Miten ns. paskaduuneja surkealla palkalla tekevät ihmiset saavat motivaatiota tehdä työtään?
Paskaduunit ovat usein vielä vuorotyötä, ja niissä vaarantaa terveytensä (ainakin pitkässä juoksussa)
Palkat ovat jotain aivan surkeaa tyyliin 10e/h bruttona, joka ei juurikaan työttömän tukia voita...Ainakaan jos asuu pk-seudulla. Joka päivä saa olla väsyneenä ja valmistautua seuraavaan päivään, ja tulot riittävät ainoastaan hengissä pysymiseen ja asioiden (esim. vuokra-asunto, auto) ylläpitoon.
Asuntolainaa on huonoilla tuloilla vaikea saada, kumppanista puhumuttakaan (ainakin jos olet mies)
Kaikki valuu elämiseen, ja olet jatkuvasti väsynyt tehdäksesi mitään muuta. Pysyt hengissä, mutta et oikeasti pääse "elämään"
Vaikka tekisit pitkänkin uran paskahommissa, ei eläkkeesti silti suuresti poikkeasi takuueläkkeestä (laskettu on). Ja todennäköisesti ainakin jokin paikkasi olisi paskahommasta (esim. siivoaminen) niin rikki, että elämä olisi lähinnä kipuilua.
Olen siis pitkäaikaistyötön jolla ei muuta koulutustakaan ole kuin lukio, ja yritän psyykata itseäni "normalisoitumaan" ja hakeutumaan työelämään. Tietenkään minulle ei ole muuta kuin näitä huonoimpia töitä tarjolla, enkä vain onnistu näkemään järkeä miksi minä menisin näihin "paskahommiin"
Minä siis haluaisin haluta töihin, mutta en vain osaa motivoida itseäni. Voitteko te auttaa minua?
Mistä te muut saatte motivaation tehdä paskahommia vuodesta toiseen (ja ehkä vielä nauttia siitä?)
Kommentit (145)
Laskut, lapset ja joku sisäinen juttu että töitä on tehtävä, vaikka miten v*tuttaisi.
Aion kouluttautua eteenpäin.
Teen keikkoja eri työnantajille. Olen tarpeellinen ja ennen virusta töitä oli enemmän kuin pystyi tekemään. Nyt on yksi kokopäivätyö.
Viikonloppuna turpa täyteen viinaa ja maanantaina on niin puutunut ettei edes huomaa missä on, illalla mässyroskaa naamariin ja jotain reality puoli porno pas.kaa telkkarista kuten Temptation Island tai somea. Illalla nukahtamislääkkeitä tai jotain vahvempaa. Tällä viikko läpi, kaljalla tai viinillä voi vähän tasoittaa viikonloppua kohti, sitten sama rundi ympäri eli viikonloppu ryyppäämistä pe-su ja taas mennään. Koko ajan täysin pihalla, niin kyllä kestää paskaduunit.
Vierailija kirjoitti:
Laskut, lapset ja joku sisäinen juttu että töitä on tehtävä, vaikka miten v*tuttaisi.
Laskuihin saa kelasta rahaa.
Ja sitten sitä rahaa vasta saakin, kun lapsia tulee
Ainut motivaatio että pääsee ansiosidonnaiselle.
Tuntuu hyvältä kokea tekevänsä edes jotain hyödyllistä. Ainakin itselläni on henkisesti parempi olo itsestäni nyt kahvilassa työskennellessä, kuin kotona työttömänä ollessa. Palkka on tosiaan huono mutta tuntuu kivalta olla ansainnut se itse. Ja on sitä rahaa edes vähän enemmän käytössä nyt; pystyn hankkimaan kaikkea pientä luksusta kuten kissan (jolle syötän laadukasta ruokaa), netflixin, ravintolaruokaa tai juustoja juustotiskiltä silloin tällöin, säästämään matkaan jne. Olo on muutenkin aktiivisempi, mikä lisää henkistä hyvinvointia.
Mä sain laitoshuoltajan palkalla asuntolainan 2008. Pankkia kiinnosti vakituinen työpaikka. Se tuli jopa maksettua, toisen yhtä pienipalkkaisen ja sittemmin työkyvyttömän kanssa, ja oli varaa kasvattaa lapsikin. Kaikkeen pystyy, kun tarpeeksi tahtoo....nyt ei enää tarvitse kokopäivätöitä. Tavoitteet elämässä kai yleensäkin motivoivat ihmisiä, kellä minkäkinlaiset. Bear Gryllsiä mukaillen: improvise, adapt, overcome.
Se että jollain on pakko elättää itsensä ja rahoittaa ne kivat asiat elämässä.
Olen tehnyt elämäni varrella sekä näitä mainitsemiasi "paskaduuneja" että varsin vaativaa ns. asiantuntijatyötä. Puolensa molemmissa.
Jälkimmäisessä on toki hyvä palkka, mutta vastuu ja deadlinet ja tehostaminen ja se ettei töitä voi ikinä jättää vain töihin ym. syö kyllä ihmistä niin että olen - kuten moni tuttunikin - burnoutin partaalla.
"Paskaduuneissa" on se hyvä puoli yleensä, että kun lähdet kotiin, työt pääsääntöisesti jäävät työpaikalle eikä niitä tarvitse ihmeemmin miettiä, saati kyttäillä puhelinta ja sähköpostia omalla ajalla. Palkka on tietty pienempi, mutta tietynlaista vapautta on enemmän.
Olenkin haaveillut salaa, että jättäytyisin tästä urakeskeisestä hommasta pois ja palaisin vaikka kukkakaupan myyjäksi. Tunnen erään, joka lähti korkeahkolta jakkaralta taksikuskiksi kun ei vaan enää jaksanut.
Pitää vaan löytää se duuni, jossa itte viihtyy.
Oon tehny erilaisia asiakaspalvelun pätkätöitä, koska viihdyn ihmisten parissa. Koska pidän matkailusta, olen hakeutunut töihin matkailun pariin ja koska viihdyn työssäni minullakin on hauskaa eikä se tunnu niin paskamaiselta.
Sitten kun pätkä taas päättyy, lähden pitkälle lomareissulle. Asuntolainaa en tule saamaan, joten turha pistää säästöönkään tai siitä murehtia. Asumiskulut ovat pienemmät koska asun kimpassa ja seurallisena viihdynkin näin.
Keskity siis oikeiden unelmiesi tavoitteluun ja toteuta niitä. Jos sinulla on joku harrastus tai intohimo, niin työ on sinulle vain keino saada rahaa sitä varten. Pienituloisena sinun kannattaa miettiä mitä asioita ihan oikeasti tarvitset ja mitkä sinulle tuottavat sellaista iloa, joka on sen arvoista että siihen kannattaa kuukausi toisensa perään rahaa laittaa. Esim. pääkaupunkiseudulla todellakin kyseenalaistaisin auton tarpeen, ellei työ sitä vaadi. Yksin asuminen myöskin kuluttaa rahaa järjettömästi enemmän kuin kimppa-asuminen. Jossei ole parisuhdetta, niin olisiko kaveri halukas jakamaan kuluja ja jääkaappia? Moni suomalaisten "perusasiana" pitämä juttu on maailman mittakaavassa totaalista luksusta, joihin hyvin suurella osalla ei ole mahdollisuuksia, eli omaa arvomaailmaansakin voi kyseenalaistaa.
Jos baarissa roikkuminen ja paskanpuhuminen on mitä tykkäisit tehdä muutenkin, niin mene baariin töihin? Jos tykkäät pelata ja sulla on ajatuksia siitä miten pelit voisivat olla paremmin tehtyjä, niin hakeudu pelialan koulutukseen ja sitä kautta paremmin palkattuihin töihin? Kiinnostuksesta se motivaatio syntyy, ei sulla kannata yrittää puskea johonkin mikä ei kiinnosta kun se ei ole toiminut tähänkään asti.
Tätä minäkin työttömänä ihmettelen! Kun ovat vielä pitkälti osa-aikaisia nykyään tai jopa jotain nollasoppareita esim. myyjän työt! Ja ei, en siis vieroksu näitä "pascaduuneja",olen niitä paljon hakenutkin työttömänä, mutta en pääse edes niihin!
Silti ihmetyttää, miten sillä palkalla edes eläisi! Silti joutuisi virumaan yhä ainakin osittain tässä tuki-limbossa ja sitten olisi vielä jumissa jossain 10h/viikko- työssä eli ei voisi edes ottaa parempaa työtä vastaan, jos sellaisen nyt jostakin ihmeen kaupalla joku päivä saisi. Vaikeaksi on tehty työelämä nykyään! Pelkkää tilkkutäkkiä ja silppua toimeentulo aivan liian monella:(
Ja ihmetyttää sekin, miksi usutetaan korkeakouluopintoihin paremman tulevaisuuden/palkan toivossa suurin osa, ja se "loistava tulevaisuus"onkin sitten joku tällainen osa-aikainen hanttihomma! Ei jää kuin opintolainat käteen,ellei se ala ollut nyt joku lääkis tms.varma pommi työllisyyden kannalta, huoh:(
Aika paljon kuvaamasi kaltaisissa töissä on opiskelijoita, jotka tienaavat rahaa opintotuen lisäksi, ettei tarvitsisi ottaa opintolainaa ja muutenkin yleensä korkeakouluopiskelijoilla on aikaa tehdä keikkatöitä vaikka 1-2 vuoroa viikossa ja tietysti kesälomalla 2-3kk kerrallaan.
Kannattaa myös muistaa se, että matalapalkkatyön vastaanottamisen kannattavuuteen vaikuttaa aika paljon se, kuinka kalliissa vuokra-asunnossa asuu ja tarvitseeko työtä varten hankkia auto tai kallis bussikortti, jos joutuu pitkiä työmatkoja kulkemaan (tyyliin Mäntsälästä Helsinkiin). Mutta jos asuu vaikka Nurmeksessa, jossa on hyvin halvat vuokra-asunnot, ja työpaikka sijaitsee kävelymatkan päässä, niin silloinhan on kannattavaa ottaa vastaan myös matalapalkkainen työpaikka, kun sillon ei menetä asumistukea, kun ei sitä muutenkaan saa alhaisen vuokratason takia. Sitten taas jos henkilö asuu vaikka Espoon Olarissa ja matalapalkkaisia työtä tarjotaan Helsingin Kannelmäessä, niin henkilö saattaa laskea päässään, ettei työtä kannata ottaa vastaan, kun silloin asumistuki pienenee selvästi ja joutuu ostamaan seutubussikortin 100€/kk, ettei siitä jää juuri ollenkaan plussalle.
Lähetin pitkien syöpähoitojeni jälkeen kymmeniä hakemuksia. Ainoa paikka, johon minut palkattiin maksoi surkeaa palkkaa eikä palkasta voinut neuvotella.
Kuuntelen työssäni mm. ihmisiä, joiden rahatilanne on sekaisin ja he syyllistävät mm. minua.
Raskasta, vaikeaa ja hankalaa, mutta tekemästäni työstä maksetaan.
Onneksi valtaosa soittajista on kohteliaita, mukava ja normaaleja.
Ajatus kirjoitti:
Viikonloppuna turpa täyteen viinaa ja maanantaina on niin puutunut ettei edes huomaa missä on, illalla mässyroskaa naamariin ja jotain reality puoli porno pas.kaa telkkarista kuten Temptation Island tai somea. Illalla nukahtamislääkkeitä tai jotain vahvempaa. Tällä viikko läpi, kaljalla tai viinillä voi vähän tasoittaa viikonloppua kohti, sitten sama rundi ympäri eli viikonloppu ryyppäämistä pe-su ja taas mennään. Koko ajan täysin pihalla, niin kyllä kestää paskaduunit.
Tuo tuskin auttaa jaksamista. Minä nukun ja ulkoilen, alkoholia en käytä. Se nkyllä masentaa, että perjantaina tullut tili on jo mennyt laskuihin ja ruokaan. Ja vielä olisi yksi tärkeä ostos. Pitää kai taas ottaa säästötililtä, en haluaisi.
Minä valitsin jo alun perin huonosti palkatun ja vähän arvostetun alan, joka kuitenkin tuottaa minulle päivittäin iloa ja hyvää mieltä työtä tehdessäni.
Ajattelin nuorena opiskeluvalintoja tehdessäni tarkkaan, haluanko viettää kolmasosan päivästäni työssä, josta en nauti ja joka ei motivoi kehittymään, ihan vain siksi että saisin enemmän rahaa. Suku pettyi, kun en lähtenytkään yliopistoon, mutta olen saanut menestystä ja säännölliset tulot työstäni. En ole rikas, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin saavuttanut velattoman oman kodin ja riittävän elintason, vaikka minut pienituloiseksi lasketaankin.
Ennnenvanhaa ja tänäkin päivänä ihmiset pelaa uhkapelejä jottta saisi lisätienestejä helpolla ja onnenkantamoisilla. Pitäiiisi opettaa enemmän ihmisiä koodaamaaan sisältöä joilla saisi rahaaa.
Minkä ikäinen sinä ap olet?
Kannattaa muistaa sekin, että mitä myöhemmin työelämässä aloittaa, sitä vaikeampaa työn saanti on. Eli jos ekaa kertaa alkaa hakeutua työelämään kolmekymppisenä, voi silloin olla jo liian myöhäistä, kun aika paljon on työmarkkinoilla niitä, joilla on työkokemusta, ja työnantajaa voi epäilyttää palkata sellaista kolmekymppistä tyyppiä, joka ei ole koskaan ollut töissä.
Luterilainen työmoraali