Millainen nainen jää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että osa ihan omasta halustaan ja tahdostaan. - Kyllä minäkin elän ja asun yksin mutta en onnekseni ole yksinäinen. Mihin perustuu edes ajatus, että me kaikki haluaisimme ehdottomasti elämään parisuhtteessa? - Tai yhdessä muiden kanssa, jossain yhteisössä tai vaikka polyamorisessa suhteessa?

Toki voin harkita ja muuttaa mieltäni, jos -yksinkertaistaen- sopiva kumppani ehdokas tulee kohdalle ja asettua häen kanssaan parisuhteeseen ja olla siinä (ns) täysillä mukana.

Mutta en minä käytä erityisen paljon energiaa saati muuten jaksa nähdä vaivaa tai tehdä töitä sen eteen, että "löytäisin" sen Oman Rakkaani Sen yhden ja Erityisen. - Ehkä tässä saattaa olla ainakin yksi syy sille, miksi olen sinkku. Mutta miä sitten?

On hämmentävää kun lähipiiriini kuuluu jokunen, joille vaikuttaa olevan sinkkuuteni isompi ongelma kuin minulle itselleni. 

Sinkkumies

 

Oot varmasti homo, jollet tajua, että normaalinmiehen kannattaa ottaa kuka vain nainen mieluummin kuin elää yksin. Miehen arvo nousee aina kun hänellä on kumppari. Tilastoje mukaan yksinäise miehe kuolee nuorempana ku naiset ja elävät huonommin ku ne, joil on nainen.    

Läpi historian miehet ovat luoneet uraa ja menneet menojaan naisten hoitaessa likaisen työn eli kodin, lapset, ruuan pöytään ja asettuneet päivän päätteeksi miehen eteen. Se aika meni jo paitsi niille jotka haluaa maksaa tuosta kaikesta. Itsenäiset naiset on järjestään kaikki nähneet lapsuudenkodissaan tyypillisen roolijaon jonka vuoksi suunnattiin koulujen kautta melkolailla suoraan työelämään.

Miehensä palveleminen on aina pois naisen urakehityksestä.

Nyt keski-ikäisenä, kun ura on nähty ja on riittävästi omaa rahaa, olisi ihana olla joku elämänkumppani, jonka kanssa yhdessä golfailtaisiin, matkusteltaisiin, retkeiltäisiin, keskusteltaisiin jne. Ja jotain huolenpitoa voisin hyvin suunnata miestä kohtaan, jos hän vastaavasti pitäisi huolta minusta. 

Voisin minäkin keski-ikäisenä ottaa jonkun. Tässä vaiheessa elämää tulisi ammuttua omaan nilkkaan. Työssäkäyvän tasa-arvoon uskovan kumppanin odotan osallistuvan arjen pyöritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi moni mies vähän ahdistuu naisesta, joka pärjää oikein hyvin yksin. 

Tämä. Minun miesystäväni tykkäisi että olisin enemmän hänestä riippuvainen. Tulisi kuulemma tarpeellinen olo. Minulla on kaikki mainitsemasi ja lapsikin omasta takaa. Mies on ihan kiva lisä läheisyyteen ja yhdessä tekemiseen, asioiden jakamiseen.

Siitä lähtien kun on puhuttu yhteen muutosta tai yhteisistä lapsista jne niin naisen kompromissit alkaa. Ei saa valita itse asuinpaikkaa eikä -muotoa. Mies haluaa että minä hoitaisin lapset eskariin asti kotona koska päiväkoti vahingoittaa lasta. Jne jne.

Punnitsen tällä hetkellä todella tarkkaan, onko mies kompromissien arvoinen. En hevillä luovu vapaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi moni mies vähän ahdistuu naisesta, joka pärjää oikein hyvin yksin. 

Tämä. Minun miesystäväni tykkäisi että olisin enemmän hänestä riippuvainen. Tulisi kuulemma tarpeellinen olo. Minulla on kaikki mainitsemasi ja lapsikin omasta takaa. Mies on ihan kiva lisä läheisyyteen ja yhdessä tekemiseen, asioiden jakamiseen.

Siitä lähtien kun on puhuttu yhteen muutosta tai yhteisistä lapsista jne niin naisen kompromissit alkaa. Ei saa valita itse asuinpaikkaa eikä -muotoa. Mies haluaa että minä hoitaisin lapset eskariin asti kotona koska päiväkoti vahingoittaa lasta. Jne jne.

Punnitsen tällä hetkellä todella tarkkaan, onko mies kompromissien arvoinen. En hevillä luovu vapaudesta.

Sinulla on ilmeisesti hyvä työ. Entäpä jos mies itse hoitaisi lapsen eskariin asti? Sen jälkeen, kun täytin 40 ja olin ehtinyt edetä uralla ja kyllästyä ja saada perinnön, olisin voinut jäädä mielelläni kotiin lapsen kanssa vuosikausiksi, en sitä ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisesti hyvä työ. Entäpä jos mies itse hoitaisi lapsen eskariin asti? Sen jälkeen, kun täytin 40 ja olin ehtinyt edetä uralla ja kyllästyä ja saada perinnön, olisin voinut jäädä mielelläni kotiin lapsen kanssa vuosikausiksi, en sitä ennen. 

Hän voisi jopa suostuakin vaikka on aina ajatellut että se on naisen osa, ja hän on sitten elättäjä. Mä en kuitenkaan halua yksin olla vastuussa elatuksesta ja miehellä on noin 2,5-kertaiset tulot mun tuloihin nähden (on tosi hyvätuloinen) niin sikäli hänen kannattaisi paljon mielummin tienata kuin minun.

Minulle olisi siis tarjolla kotiäidin rooli ihan reilulla elatuksella, mutta haluan että mulla on omaa elämää perheen ulkopuolellakin. Tuntuu että tylsistyn ja taannun jos vaan hoidan lasta kaikki päivät.

133 jatkaa... Ehkä ne naiset jäävät yksin jotka pärjää liian hyvin omillaan. Moni mies haluaa naisen joka on jollain tavalla riippuvainen hänestä. Kaikki naiset ei pysty heittäytymään tällaiseen riippuvuuteen.

Itselleni on pienestä pitäen opetettu että omillaan pitää pärjätä, niin on tosi vaikea tarvita toista yhtään.

No yritän vastata ihan rehellisesti ja asiallisesti. Ehkä joku tunnistaa itsessään samaa vikaa. Jos et jaksa lukea pitkää itsekeskeistä jaarittelua niin hyppää yli.

Minulla ei suhteet ole kovin kestäviä. Nyt kolme vuotta edellisestä lyhyestä seurustelusta, yli 10 vuotta avoliitosta. Minun on vaikea olla onnellinen, etsin suhteista aina jotain vikaa ja ahdistun ja sitten saan miehen pistämään poikki. Pääsääntöisesti en itse pysty jättämään ketään, vaan jään roikkumaan ahdistuneena. Ehkä minua ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi, joten on vaikea uskoa, että kukaan haluaisi todella olla minun kanssani? Veikkaan että huono itsetunto on pääsyy sille ettei ole suhdetta.

Usein kun kiinnostuin jostain ihmisestä, alan etsiä jotain hylkäävää virhettä. Kun löydän jonkun vian, kiinnostus lakkaa siihen ja olen helpottunut että väistin taas luodin. Usein varmasti väistinkin, mutta on tämä paradoksi, että haluaisin onnellisen suhteen, mutta pelkään vielä enemmän että joudun onnettomaan suhteeseen jota en edes osaa lopettaa.

Välillä olen tosi onnellinen kun saan olla yksin. Välillä mietin, miten paljon hauskempia arkiset asiat olisivat hyvässä seurassa.

Onneksi viihdyn yksin tosi hyvin kuitenkin, joten en varsinaisesti kärsi siitä että jään yksin.

Pahempi olisi olla rakastunut mieheen, joka olisi minun kanssani koska kuka tahansa kelpaa. Itse lähden suhteeseen vain uniikin lumihiutaleen kanssa ja haluan itsekin olla miehelle se lumihiutale. Jos en ole, niin sitten mieluummin yksin. Mieluumin sabotoin homman jo ennen kuin eroaminen on vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on ilmeisesti hyvä työ. Entäpä jos mies itse hoitaisi lapsen eskariin asti? Sen jälkeen, kun täytin 40 ja olin ehtinyt edetä uralla ja kyllästyä ja saada perinnön, olisin voinut jäädä mielelläni kotiin lapsen kanssa vuosikausiksi, en sitä ennen. 

Hän voisi jopa suostuakin vaikka on aina ajatellut että se on naisen osa, ja hän on sitten elättäjä. Mä en kuitenkaan halua yksin olla vastuussa elatuksesta ja miehellä on noin 2,5-kertaiset tulot mun tuloihin nähden (on tosi hyvätuloinen) niin sikäli hänen kannattaisi paljon mielummin tienata kuin minun.

Minulle olisi siis tarjolla kotiäidin rooli ihan reilulla elatuksella, mutta haluan että mulla on omaa elämää perheen ulkopuolellakin. Tuntuu että tylsistyn ja taannun jos vaan hoidan lasta kaikki päivät.

Sekin mahdollisuus on että mies vastaa enemmistä lapseen ja isyysvapaaseen liittyvistä kuluista ts. säästää vanhempainvapaata varten tai hyödyntää luottoa kerta hän haluaa enemmän perheellistymistä kuin sinä. Näin teidän ei tarvitsisi välttämättä erota.

Ruma.

Vastaus kysymykseen. Aika harva nainen jää yksin, jos vain viitsii käydä tanssilavoilla tai yökerhoissa.

Sellainen joka kiinnostuu hyvin harvasta miehestä, saati että ihastuisi. Jos vielä lisäksi sattuu olemaan äärimmäisen introvertti, ujo ja sulkeutunut, voi yksin jääminen olla aika todennäköistä. Ne harvat joista nainen kiinnostuu, eivät luonnollisestikaan tällaista persoonaa kumppanikseen halua. Ihan sama vaikka ulkonäkö herättäisi kiinnostuksen, luonne on sitten se este.

Piikittelevä nainen jää yksi. Voi olla vaikka minkä Marilynin tai jumalattaren näköinen, mutta sanoilla on merkitystä. Kukaan mies ei jaksa kuunnella jatkuvaa yritystä toisen mollaamiseen piikikkäillä repliikeillä ja  feminismi myös vahvana kuvassa mukana. Piikittelijä luulee tekevänsä fiksun ja filmaattisen vaikutelman ja odottaa että mies palvoo häntä ja lakoaa hänen nenänsä eteen. Miehellä pitää olla todella, todella, todella huono itsetunto, että tuota jaksaa kuunnella, mutta jos tajuaa lähteä ajoissa, niin huomaa miten on helppo hengittää ja saa raitista ilmaa keuhkoihin. Siis satunnaisesti heitetyt piikit, jotka naurattaa molempia ovat vaan parisuhdetta piristävä juttu, mutta nyt siis puhun muusta.  ( Huom ! eka treffit alttarilla eräs naispuolinen oli tästä hyvä esimerkki).  Kyllä aika nopeasti keski-ikäisistä ikisinkku naisista / miehistä huomaa, miksi parisuhdetta ei löydy siis nimenomaan luonteenpiirteistä. Huono tulotaso, koulutus , ruma ulkonäkö ovat toinen juttu, jotka eivät kuulu tähän, mutta noillakin "huonouksilla" löytää  parisuhteen helpommin, kuin "siilityylillä". 

selvä juttu1 kirjoitti:

Piikittelevä nainen jää yksi. Voi olla vaikka minkä Marilynin tai jumalattaren näköinen, mutta sanoilla on merkitystä. Kukaan mies ei jaksa kuunnella jatkuvaa yritystä toisen mollaamiseen piikikkäillä repliikeillä ja  feminismi myös vahvana kuvassa mukana. Piikittelijä luulee tekevänsä fiksun ja filmaattisen vaikutelman ja odottaa että mies palvoo häntä ja lakoaa hänen nenänsä eteen. Miehellä pitää olla todella, todella, todella huono itsetunto, että tuota jaksaa kuunnella, mutta jos tajuaa lähteä ajoissa, niin huomaa miten on helppo hengittää ja saa raitista ilmaa keuhkoihin. Siis satunnaisesti heitetyt piikit, jotka naurattaa molempia ovat vaan parisuhdetta piristävä juttu, mutta nyt siis puhun muusta.  ( Huom ! eka treffit alttarilla eräs naispuolinen oli tästä hyvä esimerkki).  Kyllä aika nopeasti keski-ikäisistä ikisinkku naisista / miehistä huomaa, miksi parisuhdetta ei löydy siis nimenomaan luonteenpiirteistä. Huono tulotaso, koulutus , ruma ulkonäkö ovat toinen juttu, jotka eivät kuulu tähän, mutta noillakin "huonouksilla" löytää  parisuhteen helpommin, kuin "siilityylillä". 

Etkö oikeasti ole nähnyt ketään Justiinaa tai riivinrautaa parisuhteessa vaan he ovat jääneet yksin :D :D

Lihava joka itse kelpuuttaisi mieheksi vaan adoniksen.

Ainakin minä.  Olen aina ollut sisäänpäinkääntynyt, ja olin myös koulukiusattu koko peruskoulun ajan vastenmielisen ulkonäön takia, joten tämän lopputulemana minulla ei ole senkoommin luonnetta kuin ulkonäköäkään, että joku voisi kiinnostua. Eikä rohkeutta tehdä aloitetta. Sinänsä tämän kanssa on vaikea elää, koska haluaisin parisuhteen ihan valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

selvä juttu1 kirjoitti:

Piikittelevä nainen jää yksi. Voi olla vaikka minkä Marilynin tai jumalattaren näköinen, mutta sanoilla on merkitystä. Kukaan mies ei jaksa kuunnella jatkuvaa yritystä toisen mollaamiseen piikikkäillä repliikeillä ja  feminismi myös vahvana kuvassa mukana. Piikittelijä luulee tekevänsä fiksun ja filmaattisen vaikutelman ja odottaa että mies palvoo häntä ja lakoaa hänen nenänsä eteen. Miehellä pitää olla todella, todella, todella huono itsetunto, että tuota jaksaa kuunnella, mutta jos tajuaa lähteä ajoissa, niin huomaa miten on helppo hengittää ja saa raitista ilmaa keuhkoihin. Siis satunnaisesti heitetyt piikit, jotka naurattaa molempia ovat vaan parisuhdetta piristävä juttu, mutta nyt siis puhun muusta.  ( Huom ! eka treffit alttarilla eräs naispuolinen oli tästä hyvä esimerkki).  Kyllä aika nopeasti keski-ikäisistä ikisinkku naisista / miehistä huomaa, miksi parisuhdetta ei löydy siis nimenomaan luonteenpiirteistä. Huono tulotaso, koulutus , ruma ulkonäkö ovat toinen juttu, jotka eivät kuulu tähän, mutta noillakin "huonouksilla" löytää  parisuhteen helpommin, kuin "siilityylillä". 

Etkö oikeasti ole nähnyt ketään Justiinaa tai riivinrautaa parisuhteessa vaan he ovat jääneet yksin :D :D

Piikittelijä on perusvittumainen luonteeltaan, tyypillisesti hymyilee häijysti vittuillessaan. Koettaa nostaa sillä tietysti omia osakkeitaan ja alleviivata, miten erinomainen ihminen on miehensä vätysmäisyyteen verrattuna. Silti se mies täytyy löytyä simputettavaksi. Osa miehistähän on luonteiltaan pehmeitä ja suostuvat jatkuvan naljailun kohteeksi. Passiivis-aggressiivinen dynamiikka, joka ehkä tyydyttää molempia. Eipähän tarvitse olla yksin (ja ehkä kohdata itseään)!

Justiina kuulostaa ennemmin projektipäälliköltä, joka sentään karjuu suoraan miten asioiden kuuluu olla. Hän ei jätä mitään arvailujen varaan. Siinä mielessä Justiina on rehellisempi.

En sanoisi että feministisyys sinänsä tekisi naisesta kauhean, vaan luonteen kehittymättömyys. Eli se, että kokee tarpeekseen alistaa toisen. Nainen pystyy tähän ihan siinä missä mieskin.

minulla on miehistä niin huonoja kokemuksia ettei enää oikein uskalla lähentyä kenenkään kanssa.

Ainakin tällanen tavallinen nainen jää yksin. Töissäkäyvä, laskut maksava, velaton, normaalipainonen, jo kypsempi 40v. Mutta kun ei ole fitness eikä esim mitään lisäkkeitä eikä millään muullakaan tavalla massasta erottuva, niin silloin jää yksin vaikkei haluais.

Tuntuu että miehille pitää olla jännittävää ja jatkuvasti jotain uutta, näyttävää ja erikoista. Mutta kun olen tavallinen ja viihdyn tavallisena. Kait sitten tuomittu jäämään yksin. Ei sillä, viihdyn näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolla on rima liian korkealla omiin spekseihinsä nähden.

Aloitus koski naisia eikä miehiä.

Harmillista, että aiempi kommenttini oli "erehdyksessä" poistettu. :D

Vierailija kirjoitti:

Lihava joka itse kelpuuttaisi mieheksi vaan adoniksen.

Pätee 99 prosenttiin miehistä. 

Suomalaismiehet ovat valtavan lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolla on rima liian korkealla omiin spekseihinsä nähden.

Aloitus koski naisia eikä miehiä.

Harmillista, että aiempi kommenttini oli "erehdyksessä" poistettu. :D

Niille omille ”spekseilleen” voi usein tehdä jotakin. Moni nainen löytää itsetuntoa opiskellessaan, saa puhtia laihduttaa, löytää jotain uutta mielekästä harrastusta, eli menee elämässä eteenpäin, niinkuin sanonta kuuluu. Panostaa itseensä ja hyvinvointiinsa vaikka läpipaskan suhteen jälkeen, jossa hänen itsetuntonsa murjottiin maanrakoon.

Parempi tsäänssi löytää aidosti itsetuntoinen ja itseään arvostava mies, kun nainen oppii itse arvostamaan itseään. Ja suhde, jota voi sanoa rakkaussuhteeksi.

Ja miksei sama pätisi mieheenkin.