Opettajat ja miksi ei muutkin: mistä huomaatte, että jostakin ihmisestä on tulossa jotain enemmän?

Minun mielestäni tulevat menestyjät ovat lapsena jo viisaita. He osaavat ajatella asioita monesta näkökulmasta, keksivät ratkaisuja ongelmiin, ovat reiluja kavereita ja yleensä pidettyjä.

Menestystä on monenlaista ja opettajana uskon että jokaisessa on omat vahvuutensa. Parhaani mukaan yritän houkutella niitä esille ja kasvattaa niitä. Toivon että kaikki oppilaani menestyvät tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tarvitsee tehdä enemmän töitä menestyksen avittamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun näemme sen niin teemme kaikkemme pilataksemme nuoren elämän. Hän joutuu kiusatuksi opettajien ja muiden oppilaiden taholta, koska niin me täällä Suomessa toimimme. Tuhoamme.

Kuulostaa ilkeältä heitolta, mutta mutta omat kokemukset valitettavasti tukevat sitä.

Oma lapsi ei sopinut kouluun. Hän ei vaan sopeutunut sinne. Ei kestänyt melua, ei jaksanut muiden lasten riehumista. Hän olisi halunnut oppia asioita, mutta koki että koulu haluaa estää häntä oppimista. Opettaja näki lapsen ongelmana.

Monta kertaa keskustelin opettajan kanssa siitä, että lapsi tarvitsee haasteita, sillä hän turhautuu koulussa. Opettaja ei jostain syystä ollut halukas antamaan haasteellisempia tehtäviä. Sen sijaan hän antoi tehtävät nopeasti tehneelle lapselle aina vaan lisää ja lisää helppoja perustehtäviä.

Se johti siihen, että lapsi lopetti tehtävien tekemisen melkein kokonaan. Teki vain sen mikä oli pakko ja keskittyi piirtelemään kuvia vihkoihin.

Koulusta alkoi tulla omituisia viestejä kotiin ja opettaja pelotteli että lapsi syrjäytyy jos ei ala koulumyönteisyyttä löytymään. Tuli sellainen olo kuin opettajat pitäisivät koko meidän perhettä tyhmänä.

Kouluun meneminen alkoi muuttua hyvin vaikeaksi sillä eihän lapsi halunnut mennä ahdistavaan paikkaan, jossa lapset meluavat niin että korviin sattuu ja opettajat dissaavat päivästä toiseen.

Päädyimme lopulta siirtämään lapsen yksityiskouluun kun hän oli 11-vuotias -ja harmittaa että emme tehneet sitä aikaisemmin.

Uudessa koulussa annettiin mahdollisuus oppia.

Siellä myös huomattiin aika nopeasti että lapsella on autismin kirjon häiriö ja lapsi alkoi saamaan tehostettua tukea oppimiseen. Se ääniyliherkkyys voimakas halu oppimiseen olivatkin autismin oireita.

Tuki tarkoitti mahdollisuutta rauhallisempaan opiskelutilaan ja mahdollisuutta osallistua ylempien luokkien tunneille. Siellä myös tunnistettiin lapsen erikoislahjakkuudet ja tuettiin niitä.

Mm. kielissä hänelle tehtiin oma opetussunnitelma kun huomattiin että lapsi osasi jo valmiiksi ne asiat jotka kuuluivat peruskoulun opetussuunnitelmaan. Hän sai edetä omalla tasollaan omaan tahtiin.

Ei tullut lapsesta syrjäytynyttä, vaikka opettaja aikanaan sellaista ennusti. Luulen että olisi saattanut tulla jos emme olisi vaihtaneet koulua. Aika karu kuva jäi peruskoulusta tällä kokemuksella.

Vaikea sanoa. Olin lukiossa, jossa oli erilaisia lahjakkuuksia. Yksi tyttö oli erottuva ja oli lukiossa sellainen tähti. Oli lahjakas ja kunnianhimoinen. Hän pääsi opiskelemaan näyttelijäksi, mutta ei sen jälkeen kukaan ole hänestä juuri kuullut, on jäänyt rivinäyttelijäksi jonnekin. Hänestä siis kyllä ajatteli, että hänestä tulee tunnettu näyttelijä.

Opettajiakin on laidasta laitaan, iso joukko ihmisiä. Ei kaikki opettajat ole ruudinkeksijöitä, jotka tunnistaisivat lahjakkaan tai potentiaalisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

Esimerkkihän kertoo vain tietynlaisista nopeista hoksottimista, ratkaisukyvystä, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa. Saadun tiedon käsittelytaidossa tai luovuudessa voi "loistaa" ihan muullakin lailla, vaikka töppäilisikin tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.

Ap käytti esimerkkinä taiteilijaa ja kirjailijaa, ei heillä tyypillisesti ole tai tarvita erityistä sosiaalista lahjakkuutta, jota moni ketjussa korostaa. Usein voi olla jopa päinvastoin. Moni huipputaiteilija on ollut jopa jossain määrin autistinen.

Muita vastauksia lukematta, niin vastaisin, että luontaisesta sinnikkyydestä. Opettelee ja opettelee, haluaa pärjätä ja tekee töitä sen eteen. Kaikki ei välttämättä tule kun kultalautaselta, mutta sellainen sinnikäs luonne tekee yhä uudelleen, vaikka tippuukin monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

Esimerkkihän kertoo vain tietynlaisista nopeista hoksottimista, ratkaisukyvystä, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa. Saadun tiedon käsittelytaidossa tai luovuudessa voi "loistaa" ihan muullakin lailla, vaikka töppäilisikin tuollaisessa tilanteessa.

Niin juuri. Nepä ei ne hoksottimet kehity samaan tahtiin kaikilla. Olin lapsena haaveileva, en läsnä oleva, monen tyhmänä pitämä. Kehitysharppaus tapahtui vasta reilusti murrosiän jälkeen.

Jossakin tutkimuksessa huomattiin, että murrosikäisillä on usein ympäristönsä hahmottamisen kanssa ongelmia. Pyydät tuomaan jonkin esineen, joka on ihan vieressä. Nuori ei näe eikö löydä. Liittyi jotenkin aivojen keskittymiseen hormonimyrskyihin tms. ei jää kapasiteettia toissijaiseen prosessointiin. Konkretiaihminen tulkitsisi tyhmyydeksi, huonoiksi hoksottimisiksi. Muutenkin tyhmemmät ihmiset tulkitsevat muiden älyä tai sen puutetta konkretian kautta, järkevyyden kautta.

up

Vastaukseni varmaan ärsyttää monia, mutta sanon ettei huomaa välttämättä yhtään mistään. Itse olen musiikinopettaja. Lapsena olin ylivilkas, en jaksanut harjoitella tarpeeksi, orkesteriharjoituksissakin saatoin pistää täysin läskiksi kaiken. No, kuitenkin myöhemmin siban ovet aukenivat kun löysin murrosikäisenä sen palon musiikkiin ja aloin harjoitella. 

Opetan itse lapsia sillä periaatteella että kaikki ovat samalla viivalla. Ja vaikka edellinen tunti olisi mennyt läskiksi, niin aina saa uuden mahdollisuuden. Koskaan ei tiedä kenellä on piileviä kykyjä, kuka saa jostain motivaatiopuuskan. Siitä ei ole kenellekään hyötyä että kehuu että voi voi kun sinä olet niiiin lahjakas, monesti se vaan passivoi lasta. Ennemmin kannattaa olla kiinnostunut, kysellä, haastaa, motivoida, kannustaa ja antaa myös tarpeeksi puuhailla omiaan, rauhassa. Myös osa hyvin lahjakkaista saattaa lannistua jos koko ajan antaa tehtäviä mitkä kyllä puskevat eteenpäin, mutta oppilaalla itsellään saattaa olla olo ettei hän osaa mitään. 

Ja joo, itse kuulun neurokirjoon ja ymmärrän hyvin myös muita neurokirjon lapsia. Neurokirjo ei itsessään vaikuta millään tavoin lahjakkuuteen, mutta monilla on ongelmia sekä itsetunnon että ihmissuhteiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.

Vai sujahtiko sittenkään?

Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.

Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.

Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vastaukseni varmaan ärsyttää monia, mutta sanon ettei huomaa välttämättä yhtään mistään. Itse olen musiikinopettaja. Lapsena olin ylivilkas, en jaksanut harjoitella tarpeeksi, orkesteriharjoituksissakin saatoin pistää täysin läskiksi kaiken. No, kuitenkin myöhemmin siban ovet aukenivat kun löysin murrosikäisenä sen palon musiikkiin ja aloin harjoitella. 

Opetan itse lapsia sillä periaatteella että kaikki ovat samalla viivalla. Ja vaikka edellinen tunti olisi mennyt läskiksi, niin aina saa uuden mahdollisuuden. Koskaan ei tiedä kenellä on piileviä kykyjä, kuka saa jostain motivaatiopuuskan. Siitä ei ole kenellekään hyötyä että kehuu että voi voi kun sinä olet niiiin lahjakas, monesti se vaan passivoi lasta. Ennemmin kannattaa olla kiinnostunut, kysellä, haastaa, motivoida, kannustaa ja antaa myös tarpeeksi puuhailla omiaan, rauhassa. Myös osa hyvin lahjakkaista saattaa lannistua jos koko ajan antaa tehtäviä mitkä kyllä puskevat eteenpäin, mutta oppilaalla itsellään saattaa olla olo ettei hän osaa mitään. 

Ja joo, itse kuulun neurokirjoon ja ymmärrän hyvin myös muita neurokirjon lapsia. Neurokirjo ei itsessään vaikuta millään tavoin lahjakkuuteen, mutta monilla on ongelmia sekä itsetunnon että ihmissuhteiden kanssa. 

Mitä opiskelit siballa?

Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.

Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.

Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.

Älykkyys ei takaa menestymistä.

Ehkä se menestymisen salaisuus on enemmän luovuus, kyky ajatella uudella tavalla. Tämä ei välttämättä näy vielä lapsella koulumenestyksenä, mutta kyllä sen huomaa.

Menestykseen tarvotaan myös voimaa ja itseluottamusta.

Esim minä menestyin vadya myöhemmin ja pystyn työdsä luomaan aina uutta. Poikani on älykäs, muttei koulussa loista. Ei vielä ole tullut heräämistä, mutta uskon, että tulee. Hän ei vielä luota, että voi tehdä mitä ikinä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa. Olin lukiossa, jossa oli erilaisia lahjakkuuksia. Yksi tyttö oli erottuva ja oli lukiossa sellainen tähti. Oli lahjakas ja kunnianhimoinen. Hän pääsi opiskelemaan näyttelijäksi, mutta ei sen jälkeen kukaan ole hänestä juuri kuullut, on jäänyt rivinäyttelijäksi jonnekin. Hänestä siis kyllä ajatteli, että hänestä tulee tunnettu näyttelijä.

Te, jotka alapeukutitte, kertokaahan miksi:)

Tutkimusten mukaan ne oppilaat, joita opettajat pitävät lahjakkaina, saavat parempaa opetusta ja enemmän huomiota kuin muut. Heitä siis ns. syrjitään positiivisesti. Tällaiset lapset myös menestyvät paremmin riippumatta siitä, ovatko lahjakkaita oikeasti muualla kuin opettajan kuvitelmissa,

Tältä pohjalta tämä opettaja vastaa, että pyrin olemaan tekemättä mitään oletuksia oppilaideni lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta, ja panostan siihen, että jokainen saa oppimistyyliinsä, persoonallisuuteensa ja kehitystasoonsa sopivaa opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.

Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.

Älykkyys ei takaa menestymistä.

Ehkä se menestymisen salaisuus on enemmän luovuus, kyky ajatella uudella tavalla. Tämä ei välttämättä näy vielä lapsella koulumenestyksenä, mutta kyllä sen huomaa.

Menestykseen tarvotaan myös voimaa ja itseluottamusta.

Esim minä menestyin vadya myöhemmin ja pystyn työdsä luomaan aina uutta. Poikani on älykäs, muttei koulussa loista. Ei vielä ole tullut heräämistä, mutta uskon, että tulee. Hän ei vielä luota, että voi tehdä mitä ikinä haluaa.

Ei millään pahalla, mutta jos uskottelet itsellesi ja pojallesi, että tämä voi tehdä mitä ikinä haluaa, pettymyksiä saattaa olla edessä. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka todella voisi tehdä ihan mitä ikinä haluaa. Rajat ne ovat meillä kaikilla, oli millainen lahjakkuus tahansa. Enemmän kannattaa selvittää, mitkä asiat kiinnostavat, ja suuntautua sitten niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.

Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.

Älykkyys ei takaa menestymistä.

Ehkä se menestymisen salaisuus on enemmän luovuus, kyky ajatella uudella tavalla. Tämä ei välttämättä näy vielä lapsella koulumenestyksenä, mutta kyllä sen huomaa.

Menestykseen tarvotaan myös voimaa ja itseluottamusta.

Esim minä menestyin vadya myöhemmin ja pystyn työdsä luomaan aina uutta. Poikani on älykäs, muttei koulussa loista. Ei vielä ole tullut heräämistä, mutta uskon, että tulee. Hän ei vielä luota, että voi tehdä mitä ikinä haluaa.

Ei tietenkään älykkyys takaa menestymistä. Kouluaineissa menestyminen ei vielä ole varsinaista älykkyyttä, vaikka usein ne kulkevatkin käsi kädessä. Sekään ei takaa menestymistä. Mutta jos me katsomme sitä kuuluisaa isoa kuvaa, niin on huomattavasti todennäköisempää fiksun menestyä tässä elämässä, kuin sen höntin.

Ja kukaan ei koskaan sano olevansa höntti, tai että lapseni on höntti. Koska tabu.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ne oppilaat, joita opettajat pitävät lahjakkaina, saavat parempaa opetusta ja enemmän huomiota kuin muut. Heitä siis ns. syrjitään positiivisesti. Tällaiset lapset myös menestyvät paremmin riippumatta siitä, ovatko lahjakkaita oikeasti muualla kuin opettajan kuvitelmissa,

Tältä pohjalta tämä opettaja vastaa, että pyrin olemaan tekemättä mitään oletuksia oppilaideni lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta, ja panostan siihen, että jokainen saa oppimistyyliinsä, persoonallisuuteensa ja kehitystasoonsa sopivaa opetusta.

No huh, mitä superihmisiä nämä nykyajan opettajat ovat. Jos luokassa on 25 lasta, miten pystyt huolehtimaan, että annat joka päivä jokaiselle hänen oppimistyyyliinsä, persoonallisuuteensa ja kehitystasoonsa sopivaa opetusta. Kuulostaa aika utopistiselta, jos se todella toteutuu.