Mitä ajattelet työttömänä olevasta psykologista?

Palkka olisi hyvä 5100 eur/kk

Hän asuu jollakin niistä paikkakunnista, joilla on ylitarjontaa psykologeista, esim Jyväskylä. Ellei tämä selitä, niin sitten hän välttelee töitä sillä ei kestäkään psykologin työtä tai hän on joutunut jostain syystä rekrytoijien mustalle listalle.

Varmaan on huolissaan Coronasta ;)

Zinc

No itseasiassa pk-seudulla ei ole mitenkään erityisen hyvä työtilanne ainakaan vastavalmistuneelle psykologille. Maaseudulla on töitä ja paremmat palkat, mutta jos elämä on pk-seudulla niin aika utopistista lähteä viikoksi jonnekin pohjois-Savoon. 

Ensimmäinen ammattini millekkä kouluttauduin osoittautui melko pian niin vääräksi ja niin ahdistavaksi ettei tosikaan. Vähän aikaa yritin hampaat irvessä kunnes olin burnoutissa. Kyllä siitä vittuiltiin kun jäin työttömäksi väksi aikaa huilaamaan, palautumaan. Kukaan ei kysynyt miksi lopetit muuta kuin tuomittiin. Sen jälkeen menin vähäksi aikaa alaani sivuaviin töihin mutta ei niin sterssaaviin. En yhtään tiennyt millekkä alalle lähtisin seuraavaksi opiskelemaan. Sitten kun se mielenkiinnon kohde löytyi niin elämäntilanne muuttui taas niin että ne opinnot jäivät kesken. Sen jälkeen taas ihan eri alalle töihin. Kaikki kelpasi mistä vain sai rahaa. Raha tilanteen taas parannettua niin opiskelemaan mutta ei sellaista alaa jonnekka halaluaisin jäädä. Ihan mielenkiinnosta ja harrastuksen vuoksi halusin nähdä, oppia ja kokea sen alan. Oman unelma ammatin löysin vasta niin myöhään että ei kannata siihen enään lähteä kouluttautumaan. Sitä se elämä on ollut vuoristorataa ja kaikilla ei heti kolahda kaikki palikat niin vaan kohdilleen ja toisilla ei koskaan. Mitä tilanteestasi sitten pitäisi ajatella? Ketä se oikeestaan kiinnostaa? Tunsin erään psygologin joskus ja hän vihasi sitä työtään. 

Sittenhän sitä voisi mennä maalle ja tehdä ihan hoo moelasena töitä. Maalla on pula psykologeista joten kyllä sinut sinne varmasti otetaan. Mutta lopeta tämä palstailu ja yritä päästä opiskelemaan ensin, jooko.

Seuraavaksi voisi opiskella vaikka gynekoloogiksi. Jospa opiskelit psykoloogiksi vain ymmärtääksesi omaa hulluuttasi. En osannut tehdä mitään ruokaa niin opiskelin kokiksi ihan vain itseni takia ja muutenhan se on ihan kamala ala jos sitä ihan työkseen alkaisi tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ammattini millekkä kouluttauduin osoittautui melko pian niin vääräksi ja niin ahdistavaksi ettei tosikaan. Vähän aikaa yritin hampaat irvessä kunnes olin burnoutissa. Kyllä siitä vittuiltiin kun jäin työttömäksi väksi aikaa huilaamaan, palautumaan. Kukaan ei kysynyt miksi lopetit muuta kuin tuomittiin. Sen jälkeen menin vähäksi aikaa alaani sivuaviin töihin mutta ei niin sterssaaviin. En yhtään tiennyt millekkä alalle lähtisin seuraavaksi opiskelemaan. Sitten kun se mielenkiinnon kohde löytyi niin elämäntilanne muuttui taas niin että ne opinnot jäivät kesken. Sen jälkeen taas ihan eri alalle töihin. Kaikki kelpasi mistä vain sai rahaa. Raha tilanteen taas parannettua niin opiskelemaan mutta ei sellaista alaa jonnekka halaluaisin jäädä. Ihan mielenkiinnosta ja harrastuksen vuoksi halusin nähdä, oppia ja kokea sen alan. Oman unelma ammatin löysin vasta niin myöhään että ei kannata siihen enään lähteä kouluttautumaan. Sitä se elämä on ollut vuoristorataa ja kaikilla ei heti kolahda kaikki palikat niin vaan kohdilleen ja toisilla ei koskaan. Mitä tilanteestasi sitten pitäisi ajatella? Ketä se oikeestaan kiinnostaa? Tunsin erään psygologin joskus ja hän vihasi sitä työtään. 

Miksi vihasi?

Miksi hänestä pitäisi ajatella yhtään mitään? Onko ap taas joku kyylä?

Ajattelen, että siinä on työtön psykologi.

Ei kiinnosta.

Ihmisillä on nykyään aikaa opiskella monia ammatteja ja sellaisiakin joissa ei aio työskennellä ikinä. Osa ei ole juurikaan palkkatöitä opiskelujen välissä tehneet ja ikää alkaa olla yli kolmenkympin. Yliopistolla lie näitä aika iäkkäitäkin ikuisia opikelijoita hilluu aikaansa kuluttamassa. Idologinen opiskelija ja melkein sama kuin idologinen työtön, kun ne eivät juurikaan ikinä työllisty tai ei ole edes aikomustakaan. No tämähän on ihan mahdollistakin kun ihmisiä on jo liikaa ja niiden tehtävänä on pääasiassa työllistää te- toimistoa, kelaa, sossua ja ruokapussienjakelijoita yms. 

Olen mä tavannut työttömän lääkärinkin. Jotain ongelmia taustalla tod.näk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ammattini millekkä kouluttauduin osoittautui melko pian niin vääräksi ja niin ahdistavaksi ettei tosikaan. Vähän aikaa yritin hampaat irvessä kunnes olin burnoutissa. Kyllä siitä vittuiltiin kun jäin työttömäksi väksi aikaa huilaamaan, palautumaan. Kukaan ei kysynyt miksi lopetit muuta kuin tuomittiin. Sen jälkeen menin vähäksi aikaa alaani sivuaviin töihin mutta ei niin sterssaaviin. En yhtään tiennyt millekkä alalle lähtisin seuraavaksi opiskelemaan. Sitten kun se mielenkiinnon kohde löytyi niin elämäntilanne muuttui taas niin että ne opinnot jäivät kesken. Sen jälkeen taas ihan eri alalle töihin. Kaikki kelpasi mistä vain sai rahaa. Raha tilanteen taas parannettua niin opiskelemaan mutta ei sellaista alaa jonnekka halaluaisin jäädä. Ihan mielenkiinnosta ja harrastuksen vuoksi halusin nähdä, oppia ja kokea sen alan. Oman unelma ammatin löysin vasta niin myöhään että ei kannata siihen enään lähteä kouluttautumaan. Sitä se elämä on ollut vuoristorataa ja kaikilla ei heti kolahda kaikki palikat niin vaan kohdilleen ja toisilla ei koskaan. Mitä tilanteestasi sitten pitäisi ajatella? Ketä se oikeestaan kiinnostaa? Tunsin erään psygologin joskus ja hän vihasi sitä työtään. 

Miksi vihasi?

Valitsi väärän alan ja rahan takia ei voinut lähteä siitä pois. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Olen mä tavannut työttömän lääkärinkin. Jotain ongelmia taustalla tod.näk.

Moni voi vanhempien painostuksenkin takia lähteä ihan väärälle alalle. Nuorena on niin vietävissä ja ohjailtavissa. Kokemuksesta tiedän. 

Fiksu akateeminen ihminen keksii itselleen muuta tekemistä eikä perustele työttömänä oloa sillä, että on ”väärällä alalla”.

Jos oman alan duunit ei nappaa, voi tehdä jotain ihan muuta.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Fiksu akateeminen ihminen keksii itselleen muuta tekemistä eikä perustele työttömänä oloa sillä, että on ”väärällä alalla”.

Jos oman alan duunit ei nappaa, voi tehdä jotain ihan muuta.

Joo, voi tehdä muuta mutta palkallisena. Olet ärsyttävä besserwisseri.

”Muuta mutta palkallisena?”

Joo, työ on yleensä palkallista. Kokeilisit sinäkin!