Kertokaa kokemuksenne sisaruskateudesta

Vierailija kirjoitti:

Narsistiseen pers.häiriöön kuuluu tuo kateus ja pers.häiriö kehittyy jo lapsena. Narsisti on kai onnellisin silloin kuin muilla ei ole mitään, jolloin hän ei ole "varjossa". Jopa sairauttakin voi kadehtia, kun siitä saa huomiota. Voi olla, että kateuden taustalla on joku vakavampi syy kuten pers. häiriö tai bi-polaarisuus.

Vaikka väitetään, että kaikki tuntevat kateutta, niin en kyllä muista sellaista tunteneeni. Ehkä ollut sitten niin ohimenevää, että en ole pannut merkille. Jos joku on esimerkiksi itseäni paljon kauniimpi, niin joskus olen tuntenut hirveän voimakasta surullisuutta ja halua vetäytyä pois, jos poikaystävä osoittaa hänelle huomiota tai katsoo. Vai onko se sitten kateutta? Sellaista en ole ainakaan tuntenut, että olisin vihannut ja halunnut toiselle pahaa, koska hän on kaunis tai jotain mitä itse haluaisin olla. Pystyn iloitsemaan myös läheisteni onnesta ja menestyksestä heidän kanssaan.

Nuo persoonallisuushäiriöt tosiaan kehittyy jo lapsena, yleensä siksi että lasta kohdellaan kaltoin tai täysin välinpitämättömästi. Eipä tavallaan ihme, että sellainen ihminen on kateellinen kun ei ole lapsuudessa saanut ansaitsemaansa turvallisuuden tunnetta. Eli syy löytyy sieltä vanhemmista.

Täällä olisi hyvin vähän mielenterveysongelmaisia, jos kaikki vanhemmat olisivat hyviä ja rakastavia.

Kaikki kateelliset eivät kuitenkaan todellakaan ole narsisteja tai muitakaan persoonallisuushäiriöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiseen pers.häiriöön kuuluu tuo kateus ja pers.häiriö kehittyy jo lapsena. Narsisti on kai onnellisin silloin kuin muilla ei ole mitään, jolloin hän ei ole "varjossa". Jopa sairauttakin voi kadehtia, kun siitä saa huomiota. Voi olla, että kateuden taustalla on joku vakavampi syy kuten pers. häiriö tai bi-polaarisuus.

Vaikka väitetään, että kaikki tuntevat kateutta, niin en kyllä muista sellaista tunteneeni. Ehkä ollut sitten niin ohimenevää, että en ole pannut merkille. Jos joku on esimerkiksi itseäni paljon kauniimpi, niin joskus olen tuntenut hirveän voimakasta surullisuutta ja halua vetäytyä pois, jos poikaystävä osoittaa hänelle huomiota tai katsoo. Vai onko se sitten kateutta? Sellaista en ole ainakaan tuntenut, että olisin vihannut ja halunnut toiselle pahaa, koska hän on kaunis tai jotain mitä itse haluaisin olla. Pystyn iloitsemaan myös läheisteni onnesta ja menestyksestä heidän kanssaan.

Nuo persoonallisuushäiriöt tosiaan kehittyy jo lapsena, yleensä siksi että lasta kohdellaan kaltoin tai täysin välinpitämättömästi. Eipä tavallaan ihme, että sellainen ihminen on kateellinen kun ei ole lapsuudessa saanut ansaitsemaansa turvallisuuden tunnetta. Eli syy löytyy sieltä vanhemmista.

Täällä olisi hyvin vähän mielenterveysongelmaisia, jos kaikki vanhemmat olisivat hyviä ja rakastavia.

Kaikki kateelliset eivät kuitenkaan todellakaan ole narsisteja tai muitakaan persoonallisuushäiriöisiä.

Toivottavasti olet yhtä ymmärtäväinen myös kateellisten sisaruksia kohtaan. Ärsyttää jonkin verran tuo vanhempien syyllistäminen, koska ei se enää ole vanhempien vastuulla mitä sisarukset aikuisena keskenään tekevät. Kateellisen jutut lapsuudesta voivat olla myös suuresti väritettyjä ja jopa ihan keksittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kadehdittiin koulumenestyksestä, musikaalisuudesta ja suosiosta poikien keskuudessa. Ikävä kyllä jatkui aikuisuuteen asti, minkä takia ei olla enää tekemisissä.

Miten sinusta sellaisen sisaruksen, jolla ei ole mitään noista ominaisuuksista, pitäisi suhtautua sisarukseen jolla on kaikki?

 

Mulle on aivan sama miten suhtautuu, tuskinpa hän perusluonteelleen mitään mahtaa.

Ei siihen mitään sen ikävämpää perusluonnetta tarvita, jos sisarukselta onnistuu kaikki mikä itseltä ei. Yleensä tietysti sisaruksilla on lahjakkuutta ja onnistumisia kullakin joskus samoilla tai sitten eri osa-alueilla, mutta on myös niitä, jotka geenilotossa ovat jääneet merkittävästi sisaruksen taakse. Helppohan sen geenilotossa voittaneet on nauttia eläm

Eihän tuo kirjoittaja mitään paheksunut, vaan totesi vain, ettei hän asialle mitään voi.

Olen samaa mieltä, toisen elämään ja ajatuksiin ei voi puuttua, ei varsinkaan kateuteen. Se on kateellisen oma ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin wikipediasta, siellä oli hyvin kirjoitettu kateudesta. Voi olla kyse narsismistakin, jos kateus jäytää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kateus

Tää oli mielenkiintoinen ketju ja linkki. Tuossa sanotaan, että 80 prosenttia kateudesta selittyy kadehtijan persoonallisuudenpiirteillä. 

Tunnen kaksi jotka ovat kroonisesti kateellisia ja ovat olleet sitä jo nuoresta. Toinen on jo yli 80, vieläkin samanlainen pahansuopa ihminen. Toinenkin on jo melkein 60 eikä luonne ole lapsesta muuttunut. Aikuiset ovat kertoneet, että oli ilkeä ja kateellinen jo silloin.

Periaatteessa varmaan haluavat minulle hyvää ja nähdä minun menestyvän, mutta heti kun menestyn jossain heitä paremmin, sen kateuden kyllä aistii ja huomaa. Sitä ei voi peitellä. Eli hyvin saa mennä, kunhan ei paremmin kuin heillä.

Up!