Miten oikeasti matalaälyinen voi pärjätä nykymaailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Aika monet hommat oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Työn pitää olla sellaista, jossa samat asiat toistuvat. Vaikeuskerrointa lisää, jos ihmissuhdeasiat eivät suju, mutta jos sujuvat, niin monikin homma onnistuu harjoittelemalla. Itseluottamuksen parantaminen auttaa. Asenteella "kyllä mä opin". Ja kukaanhan ei osaa heti, vaan kaikkien pitää opetella ensin. 

Joo, toki paljon voi oppia mutta kyllä se voi koville ottaa. Lisäksi harvoin on varattu paljon aikaa uusien asioiden haltuunottoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä äly ei ratkaise. Motivaatio ratkaisee paljon enemmän. Maailmalla on kerrottu olevan jopa pitkälle kouluttautuneita down ihmisiä. Toinen ratkaiseva tekijä uskoakseni ovat sosiaaliset taidot. Väitän että jos on pidetty ja hyväksytty esim. opiskelu- ja työyhteisössä, niin motivaatiokin pysyy korkeammalla ja uskaltaa paremmin kokeilla uusia asioita.

Itsehän pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa erinomaisesti, minimaalisella lukemisella. Opin vain asiat nopeasti. Olen myös opiskellut yliopistossa - ja keskeyttänyt, kuten monet muut asiat elämässäni. Olen ollut lapsuuden kokemuksien vuoksi arka ja huonoitsetuntoinen, enkä ole uskonut että minusta voisi ikinä tulla mitään. Olen kyllä opiskellut pari ammattikoulutasoista ammattia, pysynyt niiden ansiosta työelämässä ja pystynyt elättämään itseni ja lapseni. Ja nyt nelikymppisenä itsetuntoni alkaa vihdoin olla plussan puolella ja mulla voisi olla uskallusta opiskella ja tähdätä korkeammalle.

Mutta joo, pointtini siis on että älykkyys ei ole ainoa ominaisuus jota menestymiseen tarvitaan. Jos muut ominaisuudet osuvat kohdalleen niin heikkolahjaisempikin voi pärjätä, näin uskon.

Ymmärrän mitä haluat sanoa mutta jos matematikkaa ja kielet on armovitonen niin tie korkeammalle on tukossa. Tavallaan kaltaistesi tavoin joilla on lukupäätä et näe tai tahdo nähdä sitä ettei matikan ja kielten oppiminen ole vain tahdosta tai ahkeruudesta kiinni. Hyvillä sosiaalisilla taidoilla voisi taas pärjätä jossain myyntityössä.

Tämä. Motivaatio auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos peruskoulumatikka on kovalla yrityksellä ollut vitonen, niin ei siinä kauhean korkeat mahikset ole että kykenisi suoriutumaan esim. lukion pitkästä matikasta saati yliopistotasoisista opinnoista.

Itse tiedän olevani "matalaälyinen", tai ehkä enemmänkin todella hidas. Sen lisäksi minulla on huonot sosiaaliset taidot, viihdyn paremmin yksin.

Olen nyt nelikymppinen ja olen varma että tämä maailman meno tulee minulle vaikeammaksi. Ennen vanhaan tosiaan oli noita renkejä ja piikoja, mutta nykyään sellaisia hommia yksinkertaisesti ei ole.

Raviiintola maailmassa esim huomaa sen että kaiken maailman ketjut johtaa ravintoloita otttamatta huomioon erilaisten kuntien kysyntäää ja asiakaskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Raviiintola maailmassa esim huomaa sen että kaiken maailman ketjut johtaa ravintoloita otttamatta huomioon erilaisten kuntien kysyntäää ja asiakaskuntaa.

Siiinä kun oliisi ollut esim yhdet lätkän mm kisat ja sen jälkeeen huuhkajien matsit niiin kyllä olisi kasssakone kilissyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä usko olevani jotenkin "matalaälyinen" tai ainakin toivottoman hidas oppimaan. Ongelmaksi työelämässä tulee se, että kaikki pitäisi osata saman tien, ei saa rauhassa harjoitella ja katsotaan kieroon, jos et heti sisäistä miten homma toimii. Kun kokee, ettei opi, se vaikuttaa todella paljon myös itsetuntoon, mikä osaltaan pahentaa ongelmaa.

Tää on niin totta. Opin itse onneksi nopeasti, mutta tein nuorempana paljon erilaisia töitä, esim. kaupoissa, missä piti opetella vaikka mitä systeemejä ja huomasin, miten vaikeaa opettelu joillekkin työkavereille oli. Tuntui aina tosi pahalta niiden puolesta, joille opettelu vei enemmän aikaa ja usein esimiehet yrittivät painostaa nopeampaan työskentelyyn.

Huh, kylläpä iski tämä keskustelunaloitus itseeni. Tunnen olevani jonkinlainen väliinputoaja. Koulussa pärjäsin keskinkertaisesti, mutta matematiikka on yläasteelta lähtien ollut vitonen, ja voin ihan rehellisesti sanoa että en ymmärrä aineesta yhtään mitään, vaikka olen miten ollut tukiopetuksessa. Välillä on olo, että olen ihan normaali ihminen, että ymmärrän asioita siinä missä muutkin. Sitten törmään johonkin tilanteeseen missä näkyy, että ongelmanratkaisukykyni on ihan olematon. Tai en kykene muistamaan jotain asiaa, ja ihmiset ärtyneenä pyörittelee vieressä silmiä. Tuntuu raskaalta olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa kun joutuu koko ajan skarppaamaan, että vaikuttaisin normaalilta ihmiseltä.

Työelämä sujuu huonosti, osaksi varmasti myös huonon itsetunnon vuoksi. En uskalla panna itseäni likoon kun on vain huonoja kokemuksia siitä miten en pärjää. Aika usein mietin omaa tilannettani, ja totean että ei tässä ole mitään järkeä, mutta en näe mitään tilannetta ulos.

47!! Ihan kun olisin itse kirjoittanut. Onkohan se ADDstä kiinni?

Suomessa tuntuu olevan super nopea ja älykäs porukka. Mä en käsitä miten ihmiset täällä samantien osaavat kaiken tehdä. Mä en hahmota enkä osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu siltä, että esim. logistiikkapuolella ja verkkokaupassa riittää pilvin pimein yksinkertaista hommaa.

Verotoimistossa, työvoimatoimistossa (tms.) ja Kelassakin riittää se, että opettelee sen oman kapean sektorinsa. Toisekseen en ole em. laitosten palvelupuhelimesta saanut ikinä kerralla kattavaa ohjeistusta.

Kouluavustajan homma tuntuu myös sopivan ihmiselle, joka juuri ja juuri osaa laskea yhteen ja tavata. Kunhan katsovat, että joku vilpertti ei tipu tuoliltaan ja satuta itseään.

Tunnen fiksun kouluavustajan. Työ voi olla raskasta fyysisestikin, jos avustettava on väkivaltainen, puree, potkii ja lyö. Kuulemma niinkin voi olla.

Monessa työpaikassa yksinkertaiset työt siirretään ohjelmistoroboteille. Työntekijöiden pitäisi olla asiantuntijatasoa.

Huonosti menee. Jouduin juuri lopettamaan uudessa työpaikassa, kun siellä perehdyttäjä suhtautui niin vihamielisesti, kun en oppinut töitä tarpeeksi nopeasti. Ajattelin että jos tätä työtä ei pysty opettamaan normaaleja käytöstapoja noudattaen, antaa sitten olla. Olen päättänyt olla tekemättä lapsia, etteivät nämä tyhmyysgeenit siirtyisi jälkeläisille. Toivon että suhtautuminen eutanasiaan muuttuisi myötämielisemmäksi. Minun kaltaisilleni ihmisille ei ole sijaa tai tarvetta tässä yhteiskunnassa. En ole siitä katkera, mutta siitä olen, ettei meidän anneta poistaa itseämme täältä rauhallisesti ja kivuttomasti.

No riippuu varmaan. Toihan on yks ominaisuus siinä missä muutki, ja uskon että jokainen löytää paikkansa jollain tavalla...

Ahkeruus on usein tärkeempi ku se kuinka älykäs on.. On paljon ahkeria ja tyhmiä ihmisiä jotka on ulkopuolisten silmin ihan menestyneitä, yms.

Mä olen omituisella tavalla matalaälyinen ja hidas. En nimittäin millään pärjäisi vaikka R-kioskin myyjänä, ravintolassa tai varastossa töissä, mutta olen kuitenkin DI ja koodari. Pystyn kyllä hyvinkin pyörittämään matemaattisia asioita ja ohjelmointijuttuja päässäni, mutta auta armias kun pitää tehdä mitä tahansa käytännön hommaa, olen niin avuton että yksinkertaisimmatkin nauraa minulle. Hidas, keskittyminen hajoilee, jännitän, unohtelen, olen töksähtelevä sosiaalisesti ja sitten häpeän sitä. Onneksi saa rauhassa koodailla...

Vierailija kirjoitti:

47!! Ihan kun olisin itse kirjoittanut. Onkohan se ADDstä kiinni?

Suomessa tuntuu olevan super nopea ja älykäs porukka. Mä en käsitä miten ihmiset täällä samantien osaavat kaiken tehdä. Mä en hahmota enkä osaa mitään.

Hyvä kun otit tämän esille. Minulla on myös todennäköisesti ADD, mikä on varmasti suurelta osin ongelmien taustalla mutta ei tietysti selitä surkeita matematiikan taitojani. Tai no, ehkä selittääkin, sillä huono työmuisti taitaa liittyä myös ADD:n oireisiin? Virallista diagnoosia minulla ei kuitenkaan ole, mutta olen seurannut vierestä erästä läheistä joka diagnoosin on saanut, ja oireet ovat kovin tutun oloisia. Suurimmat ongelmat on ehkä toiminnanohjauksessa, on vaikea aloittaa ja ylläpitää toimintaa pitkäjänteisesti. Olo on vähän sellainen kuin istuisi autossa jossa toimii muut ominaisuudet mutta ei starttimoottori.

Omalla kohdallani on vaikea sanoa onko ongelmana varsinaisesti älylliset puutteet, koska toisaalta monissa aineissa kuitenkin pärjäsin koulussakin ihan hyvin. Toisaalta joissain asioissa puutteet ovat sitten niin ilmeisiä, että lähinnä hävettää oma olemassaolo. Oli miten oli, niin tällaiselle ihmiselle nykyinen työelämä on haasteellista, kun pitäisi olla aika monipuoleinen osaaminen ja nopea oppija, että erottuisi muista hakijoista. Ei ole minun ominaisuuksia nuo, ei. Olen siis 47.

Up

Joo no en kovin hyvin. En ole pärjännyt koulussa, äidinkielestä ja matematiikasta jouduin aina tukiopetukseen. Silti en hyvin pärjännyt kyseisissä aineissa. Keskiarvoni oli ylä-asteelta päästessäni reilu 5. Juuri ja juuri pääsin läpi etten jäänyt luokalleni. Lapsuuteni on myös ollut aika repaleinen, pompoteltu sinne tänne, vanhempien alkoholiongelma, väkivallan näkeminen kotona, pelkääminen, totaalinen vuosien kestävä yksinäisyys, koulukiusaaminen, syrjintä. Satun vieläpä kuulumaan yhteen maailman vihatuimpaan ihmisryhmään, joten rasismia, väkivaltaa ja sen uhkaa olen joutunut myös kohtaamaan vuosien ajan asuessani lapsena/nuorena pienellä paikkakunnalla, joutunut myös pari kertaa hyökkäyksen kohteeksi. Salasin ja häpesin tätä tietty, vanhemmiltani en saanut tukea vaan lähinnä haukkumista ja että pitäisi "kasvattaa kova kuori" Traumoja ja ongelmia heilläkin. Työelämä sujuu jotenkuten matalasti palkatulla "yksinkertaisella" alalla. Todellisuudessa aika rankkaa.

Tähän päälle siis vielä krooninen masennus, ahdistus, nukkumisongelmat ja fyysisetkin ongelmat. Olen vielä suht nuori ja en näe oikein mitään enää tulevaisuudessa. Pikkuhiljaa kuidun pois kun voimat ei vaan riitä. Toisaalta ihan lohduttava ajatus että elämäni tuskin tulee kestämään yli 10-vuotta enää.

Näin se menee, etenkin maissa, joissa väestö on ÄOltaan länsimaisia alhaisempaa tasoa muutenkin. Lännessäkin n 20% ihmisistä kuuluu tyhmiksi luokiteltaviin ja näiltä alkavat hommat loppumaan pikkuhiljaa. Esim. USAssa n. 10% väestöstä on liian tyhmää päästäkseen edes asepalvelukseen.

Vierailija kirjoitti:

Olemalla sitäkin ilkeämpi ja lähes juoppo. Luulemalla itsestään liikoja. Sillä pärjää ja ei huomaa vaikkei pärjäisikään.

Niin ja kyllähän matalaälyinen lyödessään turpaa toista ja hoidellessaan älykkäämmät, muuttuu välittömästi alueen älykkäimmäksi. Tyhmäähän on tulla hävityksi tappelussa.

Kaikki on suhteellista siinä mielessä.

Miksi meille ei anneta eutanasia? Olen 30v. Mä en jaksaisi tätä vielä 60 vuotta.

Kun apua ei saa, ei ole resursseja, jäät kokoajan jalkoihin, et kelpaa.

Ihan oikeasti tämä on liian raskasta!!

En tajua miksi asiantuntijat hehkuttavat, että kohta koneet tekevät kaikki tylsät työt. Näin ihmisille jää enemmän vapaa-aikaa. No, koneet tulevat vielä pitkään korvaamaan ihmisen vain niissä yksinkertaisissa töissä. Monimutkaisemmissa enemmänkin avustamaan ihmistä. Vapaa-ajallakin menee rahaa ruokaan ja asumiseen. Mistä sen saa jos ei ole mikään nero, eikä pääse töihin jota kone ei voi tehdä? Tuskinpa ne fiksummat, korvaamattomat ihmiset suostuvat maksamaan enemmän veroja, jotta muut voisivat nauttia siitä vapaa-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän olevani "matalaälyinen", tai ehkä enemmänkin todella hidas. Sen lisäksi minulla on huonot sosiaaliset taidot, viihdyn paremmin yksin.

Olen nyt nelikymppinen ja olen varma että tämä maailman meno tulee minulle vaikeammaksi. Ennen vanhaan tosiaan oli noita renkejä ja piikoja, mutta nykyään sellaisia hommia yksinkertaisesti ei ole.

Minulla sama, mutta en todellakaan olisi alentunut miksikään piiaksi tai rengiksi.

Mieluummin olisin valinnut pankkiryöstäjän roolin tai maantierosvon roolin.

Paskatyöt ja maaorjuus on pahempaa kuin kuolema.

Hetkinen, en taidakaan olla niin hidas kuin aluksi ajattelin.