Lue keskustelun säännöt.
Mitä teidän miehet tekee parisuhteenne eteen? Etenkin pitkissä parisuhteissa.
21.05.2020 |
Mulla on monessa suhteessa unelmamies, sillä meillä kotityöt jakaantuu suurin piirtein tasan ja mies ottaa vastuuta myös vanhemmuudesta. Ei myöskään petä, ei juo, ei tupakoi. Vastuullinen tyyppi.
Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta. Siitä ajasta en keksi mitään sellaista spontaania, romanttista tekoa mieheltä. Ei mitään sellaista, joka olisi jotenkin alleviivannut parisuhteemme merkitystä. Olen saanut useimpina jouluina jonkin lahjan. Alkuaikoina saatoin saada jotain syntymäpäivinä, mutta siitä on jo aikaa. Ollaan kyllä käyty yhdessä esim hotelliöitä ilman lapsia, mutta ne on aina mun järjestämiä. Mies lähtee mukaan kyllä. Sama juttu esim leffaan tai syömään yhdessä. Kertaakaan hän ei ole ehdottanut tai järjestänyt.
Nyt pian 40-vee naisena mietin, että olisi se kiva edes tietää miltä se tuntuu, kun mies tekee jotain romanttista.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakotettua romantiikkaa? Eikö tuo ole pahempi kuin olla ilman?
Tuo on mun yksi syy, miksi en ole varsinaisesti ottanut puheeksi. Vaan tosiaan n vuosi sitten sopivassa yhteydessä yksien mun järjestämien treffien jälkeen sanoin ystävällisesti, että tykkäisin kovasti, jos seuraavat olisi miehen järjestämät.
Koska ihan aidosti en halua mitään sellaista, että yhtäkkiä mun hemmottelusta tulee miehelle kamala stressi ja en usko, että pystyisin itsekään nauttimaan sellaisista jutuista, joita mies tekee pakosta.
Mutta joku vastavuoroisuus olisi kyllä tosi kivaa, ja kannustaisi mua jatkamaan tässä "romantikon roolissa" jatkossakin, jos kerran se mulle jatkossakin jää.
ap
Minusta lähestyt vastavuoroisuutta vähän oudosta kulmasta. Järjestät itse teille asioita joista pidät ja odotat että puoliso innostuu tästä järjestämään vieläkin enemmän asioita joista sinä pidät.
Eikö aito vastavuoroisuus olisi sitä että sinä järjestät hänelle jotain mistä hän aidosti nauttii (ilmeisesti muuta kuin romantiikkaa), ja hän sitten sinulle sitä mistä sinä nautit (jotain romanttista)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä se rakkaus ja romantiikka punnitaan, kun puoliso sairastuu vakavasti. Älkää rutisko turhista.
Kun mies aikoinaan oli vakavasti sairas, tein ihan kaikkeni että hän sai keskittyä parantumiseen ja kuntoutumiseen. Jos mies olisi edelleen sairas, en takuulla pohtisi tällaisia kysymyksiä, vaan keskittyisin jälleen hänen tukemiseensa.
ap
Pelkäsitkö silloin, että miehesi kuolee? Muistele sen aikaisia tunteitasi ja mieti, rakastatko enää miestäsi.
Pelkäsin tietysti, ja rakastin silloin ja rakastan nyt. Olemme olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta. En usko, että sekoitan romanttisia eleitä ja rakkautta keskenään. En myöskään voi elää jokaista parisuhteen kysymystä peilata sen faktan kautta, että mieheni oli kymmenen vuotta sitten sairas. Taivaan kiitos, hän parani on terve nyt. Elämä sairauden tai muun kriisin aikana on ihan erilaista. On tietysti luxusongelma kärsiä romantiikan puutteesta. Mutta kaksikymmentä vuotta luo siihenkin oman perspektiivinsä. On eri asia kokea kaksi vuotta olleensa ilman romanttista huomiota, kuin kaksikymmentä vuotta. Ja olisi mukavaa, että olisi olemassa jokin sellainen romanttinen muisto omasta miehestä, jonka voisi hankalana hetkenä palauttaa mieleensä.
En ole ihan varma tavoitinko ajatustasi. Ei kukaan sairauden keskellä romantiikkaa kaipaa, vaan se on silkkaa raakaa selviytymistä. Onneksi ne ajat ovat ohi.
ap
Kerroit yli vuosi sitte mitä haluat ja sen jälkeen et oo viittiny ettei tarvii pettyä?
Ööh :D
Mitähän se mies haluais? Mitä sä teet sen eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakotettua romantiikkaa? Eikö tuo ole pahempi kuin olla ilman?
Tuo on mun yksi syy, miksi en ole varsinaisesti ottanut puheeksi. Vaan tosiaan n vuosi sitten sopivassa yhteydessä yksien mun järjestämien treffien jälkeen sanoin ystävällisesti, että tykkäisin kovasti, jos seuraavat olisi miehen järjestämät.
Koska ihan aidosti en halua mitään sellaista, että yhtäkkiä mun hemmottelusta tulee miehelle kamala stressi ja en usko, että pystyisin itsekään nauttimaan sellaisista jutuista, joita mies tekee pakosta.
Mutta joku vastavuoroisuus olisi kyllä tosi kivaa, ja kannustaisi mua jatkamaan tässä "romantikon roolissa" jatkossakin, jos kerran se mulle jatkossakin jää.
ap
Mistä tiedät, että miehesi kaipaa sitä? Tai edes pitää siitä?
Tilanne saa minut toisinaan epäilemään, että hän ei kaipaakaan tai pidäkään. Koska silloinhan joskus hänenkin mieleensä tulisi, että voisi olla aktiivinen ja järjestää jotain. Mutta jos hän ei tuollaisista jutuista pitäisi, niin se tarkoittaisi että hän ei kaipaa kanssani mitään kahdenkeskistä aikaa. Eikä oikeastaan seksiäkään, sillä kyllähän sitä suuremmalla todennäköisyydellä on silloin kun ei tarvitse miettiä teinien läsnäoloa kotona. Silloinhan tämä ei olekaan enää pikkujuttu, jonka suhteen pitää vain "kasvaa aikuiseksi" jälleen ja lakata olemasta lapsellinen prinsessa.
ap
No, mitäpä jos kysyisit tästä, hyvässä hengessä ja mitenkään syyttelemättä tietysti. Jos toisit sen esille, että olet alkanut miettiä, tykkääkö mies lainkaan treffi-illallisista yms. koska ei ole ikinä itse oma-aloitteisesti sellaisia järjestänyt. Ja jos tarjoudut lopettamaan niiden järjestelemisen siltä varalta että ne miehelle pakkopullaa, niin jos hän kuitenkin on nauttinut niistä, niin ehkä hän havahtuu siihen että hänkin voisi tehdä joskus jotain romantiikan eteen.
Vierailija kirjoitti:
Kerroit yli vuosi sitte mitä haluat ja sen jälkeen et oo viittiny ettei tarvii pettyä?
Ööh :D
Mitähän se mies haluais? Mitä sä teet sen eteen?
Teen joka viikko miehen lempiruokia, sellaisia joista en itse pidä yhtään eikä lapsetkaan. Usein siis teen tuplaruoat tämän vuoksi. Jokaisella kauppareissulla yritän miettiä jonkin pienen jutun, josta mies voisi ilahtua. Menen mukaan metsään, järvelle, autotalliin aina kun mies niin toivoo. Varmistan, että hän siis toivoo seuraani, enkä pilaa hänen omaa hetkeään. Itse en noita asioita tee kuin hänen mielikseen. Kannustan ottamaan omaa aikaa yksin ja kavereiden kanssa. Pidän tiettyä väriä ja mallia hiuksissa, sillä tiedän että mies niistä tykkää. Mietin lahjat huolella. Mies on aina saanut joululahjan, synttärilahjan, isänpäivälahjan. Seksin suhteen näen vaivaa. Kun meille tulee miehen sukulaisia tai muita miehelle tärkeitä ihmisiä kylään, yritän nähdä vaivaa että nämä ihmiset tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja mies voisi nauttia heidän seurastaan ilman että itse tarvitsee stressata järjestelyistä. Lämmitän saunaa. Halaan, suukotan. Kehun joka päivä jostain asiasta. Annan useimmiten miehen valita kanavat ja elokuvat, jos katsomme jotain yhdessä. Kuuntelen autossa miehen valitsemaa musiikkia.
Edellä mainitut siis sen lisäksi, että yritän järjestää kahden keskistä aikaa kuten edellä olen kuvaillut. Varmaan muitakin asioista on, nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.
Kiitos vastauksista. En tämän kauempaa jaksa istua kerrallaan koneella. Käyn myöhemmin katsomassa, jos vaikka uusia näkökulmia olisi tullut. Illan jatkoja!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon kysymykseen: halaa, pussaa ja panee hyväksi. Silittelee ja sanoo helliä juttuja. Ottaa mut huomioon, tekee kotihommia ja muistaa yleensä ilmoittaa, jos on vaikka menossa jonnekin. Meillä ei kytätä menemisiä, mutta on kiva, ettei toinen vaan häivy mitään sanomatta. Miehen kanssa voi puhua mistä vaan ja hänen seurassaan uskallan olla vesissä silminkin, jos oikein surettaa. Muiden ihmisten nähden en itke ikinä. Meidän suhteen kantava voima on ollut himon ja rakkauden lisäksi se, että kumpikin ottaa toisensa huomioon ja haluaa tehdä toiselle hyvää. Voidaan olla eri mieltä ja vääntää asioista, mutta kummallakaan ei ole tapana loukata toistaan.
Mieheni puhui jo seurustelun alkuaikoina, että ei osaa olla romanttinen. En uskonut, enkä usko vieläkään. Itse on edelleen sitä mieltä. Ehkä ajattelee romantiikan olevan sitä elokuvista tuttua hömppää, kukkakimppuja, kynttilöitä ja runoja. En kaipaa sellaista.
Mutta eilenkin kauppaan lähtiessään kysyi, että pitäisikö ostaa jotain herkkuja illaksi, kysyi mitä haluan, sanoin että saat valita, minulle käy mikä vaan. Toi minun suosikkikarkkeja.
Jos lähtee aamulla töihin aikaisin, että olen vielä itse nukkumassa, käy suukottelemassa ennen lähtöään.
Ottaa minut mukaan harrastuksiinsa, vaikka niillä kerroilla joutuu näkemään vaivaa minun opettamiseen ja eteneminen on hitaampaa, eli tuskin nauttii lajista silloin niin paljon.
On valmis remppaamaan ja ahertamaan aina kun keksin alkaa kunnostamaan jotain kodin nurkkaa, vaikka hänen mielestään remontille ei olisi tarvetta.
Ottaa minut joka ilta kainaloon ja silittelee ja suukottelee. Kun luulee että nukun, siirtää äärimmäisen hellästi minut omalle tyynylleni.
Luopui eräästä suosikkituotteestaan, koska pidin sitä epäeettisenä. (En vaatinut, mutta sanoin että en halua sitä itse käyttää.)
Kantaa AINA puolestani laukut autoon, kauppakassit, yms vaikkei olisi edes painavia.
Pyrkii huomioimaan asiat, jotka ei hänelle ole tärkeitä. Ihan pieniäkin asioita, kerran soitti kaupasta, että pitikö ottaa siniset vai valkoiset lautasliinat, kun järjestin juhlia. Hänelle tällä ei ollut mitään väliä vaikka olisi ollut keltaiset. Moni ei ehkä pidä tällaista romanttisena, minusta se on kauniilla tavalla toisen huomioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa romantiikkaa. Riittää, että arki toimii tasa-arvoisesti ja sängyssä kipinöi. Se on kantanut jo 27 vuotta.
Mulla on tää sama, valitsen seksuaalisen kemian romantiikan sijaan sata kertaa sadasta. En usko että edes viehättyisin perinteisestä romanttisesta miehestä. Ajatuskin kynttiläillallisista ja ruusuista naurattaa. En kaipaa lahjojakaan jouluna/syntymäpäivinä. Joka päivä sen sijaan kaipaan (ja saan) tajunnanräjäyttävää seksiä. Ja mies hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta ja antaa mulle omaa aikaa, niin kaikki pelaa hyvin.
Tämmöisestä liitosta tuli lähdettyä vajaa viisikymppisenä. Seksuaalinen puoli oli vaimo kanssa kunnossa, mutta tunne puuttui. Oli hemmetinmoinen kaipuu hellyyteen, siihen että löytyisi joku joka sanoisi rakastavansa. Töihin tuli sitten kesäharjoittelija, kuvankaunis nuori tyttö johon hullaannuin täysin. Hän vannoi rakkauttaan minuun, olin kuin noiduttu. Eräänä aamuna tyttö oli poissa, hän oli päättänyt palata takaisin kotimaahansa jatkamaan opintojaan. Yksinäisyys liki musersi, särkynyt sydän ja kaipuu tuota nuorta naista kohtaan. Vieläkin hän on mielessä, päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies keksii aina jotain romanttista ja yllättävää. Esimerkiksi pääsiäisenä hän oli piilottanut suklaamunan sisään morganiittisormuksen, josta olin pitkään haaveillut. Sitten, kun ensimmäiset voikukat puhkeavat, hän solmii mulle niistä aina seppeleen. Usein hän tuo mulle aamiaisen tarjottimella sänkyyn ja hieroo mun vartaloa raskaan työpäivän jälkeen. Hän sanoo myös joka päivä, kuinka suunnattoman paljon mua rakastaa:)
Miksi olet suklaamunan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies keksii aina jotain romanttista ja yllättävää. Esimerkiksi pääsiäisenä hän oli piilottanut suklaamunan sisään morganiittisormuksen, josta olin pitkään haaveillut. Sitten, kun ensimmäiset voikukat puhkeavat, hän solmii mulle niistä aina seppeleen. Usein hän tuo mulle aamiaisen tarjottimella sänkyyn ja hieroo mun vartaloa raskaan työpäivän jälkeen. Hän sanoo myös joka päivä, kuinka suunnattoman paljon mua rakastaa:)
Miksi olet suklaamunan kanssa?
Tarkoitti kaiketi Kinder-tyyppistä yllätyssuklaamunaa.
Miten teille ei riitä että on luotettava, rehellinen, uskollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-mieheni oli epäromanttinen eikä muutenkaan huomioinut minua tai tarpeitani. Kyllähän siihen väsyi kun tuntui että kaikki vaivannäkö ja huomioiminen oli minun puoleltani ainoastaan. Pikkuhiljaa vähensin ja sitten lopetin kun tajusin ettei hän rakasta eikä halua samaa kuin minä. Ehkä pahinta oli arvottomuuden tunne, kuin en olisi niin tärkeä että toinen käyttäisi aikaa tai kysyisi mitä kaipaan. Onnekkaita ovat ne joilla on parisuhteessaan asiat hyvin. N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole rohkea.Minä erosin avioliitosta jossa oli periaatteessa kaikki hyvin,mutta en koskaan kokenut tunnetta että mieheni olisi ollut aidosti kiinnostunut minusta.Ei ollut koskaan sitä,mitä sinä ap nyt kaipaat.Oli vaikea päätös mutta oikea.Nyt olen miehen kanssa joka joka päivä huomioi ja saa minut tuntemaan,että olen hänelle tärkeä.Tuo välillä kukkia,kuuntelee,huolehtii minusta.Tuntuu hyvältä että saan vielä naisena kokea tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa romantiikkaa. Riittää, että arki toimii tasa-arvoisesti ja sängyssä kipinöi. Se on kantanut jo 27 vuotta.
Mulla on tää sama, valitsen seksuaalisen kemian romantiikan sijaan sata kertaa sadasta. En usko että edes viehättyisin perinteisestä romanttisesta miehestä. Ajatuskin kynttiläillallisista ja ruusuista naurattaa. En kaipaa lahjojakaan jouluna/syntymäpäivinä. Joka päivä sen sijaan kaipaan (ja saan) tajunnanräjäyttävää seksiä. Ja mies hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta ja antaa mulle omaa aikaa, niin kaikki pelaa hyvin.
Tämmöisestä liitosta tuli lähdettyä vajaa viisikymppisenä. Seksuaalinen puoli oli vaimo kanssa kunnossa, mutta tunne puuttui. Oli hemmetinmoinen kaipuu hellyyteen, siihen että löytyisi joku joka sanoisi rakastavansa. Töihin tuli sitten kesäharjoittelija, kuvankaunis nuori tyttö johon hullaannuin täysin. Hän vannoi rakkauttaan minuun, olin kuin noiduttu. Eräänä aamuna tyttö oli poissa, hän oli päättänyt palata takaisin kotimaahansa jatkamaan opintojaan. Yksinäisyys liki musersi, särkynyt sydän ja kaipuu tuota nuorta naista kohtaan. Vieläkin hän on mielessä, päivittäin.
Mikä ihme sinut sai kuvittelemaan, ettei sanottaisi, että rakastetaan?
Pitääkö miehen ihan tosissaan olla ärsyttävä ja portaittain olla kivempi ja kikkailla jotain?
Minun mieheni ei harrasta mitään perinteisen romanttisena pidettyä, kuten kukkia, lahjoja, kynttiläillallisia, samppanjapiknikkejä tai järjestettyjä viikonloppumatkoja. En niitä kyllä kaipaakaan - tuntuisi ehkä jotenkin lavastetulta?
Romanttisia hetkiä koen silloin, kun hän esimerkiksi vitsaillessaan osoittaa tuntevani minut perinpohjin ja saa minut tuntemaan olevani hyväksytty ja rakastettu hyvine ja huonoine puolineni. Mies ei koskaan valita, vaan on aina puuhaamassa jotain yhteiseksi hyväksi: remppaa, korjaa, siivoaa, kuljettaa ja järjestelee. Kantaa aina kauppakassit ja tekee raskaammat hommat. Kehuu minua myös kavereilleen ja ottaa aina seurassa huomioon, huomioi myös ystäväni ja sukulaiseni.
Meille romanttisia hetkiä ovat vaikkapa kertsimukikahvit huoltsikalla auringonnousun aikaan remppahaalarit päällä tai yhdessä järkätty souturetki saareen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa romantiikkaa. Riittää, että arki toimii tasa-arvoisesti ja sängyssä kipinöi. Se on kantanut jo 27 vuotta.
Mulla on tää sama, valitsen seksuaalisen kemian romantiikan sijaan sata kertaa sadasta. En usko että edes viehättyisin perinteisestä romanttisesta miehestä. Ajatuskin kynttiläillallisista ja ruusuista naurattaa. En kaipaa lahjojakaan jouluna/syntymäpäivinä. Joka päivä sen sijaan kaipaan (ja saan) tajunnanräjäyttävää seksiä. Ja mies hoitaa oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta ja antaa mulle omaa aikaa, niin kaikki pelaa hyvin.
Tämmöisestä liitosta tuli lähdettyä vajaa viisikymppisenä. Seksuaalinen puoli oli vaimo kanssa kunnossa, mutta tunne puuttui. Oli hemmetinmoinen kaipuu hellyyteen, siihen että löytyisi joku joka sanoisi rakastavansa. Töihin tuli sitten kesäharjoittelija, kuvankaunis nuori tyttö johon hullaannuin täysin. Hän vannoi rakkauttaan minuun, olin kuin noiduttu. Eräänä aamuna tyttö oli poissa, hän oli päättänyt palata takaisin kotimaahansa jatkamaan opintojaan. Yksinäisyys liki musersi, särkynyt sydän ja kaipuu tuota nuorta naista kohtaan. Vieläkin hän on mielessä, päivittäin.
Mikä ihme sinut sai kuvittelemaan, ettei sanottaisi, että rakastetaan?
No minäkin kuvittelin että panette vaan.
No, minun mieheni tuo kukkia ja suklaata aina välillä, sanoo usein rakastavansa, hieroo jalkoja, pysähtyy katsomaan auringonlaskua jne ihania juttuja. Mutta sitten taas ei tee kotitöitä, paitsi laittaa ruokaa mutta vain itselleen sopivaa ja joko syön samaa tai teen omat. Monesti olen pyytänyt vähärasvaista ja kasvista tai kalaa tai edes vaaleaa lihaa (terveyssyistä jopa), mutta ei tykkää itse joten sitten pitää vääntää omat ruoat. Tuntuu että ei siis ota huomioon minua yksilönä toiveineni ja tarpeineni, vaan tekee vain ne itselleen helpot asiat.
Pelkäsitkö silloin, että miehesi kuolee? Muistele sen aikaisia tunteitasi ja mieti, rakastatko enää miestäsi.