Miten oikeasti matalaälyinen voi pärjätä nykymaailmassa?

Pelkkä äly ei ratkaise. Motivaatio ratkaisee paljon enemmän. Maailmalla on kerrottu olevan jopa pitkälle kouluttautuneita down ihmisiä. Toinen ratkaiseva tekijä uskoakseni ovat sosiaaliset taidot. Väitän että jos on pidetty ja hyväksytty esim. opiskelu- ja työyhteisössä, niin motivaatiokin pysyy korkeammalla ja uskaltaa paremmin kokeilla uusia asioita.

Itsehän pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa erinomaisesti, minimaalisella lukemisella. Opin vain asiat nopeasti. Olen myös opiskellut yliopistossa - ja keskeyttänyt, kuten monet muut asiat elämässäni. Olen ollut lapsuuden kokemuksien vuoksi arka ja huonoitsetuntoinen, enkä ole uskonut että minusta voisi ikinä tulla mitään. Olen kyllä opiskellut pari ammattikoulutasoista ammattia, pysynyt niiden ansiosta työelämässä ja pystynyt elättämään itseni ja lapseni. Ja nyt nelikymppisenä itsetuntoni alkaa vihdoin olla plussan puolella ja mulla voisi olla uskallusta opiskella ja tähdätä korkeammalle.

Mutta joo, pointtini siis on että älykkyys ei ole ainoa ominaisuus jota menestymiseen tarvitaan. Jos muut ominaisuudet osuvat kohdalleen niin heikkolahjaisempikin voi pärjätä, näin uskon.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Itse taidan luokittautua juuri tuohon heimoon. Tuntuu, ettei nopeus riitä eikä älli. Minun pitää saada hahmottaa rauhassa miten asiat ovat, miten ne toimivat ennenkuin osaan käyttää sitä älliä. Huonosti menee työ markkinoilla. Toisaalta en haluaisi liian yksinkertaista työtä, mikä saa minut sitten kyllästymään nopeasti. Pulmallista.

Tutun kuuloista. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 6,9 ja matikka,englanti, ruotsi olivat vitosia.  En ole oikein hyvä missään. Koneiden tai jonkun tietokoneohjelman  kanssa mulla menee aikaa ennen kuin opin käyttämään niitä. Ajamaankaan en oppinut nopeasti vaan kortin saatuani meni kauan ennen kuin siitä tuli luontevaa. En ole edes erityisen kätevä käsistäni vaan keskinkertainen. Asiakaspalvelussa selviän mutta myymään olen huono. Tunnen olevani kanssa jonkunlainen väliinputoja. Lukupää ei riitä pidemmälle mutta toisaalta kyllästyn kaikkein yksitoikkoisimmissa töissä. Töissä olen pysynyt kun olen tehnyt ahkerasti enkä ole suuremmin valittanut mistään.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä äly ei ratkaise. Motivaatio ratkaisee paljon enemmän. Maailmalla on kerrottu olevan jopa pitkälle kouluttautuneita down ihmisiä. Toinen ratkaiseva tekijä uskoakseni ovat sosiaaliset taidot. Väitän että jos on pidetty ja hyväksytty esim. opiskelu- ja työyhteisössä, niin motivaatiokin pysyy korkeammalla ja uskaltaa paremmin kokeilla uusia asioita.

Itsehän pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa erinomaisesti, minimaalisella lukemisella. Opin vain asiat nopeasti. Olen myös opiskellut yliopistossa - ja keskeyttänyt, kuten monet muut asiat elämässäni. Olen ollut lapsuuden kokemuksien vuoksi arka ja huonoitsetuntoinen, enkä ole uskonut että minusta voisi ikinä tulla mitään. Olen kyllä opiskellut pari ammattikoulutasoista ammattia, pysynyt niiden ansiosta työelämässä ja pystynyt elättämään itseni ja lapseni. Ja nyt nelikymppisenä itsetuntoni alkaa vihdoin olla plussan puolella ja mulla voisi olla uskallusta opiskella ja tähdätä korkeammalle.

Mutta joo, pointtini siis on että älykkyys ei ole ainoa ominaisuus jota menestymiseen tarvitaan. Jos muut ominaisuudet osuvat kohdalleen niin heikkolahjaisempikin voi pärjätä, näin uskon.

Ymmärrän mitä haluat sanoa mutta jos matematikkaa ja kielet on armovitonen niin tie korkeammalle on tukossa. Tavallaan kaltaistesi tavoin joilla on lukupäätä et näe tai tahdo nähdä sitä ettei matikan ja kielten oppiminen ole vain tahdosta tai ahkeruudesta kiinni. Hyvillä sosiaalisilla taidoilla voisi taas pärjätä jossain myyntityössä.

Vierailija kirjoitti:

Mä usko olevani jotenkin "matalaälyinen" tai ainakin toivottoman hidas oppimaan. Ongelmaksi työelämässä tulee se, että kaikki pitäisi osata saman tien, ei saa rauhassa harjoitella ja katsotaan kieroon, jos et heti sisäistä miten homma toimii. Kun kokee, ettei opi, se vaikuttaa todella paljon myös itsetuntoon, mikä osaltaan pahentaa ongelmaa.

Kyllä ja on myös kokemukseni mukaan iso riski joutua kiusatuksi, kun niillä älykkäämmillä menee sinuun hermot. Ja siitä sitten tulee kauhea kierre kun alkaa stressaamaan muiden reaktioita ja se taas aiheuttaa sitä että alkaa sähläämään kunnolla. Sitten tulee masennus ja lopulta jopa burn out.

Olen itsekin ollut työelämäni aikana monta kertaa loppuun palanut, mutta sinnikkäästi silti aina palannut takaisin.

Mutta masennus on jäänyt pysyväksi. On rankkaa kun elämässä ei ole mitään muuta kuin huonopalkkainen työ, ei sosiaalista elämää ja työpaikalla ikinä olen se outo mimmi, josta toiset juoruilee.

Että ei ole helppoa olla tyhmä. Ihminen minäkin silti olen niin kuin muutkin. En vain ole fiksu.

Onko kyseinen ihminen myös:

Nainen

Vaalea

Nuori

Hoikka

Kurvikas=muodokaat tissit ja pakarat

Söpö

kyllähän tuommoisen luulis pärjäävän..monet on somessa rikastuneet

Lyhyesti: olen mielenterveysongelmien vuoksi aikanaan työkyvyttömyyseläkkeen saanut, kouluttamaton nainen. Olen tämän lisäksi myös naimisissa oleva perheenäiti.

Se, mikä olen, on jatkuva ongelma. Minulle itselleni lähinnä, mutta välillä myös muille. En haluaisi kertoa totuutta itsestäni enää kenellekään, sillä totuuden tullessa ilmi, olen enää vain kouluttamaton, tk-eläkkeellä oleva kummajainen. Mitä ikinä olinkaan toisille ennen tämän faktan ilmituloa, katoaa aina. En ole enää se kiva kaveri tai normaali, oman lapsen kaverin äiti, vaan epäilyttävä hullu - näin kärjistäen.

Taas tänään olisi edessä uuden ihmisen kanssa ajanvietto, koska lapseni on menossa kylään uuden kaverin luo. Mitä helvettiä minä kerron itsestäni? Valehtelen, että opiskelen? Sanon, että olen kotiäiti (ei sitäkään kukaan pidä hyvänä asiana)? Sanon, että olen työtön? Jatkokysymyksiin, kuten koulutukseen ja työhistoriaan valehtelen jotain sujuvaa?

Auttakaa, melkein itken täällä, kun en jaksaisi sitä samaa kuluttavaa henkistä rumbaa, jossa poikkean normaalista ja saan pitkiä katseita, hiljaisuutta ja lopulta sitä, että jätetään kaiken ulkopuolell

Itse en ole ikinä pärjännyt koulussa ja tuntuu että olen keskivertoa tyhmempi. Olen kuitenkin kouluttautunut lähihoitajaksi ja käyn töissä. Sosiaaliset suhteet on myös vaikeita itselleni ylläpitää ja vietänkin mielelläni vapaa-ajan itsekseni lukien kirjoja, ulkoillen jne.

Onhan noita ammatteja missä pärjää vähemmälläkin, esim. raksaukot, kassat ja hoitsut

Tekemällä lapsia, ja pitämällä blogia. Moni blogisti ei osaa edes auttavaa suomea vaikka syntyperäisiä ovat.

Tuet, lapsilisät, Kela Gold

Vtun hyvin. Hyvät bileeet joka päivä.

Rankka lapsuuden kaltoinkohtelu-alkuinen stressi, kyvyttömyys puolustautua, väkivaltaiset suhteet ym on koko ajan pitänyt aivotoiminnan vajaana. Aivan kuin olisi aivoissa vaurio.

Koulut meni kirjaa avaamatta, yo-kirjoitukset läpi heti mitään lukematta. Mitään erikoista en kuitenkaan tehnyt. Hoitoalalla olin jonkun aikaa. Mensan palikkatestistä sain hyvät pisteet, mutta sellaisella ei ole mitään merkitystä.

Kun on vakavasti traumatisoitunut, ei pysty keskittymään. Väkivaltaisessa suhteessa aivot on jotenkin sumussa, kaikki opittu on poissa, on vain eloonjääminen päivästä toiseen.

Tuska on valtava. Jos olisi tyhmempi, olisi ehkä onnellisempi. Terapiahakemus tuli hylättynä. Jotenkin sieppaa että rikolliset pääsee Suomessa niin helpolla. Tämä on pimeä maa, meillä sen asukkuus.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet hommat oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Työn pitää olla sellaista, jossa samat asiat toistuvat. Vaikeuskerrointa lisää, jos ihmissuhdeasiat eivät suju, mutta jos sujuvat, niin monikin homma onnistuu harjoittelemalla. Itseluottamuksen parantaminen auttaa. Asenteella "kyllä mä opin". Ja kukaanhan ei osaa heti, vaan kaikkien pitää opetella ensin. 

Ei nykyään saa opetella! Jos et osaa heti, kukaan ei usko sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet hommat oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Työn pitää olla sellaista, jossa samat asiat toistuvat. Vaikeuskerrointa lisää, jos ihmissuhdeasiat eivät suju, mutta jos sujuvat, niin monikin homma onnistuu harjoittelemalla. Itseluottamuksen parantaminen auttaa. Asenteella "kyllä mä opin". Ja kukaanhan ei osaa heti, vaan kaikkien pitää opetella ensin. 

Ei nykyään saa opetella! Jos et osaa heti, kukaan ei usko sinuun.

Tämä on kyllä kummallista, että työpaikoille halutaan nuoria ja vastavalmistuneita melkein suoraan päättäjäistilaisuudesta mutta kaikki pitäisi siitä huolimatta heti osata. Lisäksi useilla työpaikoilla perehdytys on suoraan sanoen olematonta. Perehdyttävä työntekijä tuntuu itsekin olevan ihan pihalla toimenkuvastaan ja hermostuu heti, jos uusi työntekijä ei heti hoksaa, miten jokin tehtävä hoidetaan. Toisaalta tulokas sitten ei saisi olla liian noheva ja omatoiminenkaan, koska silloin aina tulee rikkoneeksi kirjoittamatonta nokkimisjärjestystä ja tulee leimatuksi hankalaksi työntekijäksi.

Eli ei ihme, jos työnteko ei suju, olitpa sitten älykkyystasoltasi mitä tahansa. Teitpä mitä tahansa miten tahansa tai jätit jotain tekemättä, niin ikinä et kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu siltä, että esim. logistiikkapuolella ja verkkokaupassa riittää pilvin pimein yksinkertaista hommaa.

Verotoimistossa, työvoimatoimistossa (tms.) ja Kelassakin riittää se, että opettelee sen oman kapean sektorinsa. Toisekseen en ole em. laitosten palvelupuhelimesta saanut ikinä kerralla kattavaa ohjeistusta.

Kouluavustajan homma tuntuu myös sopivan ihmiselle, joka juuri ja juuri osaa laskea yhteen ja tavata. Kunhan katsovat, että joku vilpertti ei tipu tuoliltaan ja satuta itseään.

Noita hommia on yhä vähemmän ja niihinkin otetaan mahdollisimman älykkäitä ihmisiä töihin.

Vaikutat siltä, että ilman perusteluja luulet tuollaisissa töissä olevan vain heikkolahjaisia ihmisiä. No, odottele rauhassa kunnes sinunkin työsi voidaan automatisoida ja tekoäly tekee sen nopeammin ja halvemmalla.

Koneet vievät yhä enemmän älyä vaativia töitä. Muutaman vuosikymmenen päästä äo 100 on niin matala että sillä on vaikea päästä työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: olen mielenterveysongelmien vuoksi aikanaan työkyvyttömyyseläkkeen saanut, kouluttamaton nainen. Olen tämän lisäksi myös naimisissa oleva perheenäiti.

Se, mikä olen, on jatkuva ongelma. Minulle itselleni lähinnä, mutta välillä myös muille. En haluaisi kertoa totuutta itsestäni enää kenellekään, sillä totuuden tullessa ilmi, olen enää vain kouluttamaton, tk-eläkkeellä oleva kummajainen. Mitä ikinä olinkaan toisille ennen tämän faktan ilmituloa, katoaa aina. En ole enää se kiva kaveri tai normaali, oman lapsen kaverin äiti, vaan epäilyttävä hullu - näin kärjistäen.

Taas tänään olisi edessä uuden ihmisen kanssa ajanvietto, koska lapseni on menossa kylään uuden kaverin luo. Mitä helvettiä minä kerron itsestäni? Valehtelen, että opiskelen? Sanon, että olen kotiäiti (ei sitäkään kukaan pidä hyvänä asiana)? Sanon, että olen työtön? Jatkokysymyksiin, kuten koulutukseen ja työhistoriaan valehtelen jotain sujuvaa?

Auttakaa, melkein itken täällä, kun en jaksaisi sitä samaa kuluttavaa henkistä rumbaa, jossa poikkean normaalista ja saan pitkiä katseita, hiljaisuutta ja lopulta sitä, että jätetään kaiken ulkopuolell

Rupea yrittäjäksi. Siis ihan oikeastikin, jos vaan mahdollisuus on, mutta ainakin näennäisesti, jos koet, että selviäisit vähemmillä kysymyksillä. Voisitko olla jonkinlainen konsultti aiemman urasi perusteella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet hommat oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Työn pitää olla sellaista, jossa samat asiat toistuvat. Vaikeuskerrointa lisää, jos ihmissuhdeasiat eivät suju, mutta jos sujuvat, niin monikin homma onnistuu harjoittelemalla. Itseluottamuksen parantaminen auttaa. Asenteella "kyllä mä opin". Ja kukaanhan ei osaa heti, vaan kaikkien pitää opetella ensin. 

Ei nykyään saa opetella! Jos et osaa heti, kukaan ei usko sinuun.

Tämä on kyllä kummallista, että työpaikoille halutaan nuoria ja vastavalmistuneita melkein suoraan päättäjäistilaisuudesta mutta kaikki pitäisi siitä huolimatta heti osata. Lisäksi useilla työpaikoilla perehdytys on suoraan sanoen olematonta. Perehdyttävä työntekijä tuntuu itsekin olevan ihan pihalla toimenkuvastaan ja hermostuu heti, jos uusi työntekijä ei heti hoksaa, miten jokin tehtävä hoidetaan. Toisaalta tulokas sitten ei saisi olla liian noheva ja omatoiminenkaan, koska silloin aina tulee rikkoneeksi kirjoittamatonta nokkimisjärjestystä ja tulee leimatuksi hankalaksi työntekijäksi.

Eli ei ihme, jos työnteko ei suju, olitpa sitten älykkyystasoltasi mitä tahansa. Teitpä mitä tahansa miten tahansa tai jätit jotain tekemättä, niin ikinä et kelpaa.

Eihän tuo ole mitään muuta kuin työntekijöiden halveksuntaa. Kaikkein ylimielisimmät tapaukset mitä kohdalleni on osunut ovat kyllä olleet jotkut vuorafirmojen rekrytoijat. Parhaita oli. Yksi kyseli tai vaati lähtisinkö heti töihin tarjolla olleeseen työpaikkaan. Sanoin ettei minulla ole turvakengät ja työvaatteet mukana.

Oli iltapäivä enkä olisi enää ehtinyt sinne työpaikalle enää kun olisin hakenut ne kotoa. No en saanut sitä paikkaa. Kun odottelin haastattelua siinä toimistolla. Satuin kuulemaan kuinka äijä oli huolissaan onko joku siivooja ay-aktiivi. Sen verran kuulin että kyse oli tuon siivoojan työmäärän lisäämisestä ilman että se näkyisi työajassa.

Vuokrafirmojen paikoista myös suuri osa on vain mainoksia ja työntekijöiden kalastelua listoille. Kun on käynyt haastattelussa on usein käynyt ilmi ettei ole olemassakaan asiakasta jolle noiden paikkojen työntekijöitä haetaan.

Karkeasti arvioiden näitä roska ilmoituksia on vuorafirmojen mollin sivuijen ilmoituksista yli puolet. TE-toimiston pitäisi joskus ottaa asiaksi ja poistattaa sivuiltaa kaikki vuorafirmojen ilmoitukset joissa ei ole toimeksiantoa taustalla. Samoin kieltää niitä ilmoittamasta työpaikka jolle ole toimeksiantoa valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseinen ihminen myös:

Nainen

Vaalea

Nuori

Hoikka

Kurvikas=muodokaat tissit ja pakarat

Söpö

kyllähän tuommoisen luulis pärjäävän..monet on somessa rikastuneet

Ja kuinkahan moni tuohon ryhmään lopulta kuuluu? Ehkä prosentti. Eikä nekään pysy nuorina insta-misuina kuin hetken, miten sen jälkeen?

Lisäksi tutkimuksissa on todettu että ulkoisesti kauniit/komeat ovat tyypillisesti myös keskivertoa älykkäämpiä. Eli sillä tyhmemmällä on myös todennäköisemmin heikommat ulkoiset avut. https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-scientific-fundamentalist/2…

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita ammatteja missä pärjää vähemmälläkin, esim. raksaukot, kassat ja hoitsut

Koko ajan vähemmän. Nykyään kassat on osin itsepalvelukassoja ja henkilökunnan tehtävä on auttaa ongelmien kanssa.