Lue keskustelun säännöt.
Olen taiteellinen ja erakkoluonteinen nainen, silti miesmagneetti, miksi?
19.05.2020 |
Vaikka viihdyn yksinäni ja olemukseni huutaa että haluan myös olla yksin, olen myös osaamaton sosiaalisissa tilanteissa. silti miestarjokkaita on, paljon.....
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa ikävältä, mutta jos näen henkilön joka vaikuttaa jotenkin oudolta tai jotetenkin ihmisten hyljeksimältä (tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilö olisi oikeasti tälläinen, mutta minulle vaan tulee sellainen mielikuva) niin saatan oikein keskittyä siihen, että olisin mahdollisimman ystävällinen ja mukava tälle henkilölle. Kai en usko että muut olisivat ystävällisiä tälläiselle henkilölle niin sen takia koen "velvollisuudeksi" tällaisen käytöksen.
Kyllä - "pidellään kuin kukkaa kämmenellä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa ikävältä, mutta jos näen henkilön joka vaikuttaa jotenkin oudolta tai jotetenkin ihmisten hyljeksimältä (tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilö olisi oikeasti tälläinen, mutta minulle vaan tulee sellainen mielikuva) niin saatan oikein keskittyä siihen, että olisin mahdollisimman ystävällinen ja mukava tälle henkilölle. Kai en usko että muut olisivat ystävällisiä tälläiselle henkilölle niin sen takia koen "velvollisuudeksi" tällaisen käytöksen.
Toisaalta mukavaa, että edes joku ajattelee näin. Itselläkin on vaan siitä kokemusta, että jos olet outo tai hiljainen yms ( niinkuin minäkin) niin monet käyttäytyvät juuri niin etteivät olisi lainkaan tekemisissä. Eli mieluummin jotain ikävää kuin hyvää. On kiva, että jotkut ajattelevat toisin. Itse varmasti olisin "huomiosta" jotenkin ihan ihmeissäni aluksi, kun en ole tottunut siihen, mutta kyllä se olisi tärkeää, että joku olisi mukava silti. Se on ollut aika harvinaista elämässäni muutenkin, vaikka melko nuori olenkin. Sivusta.
Itsellä ihan päinvastoin ja oikeastaan se on vaan paha ollut jos olen vähän erilainen, hiljaisempi ja muutenkin vähän oudompi. Se mieluummin karkottaa ihmisiä ja minusta ei ole ollut kukaan kiinnostunut. Tosin sitä en ihmettele. Osaan silti olla ihan mukava ihminen ja en ikinä arvostele toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa ikävältä, mutta jos näen henkilön joka vaikuttaa jotenkin oudolta tai jotetenkin ihmisten hyljeksimältä (tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilö olisi oikeasti tälläinen, mutta minulle vaan tulee sellainen mielikuva) niin saatan oikein keskittyä siihen, että olisin mahdollisimman ystävällinen ja mukava tälle henkilölle. Kai en usko että muut olisivat ystävällisiä tälläiselle henkilölle niin sen takia koen "velvollisuudeksi" tällaisen käytöksen.
Oletko siis mies ja teet naisille noin?
Itse olen nainen ja tehnyt joskus tuota myös. Mutta olen oikeastaan lopettanut liian "mukavuuden", eikö se ole vähän toisen yläpuolelle asettumista. Vielä jos toinen ihastuukin. Nyt aloin sitten miettiä, onko yksi ihastuneeksi luulleeni mies tehnytkin minulle noin. Erilaisia vaiheita on minullakin ollut elämässä, sosiaalisempia ja erakompia, itsetuntokin vaihdellut. Kauniiksi on sanottu melkein aina mutta voinhan olla jonkun omasta mielestään menestyneemmän mielestä kaunis mutta jotenkin surkea??
Tietynlainen mystisyys on seksikästä joka huokuu näissä erakkoluonteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle miehet sanoneet, että kiinnostaa mun "persoonallisuus". Eli outous kauniimmin muotoiltuna. Olen sosiaalisesti kömpelö, taiteellinen huithapeli.
No niin justiinsa. "Persoonallisuushan" se miehiä kiinnostaa. Juupa juu. Ja sinä uskot. No pyhä yksinkertaisuuskin kiehtoo joitakin miehiä.
miehet tajuaa jollain alitajusella tasolla että et halua tai tartte ketään ja olet tyytyväinen elämääsi ja juuri siksi olet kiehtova. Mulla oli pitkään sama tilanne ja annoin pakkeja enemmän kun koskaan elämässäni. Sitten tajusin että haluankin seurustella ja kas kummaa, hiljaista on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se niin mene, että ne jotka metsästävät epätoivoisesti jäävät ilman miestä. Jos ei etsi niin löytää liikaakin?
Toimii ehkä naisilla.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus elämästä täysin päinvastainen. Olen hieman erakkomainen, ujokin, en osaa katsoa vieraita silmiin ja hymyillä kuin vilimitähti. Olen kuitenkin avoin ja ystävällinen ja pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Olen hauska ja huumorintajuinen, ja lähes aina rento ja optimistinen.
Olen ihan kivan näköinen nainen, ulkomuotoni vastaa varmasti useimpien käsitystä naisolennosta :). Tällä hetkellä päällä tummansininen, rento mutta siisti mekko ja valkoiset tennarit, pitkän polkan mittaiset vaaleat hiukset vähän kiharalla, punaiset kynnet. Painoindeksi 24, tosin olen tässä jo hoikistunut mutta aion jatkaa.
Miesten kiinnostus elämäni aikana on ollut täysi 0. Olen itse yrittänyt saada juttuja aikaiseksi mutta ei siitä mitään ole tullut. Edes minulle selkeästi flirttailleet miehet eivät halunneet kanssani edes hetken kivaa.
En todellakaan tiedä mitä teen väärin tai miksi olen näkymätön kaikille. Voiko olla autisti vain yhdellä elämän osa-alueella? Olen mielestäni sosiaalisesti aivan normaali muuten, mutta tätä en ymmärrä vaikka mitä yrittäisin tai olisin yrittämättä.
Tiedän että epätoivottu huomio ei ole kivaa, mutta todellakin meinaa kadehdituttaa joidenkin naisten jatkuva suosio...
Millaisia miehiä olet yrittänyt? Jos eivät ole tavallisia miehiä vaan esim. tavallista komeampia, niin tuo se ilmi.
Kaikenlaisia. Olenhan tähän ikään mennessä ehtinyt tuntea satoja miehiä ja nuorempana jaksoin kysyä kahville tai jatkoille todella monta. Totta kai osa oli hyvin komeitakin, ja osa oli tavallisempia. Pituudet 165-195. Painot 70-100kg. Tummaa tai vaaleaa, ihan sama, kunhan hymyili ja meillä oli jonkunlaknen yhteys, esim. vitsailimme tai olimme kiinnostuneita samoista jutuista. Vaikea sanoa miksi kukaan heistä ei halunnut edes yksille treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista huomionhakua aloittajalta. Kyllä minä jo nuorena naisena huomasin, että mikäli olet edes etäisesti naista muistuttava, niin saat valita miehesi. Usein tarjokkaita on enemmän kuin kerkiäisi treffailemaan. Vaikka ei muuta elämässä tekisikään.
Tämä Ei pidä paikkaansa. Meitä naisia on paljon, jotka olemme täysin näkymättömiä miehille jo nuorina. Nolloa kosijaa. Oikeasti nolla, ei nolla komeaa kosijaa, vaan ei yhtään ketään ikinä.
Ap, taidan olla kanssasi samanlainen.
Olen erakko ja kummajainen, jotenkin olen aina tuntenut etten kuulu porukoihin ja olen ulkopuolinen, taiteellinen ja herkkä myöskin.
Sitten rupesin miettimään näitä mieskuvioita niin huomasin että oikeastaan teinistä asti olen seurustellut. Kaksi pidempää suhdetta ja lisäksi kaksi miestä joiden kanssa en ole ollut suhteessa mutta toisenlaisessa elämän tilanteessa varmaakin jotain olisi tapahtunut.
Sen lisäksi pokailijoita löytyy baareista, kadulta, metrosta, ostoskeskuksista, rannalta, töistä.
Pitkän aikaa kuvittelin että olen tällä saralla normaali mutta ilmeisesti seuraa olisi ollut saatavilla keskimääräistä enemmän.
Ja niin kuin jo totesin niin olen todellakin kummajainen, sosiaalisesti kömpelö. En ole hauska tai puhelias, päin vastoin aika tylsä tyyppi. Elän jollain lailla omassa maailmassani. Jollain kumman tavalla tämä erilaisuus ilmeisesti kiinnostaa miehiä syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa ikävältä, mutta jos näen henkilön joka vaikuttaa jotenkin oudolta tai jotetenkin ihmisten hyljeksimältä (tämä ei tietenkään tarkoita, että henkilö olisi oikeasti tälläinen, mutta minulle vaan tulee sellainen mielikuva) niin saatan oikein keskittyä siihen, että olisin mahdollisimman ystävällinen ja mukava tälle henkilölle. Kai en usko että muut olisivat ystävällisiä tälläiselle henkilölle niin sen takia koen "velvollisuudeksi" tällaisen käytöksen.
Oletko siis mies ja teet naisille noin?
Itse olen nainen ja tehnyt joskus tuota myös. Mutta olen oikeastaan lopettanut liian "mukavuuden", eikö se ole vähän toisen yläpuolelle asettumista. Vielä jos toinen ihastuukin. Nyt aloin sitten miettiä, onko yksi ihastuneeksi luulleeni mies tehnytkin minulle noin. Erilaisia vaiheita on minullakin ollut elämässä, sosiaalisempia ja erakompia, itsetuntokin vaihdellut. Kauniiksi on sanottu melkein aina mutta voinhan olla jonkun omasta mielestään menestyneemmän mielestä kaunis mutta jotenkin surkea??
Olen ehtinyt jo ihastua. Mistä ihmeestä nyt tiedän ovatko hänen lempeät katseensa a) ihastusta b) myötätuntoa/sääliä
Paheksun ja aion unohtaa hänet jos b).
Vierailija kirjoitti:
miehet tajuaa jollain alitajusella tasolla että et halua tai tartte ketään ja olet tyytyväinen elämääsi ja juuri siksi olet kiehtova. Mulla oli pitkään sama tilanne ja annoin pakkeja enemmän kun koskaan elämässäni. Sitten tajusin että haluankin seurustella ja kas kummaa, hiljaista on ollut.
Tämä voi pitää paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus elämästä täysin päinvastainen. Olen hieman erakkomainen, ujokin, en osaa katsoa vieraita silmiin ja hymyillä kuin vilimitähti. Olen kuitenkin avoin ja ystävällinen ja pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Olen hauska ja huumorintajuinen, ja lähes aina rento ja optimistinen.
Olen ihan kivan näköinen nainen, ulkomuotoni vastaa varmasti useimpien käsitystä naisolennosta :). Tällä hetkellä päällä tummansininen, rento mutta siisti mekko ja valkoiset tennarit, pitkän polkan mittaiset vaaleat hiukset vähän kiharalla, punaiset kynnet. Painoindeksi 24, tosin olen tässä jo hoikistunut mutta aion jatkaa.
Miesten kiinnostus elämäni aikana on ollut täysi 0. Olen itse yrittänyt saada juttuja aikaiseksi mutta ei siitä mitään ole tullut. Edes minulle selkeästi flirttailleet miehet eivät halunneet kanssani edes hetken kivaa.
En todellakaan tiedä mitä teen väärin tai miksi olen näkymätön kaikille. Voiko olla autisti vain yhdellä elämän osa-alueella? Olen mielestäni sosiaalisesti aivan normaali muuten, mutta tätä en ymmärrä vaikka mitä yrittäisin tai olisin yrittämättä.
Tiedän että epätoivottu huomio ei ole kivaa, mutta todellakin meinaa kadehdituttaa joidenkin naisten jatkuva suosio...
Se on noi tennarit. Ehdoton turn off.
Voi harmi :D. Millaiset kengät sitten pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle miehet sanoneet, että kiinnostaa mun "persoonallisuus". Eli outous kauniimmin muotoiltuna. Olen sosiaalisesti kömpelö, taiteellinen huithapeli.
Minä olen outo, hajamielinen "professori-tyyppi", sosiaalisesti kömpelö huithapeli ja musiikillisesti/taiteellisesti/kirjallisesti lahjakas taivaanrannanmaalari. Yksikään nainen ei ikinä ole ollut kiinnostunut.
Ei se menekään toisin päin. Jos joku kuvittelee, että naiset kiinnostuvat sellaisesta miehestä, joka on ja käyttäytyy kuin hekin, niin on kyllä yllätys jos toinenkin luvassa...
Vierailija kirjoitti:
Ap, taidan olla kanssasi samanlainen.
Olen erakko ja kummajainen, jotenkin olen aina tuntenut etten kuulu porukoihin ja olen ulkopuolinen, taiteellinen ja herkkä myöskin.Sitten rupesin miettimään näitä mieskuvioita niin huomasin että oikeastaan teinistä asti olen seurustellut. Kaksi pidempää suhdetta ja lisäksi kaksi miestä joiden kanssa en ole ollut suhteessa mutta toisenlaisessa elämän tilanteessa varmaakin jotain olisi tapahtunut.
Sen lisäksi pokailijoita löytyy baareista, kadulta, metrosta, ostoskeskuksista, rannalta, töistä.
Pitkän aikaa kuvittelin että olen tällä saralla normaali mutta ilmeisesti seuraa olisi ollut saatavilla keskimääräistä enemmän.Ja niin kuin jo totesin niin olen todellakin kummajainen, sosiaalisesti kömpelö. En ole hauska tai puhelias, päin vastoin aika tylsä tyyppi. Elän jollain lailla omassa maailmassani. Jollain kumman tavalla tämä erilaisuus ilmeisesti kiinnostaa miehiä syystä tai toisesta.
Erakko, joka on teinista asti ollut koko ajan suhteessa? Mmm... XD
Mutta sekin on kyllä täyttä totta, että miehiä usein kiinnostaa nainen, joka poikkeaa naisten massasta - naisilla kun ei yleisesti ole yleensä juurikaan mitään samanlaisia mielenkiinnon kohteita, jotka jakaa.
Tässä ketjussa miesten vaatteisiin pukeutuva nainen on jotenkin aito ja suloinen, se välittyy tekstistä. Vaikuttaa siltä, että miehet kunnioittavat sinua ja pitävät sinua suloisena. Itse asiassa Raamatussakin on sellainen kohta, että suloinen nainen saa kunniaa. Sinussa on sellaista teeskentelemättömyyttä, oikeaa sisäistä kauneutta. Sellaisen kyllä huomaa vaistomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä mystisyys kiehtoo? alfauros haluaa valloittaa "erikoisen" yksilön
Mistä lähtien seinäruusut ovat olleet mystisiä?
Missä kohtaa aloituksessa tuli ilmi seinäruusumaisuus?
Oletko siis mies ja teet naisille noin?