Tunteeko joku introverttia naista joka on löytänyt "onnen" elämäänsä vasta yli nelikymppisenä?
Minulla on ollut pitkäaikainen ihastus, joka nyt erinäisistä syistä pitää haudata ajatuksistani lopullisesti. Tuntuu uuvuttavalta edes lähteä hakemaan uutta seuraa kun introverttina ihmisenä en hölötysseuraa etsi ja naispuolistenkin ystävien suhteen rima on aika korkealla.
Etsin kumppania siksi, että kaipaisin kosketusta, merkitsevien ajatusten vaihtamista sekä tunnetta siitä, että olen jollekin tärkeä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kevyemmin perustein seuraa tunnutaan hakevan (=tyyliin lapset ykkösenä, harrastukset kakkosena ja näiden väliin jääville yksinäisille arki-illoille + viikonlopuille olisi kivaa saada ruoka- ja sänkyseuraa).
Em. spekseillä seuraa etsivään en edes jaksaisi tutustua. Juuri tuollaisella seuralla en itse tee mitään koska viihdyn hyvin itseksenikin ja tyhjänpäiväistä keskustelua mieluummin luen kirjaa tai katson leffaa yksinäni.
Mistä seuraa kannattaisi ylipäätään yrittää hakea? Työni on hyvin pitkälle yksin puurtamista. Yrittäjänä minulla ei ole työkavereita ja asiakaskuntaani on vaikeaa lähestyä sillä ajatuksella, että katselisin heitä potentiaalisina kumppaneina. Pääasiallisesti ovat vakavaraisia ihmisiä hyvissä ammateissa ja oma ikäluokkani tuosta joukosta on erittäin todennäköisesti naimisissa.
Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan.
En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa. Ei kukaan itseään kunnioittava ihminen rimaansa laske (eikä riman laskemisessa ole mitään järkeä merkityksellistä ihmissuhdetta etsivälle). Tunnetko siis keski-ikäistä naista, joka ei ole tyyliä "pubiruusu" mutta on silti löytänyt rakkauden "kypsemmällä" iällä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ap muistuttaa ulosanniltaan melko pitkälti sitä Liisa-nimistä sinkkunaista, jonka speksilistasta miehille otsikoitiin mediassa laajasti viime tai toissakesänä. Onkohan Liisa edelleen sinkku.
Mikä ihme on se speksilista, josta puhut? Ei aloittajan viestissä sellaista ollut. Itsestäönselvsyyshämärä on se, että vastapuolen pitää seurustelusuhteessa viehättää (jos nyt seksiä halutaan).
Ihan ensimmäiseksi kiinnitän huomiota aggressiivisuuteesi. Se ihmetyttää koska parisuhde on vain ja ainoastaan kahden kauppa, jossa kummankin pitää jäädä plussalle. Jos aloittaja ei löydä viehättävää miestä, hänen kannattaa pysyä sinkkuna.
Ei aloittaja itkenyt etukäteen sinkkuuttaan, mikäli miestä ei löytyisi. Minusta miehet taas säännöllisesti syyttävät naisia liian nirsoiksi. Ja valittavat palstalla kurjaa kohtaloaan.
Osa naisista nyt vain ei kelpuuta lyhyitä/lihavia/hinteliä/kaljuja/köyhiä jne. miehiä. Ihan samalla lailla miehet valkkaavat naisia eli pitäisi olla esim. kauniit kasvot, sopusuhtainen vartalo, mieluusti lapseton ja luonteeltaan kiltti sekä lempeä.
Tosiaan onni on se olennainen asia, ei Onni.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
"En ole kiinnostunut palstamieten vastauksista, joissa kehotetaan laskemaan rimaa."
Toisin sanottuna, et halua vastaajien kertovan totuutta vaan sen minkä haluat kuulla.
"Kysyn, koska seuran hakeminen tuntuu lähtökohtaisesti ihan toivottomalta projektilta. Vaikka olenkin introvertti, olen sosiaalisesti todella lahjakas. En ole mikään ressukka ja hoivattava tossukka, jolle ihan kuka tahansa y-kromosomin kantaja kelpaisi. Niitä yleisesti naisille kelpaamattomia miehiä taas tuntuvat nettipalstat enimmäkseen pullistelevan."
Eli haussa olisi Hkin ydinkeskustassa asuva, menestynyt, hyvännäköinen ja sosiaalisesti taitava kumppani - kas kun sellainen olet itsekin! Kappas vain, sinullehan sopisi just se stereotyyppinen unelmamies. Pituusvaatimus ja raamikkuusvaatimus lienevät selviöitä, eikö vain?
Totuus: jos olisit sosiaalisesti todella lahjakas ja tasoltasi sellainen ettei riman laskemiseen olisi syytä, sinulla ei olisi vaikeuksia löytää seuraa. Se olisi, sosiaalisen lahjakkuuden ansiosta, todella helppoa...mikäli haluaisit niin tehdä, seurahan tulisi sinun luoksesi.
Vastaus: varmasti on monikin löytänyt. Mutta heillä on tuskin ollut sinun vaatimuslistaasi ja yhtä epärealistista kuvaa omista vahvuuksista.
Ei, ei ollut Helsingin ydinkeskustassa asuva, minulle riitti että asui noin 200 km:n etäisyydellä. Sen paremmin nykyinen kuin ex eivät olleet helsinkiläisiä. Menestynyttäkään en etsinyt, riitti että on suunnilleen sama elintaso ja elämäntapa kuin itselläni, koska en ole niin varakas, että pystyisin jatkuvasti tarjoamaan toiselle esimerkiksi matkoja. En myöskään usko, että suhde voisi toimia, jos toinen viettäisi vapaa-aikansa suurimmaksi osaksi maksullisissa menoissa ja toinen istuisi kotona, koska vähiinhän siinä jäisi yhteinen aikakin. Hyvännäköinen? Totta kai. Elämänkumppani on myös seksikumppani, joten tottakai hänen piti olla omaan silmääni puoleensavetävä. Se nelikymppisenä tapaamani ex oli noin 170 cm, pyylevä, varmaan jotain 90 kg. Ei harrastanut mitään liikuntaa. Nykyinen on omien sanojensa mukaan 178 cm ja puhuvan vaa'an mukaan noin 95 kg. Leveät hartiat ja pieni timmi pylly, vaikka ei treenaakaan. Sosiaalisesti erittäin taitavia ja nimenomaan sosiaalisia molemmat.
Sosiaaliset taidot eivät paljon auta, jos helsinkiläinen koulutettu nainen etsii seuraa, koska vastaavia miehiä on siellä vähemmän kuin naisia. Omalla kohdallani oli lisäksi jo nelikymppisenä ehdoton edellytys miehelle, ettei hänellä ole enää pieniä lapsia eikä hän halua lapsia.
nr 27
Jos 178cm mies ei treenaa, mutta painaa 95kg, niin hänellä on kyllä sitten läskiä. Oma mieheni on 185 pitkä, ja painaa 93kg, ja hänelläkin on vatsaa.
Ap muistuttaa ulosanniltaan melko pitkälti sitä Liisa-nimistä sinkkunaista, jonka speksilistasta miehille otsikoitiin mediassa laajasti viime tai toissakesänä. Onkohan Liisa edelleen sinkku.