Kiitos sinulle joka poistatit tradenomi-pääsykoe matikantehtävä keskustelun! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ratkaisu on helppo, kun hoksaa tuon "verrataan aina edelliseen vuoteen". Ei tarvitse matikkaa laskea tai mennä ajatuksissa liian monimutkaiseksi. Katsoo vaan kaaviota.

Vastauksessa C vertaa vuoden 94 tilannetta vuoteen 93. Miinunpalkki pienenee eli velkaantumisaste pienenee edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 91 tulot pienee eli velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus D---> katso palkki. Vastaus selvä.

Vastaus B verrataan 90 ja 89 vuosia. 90 tulot pienenee ---> velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus A. Eihän velkaantuneisuusaste laske, jos velkaa otetaan eli velkaantumisaste nousee. 

Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin C. 

Tämä vaan päättelykykyä, ei matikkaa. 

asianajaja

Eihän tässä ollutkaan ongelma noiden palkkien tulkitseminen vaan se, että kysytään velkaantumisasteesta ja kaavion otsikko on käytettävissä olevien tulojen muutos. Tulojen pieneneminen ei itsessään kerro mitään kansantalouden velkaantumisesta. Esimerkiksi lakimuutokset, verojen ja korkojen nousut ja laskut voivat vaikuttaa siten, että vaikka tulot pienenevät, myös velkaantumisaste vähenee kansantalouden tasolla. Esimerkiksi jos pankkien lainanmyöntöehtoja tiukennetaan, samoilla tuloilla ei välttämättä saa saman verran lainaa kuin sai pari vuotta sitten tai korkeat korot saavat aikaan sen, että mahdollinen tulojen nousu menee suoraan nouseviin korkoihin eikä velka pienene yhtään nopeampaan tahtiin. 

Joo totta tuo, mutta mielestäni ajattelette liian monimutkaisesti. Ei pääsykokeissa, jos monivalintatehtäviä (eikä esseitä, mitä itse kirjoitellut), niin kannata asioita miettiä liian syvällisesti. 

Lukee vaan kysymyksen ja päättelee oikean vastauksen. Harvemmin (oikista lukuunottamatta) kovin hypoteettisia ajatusrakennelmia kannattaa kehitellä. Vaan tyyliin: lue kysymys, pilko se osiin, valitse vastaus.

aa

No itse lähtisin yksinkertaisesti siitä oletuksesta, että tehtävänannossa on virhe, eli kaavio kuvaa ainoastaan velkaantumisastetta eikä tulojen muutosta. Minusta tuo on liian monimutkaista ajattelua, että yhtäkkiä pitäisikin olettaa tulojen pienenemisen automaattisesti tarkoittavan velkaantumisen kasvamista ja vielä kaiken lisäksi olettaa, että velkamäärä on muuttumaton (mitä se ei todellisuudessa ole). 

Jos olisin itse pääsykokeessa ja tuo kysymys tulisi eteen, käyttäisin edellä mainittua, kirjoituksessani kerrottua päättelyä ja vastaisin siis oikein. 

Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että kritisoisin annettua tehtävää?

Käytän aina, myös työssäni, niitä instrumentteja, mitä annettu. Tuossa tehtävässä niitä tietoja ja välineitä, mitä annettu. 

Siihen vastataan niillä välineillä, jotka annettu.

aa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, millä ihmeen logiikalla tuosta saa "oikeimmaksi" vaihtoehdoksi d:n? Eihän tuosta pysty päättelemään mitenkään kumulatiivisesti kotitalouksien absoluuttista velkaantumisastetta eikä näin ollen tulojen muutokset eivät kerro yhtään mitään. Jos vaikka ajatellaan, että velkaantumisaste onkin ollut koko ajan 0,001, mistä tulee johtopäätös, että käytettävissä olevien tulojen muutokset vaikuttaisivat juurikaan velkojen takaisinmaksukykyyn tai lisävelkaantumiseen. 

Sillä logiikalla, että velkaantumisaste ei ole pysynyt samana, vaan velkojen määrä on pysynyt muuttumattomana.

Kerro vielä, mistä päädyit oletukseen, että vuosien 1985-2005 välillä velkojen määrä pysyisi kansantaloudessa muuttumattomana? Kai käsität, että tuossa oli lamavuodet ja pankkikriisitkin välissä. 

Sillä, koska muuta ei ole annettu ymmärtää ja edes muutoksen suuntaa ei ole mainittu.

Miten niin "muuta ei ole annettu ymmärtää"? Jos velkamäärän muuttumattomuus on käytännössä mahdottomuus noin pitkällä aikavälillä, miten ihmeessä ei voisi pitää oletuksena, että se yhtäkkiä onkin tässä muuttumaton? Sehän menee nimenomaan niin päin, että mikäli oletettaisiin eri tavalla kuin normaalioletus on, se kuuluisi erikseen mainita. Sitä kaikkien tietämää perusoletusta ei tarvitse erikseen mainita. Eli se, ettei asiasta mainita mitään, tarkoittaa, että mennään sen perusoletuksen mukaan eli ei ole muuttumaton. 

No et sä voi jotain valitsemiasi ulkopuolisia muuttujia tuoda muihinkaan tehtäviin vaikuttamaan lopputulokseen. Se on vähän kuin jos lämpötilalaskuihin lisäät omasta lähteestä repäistyn ilmastonmuutoksen vaikutuksen.

Toinen juttu on sitten se, että velkaantumisaste ei annetuilla vaihtoehdoilla voi pysyä samana (ks. 1. vastauksesi ensimmäinen rivi).

Miten niin ei voi tuoda, kun tässä tuodaan lopputolokseen vaikuttamaan myös ne tulojen muutokset? Jos kysytään velkaantumisasteesta, johon vaikuttaa sekä tulot että lainojen määrä, miksi ihmeessä voidaan tehdä oletus tulojen muutoksien vaikutuksista, mutta lainamäärien muutoksien ei voikaan olettaa vaikuttavan lainkaan? Kyse on suhdeluvusta, joilla molemmilla on oma merkityksensä. Eri asia, jos erikseen kerrotaan, että se on muuttumaton, mutta normaalioletus on, että se ei ole, kuten eivät ole tulotkaan. 

Mitä tarkoitat viimeisellä virkkeelläsi? En ymmärtänyt yhtään. Miksi ei voisi pysyä samana ja kuka näin on väittänytkään? Pointti on, että se voi olla suurempi, yhtäsuuri tai pienempi, ei voi päätellä näillä tiedoilla mitään. Riippuu täysin siitä velkojen kokonaismäärästä, joka ei ole noinakaan vuosina muuttumaton. 

Vastausvaihtoehtojen mukaan se ei voi pysyä samana, jos jonkun vaihtoehdon on oltava oikea. Tästä lähtee ajatteluni, sitähän ensin kysyit.

Niin ja se todistaa siis mitä? Tuolla 1993-1994 -välillähän se voi olla sama, jos jokin muu vaihtoehdoista on oikein. 

Herranjestas. Vastausvaihtoehdot ovat: velkaantuneisuusaste on laskenut tahi suurempi tai pienempi kuin toisena kysyttynä vuonna. Se ei siis tiedustellulla aikavälillä ole voinut pysyä samana jonkun vastausvaihtoehdon ollessa oikein.

Niin, en edelleenkään ymmärrä. Jos esimerkiksi vastausvaihtoehto c olisi oikein, miten se tarkoittaisi, että vuosina 93-94 se ei olisi voinut pysyä samana? Jos velkaantumisasteet olisivat esimerkiksi 

1991 50 %

1992 60 %

1993 65 %

1994 65 %

eikö mielestäsi luku ole vuonna 1994 suurempi kuin vuonna 1991? 

Miten se liittyisi mihinkään?

No sitähän minä kysyin sinulta. Sinä sanoit, että annetuilla vaihtoehdoilla lainamäärä ei voi pysyä samana kahden eri vuoden välillä. Tottakai voi, koska se oikea vaihtoehto sulkee pois ainoastaan sen yhden aikavälin. Siksi minusta on omituista tehdä johtopäätös, että millään aikavälillä velkaantuneisuusaste ei voi olla muuttumaton, jos sitä ei löydy suoraan vaihtoehdoista. Esimerkiksi a-kohdassa se on voinut ihan hyvin olla muuttumaton välillä 93-94. 

En kyllä vieläkää ymmärrä, mihin tämä kommenttisi nyt edes liittyi: "Vastausvaihtoehtojen mukaan se ei voi pysyä samana, jos jonkun vaihtoehdon on oltava oikea. Tästä lähtee ajatteluni, sitähän ensin kysyit."

Sanopa vielä, missä sanon, että se ei millään aikavälillä voi olla muuttumaton?

Ja sano vielä, miten muiden aikavälien muutoksilla on mitään tekoa sen kanssa, mitä tässä kysytään?

Siten, että et voi sulkea vastausvaihtoehtojen perusteella pois sitä, että jollain aikavälillä se voi olla muuttumaton. Käsitin, että yritit nyt niin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

"Toinen juttu on sitten se, että velkaantumisaste ei annetuilla vaihtoehdoilla voi pysyä samana (ks. 1. vastauksesi ensimmäinen rivi)."

Tätä kohtaa en siis tajunnut, mihin tällä viittasit. Ja miten ihmeessä se ei voisi pysyä samana, jos oletetaan, että myös lainamäärä voi muuttua? 

Jos sulla on neljä vaihtoehtoa vastauksissa, ja mikään vastaus ei kuulu tai tarkoita, että velkaantumisaste pysyy samana, vaan niissä todetaan, että se muuttuu, niin se samana pysyminen ei varmaankaan ole se oikea vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ratkaisu on helppo, kun hoksaa tuon "verrataan aina edelliseen vuoteen". Ei tarvitse matikkaa laskea tai mennä ajatuksissa liian monimutkaiseksi. Katsoo vaan kaaviota.

Vastauksessa C vertaa vuoden 94 tilannetta vuoteen 93. Miinunpalkki pienenee eli velkaantumisaste pienenee edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 91 tulot pienee eli velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus D---> katso palkki. Vastaus selvä.

Vastaus B verrataan 90 ja 89 vuosia. 90 tulot pienenee ---> velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus A. Eihän velkaantuneisuusaste laske, jos velkaa otetaan eli velkaantumisaste nousee. 

Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin C. 

Tämä vaan päättelykykyä, ei matikkaa. 

asianajaja

Eihän tässä ollutkaan ongelma noiden palkkien tulkitseminen vaan se, että kysytään velkaantumisasteesta ja kaavion otsikko on käytettävissä olevien tulojen muutos. Tulojen pieneneminen ei itsessään kerro mitään kansantalouden velkaantumisesta. Esimerkiksi lakimuutokset, verojen ja korkojen nousut ja laskut voivat vaikuttaa siten, että vaikka tulot pienenevät, myös velkaantumisaste vähenee kansantalouden tasolla. Esimerkiksi jos pankkien lainanmyöntöehtoja tiukennetaan, samoilla tuloilla ei välttämättä saa saman verran lainaa kuin sai pari vuotta sitten tai korkeat korot saavat aikaan sen, että mahdollinen tulojen nousu menee suoraan nouseviin korkoihin eikä velka pienene yhtään nopeampaan tahtiin. 

Joo totta tuo, mutta mielestäni ajattelette liian monimutkaisesti. Ei pääsykokeissa, jos monivalintatehtäviä (eikä esseitä, mitä itse kirjoitellut), niin kannata asioita miettiä liian syvällisesti. 

Lukee vaan kysymyksen ja päättelee oikean vastauksen. Harvemmin (oikista lukuunottamatta) kovin hypoteettisia ajatusrakennelmia kannattaa kehitellä. Vaan tyyliin: lue kysymys, pilko se osiin, valitse vastaus.

aa

No itse lähtisin yksinkertaisesti siitä oletuksesta, että tehtävänannossa on virhe, eli kaavio kuvaa ainoastaan velkaantumisastetta eikä tulojen muutosta. Minusta tuo on liian monimutkaista ajattelua, että yhtäkkiä pitäisikin olettaa tulojen pienenemisen automaattisesti tarkoittavan velkaantumisen kasvamista ja vielä kaiken lisäksi olettaa, että velkamäärä on muuttumaton (mitä se ei todellisuudessa ole). 

Jos olisin itse pääsykokeessa ja tuo kysymys tulisi eteen, käyttäisin edellä mainittua, kirjoituksessani kerrottua päättelyä ja vastaisin siis oikein. 

Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että kritisoisin annettua tehtävää?

Käytän aina, myös työssäni, niitä instrumentteja, mitä annettu. Tuossa tehtävässä niitä tietoja ja välineitä, mitä annettu. 

Siihen vastataan niillä välineillä, jotka annettu.

aa

Eli jos jossain on ilmiselvä virhe, sitä ei saa todeta ja kritisoida? Se, että sattumalta päädyt samaan vastaukseen näiden virheellisten tietojen perusteella, ei poista sitä virhettä. Se virheellisyys olisi myös voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ja silloin tottakai se harmittaa pääsykokeeseen osallistuvaa, jos virhettä ei huomioida millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ratkaisu on helppo, kun hoksaa tuon "verrataan aina edelliseen vuoteen". Ei tarvitse matikkaa laskea tai mennä ajatuksissa liian monimutkaiseksi. Katsoo vaan kaaviota.

Vastauksessa C vertaa vuoden 94 tilannetta vuoteen 93. Miinunpalkki pienenee eli velkaantumisaste pienenee edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 91 tulot pienee eli velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus D---> katso palkki. Vastaus selvä.

Vastaus B verrataan 90 ja 89 vuosia. 90 tulot pienenee ---> velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus A. Eihän velkaantuneisuusaste laske, jos velkaa otetaan eli velkaantumisaste nousee. 

Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin C. 

Tämä vaan päättelykykyä, ei matikkaa. 

asianajaja

Eihän tässä ollutkaan ongelma noiden palkkien tulkitseminen vaan se, että kysytään velkaantumisasteesta ja kaavion otsikko on käytettävissä olevien tulojen muutos. Tulojen pieneneminen ei itsessään kerro mitään kansantalouden velkaantumisesta. Esimerkiksi lakimuutokset, verojen ja korkojen nousut ja laskut voivat vaikuttaa siten, että vaikka tulot pienenevät, myös velkaantumisaste vähenee kansantalouden tasolla. Esimerkiksi jos pankkien lainanmyöntöehtoja tiukennetaan, samoilla tuloilla ei välttämättä saa saman verran lainaa kuin sai pari vuotta sitten tai korkeat korot saavat aikaan sen, että mahdollinen tulojen nousu menee suoraan nouseviin korkoihin eikä velka pienene yhtään nopeampaan tahtiin. 

Joo totta tuo, mutta mielestäni ajattelette liian monimutkaisesti. Ei pääsykokeissa, jos monivalintatehtäviä (eikä esseitä, mitä itse kirjoitellut), niin kannata asioita miettiä liian syvällisesti. 

Lukee vaan kysymyksen ja päättelee oikean vastauksen. Harvemmin (oikista lukuunottamatta) kovin hypoteettisia ajatusrakennelmia kannattaa kehitellä. Vaan tyyliin: lue kysymys, pilko se osiin, valitse vastaus.

aa

No itse lähtisin yksinkertaisesti siitä oletuksesta, että tehtävänannossa on virhe, eli kaavio kuvaa ainoastaan velkaantumisastetta eikä tulojen muutosta. Minusta tuo on liian monimutkaista ajattelua, että yhtäkkiä pitäisikin olettaa tulojen pienenemisen automaattisesti tarkoittavan velkaantumisen kasvamista ja vielä kaiken lisäksi olettaa, että velkamäärä on muuttumaton (mitä se ei todellisuudessa ole). 

Jos olisin itse pääsykokeessa ja tuo kysymys tulisi eteen, käyttäisin edellä mainittua, kirjoituksessani kerrottua päättelyä ja vastaisin siis oikein. 

Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että kritisoisin annettua tehtävää?

Käytän aina, myös työssäni, niitä instrumentteja, mitä annettu. Tuossa tehtävässä niitä tietoja ja välineitä, mitä annettu. 

Siihen vastataan niillä välineillä, jotka annettu.

aa

Eli jos jossain on ilmiselvä virhe, sitä ei saa todeta ja kritisoida? Se, että sattumalta päädyt samaan vastaukseen näiden virheellisten tietojen perusteella, ei poista sitä virhettä. Se virheellisyys olisi myös voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ja silloin tottakai se harmittaa pääsykokeeseen osallistuvaa, jos virhettä ei huomioida millään tavalla. 

Et ole ensimmäinen, jota harmittaa. Etkä viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toinen juttu on sitten se, että velkaantumisaste ei annetuilla vaihtoehdoilla voi pysyä samana (ks. 1. vastauksesi ensimmäinen rivi)."

Tätä kohtaa en siis tajunnut, mihin tällä viittasit. Ja miten ihmeessä se ei voisi pysyä samana, jos oletetaan, että myös lainamäärä voi muuttua? 

Jos sulla on neljä vaihtoehtoa vastauksissa, ja mikään vastaus ei kuulu tai tarkoita, että velkaantumisaste pysyy samana, vaan niissä todetaan, että se muuttuu, niin se samana pysyminen ei varmaankaan ole se oikea vastaus.

Niin ja vielä kun kertoisit, kuka on edes tarjonnut vastaukseksi samana pysymistä tietyllä aikavälillä tai miten tämä päättelysi johti nimenomaan siihen yhteen tiettyyn ratkaisuun?

Vaihtoehdoissa ei ole vaihtoehtoa pysyy samana -> oikea vastaus ei voi olla, että pysyy samana -> vastauksen on pakko olla d. Siis millä ihmeen logiikalla, jos missään muussakaan vaihtoehdossa se ei pysynyt samana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ratkaisu on helppo, kun hoksaa tuon "verrataan aina edelliseen vuoteen". Ei tarvitse matikkaa laskea tai mennä ajatuksissa liian monimutkaiseksi. Katsoo vaan kaaviota.

Vastauksessa C vertaa vuoden 94 tilannetta vuoteen 93. Miinunpalkki pienenee eli velkaantumisaste pienenee edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 91 tulot pienee eli velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus D---> katso palkki. Vastaus selvä.

Vastaus B verrataan 90 ja 89 vuosia. 90 tulot pienenee ---> velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus A. Eihän velkaantuneisuusaste laske, jos velkaa otetaan eli velkaantumisaste nousee. 

Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin C. 

Tämä vaan päättelykykyä, ei matikkaa. 

asianajaja

Eihän tässä ollutkaan ongelma noiden palkkien tulkitseminen vaan se, että kysytään velkaantumisasteesta ja kaavion otsikko on käytettävissä olevien tulojen muutos. Tulojen pieneneminen ei itsessään kerro mitään kansantalouden velkaantumisesta. Esimerkiksi lakimuutokset, verojen ja korkojen nousut ja laskut voivat vaikuttaa siten, että vaikka tulot pienenevät, myös velkaantumisaste vähenee kansantalouden tasolla. Esimerkiksi jos pankkien lainanmyöntöehtoja tiukennetaan, samoilla tuloilla ei välttämättä saa saman verran lainaa kuin sai pari vuotta sitten tai korkeat korot saavat aikaan sen, että mahdollinen tulojen nousu menee suoraan nouseviin korkoihin eikä velka pienene yhtään nopeampaan tahtiin. 

Joo totta tuo, mutta mielestäni ajattelette liian monimutkaisesti. Ei pääsykokeissa, jos monivalintatehtäviä (eikä esseitä, mitä itse kirjoitellut), niin kannata asioita miettiä liian syvällisesti. 

Lukee vaan kysymyksen ja päättelee oikean vastauksen. Harvemmin (oikista lukuunottamatta) kovin hypoteettisia ajatusrakennelmia kannattaa kehitellä. Vaan tyyliin: lue kysymys, pilko se osiin, valitse vastaus.

aa

No itse lähtisin yksinkertaisesti siitä oletuksesta, että tehtävänannossa on virhe, eli kaavio kuvaa ainoastaan velkaantumisastetta eikä tulojen muutosta. Minusta tuo on liian monimutkaista ajattelua, että yhtäkkiä pitäisikin olettaa tulojen pienenemisen automaattisesti tarkoittavan velkaantumisen kasvamista ja vielä kaiken lisäksi olettaa, että velkamäärä on muuttumaton (mitä se ei todellisuudessa ole). 

Jos olisin itse pääsykokeessa ja tuo kysymys tulisi eteen, käyttäisin edellä mainittua, kirjoituksessani kerrottua päättelyä ja vastaisin siis oikein. 

Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että kritisoisin annettua tehtävää?

Käytän aina, myös työssäni, niitä instrumentteja, mitä annettu. Tuossa tehtävässä niitä tietoja ja välineitä, mitä annettu. 

Siihen vastataan niillä välineillä, jotka annettu.

aa

Eli jos jossain on ilmiselvä virhe, sitä ei saa todeta ja kritisoida? Se, että sattumalta päädyt samaan vastaukseen näiden virheellisten tietojen perusteella, ei poista sitä virhettä. Se virheellisyys olisi myös voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ja silloin tottakai se harmittaa pääsykokeeseen osallistuvaa, jos virhettä ei huomioida millään tavalla. 

Et ole ensimmäinen, jota harmittaa. Etkä viimeinen.

Niin, eli mikä tässä nyt oli sitten ongelmana? En ihan ymmärtänyt asianajajan pointtia "mitä hyötyä minulle olisi, että kritisoisin annettua tehtävää". Eikö vastaus ole ihan päivänselvä: että tiedostetaan, että tehtävässä on virhe ja otetaan se huomioon arvostelussa. 

Omituinen on kyllä asenne asianajajalla. Jos sinunkin pääsykokeessasi olisi ollut selkeä asiavirhe, jonka takia oli täysin arpapeliä, kenen vastaus on oikein ja kenen väärin, eikö sillä todellakaan ole mielestäsi mitään merkitystä? 

up

Ap palaa linjoille. Kiva huomata etten ollutkaan niin tyhmä mitä eka ketju antoi ymmärtää :D nyt jatkan harjoituksia ja lopetan yrittämisen ymmärtää tuota tehtävää.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen on kyllä asenne asianajajalla. Jos sinunkin pääsykokeessasi olisi ollut selkeä asiavirhe, jonka takia oli täysin arpapeliä, kenen vastaus on oikein ja kenen väärin, eikö sillä todellakaan ole mielestäsi mitään merkitystä? 

En tiedä, onko asennoitumineni omituinen vai praktinen.... Praktiseksi väittäisin. Jos tietäisin, mitä vastausta kysymyksessä haetaan loogisen päättelyn vuoksi, miksi silloin vastaisin väärin ja käyttäisin kysymyksessä "ei-annettuja" ajatusrakennelmia.... Kyllä vastaisin oikein ja jälkikäteen (jos energiaa riittäisi) kritisoisin kysymystä. Mutta lähtökohtaisesti vastaan niillä korteilla, mitkä annettu. 

aa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ratkaisu on helppo, kun hoksaa tuon "verrataan aina edelliseen vuoteen". Ei tarvitse matikkaa laskea tai mennä ajatuksissa liian monimutkaiseksi. Katsoo vaan kaaviota.

Vastauksessa C vertaa vuoden 94 tilannetta vuoteen 93. Miinunpalkki pienenee eli velkaantumisaste pienenee edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 91 tulot pienee eli velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus D---> katso palkki. Vastaus selvä.

Vastaus B verrataan 90 ja 89 vuosia. 90 tulot pienenee ---> velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus A. Eihän velkaantuneisuusaste laske, jos velkaa otetaan eli velkaantumisaste nousee. 

Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin C. 

Tämä vaan päättelykykyä, ei matikkaa. 

asianajaja

Eihän tässä ollutkaan ongelma noiden palkkien tulkitseminen vaan se, että kysytään velkaantumisasteesta ja kaavion otsikko on käytettävissä olevien tulojen muutos. Tulojen pieneneminen ei itsessään kerro mitään kansantalouden velkaantumisesta. Esimerkiksi lakimuutokset, verojen ja korkojen nousut ja laskut voivat vaikuttaa siten, että vaikka tulot pienenevät, myös velkaantumisaste vähenee kansantalouden tasolla. Esimerkiksi jos pankkien lainanmyöntöehtoja tiukennetaan, samoilla tuloilla ei välttämättä saa saman verran lainaa kuin sai pari vuotta sitten tai korkeat korot saavat aikaan sen, että mahdollinen tulojen nousu menee suoraan nouseviin korkoihin eikä velka pienene yhtään nopeampaan tahtiin. 

Joo totta tuo, mutta mielestäni ajattelette liian monimutkaisesti. Ei pääsykokeissa, jos monivalintatehtäviä (eikä esseitä, mitä itse kirjoitellut), niin kannata asioita miettiä liian syvällisesti. 

Lukee vaan kysymyksen ja päättelee oikean vastauksen. Harvemmin (oikista lukuunottamatta) kovin hypoteettisia ajatusrakennelmia kannattaa kehitellä. Vaan tyyliin: lue kysymys, pilko se osiin, valitse vastaus.

aa

No itse lähtisin yksinkertaisesti siitä oletuksesta, että tehtävänannossa on virhe, eli kaavio kuvaa ainoastaan velkaantumisastetta eikä tulojen muutosta. Minusta tuo on liian monimutkaista ajattelua, että yhtäkkiä pitäisikin olettaa tulojen pienenemisen automaattisesti tarkoittavan velkaantumisen kasvamista ja vielä kaiken lisäksi olettaa, että velkamäärä on muuttumaton (mitä se ei todellisuudessa ole). 

Jos olisin itse pääsykokeessa ja tuo kysymys tulisi eteen, käyttäisin edellä mainittua, kirjoituksessani kerrottua päättelyä ja vastaisin siis oikein. 

Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että kritisoisin annettua tehtävää?

Käytän aina, myös työssäni, niitä instrumentteja, mitä annettu. Tuossa tehtävässä niitä tietoja ja välineitä, mitä annettu. 

Siihen vastataan niillä välineillä, jotka annettu.

aa

Eli jos jossain on ilmiselvä virhe, sitä ei saa todeta ja kritisoida? Se, että sattumalta päädyt samaan vastaukseen näiden virheellisten tietojen perusteella, ei poista sitä virhettä. Se virheellisyys olisi myös voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ja silloin tottakai se harmittaa pääsykokeeseen osallistuvaa, jos virhettä ei huomioida millään tavalla. 

Et ole ensimmäinen, jota harmittaa. Etkä viimeinen.

Niin, eli mikä tässä nyt oli sitten ongelmana? En ihan ymmärtänyt asianajajan pointtia "mitä hyötyä minulle olisi, että kritisoisin annettua tehtävää". Eikö vastaus ole ihan päivänselvä: että tiedostetaan, että tehtävässä on virhe ja otetaan se huomioon arvostelussa. 

Minulle siitä ei olisi hyötyä, sillä päättelyn vuoksi olisin päätynyt oikeaan ratkaisuun (se päättely kerrottu jo aiemmin). Eli jos vastaa kysymykseen niillä instrumenteilla oikein, ei merkitystä, että kysymyksenasettelu ei välttämättä oikea. Ajatusrakennelmia saa aina kehittää, mutta pääsykokeet eivät edellytä (etenkin jos monivalintatehtävä) kovinkaan kummoisia rakennelmia. 

Oikis erikseen.

aa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ratkaisu on helppo, kun hoksaa tuon "verrataan aina edelliseen vuoteen". Ei tarvitse matikkaa laskea tai mennä ajatuksissa liian monimutkaiseksi. Katsoo vaan kaaviota.

Vastauksessa C vertaa vuoden 94 tilannetta vuoteen 93. Miinunpalkki pienenee eli velkaantumisaste pienenee edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 91 tulot pienee eli velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus D---> katso palkki. Vastaus selvä.

Vastaus B verrataan 90 ja 89 vuosia. 90 tulot pienenee ---> velkaantuminen kasvaa. 

Vastaus A. Eihän velkaantuneisuusaste laske, jos velkaa otetaan eli velkaantumisaste nousee. 

Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin C. 

Tämä vaan päättelykykyä, ei matikkaa. 

asianajaja

Eihän tässä ollutkaan ongelma noiden palkkien tulkitseminen vaan se, että kysytään velkaantumisasteesta ja kaavion otsikko on käytettävissä olevien tulojen muutos. Tulojen pieneneminen ei itsessään kerro mitään kansantalouden velkaantumisesta. Esimerkiksi lakimuutokset, verojen ja korkojen nousut ja laskut voivat vaikuttaa siten, että vaikka tulot pienenevät, myös velkaantumisaste vähenee kansantalouden tasolla. Esimerkiksi jos pankkien lainanmyöntöehtoja tiukennetaan, samoilla tuloilla ei välttämättä saa saman verran lainaa kuin sai pari vuotta sitten tai korkeat korot saavat aikaan sen, että mahdollinen tulojen nousu menee suoraan nouseviin korkoihin eikä velka pienene yhtään nopeampaan tahtiin. 

Joo totta tuo, mutta mielestäni ajattelette liian monimutkaisesti. Ei pääsykokeissa, jos monivalintatehtäviä (eikä esseitä, mitä itse kirjoitellut), niin kannata asioita miettiä liian syvällisesti. 

Lukee vaan kysymyksen ja päättelee oikean vastauksen. Harvemmin (oikista lukuunottamatta) kovin hypoteettisia ajatusrakennelmia kannattaa kehitellä. Vaan tyyliin: lue kysymys, pilko se osiin, valitse vastaus.

aa

No itse lähtisin yksinkertaisesti siitä oletuksesta, että tehtävänannossa on virhe, eli kaavio kuvaa ainoastaan velkaantumisastetta eikä tulojen muutosta. Minusta tuo on liian monimutkaista ajattelua, että yhtäkkiä pitäisikin olettaa tulojen pienenemisen automaattisesti tarkoittavan velkaantumisen kasvamista ja vielä kaiken lisäksi olettaa, että velkamäärä on muuttumaton (mitä se ei todellisuudessa ole). 

Jos olisin itse pääsykokeessa ja tuo kysymys tulisi eteen, käyttäisin edellä mainittua, kirjoituksessani kerrottua päättelyä ja vastaisin siis oikein. 

Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että kritisoisin annettua tehtävää?

Käytän aina, myös työssäni, niitä instrumentteja, mitä annettu. Tuossa tehtävässä niitä tietoja ja välineitä, mitä annettu. 

Siihen vastataan niillä välineillä, jotka annettu.

aa

Eli jos jossain on ilmiselvä virhe, sitä ei saa todeta ja kritisoida? Se, että sattumalta päädyt samaan vastaukseen näiden virheellisten tietojen perusteella, ei poista sitä virhettä. Se virheellisyys olisi myös voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ja silloin tottakai se harmittaa pääsykokeeseen osallistuvaa, jos virhettä ei huomioida millään tavalla. 

Et ole ensimmäinen, jota harmittaa. Etkä viimeinen.

Niin, eli mikä tässä nyt oli sitten ongelmana? En ihan ymmärtänyt asianajajan pointtia "mitä hyötyä minulle olisi, että kritisoisin annettua tehtävää". Eikö vastaus ole ihan päivänselvä: että tiedostetaan, että tehtävässä on virhe ja otetaan se huomioon arvostelussa. 

Minulle siitä ei olisi hyötyä, sillä päättelyn vuoksi olisin päätynyt oikeaan ratkaisuun (se päättely kerrottu jo aiemmin). Eli jos vastaa kysymykseen niillä instrumenteilla oikein, ei merkitystä, että kysymyksenasettelu ei välttämättä oikea. Ajatusrakennelmia saa aina kehittää, mutta pääsykokeet eivät edellytä (etenkin jos monivalintatehtävä) kovinkaan kummoisia rakennelmia. 

Oikis erikseen.

aa

Et nyt näköjään vieläkään ymmärtänyt, että oikea ratkaisusi ei ollut päättelysi ansiota vaan puhdasta sattumaa. Tottakai on pelkästään oppimisenkin kannalta vahingollista, jos kuvittelee jonkin tietyn kaavan toimivan, kun se yhdellä kerralla vahingossa vei oikeaan ratkaisuun. 

Jos tiedetään, että 1 x 1 = 1 ja joku näkee tässä sellaisen logiikan, että kun luvun kertoo itsellään, se on se luku itse, meneehän se pahoin väärin. Eipä toimikaan enää siinä, kun pitäisi laskea, paljonko on 2 x 2. Tässä tehtävässä sinun tapauksessasi kävi nyt näin, että luulit löytäneesi jonkin logiikan, mutta sitä ei todellisuudessa ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen on kyllä asenne asianajajalla. Jos sinunkin pääsykokeessasi olisi ollut selkeä asiavirhe, jonka takia oli täysin arpapeliä, kenen vastaus on oikein ja kenen väärin, eikö sillä todellakaan ole mielestäsi mitään merkitystä? 

En tiedä, onko asennoitumineni omituinen vai praktinen.... Praktiseksi väittäisin. Jos tietäisin, mitä vastausta kysymyksessä haetaan loogisen päättelyn vuoksi, miksi silloin vastaisin väärin ja käyttäisin kysymyksessä "ei-annettuja" ajatusrakennelmia.... Kyllä vastaisin oikein ja jälkikäteen (jos energiaa riittäisi) kritisoisin kysymystä. Mutta lähtökohtaisesti vastaan niillä korteilla, mitkä annettu. 

aa

Ei tuossa ole mitään "ei-annettuja" ajatusrakennelmia. Siinä oli vain vahingossa kaksi päällekkäistä ajatusrakennelmaa, joista toinen piti ymmärtää virheelliseksi ja siksi sivuuttaa. Tehtävänannossa oli selvästi mainittu, että kaaviossa on velkaantumisasteen muutokset ja jos toimitaan sen mukaan, päättely menee ihan loogisesti ja helposti. 

Olen valmistunut tradenomiksi Laureasta ja minua suoranaisesti kaduttaa, että lähdin opiskelemaan koko tutkintoa. Päädyin siis näihin opintoihin, koska muutakaan en keksinyt. Jotenkin tuntuu, että en osaa yhtään mitään,eikä tästä tutkinnosta ole mitään hyötyä. Maailma pärjäisi ilman yhtään tradenomia. Olen työtön, enkä ole tehnyt päivääkään koulutustani vastaavaa palkkatyötä. Haaveilen vielä uudesta järkevämmästä ja yhteiskunnan kannalta hyödyllisemmästä koulutuksesta.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen on kyllä asenne asianajajalla. Jos sinunkin pääsykokeessasi olisi ollut selkeä asiavirhe, jonka takia oli täysin arpapeliä, kenen vastaus on oikein ja kenen väärin, eikö sillä todellakaan ole mielestäsi mitään merkitystä? 

En tiedä, onko asennoitumineni omituinen vai praktinen.... Praktiseksi väittäisin. Jos tietäisin, mitä vastausta kysymyksessä haetaan loogisen päättelyn vuoksi, miksi silloin vastaisin väärin ja käyttäisin kysymyksessä "ei-annettuja" ajatusrakennelmia.... Kyllä vastaisin oikein ja jälkikäteen (jos energiaa riittäisi) kritisoisin kysymystä. Mutta lähtökohtaisesti vastaan niillä korteilla, mitkä annettu. 

aa

Ei tuossa ole mitään "ei-annettuja" ajatusrakennelmia. Siinä oli vain vahingossa kaksi päällekkäistä ajatusrakennelmaa, joista toinen piti ymmärtää virheelliseksi ja siksi sivuuttaa. Tehtävänannossa oli selvästi mainittu, että kaaviossa on velkaantumisasteen muutokset ja jos toimitaan sen mukaan, päättely menee ihan loogisesti ja helposti. 

Totta mitä sanot. Mutta jos ymmärrät, mitä vastauksessa haetaan (looginen päättely myös kysymyksen tekijän ajatusmaailmaan), miksi vastaisit tahallaan väärin?

Tarkoitan vastauksillani sitä, että ymmärrän mitä halutaan vastaukseksi ja miksi. Miksi en siis vastaisi oikein, sitä mitä on haluttu

Jälkikäteen voi jaksaessaan tapella kysymyksen asettelua vastaan, mutta kysymyksestä näkee suoraan mitä haluttu ja miksi?

Vastaisin päättelyn vuoksi kysymykseen oikein. Juridiikan peruslähtökohta: vastaa esitettyyn kysymykseen, ei mihinkään muuhun.

"Jos sinulta kysytään, minkä värinen oli se auto, mikä meni ohi, vastaa kysymykseen. Oliko punainen, sininen vai musta.... Auton merkkiä ei kysytty, joten väärä vastaus on: se oli punainen farmari. Koska ainoastaan väriä kysyttiin...…."

Asianajaja

up

Älkää ostako Huono Äiti-suklaata.

up