on se tasainen arki, jossa ei riidellä eikä heitellä astioita.
Olet kuitenkin saanut lahjoja yms., kuka niitä nyt jatkuvasti kaipaakaan? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mieluummin ostaa tarvitsemansa itse, saa juuri sitä, mitä toivoo.Saan kyllä kukkia merkkipäivinä ja miestäni kai voi kutsua romanttiseksi, hän kyllä esim. sytyttää kynttilät joka ilta ruokapöydälle. Mutta vaikka hän ei tekisi sitä, olisi hän silti se maailman paras mies juuri siksi, että meillä on tasainen, rauhallinen arki. Ja arjen keskeyttää joskus YHDESSÄ suunnitellut lomamatkat, ulkonasyömiset jne.
Monesti on niin, että kun kaipaa niitä suuria tunteita ja roihuavia rakkaudenosoituksia, joutuu siihen samaan kauppaan ottamaan ne roihahtavat vastakkaiset asiat: tulenpalavat riidat, ovien paiskomiset, rumat sanat ja haukkumiset. Minä olen mieluummin rauhassa ja onnellinen tässä tasaisessa avioliitossa.
Se on hyvä sanoa, että ei kaipaisi kukkia ja kynttilöitä, jos niitä saa. Kyllä siinä nimittän melkein saa itkua pidätellä, kun tajuaa olevansa tuttavapiirin ainoa, joka ei ole saanut kukkia juhlapäivinään (hääpäivät, synttärit, äitienpäivä, naistenpäivä). Ja kynttilöistä tulee vain pienhiukkasia, mitä niitä turhaan poltella kun sähkövalo on keksitty. Eikä siinä ruokapöydässäkään ole mitään syytä olla samaan aikaan, vaan käytännöllisesti jokainen vetelee evästä siihen aikaan kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys niille, joilla sama tilanne: Vaivaako asia teitä, vai osaatteko suhtautua asiaan "aikuismaisesti"?
Jatkokysymys niille, joiden miehet tekee jotain romanttista tai spontaania huomiointia joskus: Miltä se tuntuu ja voisitteko elää ilman?
Yritän kai hahmottaa, olenko jäämässä oikeasti jostain tärkeästä paitsi, vai olenko vain lapsellinen.
ap
Minun mielestäni ei kannata valittaa. Ottaisin heti tuollaisen miehen joka tekee kotitöitä tasan ja hoitaa lapsia (oikeasti ON vanhempi).
Minun mieheni tekee silloin tällöin noita spontaaneja romanttisia hotelliöitä, tarjoaa aina ravintolassa ja on jopa joskus seurustelun alkuaikoina ostanut koruja (ei enää). Käydään monta kertaa vuodessa jossain omissa menoissa, hotelleissa jne.
Arki onkin sitten yhtä taistelua: kotitöistä ja lasten hoidosta. Tuntuu, että teen 90% kaikesta ja mies mullistellen sen lopun. Ja hänellä vielä siis 2 lasta ed liitosta (ja meillä 1 yhteinen), joiden hoidon kokisin kuuluvan 100% yksin hänelle kun meillä ovat. Eihän se tietenkään näin käytännössä mene mutta hän pitää erittäin epäoikeudenmukaisena, että hän joutuu käymään kaupassa ja jopa itse miettimään mitä ostaa (🙄), viemään kouluun, tekemään ruoat pääsääntöisesti sekä tyhjentämään tiskikoneen silloin kun lapset ovat meillä. Loput kotityö hoidan minä (pyykit, ison pihan ja pikkurempat, siivouksen, koirien hoidot jne). Sekä yhteisen lapsen kasvatus- ja hoitovastuu on aina mulla. Joten, joo o minäkin pohdin eroa harva se päivä.
Sanoisin siis, että mietipä kumpaa elämää haluaisit elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei koskaan riitä. Ihan sama mitä mies tekee, niin vinkumisen ja nalkuttamisen määrän on vakio.
En ole ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa. Asia on alkanut vaivaamaan vasta viime vuosina. ... kun vasta pohdin kannattaako asiaa ottaa puheeksi edes oman mieheni kanssa. ..
ap
Mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa? Ei me miehet olla mitään ajatustenlukijoita. Kun vuosia haudotte jotain tällaista asiaa, niin ei se voi muuta kuin eskaloitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän nyt karkeaa kieltä että jos loukkaannut helposti jätä lukematta. Tapaiin joskus miestä joka oli taiteellinen, herkkä ja romanttinen. Sekä äärettömän mustasukkainen ja draamaileva, välillä oikein kunnon neiti ja minä vaivaannuin näistä kliseisistä romanttisuuksista ja se sensitiivisyys ja sensuellius oli ajoittain sairaan ärsyttävää. Hän ei ollut muutenkaan kovin rehellinen mies vaan romanttisuuksissaan ailahteleva ja keinotteleva.
Kysyin nykyiseltä mieheltäni jonka kanssa olemme pitäneet yhtä 6 vuotta että solmisiko hän minulle kevätseppeleitä voikukista kun ne puhkeavat kukkaan ensiauringon säteissä ja hän naurahti että eikös toi ole vähän sellaista H----en hommaa. Karkeaa tekstiä suomalaiseselta mieheltä mutta oikeastaan tuon takia häntä rakastankin. Hän on rehellinen ja aito. Ei hänen tarvitse minulle tehdä seppeleitä. Kyllä hän opettelisi varmasti letin tekemään jos joskus saisimme tytön. Hän on ahkera työssään ja osti meille asunnon ja kutsuu sitä meidän kodiksi ilman epäilyksiä, hän on sitoutuva ja pitää aina puoliani. Ei hän aina tartu imuriin itsenäisesti tai riemulla hiero jalkojani jos pyydän mutta tekee sen silti. Hän huomioi minua ja antaa tilaa ja rakastaa vaikka olisin homssuinen. Rakastan juuri tätä ihan tavallista ihanaa miestä
Minulla on hyvin samanlaista, mutta en oikeastaan kaipaa mitään spontaanisia romanttisia yllätyksiä. Minulle riittää, että mies huomioi minut ihan kaikessa toiminnassaan, olemme kumppaneita ihan kaikessa, yksikkö.
Harvinaiset lapsivapaat treffit ja lomat suunnitellaan yhdessä, yllätyselementti on minusta täysin tarpeeton, arki ratkaisee.
Kappas, uusiakin viestejä tullut, kiitos niistäkin!
80% minusta on ihan samaa mieltä, kuin enemmistö täälläkin, että tärkeintä on sujuva arki ja allekirjoitan täysin myös sen, että lapsistaan huolta pitävä vastuullinen mies on suuri onni, eikä kaikkien naisten kohdalle osu samaa tuuria.
20% minusta pohtii, että kotitöiden ja vanhemmuuden merkitys vähenee koko ajan lasten kasvaessa ja että niitäkin miehiä on varmasti, jotka ostavat joskus vaimolleen lahjan (ainakin, jos saavat niitä monta kertaa vuodessa itse) tai varaavat mielellään hotellin silloin tällöin, jos voivat olla varmoja että se tekee naisen iloiseksi ja tarkoittaa hyvää seksiä.
Ja onhan se vähän pulmallista parisuhteen kannalta, että huomiota ja kehuja saa todennäköisemmin kodin ulkopuolella, kuin kotona omalta mieheltä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, aloin asiaa pohtimaan ja mä en edes kaipaa mitään suuria romanttisia tekoja. Mulle mies osoittaa rakkautta perus arjessa. Pussailee, halailee, vaihtaa autonrenkaat, siivoaa mun autoa, auttelee kotitöissä. Tässä siis ihan konkreettisia esimerkkejä. Mulle nämä tämmöiset teot riittää ja saa olon tuntumaan tärkeältä. :)
N26
Auttelee kotitöissä? Miten voi noin nuorelle ihmiselle olla ok, että kotityöt on naisen vastuulla ja riittää kun mies välillä vähän "auttelee". Hoh hoi![/quote Mielestäni auttaminen kotitöissä on sitä, että jos vaikka laitan pyykit koneeseen, niin mies pyytämättä ripustaa kuivumaan, tai ruokaa laittaessa kattaa pöydän tms. Ja tämä on sitä, mitä en itse vastavuoroisesti osaa. Itse ennemminkin teen jonkin tehtäväkokonaiuuden alusta loppuun yksin. Jos mies siis laittaa ruokaa, en mene siihen mukaan millään tavalla, vaan teen jotain muuta sillä välin. Tuo närkästyminen toisten ihmisten tavoista kuulostaa typerältä, jos vaikka olisikin perheessä molemmilla omat työt, niin miten se olisi sinulta pois? Elä ja anna muitten elää!
En ole tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut, mutta myös minulla on samoja ajatuksia kuin ap:lla ja joillain muilla kirjoittajilla. Parikymmentä vuotta olin tyytyväinen siihen, että mies auttelee (!) kotitöissä ja on peruskunnollinen. Nyt kun yhteistä taivalta on yli 20 v, niin mietityttää, voisiko olla jotain enemmän tai parempaa. Alkaa ne vanhatkin pettymykset nostaa päätään. Ei tarvitse olla superromanttinen, mutta ei tarvitse olla törkeä. Esim. 10 v hääpäivänä toivoin (koska selkeästi pitää toiveensa ilmaista), mies voisi ostaa minulle muistoksi jonkun korun, vaikka sormuksen. Näytin mainoksista minkä tyyppisistä sormuksista pitäisin. Ehdotin, että menisimme yhdessä korukauppaan, kuten kihloja ostaessa (se oli romanttista). Käy sä ite ostamassa, mies tokaisi. Kävin siis itse ostamassa itselleni omilla rahoillani sormuksen. Miestä ei edes kiinnostanut, millaisen ostin. Olipa ihanaa. 15 v hääpäivänä olin kysellyt mitä tehtäisiin, miten juhlistettaisiin päivää. Ei ideoita miehellä. Ehdotin, että tehtäisiin yhdessä jotain hyvää ruokaa ja syötäisiin kynttilänvalossa kaksin, lapset kavereille yökylään. Ei kiinnostanut miestä suunnitella iltaa. Ostin sitten jotain, minkä tiedän olevan miehen mieleen (ei minun niinkään). Lähes pakotin miehen auttamaan jossain vihannesten pilkkomisessa. Odottelin ruoan kanssa, ei kuulemma ollut nälkä, kun oli just käynyt jääkaapilla. Söin itse, mies lämmitti myöhemmin mikrossa. Nyt tulossa 20 v hääpäivä. Henkeäni pidättelen, mitä hienoa keksitään.
Olen täysin varma, että meillä tapahtuisi juuri samalla tavalla, jos kertoisin haluavani korun, jotain vuosipäivän juhlistusta tai miehen osallistumista jonkin erikoisillallisen valmistamiseen. Sitten juhlapäivä menisi oman pettymyksen nielemiseen. (Tämä selityksenä myös niille, jotka ihmettelevät, miksi en saa suutani auki se suhteen mitä toivon. Ei se aidosti auta.)
Kysymys sulle: Ostatko miehellesi lahjoja, vaikka et itse niitä saakkaan?
ap
Meillä mies ei tee muuta kuin käy kaupassa ja kokkaa. Minä siivoan, vien roskat, laitan astiat, pidän lapsen rutiineista kiinni, hoidan lapseen liittyvät ajanvaraukset ja ostan kaiken lapseen liittyvän (vaatteet, lelu, välineet ym.). Lisäksi se olen minä, joka vastaa huushollimme hankinnoista. Etsin, ostan ja roudaan kotiimme.
Mies kun tulee töistä, hän makoilee ja selaa puhelintaan. Välillä leikittää lasta, mutta ei pitkään. Ei koskaan käytä ulkona puistoissa. Ärsyttävintä on se, kun ei pidä rutiineista kiinni.
Mietin toisinaan, että meillä olisi paljon helpompaa kaksin. Raskaampaa, muttei edes mitään kovin suurta eroa nykyiseen. Koti pysyisi aina tiptop ja lapsi eläisi rutiinin tuomaa turvallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei tee muuta kuin käy kaupassa ja kokkaa. Minä siivoan, vien roskat, laitan astiat, pidän lapsen rutiineista kiinni, hoidan lapseen liittyvät ajanvaraukset ja ostan kaiken lapseen liittyvän (vaatteet, lelu, välineet ym.). Lisäksi se olen minä, joka vastaa huushollimme hankinnoista. Etsin, ostan ja roudaan kotiimme.
Mies kun tulee töistä, hän makoilee ja selaa puhelintaan. Välillä leikittää lasta, mutta ei pitkään. Ei koskaan käytä ulkona puistoissa. Ärsyttävintä on se, kun ei pidä rutiineista kiinni.
Mietin toisinaan, että meillä olisi paljon helpompaa kaksin. Raskaampaa, muttei edes mitään kovin suurta eroa nykyiseen. Koti pysyisi aina tiptop ja lapsi eläisi rutiinin tuomaa turvallista elämää.
Lisään vielä tuohon romanttisuus-teemaan: menimme kihloihin lapsen syntymän jälkeen. Minä ostin itselleni oman sormuksen (!!), sillä mies osti vain itselleen. Vähän hävetti koruliikkeessä ostaa omaa kihlasormustaan. :D Kaduttaa nämä ns. teinikihlat, mutta eipä tuota sormusta voi sormesta poiskaan ottaa. Miehelle kihlautuminen oli lähinnä pakko, eikä ne merkitse hänelle mitään.
Hmm, aloin asiaa pohtimaan ja mä en edes kaipaa mitään suuria romanttisia tekoja. Mulle mies osoittaa rakkautta perus arjessa. Pussailee, halailee, vaihtaa autonrenkaat, siivoaa mun autoa, auttelee kotitöissä. Tässä siis ihan konkreettisia esimerkkejä. Mulle nämä tämmöiset teot riittää ja saa olon tuntumaan tärkeältä. :)
N26