Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen koskettaminen on joillekin naisille niin vaikeaa?
19.05.2020 |
Kysytäänpä asiantuntijoilta. Olen tässä viettänyt pitkän parisuhteen jälkeen vapaaherran elämää, ja tutustunut aktiivisesti uusiin ihmiseen. No asiat johtavat usein yhteen sun toiseen, joten sinne makuuhuoneen puolellekin on päädytty, kun kaikki ovat olleet villejä ja vapaita.
Harmikseni olen törmännyt ilmiöön, jossa naiset suurin piirtein vaan riisuvat vaatteensa, mutta siihen se aktiivisuus on yleensä sitten jäänyt. Sentään riisuvat vaatteensa, eli jotain positiivista tässäkin. :D Monipuoliset "kevätjuhlaliikkeet" kyllä kelpaavat lämmittelyvaiheessa vastaanottavana osapuolena, eikä siinä mitään. Mutta kyllä sitä tässä +40-iässä saattaisi mieskin kaivata hieman alkulämmittelyä, koska pelkkä "alaston nainen ei oo asia uus". En myöskään tarkoita koskettelulla mitään syväkurkkuilua vedet silmissä, vaan ihan tavallisia asioita.
Miksi siis joillakin naisilla on miehen koskettamiseen niin korkea kynnys, vaikka ollaan yhteisymmärryksessä sinne punkkaan päädytty? Tein tarkoituksella avauksen vapaan puolelle, joten pidetään kirjoittelu asiallisena. Eikä sitten mitään erektio-ongelmaläppää kiitos, koska kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.
Kommentit (128)
Voi ei saa kukaan puhua toien puolesta!Ei nainen ei mies. Itse ainakin voin eti mennä rakastelemaan, miksi ei jos ihastun heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena ja parisuhteessa olevana, kokisin kyllä tosi ikäväksi jos pitäisi irtoseksin kautta hakea tyydytystä. Mulle uusi mies on vieras mies ja vieras kul*i. Mulle on tärkeää, että mies pitää minusta ja viihtyy kanssani, ja tarvitsen seksiin tunteita. Irtoseksin sijaan tähtäimessäni on ollut parisuhde, ja voi olla että Ap:n naisissakin on niitä, jotka ehkä oikeasti haluaisivat enemmän kuin vain seksiä. Ja sit jos kokee, että mies on vaan panon perässä, sitä ehkä passivoituu ja etääntyy. Vaikka por*non maailmassa naiset tarttuvat suoraan kiinni miehen elimeen (ja miehet naisen), niin itseäni se ei ainakaan sytytä. Tykkään olla lähekkäin, jutella, saada ihokontaktia ja lämmetä hiljalleen. Vieraan tyypin kanssa tällainen on käytännössä aika mahdotonta kun ideana on jo lähtökohtaisesti pelkkä seksi. Mutta voisiko olla, että naisten on siihen sit kuitenkin henkisesti vaikea päästä mukaan? En tiedä, koska olen ehkä normaalia herkempi niin voi olla vaan oma tulkinta.
Muistan kun mentiin mieheni kanssa ekan kerran sänkyyn (tai siis minä menin miehen luo yöksi). Se oli kyllä niin sukupuolielinkeskeinen ja jotenkin kömpelö tapaus (vaikka oltiin molemmat jo 4-kymppisiä). Ihmettelin, että oikeastiko vaan pitää ”kiihkeästi suudella” ja käydä intiimialueelle käsiksi, kun minä odotin, että mies haluaa pitää minua kainalossa ja jutella, tutustua. Mehän olimme kumpikin etsimässä loppuelämän parisuhdetta? Miksi kiire kun saa minut viereensä sänkyyn? Eikö minuun voikaan rauhassa tutustua ja tunnustella miten ilta etenee? Olisin halunnut rauhassa fiilistellä, miltä tuntuu olla toisen lähellä ja kuulostella kehoni reaktioita, rentoutua ja ehkä kiihottuakin. En saanut sellaiseen virittymiseen aikaa, koska mies oletti, että pitää mennä heti asiaan. Minusta suutelu tuntui teennäiseltä etenkin kun hän oli päivällä ollut varovainen, eikä meillä ollut ennen sänkyyn menoa ollut mitään halailuja tai suutelua. Olimme ihan alkuvaiheessa vasta tutustumisen asteella, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siihen nähden miehen käytös oli mulle melkoinen shokki. Lisäksi hän PYYSI minua koskemaan kulliinsa. Mä kosken sitten kun olen valmis ja oloni tuntuu turvalliselta ja halukkaalta. En käskystä, en ainakaan ensimmäisenä yhteisenä yönä ennen kuin olen itse edes ehtinyt kiihottua, ennen kuin olen saanut kosketella toista neutraalimmin, kokea silittelyä selälläni, tuntea läheisyyden tunnetta. Olin tosi loukkaantunut, että tätäkö vain odotit. Miksi en ole niin arvokas naisena, että minulle voisi antaa aikaa? Miksi pitää mennä suoraan asiaan?
Me naiset ollaan erilaisia ja itse ainakin melko kompleksinen, mutta musta saa eniten irti arvostuksella ja antamalla aikaa. Jos mulle antaa kunnioituksen, on palkintona erittäin paljon monipuolista seksiä, koska rakastan sitä! Ongelma on vaan se, että tarvitsen siihen tutun ja turvallisen kumppanin ja tunteen läheisyydestä. En pysty suhtautumaan seksiin vain seksinä. Tosi monella naisella on myös traumaattista seksikokemusta takana, näin itsellänikin. Uusi tilanne uuden kumppanin kanssa ovat omiaan triggeröimään vanhoja pelkoja, ja siksikin haluan kokemuksen ettei painosteta eikä kiirehditä. Tavallaan haluan, että kontrolli säilyy mulla ja mies on tarpeeksi passiivinen, jotta minä voin johdatella tilannetta rauhassa eteenpäin omien tuntemusten mukaan enkä yrittää väkisin pysyä miehen halujen tahdissa. Mulle se kehollinen syttyminen tapahtuu hyvän läheisyyden, rentouden, huumorin ja yhteyden luomisen kautta. Jos ja kun miehen prioriteettina on usein sukupuolielimet, on vaan liian vaikeaa päästä siihen fiilikseen mukaan ilman tunnetta että joutuu sivuttamaan omat tarpeensa ja palottautumaan toisen rytmiin.Seksissä on sellainen juttu, että se tilanne on monesti hyvinkin spontaani. Toisen vieressä ollessa tulee päälle kiihko, joka on voimakas ja se on tässä ja nyt. Silloin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun. Seksin jälkeen on sitten rennompi olo ja ehtii hellitellä ihan rauhassa sylikkäin. Ei se ole niin, että tutustutaan ensin ja minua alkaa kiihottaa vasta sitten kahden kuukauden päästä kun on sopiva aika. Eikö naisilla muka ole tällaista?
Kyllä mua saattaa panettaa nopeastikin, mutta jos en tunne toista ihmistä ensin, en oikeasti halua koskettaa, enkä koe seksissä nautintoa.
Tai koen joo, mutta vertaisin runkkaamiseen. En pääse henkisesti lähelle toista, enkä pysty ajattelemaan toista juuri sinä ihanana ihmisenä kuin mitä hän on.
Tottakai voin antaa vartaloni toisen käyttöön ja mekaanisesti runkata kikkeliä tai ottaa suihin. Joskus se on melkein ok. Mutta en mä silloin häntä halua, mies on vain kullinkantoteline ja yhdentekevä ihmisenä. Näin voi käydä myös parisuhteessa, jos alussa on menty liian nopeasti sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena ja parisuhteessa olevana, kokisin kyllä tosi ikäväksi jos pitäisi irtoseksin kautta hakea tyydytystä. Mulle uusi mies on vieras mies ja vieras kul*i. Mulle on tärkeää, että mies pitää minusta ja viihtyy kanssani, ja tarvitsen seksiin tunteita. Irtoseksin sijaan tähtäimessäni on ollut parisuhde, ja voi olla että Ap:n naisissakin on niitä, jotka ehkä oikeasti haluaisivat enemmän kuin vain seksiä. Ja sit jos kokee, että mies on vaan panon perässä, sitä ehkä passivoituu ja etääntyy. Vaikka por*non maailmassa naiset tarttuvat suoraan kiinni miehen elimeen (ja miehet naisen), niin itseäni se ei ainakaan sytytä. Tykkään olla lähekkäin, jutella, saada ihokontaktia ja lämmetä hiljalleen. Vieraan tyypin kanssa tällainen on käytännössä aika mahdotonta kun ideana on jo lähtökohtaisesti pelkkä seksi. Mutta voisiko olla, että naisten on siihen sit kuitenkin henkisesti vaikea päästä mukaan? En tiedä, koska olen ehkä normaalia herkempi niin voi olla vaan oma tulkinta.
Muistan kun mentiin mieheni kanssa ekan kerran sänkyyn (tai siis minä menin miehen luo yöksi). Se oli kyllä niin sukupuolielinkeskeinen ja jotenkin kömpelö tapaus (vaikka oltiin molemmat jo 4-kymppisiä). Ihmettelin, että oikeastiko vaan pitää ”kiihkeästi suudella” ja käydä intiimialueelle käsiksi, kun minä odotin, että mies haluaa pitää minua kainalossa ja jutella, tutustua. Mehän olimme kumpikin etsimässä loppuelämän parisuhdetta? Miksi kiire kun saa minut viereensä sänkyyn? Eikö minuun voikaan rauhassa tutustua ja tunnustella miten ilta etenee? Olisin halunnut rauhassa fiilistellä, miltä tuntuu olla toisen lähellä ja kuulostella kehoni reaktioita, rentoutua ja ehkä kiihottuakin. En saanut sellaiseen virittymiseen aikaa, koska mies oletti, että pitää mennä heti asiaan. Minusta suutelu tuntui teennäiseltä etenkin kun hän oli päivällä ollut varovainen, eikä meillä ollut ennen sänkyyn menoa ollut mitään halailuja tai suutelua. Olimme ihan alkuvaiheessa vasta tutustumisen asteella, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siihen nähden miehen käytös oli mulle melkoinen shokki. Lisäksi hän PYYSI minua koskemaan kulliinsa. Mä kosken sitten kun olen valmis ja oloni tuntuu turvalliselta ja halukkaalta. En käskystä, en ainakaan ensimmäisenä yhteisenä yönä ennen kuin olen itse edes ehtinyt kiihottua, ennen kuin olen saanut kosketella toista neutraalimmin, kokea silittelyä selälläni, tuntea läheisyyden tunnetta. Olin tosi loukkaantunut, että tätäkö vain odotit. Miksi en ole niin arvokas naisena, että minulle voisi antaa aikaa? Miksi pitää mennä suoraan asiaan?
Me naiset ollaan erilaisia ja itse ainakin melko kompleksinen, mutta musta saa eniten irti arvostuksella ja antamalla aikaa. Jos mulle antaa kunnioituksen, on palkintona erittäin paljon monipuolista seksiä, koska rakastan sitä! Ongelma on vaan se, että tarvitsen siihen tutun ja turvallisen kumppanin ja tunteen läheisyydestä. En pysty suhtautumaan seksiin vain seksinä. Tosi monella naisella on myös traumaattista seksikokemusta takana, näin itsellänikin. Uusi tilanne uuden kumppanin kanssa ovat omiaan triggeröimään vanhoja pelkoja, ja siksikin haluan kokemuksen ettei painosteta eikä kiirehditä. Tavallaan haluan, että kontrolli säilyy mulla ja mies on tarpeeksi passiivinen, jotta minä voin johdatella tilannetta rauhassa eteenpäin omien tuntemusten mukaan enkä yrittää väkisin pysyä miehen halujen tahdissa. Mulle se kehollinen syttyminen tapahtuu hyvän läheisyyden, rentouden, huumorin ja yhteyden luomisen kautta. Jos ja kun miehen prioriteettina on usein sukupuolielimet, on vaan liian vaikeaa päästä siihen fiilikseen mukaan ilman tunnetta että joutuu sivuttamaan omat tarpeensa ja palottautumaan toisen rytmiin.Seksissä on sellainen juttu, että se tilanne on monesti hyvinkin spontaani. Toisen vieressä ollessa tulee päälle kiihko, joka on voimakas ja se on tässä ja nyt. Silloin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun. Seksin jälkeen on sitten rennompi olo ja ehtii hellitellä ihan rauhassa sylikkäin. Ei se ole niin, että tutustutaan ensin ja minua alkaa kiihottaa vasta sitten kahden kuukauden päästä kun on sopiva aika. Eikö naisilla muka ole tällaista?
Kuka on puhunut mitään kahdesta kuukaudesta? Mutta ihanko oikeasti mun pitäisi naisena kokea voimalasta kiihkoa käytännössä vielä vierasta ihmistä kohtaan ja sen jälkeen sitten olisi kiva hellitellä??!! Etkö ollenkaan lukenut mitä kirjoitin vai etkö vaan ymmärrä? Ei ole ihme että on vaikeaa miehen ja naisen kohdata... Huhhuh.
Tarkoitin enemmän miehen näkökulmasta. Jos olemme sängyssä ja kiinni naisessa, jonka koemme fyysisesti viehättäväksi, siinä on melkein mahdotonta olla kiihottumatta. Ei ole niin tarkkaa että kuinka hyvin tunnemme naisen, vaan se hetki vie mukanaan eikä katso kalenteria. Toki meissäkin on demiseksuaaleja, mutta veikkaan että se on hyvin paljon harvinaisempaa kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena ja parisuhteessa olevana, kokisin kyllä tosi ikäväksi jos pitäisi irtoseksin kautta hakea tyydytystä. Mulle uusi mies on vieras mies ja vieras kul*i. Mulle on tärkeää, että mies pitää minusta ja viihtyy kanssani, ja tarvitsen seksiin tunteita. Irtoseksin sijaan tähtäimessäni on ollut parisuhde, ja voi olla että Ap:n naisissakin on niitä, jotka ehkä oikeasti haluaisivat enemmän kuin vain seksiä. Ja sit jos kokee, että mies on vaan panon perässä, sitä ehkä passivoituu ja etääntyy. Vaikka por*non maailmassa naiset tarttuvat suoraan kiinni miehen elimeen (ja miehet naisen), niin itseäni se ei ainakaan sytytä. Tykkään olla lähekkäin, jutella, saada ihokontaktia ja lämmetä hiljalleen. Vieraan tyypin kanssa tällainen on käytännössä aika mahdotonta kun ideana on jo lähtökohtaisesti pelkkä seksi. Mutta voisiko olla, että naisten on siihen sit kuitenkin henkisesti vaikea päästä mukaan? En tiedä, koska olen ehkä normaalia herkempi niin voi olla vaan oma tulkinta.
Muistan kun mentiin mieheni kanssa ekan kerran sänkyyn (tai siis minä menin miehen luo yöksi). Se oli kyllä niin sukupuolielinkeskeinen ja jotenkin kömpelö tapaus (vaikka oltiin molemmat jo 4-kymppisiä). Ihmettelin, että oikeastiko vaan pitää ”kiihkeästi suudella” ja käydä intiimialueelle käsiksi, kun minä odotin, että mies haluaa pitää minua kainalossa ja jutella, tutustua. Mehän olimme kumpikin etsimässä loppuelämän parisuhdetta? Miksi kiire kun saa minut viereensä sänkyyn? Eikö minuun voikaan rauhassa tutustua ja tunnustella miten ilta etenee? Olisin halunnut rauhassa fiilistellä, miltä tuntuu olla toisen lähellä ja kuulostella kehoni reaktioita, rentoutua ja ehkä kiihottuakin. En saanut sellaiseen virittymiseen aikaa, koska mies oletti, että pitää mennä heti asiaan. Minusta suutelu tuntui teennäiseltä etenkin kun hän oli päivällä ollut varovainen, eikä meillä ollut ennen sänkyyn menoa ollut mitään halailuja tai suutelua. Olimme ihan alkuvaiheessa vasta tutustumisen asteella, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siihen nähden miehen käytös oli mulle melkoinen shokki. Lisäksi hän PYYSI minua koskemaan kulliinsa. Mä kosken sitten kun olen valmis ja oloni tuntuu turvalliselta ja halukkaalta. En käskystä, en ainakaan ensimmäisenä yhteisenä yönä ennen kuin olen itse edes ehtinyt kiihottua, ennen kuin olen saanut kosketella toista neutraalimmin, kokea silittelyä selälläni, tuntea läheisyyden tunnetta. Olin tosi loukkaantunut, että tätäkö vain odotit. Miksi en ole niin arvokas naisena, että minulle voisi antaa aikaa? Miksi pitää mennä suoraan asiaan?
Me naiset ollaan erilaisia ja itse ainakin melko kompleksinen, mutta musta saa eniten irti arvostuksella ja antamalla aikaa. Jos mulle antaa kunnioituksen, on palkintona erittäin paljon monipuolista seksiä, koska rakastan sitä! Ongelma on vaan se, että tarvitsen siihen tutun ja turvallisen kumppanin ja tunteen läheisyydestä. En pysty suhtautumaan seksiin vain seksinä. Tosi monella naisella on myös traumaattista seksikokemusta takana, näin itsellänikin. Uusi tilanne uuden kumppanin kanssa ovat omiaan triggeröimään vanhoja pelkoja, ja siksikin haluan kokemuksen ettei painosteta eikä kiirehditä. Tavallaan haluan, että kontrolli säilyy mulla ja mies on tarpeeksi passiivinen, jotta minä voin johdatella tilannetta rauhassa eteenpäin omien tuntemusten mukaan enkä yrittää väkisin pysyä miehen halujen tahdissa. Mulle se kehollinen syttyminen tapahtuu hyvän läheisyyden, rentouden, huumorin ja yhteyden luomisen kautta. Jos ja kun miehen prioriteettina on usein sukupuolielimet, on vaan liian vaikeaa päästä siihen fiilikseen mukaan ilman tunnetta että joutuu sivuttamaan omat tarpeensa ja palottautumaan toisen rytmiin.Seksissä on sellainen juttu, että se tilanne on monesti hyvinkin spontaani. Toisen vieressä ollessa tulee päälle kiihko, joka on voimakas ja se on tässä ja nyt. Silloin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun. Seksin jälkeen on sitten rennompi olo ja ehtii hellitellä ihan rauhassa sylikkäin. Ei se ole niin, että tutustutaan ensin ja minua alkaa kiihottaa vasta sitten kahden kuukauden päästä kun on sopiva aika. Eikö naisilla muka ole tällaista?
Kyllä mua saattaa panettaa nopeastikin, mutta jos en tunne toista ihmistä ensin, en oikeasti halua koskettaa, enkä koe seksissä nautintoa.
Tai koen joo, mutta vertaisin runkkaamiseen. En pääse henkisesti lähelle toista, enkä pysty ajattelemaan toista juuri sinä ihanana ihmisenä kuin mitä hän on.
Tottakai voin antaa vartaloni toisen käyttöön ja mekaanisesti runkata kikkeliä tai ottaa suihin. Joskus se on melkein ok. Mutta en mä silloin häntä halua, mies on vain kullinkantoteline ja yhdentekevä ihmisenä. Näin voi käydä myös parisuhteessa, jos alussa on menty liian nopeasti sänkyyn.
Tästä minäkin puhuin, ihmisellä yleensä toimii se perusmuotoinen ja ikiaikainen parittelumekanismi vaikkei jokainen kohtaaminen olekaan jotain sielujen sinfoniaa.
Itse en ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja, en usko että saisin niistä yhtään mitään irti. En tykkää päästää tuntematonta niin lähelle, oli sitten kuinka haluttava hyvänsä. En esimerkiksi ole mikään halailija, omaa miestä tietenkin mutta ei juuri muuten.
Mun ensimmäisessä seurustelu suhteessa seksi oli periaatteessa ihan hyvää, kumpikin sai orgasmeja jne. Kuitenkin aika mekaanisesti tuotettuja orgasmeja ja jostain syystä jälkikäteen kun sitä on miettinyt niin se jollain lailla vähän ällöttää mua. Nuoria kun oltiin niin luultavasti halusin vain että joku tykkää minusta, selkeästikään en itse hänestä sitten niin paljon välittänyt. En saanut tyydytystä henkisellä tasolla. Tämä varmaan vaikutti siihen ettei koskaan kiinnostanut yhden illan jutut, runkkaaminen toimi mulla ihan tarpeeksi hyvin sinkku aikana. Asia on ihan eri nyt nykyisen miehen kanssa kun tunteet on mukana ollut alusta asti.
Ehkä se miehille on sitten vaan jotenkin helpompaa. Kai naisilla vaan on vähän erilainen suhde seksiin noin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mieheltä kysyy, miten ja mistä hän tykkää, että kosken, niin arvaatko vastauksen? Ei ole kivaa iskeä suoraan kaluun kiinni. Samalla lailla kyllä toimii moni mies naiselle, suoraan vain haaroväliä räpläämään.
Muutoin sanoisin, että jokaista miehen (miesten) minulle antamaa orgasmia kohti olen itse antanut sata, että silleen.
Vaimoni on juuri tällainen. Ei koske penikseen, ellen pyydä. Ja sittenkin kun koskee, meno on mekaanista runkkaamista keskeltä kalua. En siis enää juurikaan viitsi pyytää koskemaan, runkkaan mieluummin itse. Hänellä on huono itsetunto ja hän on todella estoinen seksin suhteen, eikä sitä kovin usein halua. Asentoja meillä on kaksi: lähetyssaarnaaja tai hän päällä (harvinaisempaa). Suuseksiä en ikinä tule häneltä saamaan ja hän ei minulta sitä halua. Ei kuulu repertuaariin, ilmeisesti ällöttävää hänen mielestään.
Vituttaahan se, kun tietää mistä jää paitsi. Nuorempana tullut kokeiltua lähemmäs sataa naista, joista kukaan ei ollut tämän asteinen aseksuaali (jotkut olivat jo melkein liiankin innokkaita). No, ei voi mitään, nyt kun iltaisin makaan sängyssä haluttoman vaimoni vieressä muistelen aikoja ja kokemuksia joita en enää saa uudelleen. Pienet lapset estävät eroamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdenillanjutuissa en ota suihin, enkä mitenkään erityisesti helli miestä. Se on seksi seksin vuoksi, eikä mikää hellittelykaveri. Jos taas on pitempi s-suhde, niin repertuaari kasvaa kyllä huomattavasti. Tällaisessa suhteessa en suutele suulle mielelläni, koska se on mielessäni rakastavaisten juttu, koska siinä herää tunteita vahvasti. Ei kuulu s-suhteeseen tunteet, mutta taas y-i-juttuun suutelu toimii, koska siinä ladataan pieneen hetkeen aika paljoni tekemistä johon tarvitsee tunnetta ja himoa mahdollisimman paljon.
Seurustelusuhteeseen kuuluu sitten kaikki. ELi olen yhdenillanjutuissa tyydyttäämässä panonälkääni, en viihdyttämässä miestä sirkustempuilla. Minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on juuri tällainen. Ei koske penikseen, ellen pyydä. Ja sittenkin kun koskee, meno on mekaanista runkkaamista keskeltä kalua. En siis enää juurikaan viitsi pyytää koskemaan, runkkaan mieluummin itse. Hänellä on huono itsetunto ja hän on todella estoinen seksin suhteen, eikä sitä kovin usein halua. Asentoja meillä on kaksi: lähetyssaarnaaja tai hän päällä (harvinaisempaa). Suuseksiä en ikinä tule häneltä saamaan ja hän ei minulta sitä halua. Ei kuulu repertuaariin, ilmeisesti ällöttävää hänen mielestään.
Vituttaahan se, kun tietää mistä jää paitsi. Nuorempana tullut kokeiltua lähemmäs sataa naista, joista kukaan ei ollut tämän asteinen aseksuaali (jotkut olivat jo melkein liiankin innokkaita). No, ei voi mitään, nyt kun iltaisin makaan sängyssä haluttoman vaimoni vieressä muistelen aikoja ja kokemuksia joita en enää saa uudelleen. Pienet lapset estävät eroamisen.
Minkä ihmeen takia menit tuollaisen naisen kanssa yksiin, ja teit vielä lapsiakin siihen soppaan???!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena ja parisuhteessa olevana, kokisin kyllä tosi ikäväksi jos pitäisi irtoseksin kautta hakea tyydytystä. Mulle uusi mies on vieras mies ja vieras kul*i. Mulle on tärkeää, että mies pitää minusta ja viihtyy kanssani, ja tarvitsen seksiin tunteita. Irtoseksin sijaan tähtäimessäni on ollut parisuhde, ja voi olla että Ap:n naisissakin on niitä, jotka ehkä oikeasti haluaisivat enemmän kuin vain seksiä. Ja sit jos kokee, että mies on vaan panon perässä, sitä ehkä passivoituu ja etääntyy. Vaikka por*non maailmassa naiset tarttuvat suoraan kiinni miehen elimeen (ja miehet naisen), niin itseäni se ei ainakaan sytytä. Tykkään olla lähekkäin, jutella, saada ihokontaktia ja lämmetä hiljalleen. Vieraan tyypin kanssa tällainen on käytännössä aika mahdotonta kun ideana on jo lähtökohtaisesti pelkkä seksi. Mutta voisiko olla, että naisten on siihen sit kuitenkin henkisesti vaikea päästä mukaan? En tiedä, koska olen ehkä normaalia herkempi niin voi olla vaan oma tulkinta.
Muistan kun mentiin mieheni kanssa ekan kerran sänkyyn (tai siis minä menin miehen luo yöksi). Se oli kyllä niin sukupuolielinkeskeinen ja jotenkin kömpelö tapaus (vaikka oltiin molemmat jo 4-kymppisiä). Ihmettelin, että oikeastiko vaan pitää ”kiihkeästi suudella” ja käydä intiimialueelle käsiksi, kun minä odotin, että mies haluaa pitää minua kainalossa ja jutella, tutustua. Mehän olimme kumpikin etsimässä loppuelämän parisuhdetta? Miksi kiire kun saa minut viereensä sänkyyn? Eikö minuun voikaan rauhassa tutustua ja tunnustella miten ilta etenee? Olisin halunnut rauhassa fiilistellä, miltä tuntuu olla toisen lähellä ja kuulostella kehoni reaktioita, rentoutua ja ehkä kiihottuakin. En saanut sellaiseen virittymiseen aikaa, koska mies oletti, että pitää mennä heti asiaan. Minusta suutelu tuntui teennäiseltä etenkin kun hän oli päivällä ollut varovainen, eikä meillä ollut ennen sänkyyn menoa ollut mitään halailuja tai suutelua. Olimme ihan alkuvaiheessa vasta tutustumisen asteella, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siihen nähden miehen käytös oli mulle melkoinen shokki. Lisäksi hän PYYSI minua koskemaan kulliinsa. Mä kosken sitten kun olen valmis ja oloni tuntuu turvalliselta ja halukkaalta. En käskystä, en ainakaan ensimmäisenä yhteisenä yönä ennen kuin olen itse edes ehtinyt kiihottua, ennen kuin olen saanut kosketella toista neutraalimmin, kokea silittelyä selälläni, tuntea läheisyyden tunnetta. Olin tosi loukkaantunut, että tätäkö vain odotit. Miksi en ole niin arvokas naisena, että minulle voisi antaa aikaa? Miksi pitää mennä suoraan asiaan?
Me naiset ollaan erilaisia ja itse ainakin melko kompleksinen, mutta musta saa eniten irti arvostuksella ja antamalla aikaa. Jos mulle antaa kunnioituksen, on palkintona erittäin paljon monipuolista seksiä, koska rakastan sitä! Ongelma on vaan se, että tarvitsen siihen tutun ja turvallisen kumppanin ja tunteen läheisyydestä. En pysty suhtautumaan seksiin vain seksinä. Tosi monella naisella on myös traumaattista seksikokemusta takana, näin itsellänikin. Uusi tilanne uuden kumppanin kanssa ovat omiaan triggeröimään vanhoja pelkoja, ja siksikin haluan kokemuksen ettei painosteta eikä kiirehditä. Tavallaan haluan, että kontrolli säilyy mulla ja mies on tarpeeksi passiivinen, jotta minä voin johdatella tilannetta rauhassa eteenpäin omien tuntemusten mukaan enkä yrittää väkisin pysyä miehen halujen tahdissa. Mulle se kehollinen syttyminen tapahtuu hyvän läheisyyden, rentouden, huumorin ja yhteyden luomisen kautta. Jos ja kun miehen prioriteettina on usein sukupuolielimet, on vaan liian vaikeaa päästä siihen fiilikseen mukaan ilman tunnetta että joutuu sivuttamaan omat tarpeensa ja palottautumaan toisen rytmiin.Seksissä on sellainen juttu, että se tilanne on monesti hyvinkin spontaani. Toisen vieressä ollessa tulee päälle kiihko, joka on voimakas ja se on tässä ja nyt. Silloin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun. Seksin jälkeen on sitten rennompi olo ja ehtii hellitellä ihan rauhassa sylikkäin. Ei se ole niin, että tutustutaan ensin ja minua alkaa kiihottaa vasta sitten kahden kuukauden päästä kun on sopiva aika. Eikö naisilla muka ole tällaista?
Kuka on puhunut mitään kahdesta kuukaudesta? Mutta ihanko oikeasti mun pitäisi naisena kokea voimalasta kiihkoa käytännössä vielä vierasta ihmistä kohtaan ja sen jälkeen sitten olisi kiva hellitellä??!! Etkö ollenkaan lukenut mitä kirjoitin vai etkö vaan ymmärrä? Ei ole ihme että on vaikeaa miehen ja naisen kohdata... Huhhuh.
Tarkoitin enemmän miehen näkökulmasta. Jos olemme sängyssä ja kiinni naisessa, jonka koemme fyysisesti viehättäväksi, siinä on melkein mahdotonta olla kiihottumatta. Ei ole niin tarkkaa että kuinka hyvin tunnemme naisen, vaan se hetki vie mukanaan eikä katso kalenteria. Toki meissäkin on demiseksuaaleja, mutta veikkaan että se on hyvin paljon harvinaisempaa kuin naisilla.
Mun on naisena vaikea samaistua tähän. Voin pitää miestä fyysisesti vaikka kuinka pantavana, mutta jos en tunne häntä lähes ollenkaan, koe turvalliseksi ja ennen kaikkea luota, en vaan pysty rentoutumaan ja kiihottumaan. Olen aina ihmetellyt, miten jotkut pystyvät harrastamaan seksiä hyvin kevyesti, sillä minulta se ei mitenkään onnistuisi. Pelkkä fyysinen vetovoima ei yksinkertaisesti riitä, siitä on kokemusta. Kerran eksyin sänkyyn yhden miehen kanssa pelkästään fyysisen vetovoiman ajamana eikä siitä hommasta mitään tullut, vaikka se mies oli lievästi sanottuna ihan hemmetin kuuma.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen koskettaminen on ihanaa ja miekin haaveilen monenlaisesta, harmi vaan ettei niitä pääse toteuttamaan.
Yksi syy voi olla se et on kyse vaan yhden illan-jutusta. Naisena mulle on tärkeää emotionaalinen yhteys, ja juuri sen yhteyden takia haluan koskettaa. Jos on vaan pano, ei siinä oo mitään muuta kuin himosta kyse... puuttuu se olennainen jotenkin.
En ite alkais ees ottamaan yhdenillanpanolta suihin. Sekin on - mulle siis - jotain paljon syvempää. Kun välittää toisesta, on suihinotto paljon parempaa. Se vaan on niin kiihottavaa, kun kyseessä on tärkeä ihminen: haluaa et toinen nauttii ja tuntuu ihanalle nähdä, kuulla ja tuntea se.
Tunneyhteys on siis ainakin mulla se ydinasia. Jos sitä ei ole, jää paljon tekemättä, koska se ei tunnu vaan kokonaisvaltaisesti itsestä hyvältä. Ja seksissä minun mielestä on tärkeää et nauttii kaikesta; siitä et toinen koskettaa ja et itse nauttii siitä, että saa koskettaa toista.
Mitä se seksi sitten yhdenillan suhteessa sulle on? Riisutaan toisilta vaatteet, vähän pussaillaan ja pannaan vai? Mikäs siinä jos tykkää, mutta voisi olla myös vaihtoehto jättää ne yhdenillanjutut väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että ujostuttaa? Tai epävarmuus?
Itse olen fantasioissani oikea miehiä kokonaisvaltaisesti hemmotteleva syöjätär, mutta todellisuudessa jäädyn enkä uskalla tehdä mitään.
Jotenkin vaan ujostuttaa ja tulee epävarmuus, pelkään että teen jotain väärin tai miestä ahdistaa jos olen liian aktiivinen tms.
Kun kaikkialla aina toitotetaan sitä ”miehet haluavat saalistaa ja aktiivinen nainen vie miehen halut” jne.Mutta siis haluaisin kyllä koskettaa miestä, en vaan uskalla/osaa.
Miten te naiset sitten suhtaudutte mieheen joka "jäätyy" seksissä ja jättää teidät vähälle huomiolle? Ymmärrättekö, ettei tämä ehkä ole sitä mitä mies itsekään haluaa, mutta ei vaan jännitykseltään pysty kunnolla toimimaan? Vai luokitteletteko saman tien huonoksi ja itsekkääksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että ujostuttaa? Tai epävarmuus?
Itse olen fantasioissani oikea miehiä kokonaisvaltaisesti hemmotteleva syöjätär, mutta todellisuudessa jäädyn enkä uskalla tehdä mitään.
Jotenkin vaan ujostuttaa ja tulee epävarmuus, pelkään että teen jotain väärin tai miestä ahdistaa jos olen liian aktiivinen tms.
Kun kaikkialla aina toitotetaan sitä ”miehet haluavat saalistaa ja aktiivinen nainen vie miehen halut” jne.Mutta siis haluaisin kyllä koskettaa miestä, en vaan uskalla/osaa.
Miten te naiset sitten suhtaudutte mieheen joka "jäätyy" seksissä ja jättää teidät vähälle huomiolle? Ymmärrättekö, ettei tämä ehkä ole sitä mitä mies itsekään haluaa, mutta ei vaan jännitykseltään pysty kunnolla toimimaan? Vai luokitteletteko saman tien huonoksi ja itsekkääksi?
En luokittelisi ensimmäisten yhteisten kertojen perusteella huonoksi/itsekkääksi, jos jäätyy eikä välttämättä panosta kumppaniin niin paljon kuin ehkä toivoisi. Ihan normaalia minusta että ekoilla kerroilla jännittää ja jännitys myös näkyy, se ei ole mikään turn off. Ei heti tarvitse olla täydellistä. Sen sijaan jos mies tekee jotain mikä menee pahasti yli, esim painostaa omien halujensa vuoksi johonkin, en jäisi katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on tylsiä kun niiltä kysyy mikä kiihottaa kun koskee, se on vain muna. Tylsää tylsää tylsää.
Tämä on kyllä vähä totta. Olen joskus kysynyt täällä vinkkejä, että miten miehet haluaisi tulla kosketuksi. Vastaus oli käytännössä että "ota suihin". Kiinnostuksella luin tätä ketjua odottaen jotain uudenlaisia näkökulmia asiaan, mutta näköjään opetus on taas sama: "ota suihin". No otan toki, lähes aina ja mieluusti (jos mieskin nuolee). Ilmeisesti mulla ei ole mitään opittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on juuri tällainen. Ei koske penikseen, ellen pyydä. Ja sittenkin kun koskee, meno on mekaanista runkkaamista keskeltä kalua. En siis enää juurikaan viitsi pyytää koskemaan, runkkaan mieluummin itse. Hänellä on huono itsetunto ja hän on todella estoinen seksin suhteen, eikä sitä kovin usein halua. Asentoja meillä on kaksi: lähetyssaarnaaja tai hän päällä (harvinaisempaa). Suuseksiä en ikinä tule häneltä saamaan ja hän ei minulta sitä halua. Ei kuulu repertuaariin, ilmeisesti ällöttävää hänen mielestään.
Vituttaahan se, kun tietää mistä jää paitsi. Nuorempana tullut kokeiltua lähemmäs sataa naista, joista kukaan ei ollut tämän asteinen aseksuaali (jotkut olivat jo melkein liiankin innokkaita). No, ei voi mitään, nyt kun iltaisin makaan sängyssä haluttoman vaimoni vieressä muistelen aikoja ja kokemuksia joita en enää saa uudelleen. Pienet lapset estävät eroamisen.
Minkä ihmeen takia menit tuollaisen naisen kanssa yksiin, ja teit vielä lapsiakin siihen soppaan???!!!
Turvallisuus. Jos nainen on kovin halukas ja nauttii seksistä, niin sehän saattaa haluta muitakin miehiä. Kun nainen on sopivasti frigidi, niin ei tarvi pelätä että se eksyy väärään sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin otan mieheltä suihin, jos mies nuolee minua.
Olisi mielestäni tosi epäkohteliasta olla ottamatta, kun toinen kuitenkin antaa minulle suuseksiä.On myös outoa ettei edes koske penikseen, kun kyllähän sen runkkaaminen ja sisään ohjaaminen on ihan perus, vaikka ujostuttaisikin ja olisi epävarma.
Minä olen siis yksi noista edelliselle sivulle epävarmuudestaan avautuneista naisista enkä uskalla tehdä seksissä kaikkea mitä haluaisin, mutta kyllä nyt penikseen kosken ja suihin otan jos sille osastolle mennään eli mies nuolee.
Itse en uskalla tehdä aloitetta suuseksiin, joten sitä annan vasta sitten jos mies on nuollut ja on luontevaa antaa takaisin.
Tykkään siis ihan kyllä suuseksin antamisesta, vaikka toki se tulee ihan eri pieteetillä ja intohimolla jos olen rakastunut.No niinhän sitä luulisi (boldatulla ydinkohta), mutta kun ei niin ei. Ei siis vähäisintäkään miehen huomioimista, vaikka tietysti itse yhdyntä hyvin nautinnolliselta aina tuntuikin. Kaikki eivät tykkää ottaa suihin mieheltä, ja tietenkään mitään sellaista ei tarvitse tehdä, minkä kokee vastenmielisenä. Mutta luulisi kädellä hyväilyyn olevan suhteellisen matala kynnys kaikilla.
Nämä ovat alle kymmenen ihmisen otannalla viimeisen vuoden aikana, kaikki kumppanit nelikymppisiä tai yli.
Ap
Kyllä tässä nelikymppisenä naisena vähän on itekin hoomoilasena tämmösestä! Vaikkei suihin ottaiskaan ni kuuluuhan se toisen kiihottaminen ja esileikki naisellekin. Onko osa naisista oikeasti näin kuutamolla siitä, että mieskin kaipaa kosketusta ihan siinä missä nainenkin. Ja missä kuplassa he elää, jos eivät sitä vuonna 2020 tiedä?
Jos naiset kehtaa motkottaa, että miehet ei tee sitä ja tätä niin saa miehetkin valittaa, jos naiset ei ees penikseen uskalla koskea! 😀
Niin ja lähes aina valitetaan ja syyllustetään miestä enemmän. Kyllä se hyvin vie fiiliksen ja halun kun toinen ei tee mitään muuta kuin lahnaa. Näistä vaan yleensä ei saa puhua ja jos epävarmuus on niin paha niin lohduttaudu sillä että jos olisit mies epävarmuus ja aloitekyvyttömyys veisi kaikki mahdollisuudet seksiin... Tästä vaan pitäisi puhua enemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena ja parisuhteessa olevana, kokisin kyllä tosi ikäväksi jos pitäisi irtoseksin kautta hakea tyydytystä. Mulle uusi mies on vieras mies ja vieras kul*i. Mulle on tärkeää, että mies pitää minusta ja viihtyy kanssani, ja tarvitsen seksiin tunteita. Irtoseksin sijaan tähtäimessäni on ollut parisuhde, ja voi olla että Ap:n naisissakin on niitä, jotka ehkä oikeasti haluaisivat enemmän kuin vain seksiä. Ja sit jos kokee, että mies on vaan panon perässä, sitä ehkä passivoituu ja etääntyy. Vaikka por*non maailmassa naiset tarttuvat suoraan kiinni miehen elimeen (ja miehet naisen), niin itseäni se ei ainakaan sytytä. Tykkään olla lähekkäin, jutella, saada ihokontaktia ja lämmetä hiljalleen. Vieraan tyypin kanssa tällainen on käytännössä aika mahdotonta kun ideana on jo lähtökohtaisesti pelkkä seksi. Mutta voisiko olla, että naisten on siihen sit kuitenkin henkisesti vaikea päästä mukaan? En tiedä, koska olen ehkä normaalia herkempi niin voi olla vaan oma tulkinta.
Muistan kun mentiin mieheni kanssa ekan kerran sänkyyn (tai siis minä menin miehen luo yöksi). Se oli kyllä niin sukupuolielinkeskeinen ja jotenkin kömpelö tapaus (vaikka oltiin molemmat jo 4-kymppisiä). Ihmettelin, että oikeastiko vaan pitää ”kiihkeästi suudella” ja käydä intiimialueelle käsiksi, kun minä odotin, että mies haluaa pitää minua kainalossa ja jutella, tutustua. Mehän olimme kumpikin etsimässä loppuelämän parisuhdetta? Miksi kiire kun saa minut viereensä sänkyyn? Eikö minuun voikaan rauhassa tutustua ja tunnustella miten ilta etenee? Olisin halunnut rauhassa fiilistellä, miltä tuntuu olla toisen lähellä ja kuulostella kehoni reaktioita, rentoutua ja ehkä kiihottuakin. En saanut sellaiseen virittymiseen aikaa, koska mies oletti, että pitää mennä heti asiaan. Minusta suutelu tuntui teennäiseltä etenkin kun hän oli päivällä ollut varovainen, eikä meillä ollut ennen sänkyyn menoa ollut mitään halailuja tai suutelua. Olimme ihan alkuvaiheessa vasta tutustumisen asteella, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siihen nähden miehen käytös oli mulle melkoinen shokki. Lisäksi hän PYYSI minua koskemaan kulliinsa. Mä kosken sitten kun olen valmis ja oloni tuntuu turvalliselta ja halukkaalta. En käskystä, en ainakaan ensimmäisenä yhteisenä yönä ennen kuin olen itse edes ehtinyt kiihottua, ennen kuin olen saanut kosketella toista neutraalimmin, kokea silittelyä selälläni, tuntea läheisyyden tunnetta. Olin tosi loukkaantunut, että tätäkö vain odotit. Miksi en ole niin arvokas naisena, että minulle voisi antaa aikaa? Miksi pitää mennä suoraan asiaan?
Me naiset ollaan erilaisia ja itse ainakin melko kompleksinen, mutta musta saa eniten irti arvostuksella ja antamalla aikaa. Jos mulle antaa kunnioituksen, on palkintona erittäin paljon monipuolista seksiä, koska rakastan sitä! Ongelma on vaan se, että tarvitsen siihen tutun ja turvallisen kumppanin ja tunteen läheisyydestä. En pysty suhtautumaan seksiin vain seksinä. Tosi monella naisella on myös traumaattista seksikokemusta takana, näin itsellänikin. Uusi tilanne uuden kumppanin kanssa ovat omiaan triggeröimään vanhoja pelkoja, ja siksikin haluan kokemuksen ettei painosteta eikä kiirehditä. Tavallaan haluan, että kontrolli säilyy mulla ja mies on tarpeeksi passiivinen, jotta minä voin johdatella tilannetta rauhassa eteenpäin omien tuntemusten mukaan enkä yrittää väkisin pysyä miehen halujen tahdissa. Mulle se kehollinen syttyminen tapahtuu hyvän läheisyyden, rentouden, huumorin ja yhteyden luomisen kautta. Jos ja kun miehen prioriteettina on usein sukupuolielimet, on vaan liian vaikeaa päästä siihen fiilikseen mukaan ilman tunnetta että joutuu sivuttamaan omat tarpeensa ja palottautumaan toisen rytmiin.Seksissä on sellainen juttu, että se tilanne on monesti hyvinkin spontaani. Toisen vieressä ollessa tulee päälle kiihko, joka on voimakas ja se on tässä ja nyt. Silloin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun. Seksin jälkeen on sitten rennompi olo ja ehtii hellitellä ihan rauhassa sylikkäin. Ei se ole niin, että tutustutaan ensin ja minua alkaa kiihottaa vasta sitten kahden kuukauden päästä kun on sopiva aika. Eikö naisilla muka ole tällaista?
Kyllä mua saattaa panettaa nopeastikin, mutta jos en tunne toista ihmistä ensin, en oikeasti halua koskettaa, enkä koe seksissä nautintoa.
Tai koen joo, mutta vertaisin runkkaamiseen. En pääse henkisesti lähelle toista, enkä pysty ajattelemaan toista juuri sinä ihanana ihmisenä kuin mitä hän on.
Tottakai voin antaa vartaloni toisen käyttöön ja mekaanisesti runkata kikkeliä tai ottaa suihin. Joskus se on melkein ok. Mutta en mä silloin häntä halua, mies on vain kullinkantoteline ja yhdentekevä ihmisenä. Näin voi käydä myös parisuhteessa, jos alussa on menty liian nopeasti sänkyyn.
Voi luoja millainen raivonyrsky repeäis jos mies puhuis naisistä näin "telineinä". Alotekyvyttömät naiset on unohtuneet teinib tasolle jos luulee että makaaminen riittää eikä osaa edes koskettaa. Suutelua,hyväilyä,sanoja ihan samasta miehetkin tykkää
Mulla on tosi erilaisia kokemuksia ekasta kerrasta uuden miehen kanssa. Erittelen seuraavaksi tarkemmin ajatuksiani:
1. Mies, joka on esim. nettideiteiltä ja on jo kertaalleen kahviteltu tai juotu pari lasillista ravintolassa. Tokat treffit, joilla ekan kerran suudellaan ja mies päätyy luokseni tai päädyn miehen luokse. Minulla on vasta orastavaa uteliaisuutta miestä kohtaan ja homma alkaa pussailuistaan ja sitten sillä, että hinkkaan sohvalla itseäni (vaatteet päällä) miehen kovan munan päällä. Tästä homma eskaloituu peruspanemiseen ja kummankin ensiviehätyshuumaorkkuun. En todellakaan ota suihin tai oleta miehen nuolevan.
2. Mies, johon olen oikeasti käynyt kuumana ekoista treffeistä alkaen. Ollaan ekoilla treffeillä kahviteltu ja lopulta kumottu lasillisia. Minulla on ollut n. puoli päivää kestävien ensitreffien aikana jo pillu märkänä. Tokilla treffeillä odotan jo sitä, että olen miehen luona/mies on luonani ja kirjaimellisesti revimme vaatteet pois toistemme päältä. Panemme raivokkaasti ja saamme molemmat orgasmit. Tämän jälkeen aloitetaan alusta ja todetaan, että toista tekee ihan helvetisti mieli. Tokalla kierroksella suuseksiä puolin ja toisin, lopulta kiimaista panoa. Aamulla todetaan, että kortsut ovat loppuneet mutta mitä väliä, tullaan jatkossakin panemaan ja jaetaan myös mahdolliset taudit. Nussitaan intohimoisesti aamupäivä ja lopulta mennään syömäään jaksaaksemme jatkaa toistemme pitoa hyvänä.
Kumpi treffityyppi ollut aloittajalla kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena ja parisuhteessa olevana, kokisin kyllä tosi ikäväksi jos pitäisi irtoseksin kautta hakea tyydytystä. Mulle uusi mies on vieras mies ja vieras kul*i. Mulle on tärkeää, että mies pitää minusta ja viihtyy kanssani, ja tarvitsen seksiin tunteita. Irtoseksin sijaan tähtäimessäni on ollut parisuhde, ja voi olla että Ap:n naisissakin on niitä, jotka ehkä oikeasti haluaisivat enemmän kuin vain seksiä. Ja sit jos kokee, että mies on vaan panon perässä, sitä ehkä passivoituu ja etääntyy. Vaikka por*non maailmassa naiset tarttuvat suoraan kiinni miehen elimeen (ja miehet naisen), niin itseäni se ei ainakaan sytytä. Tykkään olla lähekkäin, jutella, saada ihokontaktia ja lämmetä hiljalleen. Vieraan tyypin kanssa tällainen on käytännössä aika mahdotonta kun ideana on jo lähtökohtaisesti pelkkä seksi. Mutta voisiko olla, että naisten on siihen sit kuitenkin henkisesti vaikea päästä mukaan? En tiedä, koska olen ehkä normaalia herkempi niin voi olla vaan oma tulkinta.
Muistan kun mentiin mieheni kanssa ekan kerran sänkyyn (tai siis minä menin miehen luo yöksi). Se oli kyllä niin sukupuolielinkeskeinen ja jotenkin kömpelö tapaus (vaikka oltiin molemmat jo 4-kymppisiä). Ihmettelin, että oikeastiko vaan pitää ”kiihkeästi suudella” ja käydä intiimialueelle käsiksi, kun minä odotin, että mies haluaa pitää minua kainalossa ja jutella, tutustua. Mehän olimme kumpikin etsimässä loppuelämän parisuhdetta? Miksi kiire kun saa minut viereensä sänkyyn? Eikö minuun voikaan rauhassa tutustua ja tunnustella miten ilta etenee? Olisin halunnut rauhassa fiilistellä, miltä tuntuu olla toisen lähellä ja kuulostella kehoni reaktioita, rentoutua ja ehkä kiihottuakin. En saanut sellaiseen virittymiseen aikaa, koska mies oletti, että pitää mennä heti asiaan. Minusta suutelu tuntui teennäiseltä etenkin kun hän oli päivällä ollut varovainen, eikä meillä ollut ennen sänkyyn menoa ollut mitään halailuja tai suutelua. Olimme ihan alkuvaiheessa vasta tutustumisen asteella, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siihen nähden miehen käytös oli mulle melkoinen shokki. Lisäksi hän PYYSI minua koskemaan kulliinsa. Mä kosken sitten kun olen valmis ja oloni tuntuu turvalliselta ja halukkaalta. En käskystä, en ainakaan ensimmäisenä yhteisenä yönä ennen kuin olen itse edes ehtinyt kiihottua, ennen kuin olen saanut kosketella toista neutraalimmin, kokea silittelyä selälläni, tuntea läheisyyden tunnetta. Olin tosi loukkaantunut, että tätäkö vain odotit. Miksi en ole niin arvokas naisena, että minulle voisi antaa aikaa? Miksi pitää mennä suoraan asiaan?
Me naiset ollaan erilaisia ja itse ainakin melko kompleksinen, mutta musta saa eniten irti arvostuksella ja antamalla aikaa. Jos mulle antaa kunnioituksen, on palkintona erittäin paljon monipuolista seksiä, koska rakastan sitä! Ongelma on vaan se, että tarvitsen siihen tutun ja turvallisen kumppanin ja tunteen läheisyydestä. En pysty suhtautumaan seksiin vain seksinä. Tosi monella naisella on myös traumaattista seksikokemusta takana, näin itsellänikin. Uusi tilanne uuden kumppanin kanssa ovat omiaan triggeröimään vanhoja pelkoja, ja siksikin haluan kokemuksen ettei painosteta eikä kiirehditä. Tavallaan haluan, että kontrolli säilyy mulla ja mies on tarpeeksi passiivinen, jotta minä voin johdatella tilannetta rauhassa eteenpäin omien tuntemusten mukaan enkä yrittää väkisin pysyä miehen halujen tahdissa. Mulle se kehollinen syttyminen tapahtuu hyvän läheisyyden, rentouden, huumorin ja yhteyden luomisen kautta. Jos ja kun miehen prioriteettina on usein sukupuolielimet, on vaan liian vaikeaa päästä siihen fiilikseen mukaan ilman tunnetta että joutuu sivuttamaan omat tarpeensa ja palottautumaan toisen rytmiin.Seksissä on sellainen juttu, että se tilanne on monesti hyvinkin spontaani. Toisen vieressä ollessa tulee päälle kiihko, joka on voimakas ja se on tässä ja nyt. Silloin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun. Seksin jälkeen on sitten rennompi olo ja ehtii hellitellä ihan rauhassa sylikkäin. Ei se ole niin, että tutustutaan ensin ja minua alkaa kiihottaa vasta sitten kahden kuukauden päästä kun on sopiva aika. Eikö naisilla muka ole tällaista?
Kyllä mua saattaa panettaa nopeastikin, mutta jos en tunne toista ihmistä ensin, en oikeasti halua koskettaa, enkä koe seksissä nautintoa.
Tai koen joo, mutta vertaisin runkkaamiseen. En pääse henkisesti lähelle toista, enkä pysty ajattelemaan toista juuri sinä ihanana ihmisenä kuin mitä hän on.
Tottakai voin antaa vartaloni toisen käyttöön ja mekaanisesti runkata kikkeliä tai ottaa suihin. Joskus se on melkein ok. Mutta en mä silloin häntä halua, mies on vain kullinkantoteline ja yhdentekevä ihmisenä. Näin voi käydä myös parisuhteessa, jos alussa on menty liian nopeasti sänkyyn.
Voi luoja millainen raivonyrsky repeäis jos mies puhuis naisistä näin "telineinä". Alotekyvyttömät naiset on unohtuneet teinib tasolle jos luulee että makaaminen riittää eikä osaa edes koskettaa. Suutelua,hyväilyä,sanoja ihan samasta miehetkin tykkää
Kyllähän moni mies puhuu naisista pillluina. Joskus vaan haluaa nopean tyydytyksen ja käyttää siihen miestä/naista. Onhan se rumaa ja 40+ naisena moinen ei todellakaan kiinnosta. Nuorena ja epävarmana tuli annettua pillua myös tyypeille, joiden kanssa mitään henkistä yhteyttä ei ollut ja sillon mies ja nainen ovat toisilleen vain dildo tai fleshlight.
Kuka on puhunut mitään kahdesta kuukaudesta? Mutta ihanko oikeasti mun pitäisi naisena kokea voimalasta kiihkoa käytännössä vielä vierasta ihmistä kohtaan ja sen jälkeen sitten olisi kiva hellitellä??!! Etkö ollenkaan lukenut mitä kirjoitin vai etkö vaan ymmärrä? Ei ole ihme että on vaikeaa miehen ja naisen kohdata... Huhhuh.