Miten ns. paskaduuneja surkealla palkalla tekevät ihmiset saavat motivaatiota tehdä työtään?

Tein yli 5 vuotta töitä matalapalkka-alalla (kaupan myyjä, täydet tunnit kuitenkin) ja koin, että raha riitti ihan hyvin. Ehkä syynä myös se, että olen aina pitänyt ihan tavallisesta elämästä. Kun säästi, pääsi hyvin myös matkustamaan tai tekemään jotakin muuta mieluisaa. Tietenkään kaikkea ei saanut heti, mutta ei tarvitsekaan.

Olen oikeasti sitä mieltä, että myös suht pienellä palkalla voi elää ihan mukavaa elämää.

Esim seuraavia syitä:

*näkee työnsä jäljen

*kokee olevansa tarpeellinen osa työyhteisöä ja yhteiskuntaa

*(työ)päivässä on järkevät rutiinit

*suora palaute työn kohteelta hyvässä ja pahassa

*täydennyskoulutusta on tarjolla

*työterveyspalveluita on tarjolla

*vuosilomat kertyy, eläkettä kertyy

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Teen nk. paskaduunia kolmivuorossa palkalla, joka ei hyvinäkään kuukausina nouse koskaan yli kahden tonnin. Yleensä käteen jää noin 1500 e. Motivoin itseni sillä, että tilanne on väliaikainen ja valmistuttuani pääsen kiinni virka-ajalla tapahtuvaan työskentelyyn ja parempaan palkkaan.

Sitä en ymmärrä, miten vakkarina samaa hommaa tekevät työkaverini motivoivat itseään tuohon kusetukseen. Kusetukselta se oikeasti tuntuu. Uhraat kohtuuttoman paljon vapaa-aikaasi (illat, yöt, viikonloput, pyhät) aivan naurettavaa korvausta vastaan. Rahasta on tiukkaa vaikka tuntuu että kokoajan saa olla töissä ja elää ihan eri rytmissä kuin muut.

Voisin tehdä tuota työtä vaikka lopun ikääni jos siitä saisi sen verran rahaa, että ei tarvitsisi pikkurahoja laskeskella. Mutta kun käyttörahaa jää pakollisten kulujen jälkeen ehkä pari sataa enemmän kuin mitä kela sanoo ihmisen Suomessa välttämättömästi tarvitsevan, niin ei kiitos.

Mulle jää käteen juuri toi noin 1500€. Jaksan koska se mahdollistaa tämän edes vaatimattoman elintason. Käydä välillä keikoilla, pizzalla, kesällä Tallinnassa yms. Ei tällä juhlita mutta on mulla enemmän taloudellista liikkumavaraa kuin työttömällä. Olen olosuhteiden pakosta sopeuttanut toiveeni vastaamaan tuloja.

Parempi mieli kun tekee töitä verrattuna kotona olemiseen. Rahaa on enemmän ja saan sitä säästöön myös. Elämä tuntuu mielekkäältä. Palkka on pieni ja työ raskas, mutta silti olen onnellinen kun pärjään. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella terveydenhoitajaksi, säästän myös opiskeluja varten.

X

Ihme jossittelua tyypiltä, joka on pitkäaikaistyötön. Pelkäät tarttua elämään ja mahdollisuuksiin.

Työ tuo sosiaalisia kontakteja, sisältöä elämään, arkeen rytmiä. Sosiaaliset kontaktit tuovat todennäköisesti ideoita, tavoitteita ja laajempaa katsontakantaa koko elämään.

En näkisi työttömyyttä missään olosuhteissa tilana johon kannattaa jäädä.

Niin, kai se on täysin yksilöllistä, mikä ketäkin motivoi. Jos alat laskea, paljonko enemmän saat käteen tekemällä täysipäiväistä työtä kuin nostamalla peruspäivärahaa ja toimeentulotukea/vuokratukea, ei siinä kauhesti erotusta käteen jää.

Jotain sentään. Ja siitä pa.katyöstäkim voi tuntea ylpeyttä. Oot kulmakunnan paras ruokamarketin myyjä, siivooja tai jakeluauton kuski. Töissä tapaa ihmisiä, eikä kaikki ihmiset ole pa.koja toisin kuin ihmisvihaiset palstanotkujat joskus väittävät.

Joku sitä paitsi sanoikin jo sen tässä ketjussa, ns. pa.katöissä on sentään se hyvä puoli, ettei niissä pysymisestä ja menestymisestä tarvitse stressata, eikä kotiin tarvitse kantaa töitä.

Vertailu olen akateemisesti koulutettu asiantuntija, jolla alaisia. Olen ollut alallani jo 30 vuotta. Opintolainan sain maksettua nelikymppisenä. Liksaa on 4800 kuussa, käteen tulee kolmisen tonnia. Ihan ok palkka, en valita, mutta väitän, että suhteessa stressaavaan duuniini ja siihen, että päivystän joka neljäs viikko yötä päivää ja työvuoroni ovat todella kiireisiä ja stressaavia (ja työasioita oletetaan hoitavan myös vapaalla ainakin jossakin määrin), tuo ei olekaan enää ihan niin fantsua.

Vertailun vuoksi. Myyjän alkupalkka on reilu 1800 kuussa esim. täällä pk-seudulla, yölisä yli kuusi euroa tunnilta. Jos teet muutaman yövuoron kuussa, saat pari tonnia. Siitä pois verot, keskimäärin 20,4 prosenttoa, ja sulle jää siis käteen noin 1600. Saat mahdollisesti vuokratukea lisäksi, joten käytännössä tulet toimeen jotakuinkin reilun tonnin pienemmillä tuloilla kuin minä.

Mutta koska olet pienituloinen, saat siis asunnon kunnalta ja siihen tarvittaessa vuokratukea. Minä maksan sen sijaan korkeimman kautta vuokraa yksityisillä vuokramarkkinoilla, kaksiosta esimerkiksi täällä stadissa noin 900 e kuussa.

Ero ei siten kulutukseen jäävissä tuloissa enää olekaan ihan huima. Kyllä progressio ja erilaiset tuet hoitaa sen, että ns. hyvätuloisia ei oikeasti kamalasti kannata kadehtia, ottaen huomioon, että työstressin määrä voi olla aika laillakin isompi sillä hyvätuloisella. Ei välttämättä, mutta usein on.

Ei tässä mitään, en todellakaan mollaa progressiota ja on oikein, että pienillä tuloilla sinnitteleviä tuetaan. Moni ei vaan tule tuota koskaan miettineeksi.

Mä tein opiskeluaikana töitä Mäkkärissä ennen kuin aloin tehdä oman alan töitä. Palkka oli pieni, mutta se tuli tarpeeseen, muuten olisin joutunut ottamaan opintolainaa. Ja nuorena vielä jaksoi painaa töitä kovasti.

Se motivoi, että oli mahdollisuudet saada asuntolaina, matkustella ja ei tarvitse tilittää menojaan jatkuvasti jollekin työkkärin tai kelan virkailijalle. Olen koko elämäni ollut pienipalkkainen. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Kyllä työpaikka tuo myös muita etuja kuten virikeseteitä, joilla voin maksaa kuntosalin tai ostaa vuoden leffaliput. On työterveyshuolto, ei tarvitse jonottaa julkisella. Pyörittipä miten päin tahansa, palkalla jää kuitenkin voitolle. Siis kokopäivätyön palkalla.

Mulla on suunnitelmana hakea opiskelemaan uutta alaa ja sitä ennen muuttaa pikimmiten leirintäalueelle asuntovaunuun, jotta ei tarvitse maksaa yli 1000 kuussa asumisesta kaksiossa radan varressa! Tahdon myös pääomatuloja ja olen kiinnostunut taloudesta. Joka kuukausi on saatava vähän lisää sijoituksia. Puoliso täytyy saada ymmärtämään, että en jaksa pienipalkkaista duunia, jos en hyödy siitä taloudellisesti. Kaikkea ei voida kuluttaa! Parasta muuttaa asumaan edullisemmin..

Ajatus kirjoitti:

Viikonloppuna turpa täyteen viinaa ja maanantaina on niin puutunut ettei edes huomaa missä on, illalla mässyroskaa naamariin ja jotain reality puoli porno pas.kaa telkkarista kuten Temptation Island tai somea. Illalla nukahtamislääkkeitä tai jotain vahvempaa. Tällä viikko läpi, kaljalla tai viinillä voi vähän tasoittaa viikonloppua kohti, sitten sama rundi ympäri eli viikonloppu ryyppäämistä pe-su ja taas mennään. Koko ajan täysin pihalla, niin kyllä kestää paskaduunit.

Sun on pakko pilailla. Jos elät nuin niin hälytyskellojen pitäisi soida. Haluatko oikeasti elää tuollaista elämää? Älä hyvä ihminen heitä elämääsi hukkaan ja pistä asioita lekkeriksi.

Sanoisin, että matalapalkkatöissä on eroja työn rasittavuudessa. Työtehot ovat keskimäärin nousseet alalla kuin alalla, mutta kyllä sitä (ainakin osan päivästä) leppoisaa on. Itse en haluaisi kahdeksaa tuntia juosta tukka putkella nykyisen reilun 1500:n eteen.

Tottakai työ on välillä tylsää, itseään toistavaa ja rasittaakin. Teen sitten vapaalla ihan muita juttuja. Mietin koulutusta, mutta närn nykytilanteessa myös hyvää: mulla on vakituinen kokopäivä ja tykkään tehdä työtä suht omin nokkineni. Uskoisin, että ihmisten kohtaaminen (palvelu- ja hoitoala) on sekä energisoivaa että rasittavaa. Luonnekin vaikuttaa.

Olen todennut, että iän myötä on pakko viilata elämäntavat kuntoon, jos töissä meinaa jaksaa. Alkoa en käytä ja pidän huolta siitä, että saan nukuttua. Yksinasuvana tämä ei ole vaikeaa.

Parisuhteeseen pienituloisuus varmaan vaikuttaa itsetunnon kautta. On vaikeaa löytää sellaista kumppania, joka olisi henkisesti samalla taajuudella. Mutta kuka tietää, ehkä pienituloisuudessa oleva stigma vähenee tulevaisuudessa, kun meitä on yhä enemmän kuka mistäkin syystä. Itse en katso toista ihmistä enää tulotason kautta, vaan elämänasenteen.

Jotkut ajattelevat olevansa liian hienoja tehdäkseen ns. Paskaduunia.

Kyllä ap sitten pettyy, kun kaverit muuttaa omistusasuntoihin, vaihtavat auton parempaan, reissaavat ja itse kököttää vuokrayksiössä, eikä elämässä ole parempaa luvassa.

En ole tilivelvollinen kelalle tai työkkärille. Se on aika iso asia sen lisäksi, että palkasta kuitenkin jää käteen enemmän kuin tuista. Työ on myös aika pieni osa elämää vaikka intohimoisesti työhönsä suhtautuva ei sitä käsitäkään, se vain mahdollistaa muun elämän, ei määrittele minua ihmisenä mitenkään.

Mitä täällä vakuuttelet, ap? Ehkä elämääsi tyytyväisenä, itse olet valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Teen nk. paskaduunia kolmivuorossa palkalla, joka ei hyvinäkään kuukausina nouse koskaan yli kahden tonnin. Yleensä käteen jää noin 1500 e. Motivoin itseni sillä, että tilanne on väliaikainen ja valmistuttuani pääsen kiinni virka-ajalla tapahtuvaan työskentelyyn ja parempaan palkkaan.

Sulla tilanne on väliaikainen, mutta jotkut joutuvat tekemään paskahommia vuosikymmeniä....miten he kaivavat motivaation?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ap sitten pettyy, kun kaverit muuttaa omistusasuntoihin, vaihtavat auton parempaan, reissaavat ja itse kököttää vuokrayksiössä, eikä elämässä ole parempaa luvassa.

Ei voi kuin sopeutua kohtaloon. On mullakin tuttuja joilla on ura. Omakotitalo jollakin jopa järvenrannalla, auto (joka maksaa enemmän kun sun asunto) kesämökki, vene, matkustellaan etelään yms. Itsellä ei ole varaa mihinkään nousin eikä elämässä tapahdu mitään. Kun toiset pääsevät työmatkoillakin ulkomaille. Mulla ei ole muuta korttia työmarkkinoilla kuin olen terve ja fyysisesti hyväkuntoinen niin en koe raskastakaan fyysistä työtä vaikeaksi. Työkykyni joka on tietysti myös muutenkin elämänlaatua säilyttämisestä olen koittanut pitää huolta.

Ainoa huono puoli paskaduunareiden töissä on se, että niidenkin pienestä verokertymästä elätetään kirjavaa joukkoa erilaisia luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Se motivoi, että oli mahdollisuudet saada asuntolaina, matkustella ja ei tarvitse tilittää menojaan jatkuvasti jollekin työkkärin tai kelan virkailijalle. Olen koko elämäni ollut pienipalkkainen. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Kyllä työpaikka tuo myös muita etuja kuten virikeseteitä, joilla voin maksaa kuntosalin tai ostaa vuoden leffaliput. On työterveyshuolto, ei tarvitse jonottaa julkisella. Pyörittipä miten päin tahansa, palkalla jää kuitenkin voitolle. Siis kokopäivätyön palkalla.

"Ei ne suuret tulot vaan pienet menot" on sellaisten ihmisten lanseeraama slogan joilla ei ole puutetta mistään eli rahaeliitin.