Tunteeko joku introverttia naista joka on löytänyt "onnen" elämäänsä vasta yli nelikymppisenä?

Kiinnostava otsikko, onnesta ja sen löytymisestä olisi hyvä puhua enemmänkin

*klik* ai se onni tarkoittikin Onnia, kuinka persoonallista

... ja kiinnostavalta vaikuttaneesta aiheesta tulikin se ääripäiden jankkausketju jossa ei kuulla toista vaan jankataan omaa argumenttia loputtomiin ja loputtomiin.

Se Onni ei löydy ilman sisäistä onnea, sanoisin. Ja ne tuskin löytyvät tämänkaltaisesta nettikeskustelusta. Maailmaan ja ihmisiä kohtaamaan!

121212 kirjoitti:

"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."

Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?

Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.

Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.

 

Huomaan tämän kirjoitukseni saaneen alapeukkuja (toinen vastaus ketjusta).

Nyt kun ap on avannut asiaa hieman syvällisemmin, mammat ovat ehkä huomanneet että asiantuntijana arvasin kaiken oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanpa näistä:

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

"Kysyin ihan tosissani. Jossakin lähiöluukussa asuva ja köyhyysrajalla keikkuva mies ei ihan oikeasti ole se tyyppi, jonka kanssa koen voivani vaihtaa merkityksellisiä ajatuksia. Kunnianhimon puute on yksi epäseksikkäimmistä asioista miehissä."

"Olen näin joskus tehnytkin. Valitettavasti saldona on ollut poikkeuksellisen rumia miehiä. Fiksuja, mutta ilman mitään tajua estetiikasta. Itse olen kaunis nainen ja seksuaaliseen kiihottumiseen vaadin mieheltä muutakin, kuin deodoranttia ja puhtaita kalsareita."

Jos ap teiltä kysyttäisiin että kuinkahan tämä sosiaalisesti todella lahjakas nainen voi olla ikisinkku...voisiko lainatuista teksteistä saada jotain vihjetä asiasta?

Kysyit minulta, vastaan:

1. Pärjään omillani. Minulla on pitkäaikaisia ystäviä ja talous kunnossa. Hyvä työpaikka. Etsin vastaavia miehiä.

2. Miksi pitäisin mielenkiintoisena miestä, jolla ei ole voitontahtoa ja kunnianhimoa (miksi kukaan muukaan pitäisi ja miksi kenenkään pitäisi pitää)?

3. Ruma mies + kaunis nainen? Mitä reilua tässä on?

-ap

Kirjoitetaanpa suoraan, koska tunnut pitävän ko. tyylistä:

Lähes kaikki listaamasi asiat ovat sellaisia joita naiset arvostavat miehissä. Naisissa ikävä kyllä arvostetaan eri asioita, kuten empaattisuutta ja hellyyttä. Siksi tuo "haluan samanlaisen miehen kuin itsekin olen"- ajattelu ei toimi. Et ole mies. Sinä kaipaat miestä jauhamaan kanssasi työkuvioista, miehillä on sitä varten jo kaverit.

Mitä tulee kauneuteen, olet 40 etkä 20. Et ole yhtä hyvännäköinen kuin parikymppiset tai edes kolmekymppiset kauniit naiset, eivätkä sinun ikäisesi miehet sokaistu naisista yhtä helposti kuin nuoremmat.

On liian pahasti ulkona siitä mikä pariutumisessa ratkaisee, ja millainen oikeasti olet. Tuon luonteisen naisen voisi kelpuuttaa joku tossun alle haluava mies joka näkee sinussa business-dominatrix-tyyppisen fetissihahmon. Haluamillesi maskuliinisille ja tuossa iässä todella suosituille miehille kelpaat vain seksikumppaniksi. Parisuhteeseen valikoituu nainen joka on myös kaunis ja älykäs, kenties nuorempi, mutta takuuvarmasti luonteen osalta sinua naisellisempi, mielenkiintoisempi ja mukavampi.

Nyt niitä yläpeukkuja, kiitos.

ap ja 121212 olisivat hyvä match.

Voisitte puhua kaiket päivät markkina-arvoista ja rahasta, silloin kun ette roastaisi toisianne :D

Jouduin yllättäen sinkkumarkkinoille yli nelikymppisenä. Olen parisuhdeihminen ja tällä elämänkokemuksella tiesin tasan tarkkaan, mitä olin etsimässä ja mitä en mistään hinnasta huolisi. Halusin hyvän ja tasapainoisen, aikuisen parisuhteen, jossa tehdään yhdessä asioita, kunnioitetaan toista ja annetaan toiselle myös tilaa. Päihteidenkäyttäjää, elämänhallintaongelmaista, sohvaperunaa, eri elämänarvot omaavaa yms. en suostuisi ottamaan riesakseni. Kumppanin pitäisi tuoda elämääni jotain lisäarvoa, missään nimessä en halunnut huonontaa elämänlaatuani. Minulla oli pari teini-ikää lähestyvää lasta, joten pidin positiivisena sitä, että myös miehellä olisi lapsia.

Laitoin verkot vesille ja selasin aktiivisesti miesten profiileja eri treffisivustoilla. Puolen vuoden jälkeen löysin etsimäni. Mies oli rauhallinen introvertti, hyvä isä, korkeasti koulutettu ja keskustelutaitoinen, naista kunnioittava, avulias, sydämellinen, hellä, liikunnallinen, ei-somessa notkuva, ahkera, päihteetön, kädentaitoja omaava ja hän priorisoi aikaansa hyvin myös suhteellemme.

En ollut ikisinkku, erosin aviopuolisostani ja lapseni isästä 29-vuotiaana, mutta seuraava pitkä parisuhde alkoi vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin. Se kesti nelisen vuotta, jonka jälkeen olin jälleen pitkään sinkkuna kunnes yli 50-vuotiaana kohtasin nykyisen puolisoni. Kommentoin siis siltä pohjalta ja viittaan erityisesti nykyiseen parisuhteeseen, vaikka monelta osin samat asiat pätevät siihen, joka alkoi kun olin nelikymppinen. Olen sosiaalinen introvertti eli tarvitsen paljon omaa aikaa ja vaikka työni on sosiaalista ja vapaa-ajalla viihdyn myös sosiaalisissa tapahtumissa, väsyn niistä.

Etsin kumppania siksi, että kaipaisin kosketusta, merkitsevien ajatusten vaihtamista sekä tunnetta siitä, että olen jollekin tärkeä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kevyemmin perustein seuraa tunnutaan hakevan (=tyyliin lapset ykkösenä, harrastukset kakkosena ja näiden väliin jääville yksinäisille arki-illoille + viikonlopuille olisi kivaa saada ruoka- ja sänkyseuraa).

Minulla oli haussa loppuelämän kumppani. Yhdessä asuminen ei ollut edellytys,  halu sitoutua vakavasti oli. Tässä nykyisessä suhteessa asuimme ensimmäiset neljä vuotta erillään, edellisessä koko sen neljän vuoden ajan. Puolisoni on minulle paitsi seksikumppani myös arjen jakaja, keskustelukumppani, matkatoveri, harrastuskaveri ja ihminen, johon turvaudun.

Mistä seuraa kannattaisi ylipäätään yrittää hakea? Työni on hyvin pitkälle yksin puurtamista. Yrittäjänä minulla ei ole työkavereita ja asiakaskuntaani on vaikeaa lähestyä sillä ajatuksella, että katselisin heitä potentiaalisina kumppaneina. Pääasiallisesti ovat vakavaraisia ihmisiä hyvissä ammateissa ja oma ikäluokkani tuosta joukosta on erittäin todennäköisesti naimisissa.

Ystäväpiiristä ja harrastuksista. Kuten sanottu, olen itse sosiaalinen introvertti ja olen ollut mukana yhdistystoiminnassa, missä olen tutustunut muutaman vuoden aikana satoihin ihmisiin. Heistä useita kymmeniä on tullut siinä määrin tutuksi, että olemme kontaktissa FB:n kautta. Lisäksi tykkään käydä kuuntelemassa live-musiikkia ja mm. elokuvajuhlissa. Kaikissa näissä tutustuu uusiin ihmisiin. Suurin osa tuttavuuksista on naisia ja varattuja miehiä, mutta heidän kauttaan tutustun edelleen uusiin ihmisiin. Nykyinen puolisoni on ihminen, jonka tapasin yhteisen tuttumme kautta (ja tuohon yhteiseen tuttuun tutustuin yhdistystoiminnassa). Edellinen seurustelukumppanini oli samassa virtuaaliyhteisössä kanssani (keskittyi erääseen tiettyyn mielenkiinnon kohteeseen).

En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa. Ei kukaan itseään kunnioittava ihminen rimaansa laske (eikä riman laskemisessa ole mitään järkeä merkityksellistä ihmissuhdetta etsivälle). Tunnetko siis keski-ikäistä naista, joka ei ole tyyliä "pubiruusu" mutta on silti löytänyt rakkauden "kypsemmällä" iällä?

Rimaa ei pidä koskaan laskea, koska kenenkään kanssa ei kannata olla siksi, että hänen kanssaan voi olla. Kannattaa olla ihmisen kanssa, jota ilman ei halua olla. Löytääksesi haluamasi sinun pitää olla aktiivinen. Juuri nyt se on haastavaa, kun ei ole live-tapahtumia, mutta virtuaaliyhteisöjä on ja esimerkiksi yhdistystoimintaan voi osallistua alkuun etänäkin.

Parihaussa tuntuu monella olevan "pielessä" se ajatus, että ollaan hakemassa omat halut täyttävää ihmistä, ikään kuin tavaraksi, jolta otetaan se mitä halutaan, ja lopun aikaa hänen pitää ymmärtää olla poissa silmistä. Vaikka ap sanotkin että et hae tällaista, mutta kirjoituksesi kuitenkin paljastaa että haet sittenkin. Eli ei saa olla höpöttäjä, vaan pitää osata ,tai opetella keskustelemaan sinulle tärkeistä asioista niin kuin sinä haluat, ja samalla sinun pitää saada kosketusta ja mielekkyyttä. Itse näen parisuhteen tässä noin nelissäkymmenissä niin, että jos kohdalle sattuu mies joka haluaa olla kanssani ja minä hänen, niin sitten voimme katsoa sovittaisiinko yhteen, mutta että hakemalla hakeminen ja listojen laatiminen ei enää tässä iässä ole se the juttu, kun ihmisillä on jo pitkästi historiaa takana, ja "kaikki" jo tehtynä, ainakin kertaalleen. ELi suhteen sisällön olisi tultava keskinäisestä kemiasta ja yhteensopivuudesta ja nautinnosta, eikä siitä että ei saa puhua, tai ei saa sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Hanne Hönönen syntyi Tampereella 16.5.1977. Hän kuoli 81-vuotispäivänään 16.5.2057 Helsingissä. Hanne oli kova työnainen, ja työskenteli yrittäjänä tilitoimistoalalla yhteensä neljä vuosikymmentä. Asiakkaat luottivat Hannen Otto& Pano Ky:hyn sataprosenttisesti, sillä Hanne oli kuuluisa tinkimättömästä laaduntarkkailusta.

Tinkimätön laatuajattelu leimasi myös Hannen elämää, muistelevat ystävät. Vielä viimeisissä puheluissaan, ollessaan jo heikossa kunnossa, Hanne tähdensi ystävilleen "Keskinkertaista miestä en ota, enkä ottanut! Panon täytyy olla yhtä laadukas kuin otto!"

Hannen muistoa kunnioittaen, M/40

Korjaus: eilisessä lehdessä julkaisemassamme muistokirjoituksessa Hanne Hönösen iäksi mainittiin 81 vuotta. Hanne Hönönen oli kuolleessaan tasan 80 vuotta.

M/40

121212 kirjoitti:

"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."

Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?

Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.

Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.

 

Ei, ei ollut Helsingin ydinkeskustassa asuva, minulle riitti että asui noin 200 km:n etäisyydellä. Sen paremmin nykyinen kuin ex eivät olleet helsinkiläisiä. Menestynyttäkään en etsinyt, riitti että on suunnilleen sama elintaso ja elämäntapa kuin itselläni, koska en ole niin varakas, että pystyisin jatkuvasti tarjoamaan toiselle esimerkiksi matkoja. En myöskään usko, että suhde voisi toimia, jos toinen viettäisi vapaa-aikansa suurimmaksi osaksi maksullisissa menoissa ja toinen istuisi kotona, koska vähiinhän siinä jäisi yhteinen aikakin. Hyvännäköinen? Totta kai. Elämänkumppani on myös seksikumppani, joten tottakai hänen piti olla omaan silmääni puoleensavetävä. Se nelikymppisenä tapaamani ex oli noin 170 cm, pyylevä, varmaan jotain 90 kg. Ei harrastanut mitään liikuntaa. Nykyinen on omien sanojensa mukaan 178 cm ja puhuvan vaa'an mukaan noin 95 kg. Leveät hartiat ja pieni timmi pylly, vaikka ei treenaakaan. Sosiaalisesti erittäin taitavia ja nimenomaan sosiaalisia molemmat.

Sosiaaliset taidot eivät paljon auta, jos helsinkiläinen koulutettu nainen etsii seuraa, koska vastaavia miehiä on siellä vähemmän kuin naisia. Omalla kohdallani oli lisäksi jo nelikymppisenä ehdoton edellytys miehelle, ettei hänellä ole enää pieniä lapsia eikä hän halua lapsia.

nr 27

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Olin ikisinkku vähännyli nelikymppiseksi. Lähinnä siksi, etten kaivannut parisuhdetta, viihdyin yksin introverttinä, enkä ollut yhtään kiinnostunut seksistä.

Hormonitoiminnan muuttuminen vaihdevuosien lähestyessä ka muutti jotain ja yhtäkkiä alkoi seksuaalisuus heräämåän. Niinpä menin ja iskin erään miehen, jota himoitsin heti ensinäkemältä. Oli tarkoitus olla vain seksisuhteessa, mutta menimmekin lopulta naimisiin.

Tarvitsen paljon omaa tilaa ja hän pitää siitä, että vaimo ei hengitä niskaan. Elämme aika itsenäisesti, täysin omat rahat, hänellä on omat harrastuksensa ja minulla omat, ei olla koko aikaa yhdessä todellakaan. Lomaillaankin osittain erillään. Nukutaan omissa huoneissa.

N51

Meillä samat ja alusta alkaen on ollut itsestäänselvyys, että rahat pidetään erillään (asuminen ja ruoka maksetaan puoliksi yhteiseltä taloustililtä), on omia harrastuksia, omia ystäviä, ei ole pakko viettää aikaa toisen sukulaisissa ja matkustellaan sekä yhdessä että erikseen. Me kyllä nukumme yhdessä.

nr 27

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanpa näistä:

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

"Kysyin ihan tosissani. Jossakin lähiöluukussa asuva ja köyhyysrajalla keikkuva mies ei ihan oikeasti ole se tyyppi, jonka kanssa koen voivani vaihtaa merkityksellisiä ajatuksia. Kunnianhimon puute on yksi epäseksikkäimmistä asioista miehissä."

"Olen näin joskus tehnytkin. Valitettavasti saldona on ollut poikkeuksellisen rumia miehiä. Fiksuja, mutta ilman mitään tajua estetiikasta. Itse olen kaunis nainen ja seksuaaliseen kiihottumiseen vaadin mieheltä muutakin, kuin deodoranttia ja puhtaita kalsareita."

Jos ap teiltä kysyttäisiin että kuinkahan tämä sosiaalisesti todella lahjakas nainen voi olla ikisinkku...voisiko lainatuista teksteistä saada jotain vihjetä asiasta?

Jos nainen on  tahtomattaan ikisinkku vielä nelikymppisenä, siihen on yleensä hyvät syyt.

Vaihtoehdot:

a) ulkonäkö

b) speksilistat ja vaatimukset unelmamiehestä

c) luonne

Ap:n tapauksessa toteutuvat ainakin b) ja c). Ja koska ikää on 40+, on syytä epäillä onko ulkonäkö sitä luokkaa että sillä kompensoitaisiin puutteita. Samanikäisten komeiden ja menestyvien pk-seudulla asuvien miesten ei todellakaan tarvitse tyytyä naiseen jolta löytyy vain hyvä ulkonäkö tai hyvä luonne.

Jännä juttu tämä palstan "totuus" siitä, kuinka kaikki miehet haluaisivat nuoren naisen. En kuitenkaan edelleenkään saa mieleeni ketään tiede- tai liike-elämän huippunimiä, joilla olisi nuori nainen. Varmasti sellaisia on, mutta ei se mitenkään yleistä ole.

Palstan status-oppien mukaan oma korkeimman statuksen seurustelukumppanini oli miljonääri, joka ihastui minuun kun olin 37-vuotias lyhyttukkainen yh. Verotussyistä hän ei valitettavasti palannutkaan Suomeen joten suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi, mutta palstan mukaanhan hänen olisi pitänyt minun sijaani haluta 19-vuotias pitkähiuksinen kaunotar. Ihan varmasti olisi sellaisen saanutkin, vaikka hän ei ollutkaan toinen niistä sen ajan Lamborghini-veljeksistä.

Tuleeko koskaan mieleen, että normaaleilla miehillä on erilaiset preferenssit kuin teillä kokemattomilla?

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."

Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?

Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.

Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.

 

Ei, ei ollut Helsingin ydinkeskustassa asuva, minulle riitti että asui noin 200 km:n etäisyydellä. Sen paremmin nykyinen kuin ex eivät olleet helsinkiläisiä. Menestynyttäkään en etsinyt, riitti että on suunnilleen sama elintaso ja elämäntapa kuin itselläni, koska en ole niin varakas, että pystyisin jatkuvasti tarjoamaan toiselle esimerkiksi matkoja. En myöskään usko, että suhde voisi toimia, jos toinen viettäisi vapaa-aikansa suurimmaksi osaksi maksullisissa menoissa ja toinen istuisi kotona, koska vähiinhän siinä jäisi yhteinen aikakin. Hyvännäköinen? Totta kai. Elämänkumppani on myös seksikumppani, joten tottakai hänen piti olla omaan silmääni puoleensavetävä. Se nelikymppisenä tapaamani ex oli noin 170 cm, pyylevä, varmaan jotain 90 kg. Ei harrastanut mitään liikuntaa. Nykyinen on omien sanojensa mukaan 178 cm ja puhuvan vaa'an mukaan noin 95 kg. Leveät hartiat ja pieni timmi pylly, vaikka ei treenaakaan. Sosiaalisesti erittäin taitavia ja nimenomaan sosiaalisia molemmat.

Sosiaaliset taidot eivät paljon auta, jos helsinkiläinen koulutettu nainen etsii seuraa, koska vastaavia miehiä on siellä vähemmän kuin naisia. Omalla kohdallani oli lisäksi jo nelikymppisenä ehdoton edellytys miehelle, ettei hänellä ole enää pieniä lapsia eikä hän halua lapsia.

nr 27

Kumpikaan miehistäsi tuskin täyttäisi ap:n vaatimuksia.

Naisilla on kummallisia hankaluuksia hahmottaa samanlaisuus-erilaisuus-periaatetta.

Kun nainen on hyvin naisellinen, hän tajuaa välittömästi että totta kai naisellinen nainen vaatii miehekästä miestä, koska vastakohdathan ne täydentävät toisiaan.

Mutta kun naisessa on itsessään miehissä arvostettuja tai peräti maskuliinisia piirteitä, katsoo hän että samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä ja koska hänelläkin on X tai Y, miehelläkin tulee olla - ja mieluusti vähän enemmän koska tokihan miestä pitää pystyä katsomaan ylöspäin.

Unohtuu että tuossa onkin kaksi naista jotka molemmat haluavat sen saman miehen. Toinen tarjoaa jotain sellaista mitä miehellä on jo itsellääkin, toinen sellaista mikä mieheltä puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanpa näistä:

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

"Kysyin ihan tosissani. Jossakin lähiöluukussa asuva ja köyhyysrajalla keikkuva mies ei ihan oikeasti ole se tyyppi, jonka kanssa koen voivani vaihtaa merkityksellisiä ajatuksia. Kunnianhimon puute on yksi epäseksikkäimmistä asioista miehissä."

"Olen näin joskus tehnytkin. Valitettavasti saldona on ollut poikkeuksellisen rumia miehiä. Fiksuja, mutta ilman mitään tajua estetiikasta. Itse olen kaunis nainen ja seksuaaliseen kiihottumiseen vaadin mieheltä muutakin, kuin deodoranttia ja puhtaita kalsareita."

Jos ap teiltä kysyttäisiin että kuinkahan tämä sosiaalisesti todella lahjakas nainen voi olla ikisinkku...voisiko lainatuista teksteistä saada jotain vihjetä asiasta?

Jos nainen on  tahtomattaan ikisinkku vielä nelikymppisenä, siihen on yleensä hyvät syyt.

Vaihtoehdot:

a) ulkonäkö

b) speksilistat ja vaatimukset unelmamiehestä

c) luonne

Ap:n tapauksessa toteutuvat ainakin b) ja c). Ja koska ikää on 40+, on syytä epäillä onko ulkonäkö sitä luokkaa että sillä kompensoitaisiin puutteita. Samanikäisten komeiden ja menestyvien pk-seudulla asuvien miesten ei todellakaan tarvitse tyytyä naiseen jolta löytyy vain hyvä ulkonäkö tai hyvä luonne.

Jännä juttu tämä palstan "totuus" siitä, kuinka kaikki miehet haluaisivat nuoren naisen. En kuitenkaan edelleenkään saa mieleeni ketään tiede- tai liike-elämän huippunimiä, joilla olisi nuori nainen. Varmasti sellaisia on, mutta ei se mitenkään yleistä ole.

Palstan status-oppien mukaan oma korkeimman statuksen seurustelukumppanini oli miljonääri, joka ihastui minuun kun olin 37-vuotias lyhyttukkainen yh. Verotussyistä hän ei valitettavasti palannutkaan Suomeen joten suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi, mutta palstan mukaanhan hänen olisi pitänyt minun sijaani haluta 19-vuotias pitkähiuksinen kaunotar. Ihan varmasti olisi sellaisen saanutkin, vaikka hän ei ollutkaan toinen niistä sen ajan Lamborghini-veljeksistä.

Tuleeko koskaan mieleen, että normaaleilla miehillä on erilaiset preferenssit kuin teillä kokemattomilla?

"Ei palannutkaan Suomeen"

"suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi"

Nämä viittaavat siihen, että miljonäärille et ikinä ollut muuta kuin pano. Naisten on vaikea käsittää, että miehet voivat panna, toistuvastikin ja useita kertoja, naisia joista eivät pidä ollenkaan ja joiden kanssa eivät halua yhteistä elämää.

t. eri

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."

Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?

Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.

Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.

 

Huomaan tämän kirjoitukseni saaneen alapeukkuja (toinen vastaus ketjusta).

Nyt kun ap on avannut asiaa hieman syvällisemmin, mammat ovat ehkä huomanneet että asiantuntijana arvasin kaiken oikein.

Mitä arvasit oikein? Aloitusviestissäni tein jo selväksi sen, että olen introvertti ja sen vuoksi sosiaaliset piirini ovat pienet, josta johtuen en yksinkertaisesti törmää kohderyhmääni eli miehiin, joiden kanssa voisin kuvitella tutustumisen mielekkääksi.

Ja jos olen itse hoikka, urheilullinen ja viehättävä nainen, miksi ihmeessä en voisi odottaa mieheltä jotakin muuta kuin esimerkiksi heiveröistä, 160-senttistä vartaloa?

Turhaan toisaalta selitän näitä itsestäänselvyyksiä. Netin puolisyrjäytyneet naisenetsijät eivät halua katsoa peiliin ja miettiä sitä, miksi haku on heillä vuodesta toiseen ja siitä huolimatta, että kaltaisiani miestä ihan tosissaan etsiviä sinkkunaisia on yllin kyllin.

Minulla vaihtoehtoja on vain kaksi eli joko löydän hyvän kumppanin tai sitten elän hyvän loppuelämän sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Eivät kaikki ikäluokkasi normaalit miehet parisuhteessa ole, monella on sama tilanne kuin sinulla. Ongelma on vain se, miten kohtaisit sopivan miehen. Tietämäni nainen löysi miehen yhteisen harrastuksen parista. Ovat olleet jo yli 10 vuotta yhdessä.

Ap:han juuri ei etsinyt normaalia miestä. Pitää olla suurituloinen "ettei tarvitse elättää". Esim. lähiöluukussa (vaikkapa Herttoniemenrannassa) asuva hitsari olisi no no. Lisäksi piti pikkarit kostua suoraan miehen geneettisestä olemuksesta. Voitontahtoa pitää kanssa löytyä (?:D). Helläily ja syvälliset keskustelut iltaisin ovat kanssa must. Kuulostaa että ap etsii enemmäkin jonkinmoista romanttisen komedian hahmoa, ei normaalia miestä.

Minulta meni ohi, missä kohtaa ap alunperin etsi suurituloista ja "ettei tarvitse elättää" ei kyllä omassa ajatusmaailmassani tarkoita erityisen suurituloista vaan ihan keskituloinenkin ihminen yleensä pärjää omillaan.

Itsekään en olisi halunnut hitsaria. Voi olla, että hän olisi kulttuurista kiinnostunut, matkailua harrastava, yhteiskunnasta ja tieteestä mielellään keskusteleva ja muutenkin kivaa seuraa, mutta kyllä minua ihmetyttäisi, miksi älykäs ihminen ei ole hakeutunut alalle tai asemaan, missä voisi tehdä itsenäisempää työtä.

Pikkareiden kostumisesta puhuinkin jo: elämänkumppani on myös seksikumppani. Jostain syystä palstamiehet eivät usko että pystyisivät haluamaan seksuaalisesti obeeseja tai itseään vanhempia naisia ja minusta on käsittämätöntä, etteivät he ymmärrä että ihan sama pätee naisiin. Jos toinen ei sytytä seksuaalisesti, niin siitähän tulee vain platoninen/kaverisuhde.

Hellät ja syvälliset keskustelut - kyllä. Ei tietenkään joka ilta eikä edes joka viikko. Normiarjessa keskustelemme päivän tapahtumista sekä omassa elämässämme (työt yms asiat) ja yhteiskunnassa. Mutta silloin tällöin korkkaamme skumpan ja istumme joko pihalle tai talvella sohvannurkkaan ihan vain juttelemaan. Lisäksi puolisoni tykkää lukea minulle ääneen ja toisinaan soittaa kitaraa, joskus taas kuuntelemme musiikkia levyltä.

nr 27

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanpa näistä:

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

"Kysyin ihan tosissani. Jossakin lähiöluukussa asuva ja köyhyysrajalla keikkuva mies ei ihan oikeasti ole se tyyppi, jonka kanssa koen voivani vaihtaa merkityksellisiä ajatuksia. Kunnianhimon puute on yksi epäseksikkäimmistä asioista miehissä."

"Olen näin joskus tehnytkin. Valitettavasti saldona on ollut poikkeuksellisen rumia miehiä. Fiksuja, mutta ilman mitään tajua estetiikasta. Itse olen kaunis nainen ja seksuaaliseen kiihottumiseen vaadin mieheltä muutakin, kuin deodoranttia ja puhtaita kalsareita."

Jos ap teiltä kysyttäisiin että kuinkahan tämä sosiaalisesti todella lahjakas nainen voi olla ikisinkku...voisiko lainatuista teksteistä saada jotain vihjetä asiasta?

Jos nainen on  tahtomattaan ikisinkku vielä nelikymppisenä, siihen on yleensä hyvät syyt.

Vaihtoehdot:

a) ulkonäkö

b) speksilistat ja vaatimukset unelmamiehestä

c) luonne

Ap:n tapauksessa toteutuvat ainakin b) ja c). Ja koska ikää on 40+, on syytä epäillä onko ulkonäkö sitä luokkaa että sillä kompensoitaisiin puutteita. Samanikäisten komeiden ja menestyvien pk-seudulla asuvien miesten ei todellakaan tarvitse tyytyä naiseen jolta löytyy vain hyvä ulkonäkö tai hyvä luonne.

Jännä juttu tämä palstan "totuus" siitä, kuinka kaikki miehet haluaisivat nuoren naisen. En kuitenkaan edelleenkään saa mieleeni ketään tiede- tai liike-elämän huippunimiä, joilla olisi nuori nainen. Varmasti sellaisia on, mutta ei se mitenkään yleistä ole.

Palstan status-oppien mukaan oma korkeimman statuksen seurustelukumppanini oli miljonääri, joka ihastui minuun kun olin 37-vuotias lyhyttukkainen yh. Verotussyistä hän ei valitettavasti palannutkaan Suomeen joten suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi, mutta palstan mukaanhan hänen olisi pitänyt minun sijaani haluta 19-vuotias pitkähiuksinen kaunotar. Ihan varmasti olisi sellaisen saanutkin, vaikka hän ei ollutkaan toinen niistä sen ajan Lamborghini-veljeksistä.

Tuleeko koskaan mieleen, että normaaleilla miehillä on erilaiset preferenssit kuin teillä kokemattomilla?

Kaikki palstanaiset ovatkin huipputasoisia alfanaaraita. Kaikki olivat epäsuosittuja nuorina, mutta 35-45v iässä vienti vain kasvoi ja he ainakin saivat sen menestyneen alfan eivätkä joutuneet laskemaan rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanpa näistä:

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

"Kysyin ihan tosissani. Jossakin lähiöluukussa asuva ja köyhyysrajalla keikkuva mies ei ihan oikeasti ole se tyyppi, jonka kanssa koen voivani vaihtaa merkityksellisiä ajatuksia. Kunnianhimon puute on yksi epäseksikkäimmistä asioista miehissä."

"Olen näin joskus tehnytkin. Valitettavasti saldona on ollut poikkeuksellisen rumia miehiä. Fiksuja, mutta ilman mitään tajua estetiikasta. Itse olen kaunis nainen ja seksuaaliseen kiihottumiseen vaadin mieheltä muutakin, kuin deodoranttia ja puhtaita kalsareita."

Jos ap teiltä kysyttäisiin että kuinkahan tämä sosiaalisesti todella lahjakas nainen voi olla ikisinkku...voisiko lainatuista teksteistä saada jotain vihjetä asiasta?

Jos nainen on  tahtomattaan ikisinkku vielä nelikymppisenä, siihen on yleensä hyvät syyt.

Vaihtoehdot:

a) ulkonäkö

b) speksilistat ja vaatimukset unelmamiehestä

c) luonne

Ap:n tapauksessa toteutuvat ainakin b) ja c). Ja koska ikää on 40+, on syytä epäillä onko ulkonäkö sitä luokkaa että sillä kompensoitaisiin puutteita. Samanikäisten komeiden ja menestyvien pk-seudulla asuvien miesten ei todellakaan tarvitse tyytyä naiseen jolta löytyy vain hyvä ulkonäkö tai hyvä luonne.

Jännä juttu tämä palstan "totuus" siitä, kuinka kaikki miehet haluaisivat nuoren naisen. En kuitenkaan edelleenkään saa mieleeni ketään tiede- tai liike-elämän huippunimiä, joilla olisi nuori nainen. Varmasti sellaisia on, mutta ei se mitenkään yleistä ole.

Palstan status-oppien mukaan oma korkeimman statuksen seurustelukumppanini oli miljonääri, joka ihastui minuun kun olin 37-vuotias lyhyttukkainen yh. Verotussyistä hän ei valitettavasti palannutkaan Suomeen joten suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi, mutta palstan mukaanhan hänen olisi pitänyt minun sijaani haluta 19-vuotias pitkähiuksinen kaunotar. Ihan varmasti olisi sellaisen saanutkin, vaikka hän ei ollutkaan toinen niistä sen ajan Lamborghini-veljeksistä.

Tuleeko koskaan mieleen, että normaaleilla miehillä on erilaiset preferenssit kuin teillä kokemattomilla?

"Ei palannutkaan Suomeen"

"suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi"

Nämä viittaavat siihen, että miljonäärille et ikinä ollut muuta kuin pano. Naisten on vaikea käsittää, että miehet voivat panna, toistuvastikin ja useita kertoja, naisia joista eivät pidä ollenkaan ja joiden kanssa eivät halua yhteistä elämää.

t. eri

Ok. Olen jo tottunut siihen, että tällä palstalla tiedetään paremmin. Pano, joka esitellään vanhemmille, sisaruksille ja ystäville. Ei paha.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaanpa näistä:

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

"Kysyin ihan tosissani. Jossakin lähiöluukussa asuva ja köyhyysrajalla keikkuva mies ei ihan oikeasti ole se tyyppi, jonka kanssa koen voivani vaihtaa merkityksellisiä ajatuksia. Kunnianhimon puute on yksi epäseksikkäimmistä asioista miehissä."

"Olen näin joskus tehnytkin. Valitettavasti saldona on ollut poikkeuksellisen rumia miehiä. Fiksuja, mutta ilman mitään tajua estetiikasta. Itse olen kaunis nainen ja seksuaaliseen kiihottumiseen vaadin mieheltä muutakin, kuin deodoranttia ja puhtaita kalsareita."

Jos ap teiltä kysyttäisiin että kuinkahan tämä sosiaalisesti todella lahjakas nainen voi olla ikisinkku...voisiko lainatuista teksteistä saada jotain vihjetä asiasta?

Jos nainen on  tahtomattaan ikisinkku vielä nelikymppisenä, siihen on yleensä hyvät syyt.

Vaihtoehdot:

a) ulkonäkö

b) speksilistat ja vaatimukset unelmamiehestä

c) luonne

Ap:n tapauksessa toteutuvat ainakin b) ja c). Ja koska ikää on 40+, on syytä epäillä onko ulkonäkö sitä luokkaa että sillä kompensoitaisiin puutteita. Samanikäisten komeiden ja menestyvien pk-seudulla asuvien miesten ei todellakaan tarvitse tyytyä naiseen jolta löytyy vain hyvä ulkonäkö tai hyvä luonne.

Jännä juttu tämä palstan "totuus" siitä, kuinka kaikki miehet haluaisivat nuoren naisen. En kuitenkaan edelleenkään saa mieleeni ketään tiede- tai liike-elämän huippunimiä, joilla olisi nuori nainen. Varmasti sellaisia on, mutta ei se mitenkään yleistä ole.

Palstan status-oppien mukaan oma korkeimman statuksen seurustelukumppanini oli miljonääri, joka ihastui minuun kun olin 37-vuotias lyhyttukkainen yh. Verotussyistä hän ei valitettavasti palannutkaan Suomeen joten suhteemme jäi alle vuoden mittaiseksi, mutta palstan mukaanhan hänen olisi pitänyt minun sijaani haluta 19-vuotias pitkähiuksinen kaunotar. Ihan varmasti olisi sellaisen saanutkin, vaikka hän ei ollutkaan toinen niistä sen ajan Lamborghini-veljeksistä.

Tuleeko koskaan mieleen, että normaaleilla miehillä on erilaiset preferenssit kuin teillä kokemattomilla?

Kaikki palstanaiset ovatkin huipputasoisia alfanaaraita. Kaikki olivat epäsuosittuja nuorina, mutta 35-45v iässä vienti vain kasvoi ja he ainakin saivat sen menestyneen alfan eivätkä joutuneet laskemaan rimaa.

Et edelleenkään kykene dialogiin?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."

Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?

Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.

Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.

 

Ei, ei ollut Helsingin ydinkeskustassa asuva, minulle riitti että asui noin 200 km:n etäisyydellä. Sen paremmin nykyinen kuin ex eivät olleet helsinkiläisiä. Menestynyttäkään en etsinyt, riitti että on suunnilleen sama elintaso ja elämäntapa kuin itselläni, koska en ole niin varakas, että pystyisin jatkuvasti tarjoamaan toiselle esimerkiksi matkoja. En myöskään usko, että suhde voisi toimia, jos toinen viettäisi vapaa-aikansa suurimmaksi osaksi maksullisissa menoissa ja toinen istuisi kotona, koska vähiinhän siinä jäisi yhteinen aikakin. Hyvännäköinen? Totta kai. Elämänkumppani on myös seksikumppani, joten tottakai hänen piti olla omaan silmääni puoleensavetävä. Se nelikymppisenä tapaamani ex oli noin 170 cm, pyylevä, varmaan jotain 90 kg. Ei harrastanut mitään liikuntaa. Nykyinen on omien sanojensa mukaan 178 cm ja puhuvan vaa'an mukaan noin 95 kg. Leveät hartiat ja pieni timmi pylly, vaikka ei treenaakaan. Sosiaalisesti erittäin taitavia ja nimenomaan sosiaalisia molemmat.

Sosiaaliset taidot eivät paljon auta, jos helsinkiläinen koulutettu nainen etsii seuraa, koska vastaavia miehiä on siellä vähemmän kuin naisia. Omalla kohdallani oli lisäksi jo nelikymppisenä ehdoton edellytys miehelle, ettei hänellä ole enää pieniä lapsia eikä hän halua lapsia.

nr 27

Kumpikaan miehistäsi tuskin täyttäisi ap:n vaatimuksia.

Naisilla on kummallisia hankaluuksia hahmottaa samanlaisuus-erilaisuus-periaatetta.

Kun nainen on hyvin naisellinen, hän tajuaa välittömästi että totta kai naisellinen nainen vaatii miehekästä miestä, koska vastakohdathan ne täydentävät toisiaan.

Mutta kun naisessa on itsessään miehissä arvostettuja tai peräti maskuliinisia piirteitä, katsoo hän että samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä ja koska hänelläkin on X tai Y, miehelläkin tulee olla - ja mieluusti vähän enemmän koska tokihan miestä pitää pystyä katsomaan ylöspäin.

Unohtuu että tuossa onkin kaksi naista jotka molemmat haluavat sen saman miehen. Toinen tarjoaa jotain sellaista mitä miehellä on jo itsellääkin, toinen sellaista mikä mieheltä puuttuu.

Ok. (Muunlaista keskusteluahan kanssasi ei voi käydä, koska et osaa muuta kuin töksäytellä yleistäviä" faktoja".)

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."

Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.

"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."

Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?

Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.

Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.

 

Huomaan tämän kirjoitukseni saaneen alapeukkuja (toinen vastaus ketjusta).

Nyt kun ap on avannut asiaa hieman syvällisemmin, mammat ovat ehkä huomanneet että asiantuntijana arvasin kaiken oikein.

Mitä arvasit oikein? Aloitusviestissäni tein jo selväksi sen, että olen introvertti ja sen vuoksi sosiaaliset piirini ovat pienet, josta johtuen en yksinkertaisesti törmää kohderyhmääni eli miehiin, joiden kanssa voisin kuvitella tutustumisen mielekkääksi.

Ja jos olen itse hoikka, urheilullinen ja viehättävä nainen, miksi ihmeessä en voisi odottaa mieheltä jotakin muuta kuin esimerkiksi heiveröistä, 160-senttistä vartaloa?

Turhaan toisaalta selitän näitä itsestäänselvyyksiä. Netin puolisyrjäytyneet naisenetsijät eivät halua katsoa peiliin ja miettiä sitä, miksi haku on heillä vuodesta toiseen ja siitä huolimatta, että kaltaisiani miestä ihan tosissaan etsiviä sinkkunaisia on yllin kyllin.

Minulla vaihtoehtoja on vain kaksi eli joko löydän hyvän kumppanin tai sitten elän hyvän loppuelämän sinkkuna.

Kuinka pihalla oikein olet?

Kerrot siitä kuinka olet introvertti, et juuri tapaa ihmisiä ja sosiaaliset piirisi ovat olemattomat, ja olet niin toivottomasti ikisinkku että joudut kyselemään av-palstalta neuvoa missä tapaisit miehiä. Ylistät itseäsi sosiaalisesti todella taitavaksi, vaikka sosiaaliset taitosi ovat Asperger-tasolla (kirjaimellisesti, tunnen Asperger-naisen jonka ilmaisu on tismalleen samanlaista töksäyttelyä kuin sinullakin, paitsi nyt verbaalisesti ja kielellisesti taitavampaa).

Ja heti tämän jälkeen kirjoittelet "netin puolisyrjäytyneistä naistenetsijöistä jotka eivät osaa katsoa peiliin".

Huomaatko yhteyden?