Lue keskustelun säännöt.
Miten ns. paskaduuneja surkealla palkalla tekevät ihmiset saavat motivaatiota tehdä työtään?
17.05.2020 |
Paskaduunit ovat usein vielä vuorotyötä, ja niissä vaarantaa terveytensä (ainakin pitkässä juoksussa)
Palkat ovat jotain aivan surkeaa tyyliin 10e/h bruttona, joka ei juurikaan työttömän tukia voita...Ainakaan jos asuu pk-seudulla. Joka päivä saa olla väsyneenä ja valmistautua seuraavaan päivään, ja tulot riittävät ainoastaan hengissä pysymiseen ja asioiden (esim. vuokra-asunto, auto) ylläpitoon.
Asuntolainaa on huonoilla tuloilla vaikea saada, kumppanista puhumuttakaan (ainakin jos olet mies)
Kaikki valuu elämiseen, ja olet jatkuvasti väsynyt tehdäksesi mitään muuta. Pysyt hengissä, mutta et oikeasti pääse "elämään"
Vaikka tekisit pitkänkin uran paskahommissa, ei eläkkeesti silti suuresti poikkeasi takuueläkkeestä (laskettu on). Ja todennäköisesti ainakin jokin paikkasi olisi paskahommasta (esim. siivoaminen) niin rikki, että elämä olisi lähinnä kipuilua.
Olen siis pitkäaikaistyötön jolla ei muuta koulutustakaan ole kuin lukio, ja yritän psyykata itseäni "normalisoitumaan" ja hakeutumaan työelämään. Tietenkään minulle ei ole muuta kuin näitä huonoimpia töitä tarjolla, enkä vain onnistu näkemään järkeä miksi minä menisin näihin "paskahommiin"
Minä siis haluaisin haluta töihin, mutta en vain osaa motivoida itseäni. Voitteko te auttaa minua?
Mistä te muut saatte motivaation tehdä paskahommia vuodesta toiseen (ja ehkä vielä nauttia siitä?)
Kommentit (145)
Bussines Finlandin tukien jälkeen ei mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin jo alun perin huonosti palkatun ja vähän arvostetun alan, joka kuitenkin tuottaa minulle päivittäin iloa ja hyvää mieltä työtä tehdessäni.
Ajattelin nuorena opiskeluvalintoja tehdessäni tarkkaan, haluanko viettää kolmasosan päivästäni työssä, josta en nauti ja joka ei motivoi kehittymään, ihan vain siksi että saisin enemmän rahaa. Suku pettyi, kun en lähtenytkään yliopistoon, mutta olen saanut menestystä ja säännölliset tulot työstäni. En ole rikas, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin saavuttanut velattoman oman kodin ja riittävän elintason, vaikka minut pienituloiseksi lasketaankin.
Juuri näin, ihmisen tulee kuunnella sisäistä ääntään eikä elää kenenkään muiden toiveiden mukaisesti.
Vaikka se kun päivän viimeinen työkohde on kohtalaisen helppo ja alkaa viikonloppu.
Vaativassa työssä piti ajatella paljon, se oli osa kuormitusta. Kun saa kotona relata se on jotain uskomatonta ylellisyyttä. Saa järjestää kaiken kuten itse tykkää.
Tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Katson lähipiiriä jossa korkeakoulutetut ovat pulassa koronatyöttömyyden takia niin olen tyytyväinen että rahaa on ja säästöt kasvaa. Lähden aamuisin neljältä töihin ja saan mitättömän palkan verrattuna kavereihin, mutta saan myös elämäni maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Se että jollain on pakko elättää itsensä ja rahoittaa ne kivat asiat elämässä.
Mitkä kivat asiat? Pienimmillä palkoilla eletään kädestä suuhun, eikä mistään "kivoista" asioista voi puhua, kun keskitytään hengissä pysymiseen ja siihen että on katto pään päällä.
Et ilmeisesti tiedä mitä on olla oikeasti pienituloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen ajatellut niin että kun ei minusta muuhunkaan ole, niin onpahan edes töitä. Mitä se hyödyttäisi, että jäisin vaan kotiin makaamaan? Olen aina ollut yksinäinen, työpaikalla näen sentään ihmisiä.
Ja kyllä pienelläkin palkalla elää ja maksaa pienen asunnon hitaasti mutta varmasti. Että se on sitten mun vanhuuden turva. Mulla on ihan söötti pieni koti ja kaksi ihanaa kissaa. Kissat ei petä.
Lisäksi olen aina ollut tunnollinen ja kunnollinen uskovainen ja kiltti, joten minun arvomaailmani mukaan mikään ei pidä tulla ilmaiseksi, eikä loisiminen ole oikein. Eikä raha loppujen lopuksi ole edes hyväksi ihmiselle koska se vaan turmelee sielun. Sen näkee aina kun lukee varakkaiden ihmisten mielipiteitä, että heillä ei ole mitään empatiaa köyhiä kohtaan. Liika raha tekee ihmisistä ylpeitä ja erottaa todellisuudesta.
Jos on vaikka maatila, joka ei yksin oikein elätä, ei saa mistään luukulta rahaa.
Ainoat tarkolla olevat kausityöt ovat 8,40-10€/h palkattuja.
Joka euro on kotiinpäin.
Olen ollut matalasti palkatussa työssä tehtaassa.
Ei ollut parempaakaan tarjolla.
Ei ainakaan 90- luvulla saanut samaa mistään luukulta.
Olihan siellä työkaverit ja mukavampi se on töissä käydä kuin olla jouten.
3- vuorotyökään ei ollut hullumpaa nuorena ja lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Minkä ikäinen sinä ap olet?
Kannattaa muistaa sekin, että mitä myöhemmin työelämässä aloittaa, sitä vaikeampaa työn saanti on. Eli jos ekaa kertaa alkaa hakeutua työelämään kolmekymppisenä, voi silloin olla jo liian myöhäistä, kun aika paljon on työmarkkinoilla niitä, joilla on työkokemusta, ja työnantajaa voi epäilyttää palkata sellaista kolmekymppistä tyyppiä, joka ei ole koskaan ollut töissä.
Olen 34v
ap
Valitettavasti olet oikeassa ettei millään 10e/h kannata ainakaan täällä etelässä raataa itseään hengiltä. Se on vielä jopa huvittavaa mitä pienempi liksa sitä enemmän työtä ja just illalla tai yöllä. Just ollu lomautettuna ja kiinnostaa paluu raatamaan sen kuuluisan kivitalon verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeasta palkastakin 10€/t jää vähän enemmän käteen kuin sossutuista tai liitonrahasta samasta palkasta. Ainakin jos pääsee tekemään ylitöitä.
En mä etsi sisältöä elämääni työstä vaan se on vain keino saada rahaa. Tylsää työtä tehdessä on mukava kuunnella kuulosuojain radiota tai äänikirjoja. Matalatuloisena miehenä ei ole kyllä helppoa.
Eräs samanlaisessa paskatyössä oleva nainen kertoi kerran treffeillä palkkansa. Piti sitä surkeana. En kehdannut sanoa saavani kuukaudessa 100€ vähemmän.
Minulla yh-äidillä on pieni palkka, asuntolaina, perusauto, kaksi teiniä, mutta silti rahat riittää. Pidän työstäni ja tavallisesta elämästä. Materia ei ole tärkeää, ihmissuhteet ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei tartte olla sadistisen työkkärin pompoteltavana eikä osallistua mihinkään "kaikki me ollaan pupuja, jonoon vetämään edessä olevaa hännästä" - työelämän itsetuntokursseille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että jollain on pakko elättää itsensä ja rahoittaa ne kivat asiat elämässä.
Mitkä kivat asiat? Pienimmillä palkoilla eletään kädestä suuhun, eikä mistään "kivoista" asioista voi puhua, kun keskitytään hengissä pysymiseen ja siihen että on katto pään päällä.
Et ilmeisesti tiedä mitä on olla oikeasti pienituloinen.
No esimerkiksi keikoilla käyminen silloin tällöin on kivaa. Museoissa käyminen on kivaa. Urheilu on kivaa ja siihenkin tarvitsee käyttää vähän rahaa. Palkkani on 10,50/h, eli uskoisin tietäväni jotain pienituloisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa. Teen nk. paskaduunia kolmivuorossa palkalla, joka ei hyvinäkään kuukausina nouse koskaan yli kahden tonnin. Yleensä käteen jää noin 1500 e. Motivoin itseni sillä, että tilanne on väliaikainen ja valmistuttuani pääsen kiinni virka-ajalla tapahtuvaan työskentelyyn ja parempaan palkkaan.
Sitä en ymmärrä, miten vakkarina samaa hommaa tekevät työkaverini motivoivat itseään tuohon kusetukseen. Kusetukselta se oikeasti tuntuu. Uhraat kohtuuttoman paljon vapaa-aikaasi (illat, yöt, viikonloput, pyhät) aivan naurettavaa korvausta vastaan. Rahasta on tiukkaa vaikka tuntuu että kokoajan saa olla töissä ja elää ihan eri rytmissä kuin muut.
Voisin tehdä tuota työtä vaikka lopun ikääni jos siitä saisi sen verran rahaa, että ei tarvitsisi pikkurahoja laskeskella. Mutta kun käyttörahaa jää pakollisten kulujen jälkeen ehkä pari sataa enemmän kuin mitä kela sanoo ihmisen Suomessa välttämättömästi tarvitsevan, niin ei kiitos.
Kyllä tuo pää pysyy paremmin kasassa kun käy töissä. Ja arvostaa itseään enemmän kuin työttömänä, teen kuitenkin tärkeää työtä vaikkei siitä maksetakaan. Raha on kuitenkin tärkein motivaattori, saan tonnin enemmän kuussa kuin työttömänä, eikös sillä saa vaikka mitä?!
Jaa,a, paha sanoa. Itellä ei ole motivaatiota tehdä ns paskaduuneja paskalla palkalla. 40h viikossa raatamista jolla saa homeisen lähiökämppänsä vuokran maksettua ja pitkälti loput menisi suun kautta vessanpönttöön ja sitä samaa +50 vuotta. Kyllä tässä maailmassa olisi varaa maksaa kohtuullisempaa palkkaa ns paskaduuneista, mutta kun ahne 1% omistaa enemmän kuin loput 99% ihmisistä eli siis lähes kaiken ja lisää pitää saada leikkaamalla kuluja sekä hintoja nostamalla. Tuota kun ahneet harrastaa kilpaa niin siksi maailma on tällainen paskalaatikko jossa ei tee mieli tehdä ns paskaduuneja. Tosin eipä niitä töitä kaikille tätä nykyään olekkaan joten ihan sama.
Itsellä on ihan ok duuni, mutta aloittajan kommentti särähti korvaan, että vuorotyö on automaattisesti paskaduunia. No näinhän se voi olla, kun 80% prosenttia työikäisistä tekee päivätöitä. Mutta omalla kohdalla kyse on valinnasta ja siitä, että koen vuorotyön itselle äärimmäisen mielekkäänä.
Olen tehnyt elämässäni runsaasti myös päivätöitä, enkä ole tykännyt siitä koskaan. Maanantaista perjantaihin klo 8-16-elämä on minusta valtavan tylsää ja yksitoikkoista, minkä vuoksi aikanaan hakeuduinkin alalle, jossa voi tehdä vuorotyötä. Olen onnellisempi tällä tavoin, ja tienaan vuodessa 15k enemmän kuin päivätöissä, joten taloudellista hyötyäkin tulee reilusti.
Mutta jokainen tavallaan, sillä elämä on valintoja. <3
Opiskelijana oli pakko kun muutakaan ei saanut vasta kuin kolmannen vuoden opiskelijana. Lehdenjakoa ja suoraan sieltä pullakuskikeikalle tms, eli kaksi hommaa yöaikaan samalla kertaa.
Sitten sai ns alakohtaisen oikean paikan ja palkka oli 50% isompi harjoittelijanakkn kuin noissa shaibahommissa yhteensä, vielä ns normiaikaankin duunit.
Nykyään haastatellessani kysyn aina, mitä ei-alakohtaista hommaa tehnyt opiskeluaikoina. Koska omien kokemusteni perusteella nuo hommat ovat omiaan kasvattamaan sitkeyttä vähän ikävämmänkin edessä.
Yhteiseen hiileen me kaikki puhalletaan. Toiset vaan puhaltaa vähän lujempaa jotta ansaitsevat vajaa satatonnia kuussa.
Nykyääään raha liikkuu enemmän netissä ja ihmisten pitäisi päästä osingoillle.