Opettajat ja miksi ei muutkin: mistä huomaatte, että jostakin ihmisestä on tulossa jotain enemmän?

Sosiaaliset kyvyt ehkä jopa niitä hoksottomia vähän tärkeämmät - maailma rakentuu verkostoille koko ajan enemmän. Mitä paremmin niissä verkostoissa pärjää, sitä parempia mahdollisuuksia tarjoutuu. Näin on myös taidealalla. Sisäiseen maailmaansa käpertyneet terapiataiteilijat ei yleisesti ottaen ns. lyö läpi, vaikka taiteilijamyytti muuta väittää. Kirjailijat on poikkeus tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.

Vai sujahtiko sittenkään?

Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.

Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.

Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.

Peesi tälle. Opettajat ovat yleensä olleet koulussa itse niitä keskinkertaisen hyviä, sosiaalisia ja viihtyviä oppilaita. He tunnistavat kaltaisensa, mutta eivät välttämättä tunnista erityislahjakkuutta. Heille lahjakkuus on tosiaan sitä että uskaltaa hakea vaksilta avaimen.

Toisaalta enpä minäkään tunnista esimerkiksi urheilullista lahjakkuutta, koska en itse ole sellainen.

Miksi pitäisi olla itse vaikka urheilullinen tunnistaakseen toisen liikunnallisen lahjakkuuden?

Nimenomaan itsetunnoltaan terve ope kykenee erottamaan lapsen vahvuuksia ja rohkaisemaan lasta. Ei hänen tarvitse lasta kadehtia tai mitätöidä. Ennen muinoin näitä vallankäyttäjä/leimaajaopettajia saattoi olla, mutta sanoisin, että nykyopettajat ovat hyvinkin tietoisia lasten erilaisuuden arvosta. Yhteistyötaitojen opettaminen on kuitenkin keskiössä alakoulussa.

Se on samantekevää, onko opettajalla huono vai hyvä itsetunto, jos hän ei ymmärrä riittävästi lahjakkuuden eri lajeista.

Jos opettaja ei ole esimerkiksi pätkääkään musikaalinen, ei hän pysty erottamaan tavallisen näppärää ja ahkeraa soittajaa poikkeuksellisesta musiikillisesta lahjakkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.

Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.

”Faktasi” on väärä. Puolet ihmisistä ei ole älykkyydeltään alle mediaanin. Suurin osa ihmisistä on älykkyydeltään hyvin lähellä mediaania.

Ei ihmisen ÄO ole mikään kiveen hakattu lukema. Jos sulla on tänään huono päivä, saatat saada älykkyystestistä 98 pojoa. Seuraavana päivänä kun olet paremmassa vireystilassa ja ehkä vähän tutustunut kysymystyyppeihin, saatkin 102. Et kuitenkaan nouse älykkyydeltäsi yli mediaanin, vaan olet edelleen siellä turvallisella keskitasolla.

Olet oikeassa ja väärässä. On totta, että suurin osa keskijakaumalla on keskikohdan molemmin puolin. Tästä huolimatta puolet on sen alapuolella ja puolet yläpuolella. Eli puolet on alle mediaanin, aivan kuten jo aikaisemmassa viestissäni totesin. Superfiksuja ja äärimmäisen tyhmiä on molempia vain pieni vähemmistö. Tämä ei silti muuta sitä mitä jo kerroin.

Eli sinä voit siis omasta mielestäsi olla tänään mediaania älykkäämpi ja huomenna mediaania tyhmempi?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset kyvyt ehkä jopa niitä hoksottomia vähän tärkeämmät - maailma rakentuu verkostoille koko ajan enemmän. Mitä paremmin niissä verkostoissa pärjää, sitä parempia mahdollisuuksia tarjoutuu. Näin on myös taidealalla. Sisäiseen maailmaansa käpertyneet terapiataiteilijat ei yleisesti ottaen ns. lyö läpi, vaikka taiteilijamyytti muuta väittää. Kirjailijat on poikkeus tästä.

Hyvähän niitä sosiaalisia taitoja on olla olemassa, mutta varmaankin noin 20 prosentilla ihmisistä on hyvät sosiaaliset taidot, kun taas poikkeuksellisia erityislahjakkuuksia on ehkä prosentti väestöstä, ehkä vain promille. Kun on riittävän lahjakas jossakin, pärjää ilmankin sosiaalisia taitoja - voi vaikka palkata jonkun hoitamaan asioita puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.

Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.

”Faktasi” on väärä. Puolet ihmisistä ei ole älykkyydeltään alle mediaanin. Suurin osa ihmisistä on älykkyydeltään hyvin lähellä mediaania.

Ei ihmisen ÄO ole mikään kiveen hakattu lukema. Jos sulla on tänään huono päivä, saatat saada älykkyystestistä 98 pojoa. Seuraavana päivänä kun olet paremmassa vireystilassa ja ehkä vähän tutustunut kysymystyyppeihin, saatkin 102. Et kuitenkaan nouse älykkyydeltäsi yli mediaanin, vaan olet edelleen siellä turvallisella keskitasolla.

Olet oikeassa ja väärässä. On totta, että suurin osa keskijakaumalla on keskikohdan molemmin puolin. Tästä huolimatta puolet on sen alapuolella ja puolet yläpuolella. Eli puolet on alle mediaanin, aivan kuten jo aikaisemmassa viestissäni totesin. Superfiksuja ja äärimmäisen tyhmiä on molempia vain pieni vähemmistö. Tämä ei silti muuta sitä mitä jo kerroin.

Eli sinä voit siis omasta mielestäsi olla tänään mediaania älykkäämpi ja huomenna mediaania tyhmempi?

Ei. Jos testin tulos vaihtelee merkittävästi päivittäin, ei testi ole validi. Mutta mikä tärkeintä: me emme puhu nyt testistä. Älykkyys on mitä on, testi on asia erikseen. Mikä tahansa ihmisen kyky voidaan asettaa keskijakaumalle. Puolet ovat yli ja puolet alle. Suurin osa jotain keskipaikkeilla, sijoittuen silti mediaanin jommalle kummalle puolelle. Taitoja ja kykyjä voidaan testata hyvin, huonosti tai jotain siltä väliltä. Kaikkea ei edes osata ja kyetä testaamaan ollenkaan. Silti kyky on, riippumatta voidaanko sitä testata tai kuinka hyvin sitä voidaan testata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.

Vai sujahtiko sittenkään?

Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.

Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.

Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.

Sun kommentti tähän opettajan alleviivaamaan esimerkkiin on klassinen "ei-niin-fiksun" henkilön vastaus. Et tajua, koska et voi tajuta. Mutta koska kyseinen opettaja kertoi esimerkin ja mainitsi sen olevan esimerkki, ei esimerkin yksityiskohtiin pidä puuttua. Pitää ymmärtää kokonaisuus esimerkin kautta. 

Tässä ei ole kyse siitä uskaltaako joku puhua tuntemattomille, tai mitä jos lapsella olikin kurkku kipeänä eikä ääntä lähtenyt. Tai mitä jos lapsi sattumoisin oli masentunut. Joo olisihan tässä tarinassa voinut vaikka meteoriitti osua keskelle koulua ja koulu palaa. Mutta juuri tällaisiin takertuminen tarkoittaa sitä, että tarinan lukija ei osaa asettaa esimerkkiä esimerkin asemaan, vaan ottaa sen kirjaimellisesti.

Mutta jos mä vuorostani kertoisin sinulle teorian tasolla miten nuorenkin lapsen älykkyys voidaan empiirisesti havannoida ja tehdä siitä hypoteesi tulevaisuuden menestymisen korrelaatioon, niin sulla todennäköisesti lentää juttu yli korkealta ja kovaa. Tämän takia tuollainen esimerkki on tällaisissa keskusteluissa huomattavasti parempi vaihtoehto.

Kokeillaan nyt silti tiivistäen: fiksu lapsi taitaa deduktiivisen- ja induktiivisen päättelyn. Hän osaa johtaa premisseistä omia johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaisesti. Hän kykenee ajattelemaan myös todennäköisyyspäättelyn perusteella ilman, että jokainen asia on hänelle yksityiskohtaisesti selvää. Hän osaa priorisoida asioita kontekstista riippuen ja tunnistaa sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Hänen ajattelussaan yhdistyy loogisuusuus ja asioiden spatiaalinen hahmattomaninen. Lapsi osaa soveltaa teoriaa käytäntöön ja luoda käytännöistä teoriaa; yhdenmukaisuuksia. Hän kykenee saamiensa yksityiskohtien avulla muodostamaan mielessään kokonaisuuksia ja kokonaisuuksista hän osaa kiinnittää huomiota relevantteihin yksityiskohtiin. 

Kun tällainen lapsi laitetaan mihin tahansa tilanteeseen X sellaisen lapsen kanssa, jolla näitä ominaisuuksia ei ole, tai ne ovat selvästi heikommat, selviytyy tämä lapsi lähtökohtaisesti niistä älykkyytensä ansiosta paremmin. Aina on muuttujia, joten turha ottaa konkreettista esimerkkiä. Tarttuisit muuten taas epäolennaisuuksiin. Ja lähtökohtaisesti paremmin tarkoittaa sitä, että ei tietenkään aina ja joka kerran (niistä muuttujista taas riippuen). Mutta kun puhumme ennustamisesta, mitä alkuperäinen kysymyskin koski, puhumme nimenomaan juuri tästä. Kukaanhan ei faktuaalisesti voi tietää tulevaa, sillä se on mahdotonta. Mutta on huomattavan paljon todennäköisempää, että tällainen fiksu lapsi tulee menestymään elämässään sitä ei-niin-fiksua paremmin, tekivätpä he elämässään mitä tahansa.

Kirjoitit pitkästi, käytit hienoja sanoja ja takerruit yksityiskohtaan.

Toistan siksi itseäni ja väitän edelleen, että yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.

Vai sujahtiko sittenkään?

Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.

Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.

Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.

Sun kommentti tähän opettajan alleviivaamaan esimerkkiin on klassinen "ei-niin-fiksun" henkilön vastaus. Et tajua, koska et voi tajuta. Mutta koska kyseinen opettaja kertoi esimerkin ja mainitsi sen olevan esimerkki, ei esimerkin yksityiskohtiin pidä puuttua. Pitää ymmärtää kokonaisuus esimerkin kautta. 

Tässä ei ole kyse siitä uskaltaako joku puhua tuntemattomille, tai mitä jos lapsella olikin kurkku kipeänä eikä ääntä lähtenyt. Tai mitä jos lapsi sattumoisin oli masentunut. Joo olisihan tässä tarinassa voinut vaikka meteoriitti osua keskelle koulua ja koulu palaa. Mutta juuri tällaisiin takertuminen tarkoittaa sitä, että tarinan lukija ei osaa asettaa esimerkkiä esimerkin asemaan, vaan ottaa sen kirjaimellisesti.

Mutta jos mä vuorostani kertoisin sinulle teorian tasolla miten nuorenkin lapsen älykkyys voidaan empiirisesti havannoida ja tehdä siitä hypoteesi tulevaisuuden menestymisen korrelaatioon, niin sulla todennäköisesti lentää juttu yli korkealta ja kovaa. Tämän takia tuollainen esimerkki on tällaisissa keskusteluissa huomattavasti parempi vaihtoehto.

Kokeillaan nyt silti tiivistäen: fiksu lapsi taitaa deduktiivisen- ja induktiivisen päättelyn. Hän osaa johtaa premisseistä omia johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaisesti. Hän kykenee ajattelemaan myös todennäköisyyspäättelyn perusteella ilman, että jokainen asia on hänelle yksityiskohtaisesti selvää. Hän osaa priorisoida asioita kontekstista riippuen ja tunnistaa sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Hänen ajattelussaan yhdistyy loogisuusuus ja asioiden spatiaalinen hahmattomaninen. Lapsi osaa soveltaa teoriaa käytäntöön ja luoda käytännöistä teoriaa; yhdenmukaisuuksia. Hän kykenee saamiensa yksityiskohtien avulla muodostamaan mielessään kokonaisuuksia ja kokonaisuuksista hän osaa kiinnittää huomiota relevantteihin yksityiskohtiin. 

Kun tällainen lapsi laitetaan mihin tahansa tilanteeseen X sellaisen lapsen kanssa, jolla näitä ominaisuuksia ei ole, tai ne ovat selvästi heikommat, selviytyy tämä lapsi lähtökohtaisesti niistä älykkyytensä ansiosta paremmin. Aina on muuttujia, joten turha ottaa konkreettista esimerkkiä. Tarttuisit muuten taas epäolennaisuuksiin. Ja lähtökohtaisesti paremmin tarkoittaa sitä, että ei tietenkään aina ja joka kerran (niistä muuttujista taas riippuen). Mutta kun puhumme ennustamisesta, mitä alkuperäinen kysymyskin koski, puhumme nimenomaan juuri tästä. Kukaanhan ei faktuaalisesti voi tietää tulevaa, sillä se on mahdotonta. Mutta on huomattavan paljon todennäköisempää, että tällainen fiksu lapsi tulee menestymään elämässään sitä ei-niin-fiksua paremmin, tekivätpä he elämässään mitä tahansa.

Kirjoitit pitkästi, käytit hienoja sanoja ja takerruit yksityiskohtaan.

Toistan siksi itseäni ja väitän edelleen, että yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita.

Minusta tuo väite kertoo sinun omasta rajallisesta kyvystä ajatella aihetta, jota et ymmärrä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

No, sinä juuri todennat mitä kirjoittaja tarkoitti. Olen samaa mieltä opettajan kanssa. Fiksu lapsi näkee myös isomman kokonaisuuden, eikä jää jankuttamaan että open vika open vika open vika. Jossain just oli joku tutkija joka sanoi, että on melkein tabu tuoda esiin se tosiasia, että älykkyydellä pärjää elämässä huomattavasti paremmin kuin vähemmällä älyllä. Vaikka olis kuinka eppää. Eikä siinä opiskelut ihmeitä tee, eikä opettajat.  Geneettinen epäreiluus, noin lähtökohtaisesti. 

Yleisesti ottaen onnelliset, tasapainoiset ja motivoituneet lapset menestyvät kivasti elämässä.

Katson menestykseksi ennen kaikkea, että nauttivat elämästään ja saavat luotua arjen vaikeuksista huolimatta positiivisen fiiliksen kotiinsa.

Onni on menestyksen paras mittari.

Harva opettaja on nähnyt peruskoulussa olevasta oppilaasta tulleen joku kuuluisuus.

Ne kuuluisuudet on yleensä luokkaa vankilakundit ja muut hylkiöt joita media on pullollaan.

Ei opettajat tule koskaan tietämään pääsikö hikipinko Pekka lääkikseen.

Nuo ovat kuitenkin juuri niitä oikeita lahjakkuuksia. Huipputaiteilijalahjakkuus menee taideteolliseen korkeakouluun, ei ala sotkemaan öljyväreillä jossain vuokrahuoneessa ja odottamaan että tulee kuuluisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”

Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.

Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.

??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.

Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.

Vai sujahtiko sittenkään?

Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.

Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.

Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.

Sun kommentti tähän opettajan alleviivaamaan esimerkkiin on klassinen "ei-niin-fiksun" henkilön vastaus. Et tajua, koska et voi tajuta. Mutta koska kyseinen opettaja kertoi esimerkin ja mainitsi sen olevan esimerkki, ei esimerkin yksityiskohtiin pidä puuttua. Pitää ymmärtää kokonaisuus esimerkin kautta. 

Tässä ei ole kyse siitä uskaltaako joku puhua tuntemattomille, tai mitä jos lapsella olikin kurkku kipeänä eikä ääntä lähtenyt. Tai mitä jos lapsi sattumoisin oli masentunut. Joo olisihan tässä tarinassa voinut vaikka meteoriitti osua keskelle koulua ja koulu palaa. Mutta juuri tällaisiin takertuminen tarkoittaa sitä, että tarinan lukija ei osaa asettaa esimerkkiä esimerkin asemaan, vaan ottaa sen kirjaimellisesti.

Mutta jos mä vuorostani kertoisin sinulle teorian tasolla miten nuorenkin lapsen älykkyys voidaan empiirisesti havannoida ja tehdä siitä hypoteesi tulevaisuuden menestymisen korrelaatioon, niin sulla todennäköisesti lentää juttu yli korkealta ja kovaa. Tämän takia tuollainen esimerkki on tällaisissa keskusteluissa huomattavasti parempi vaihtoehto.

Kokeillaan nyt silti tiivistäen: fiksu lapsi taitaa deduktiivisen- ja induktiivisen päättelyn. Hän osaa johtaa premisseistä omia johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaisesti. Hän kykenee ajattelemaan myös todennäköisyyspäättelyn perusteella ilman, että jokainen asia on hänelle yksityiskohtaisesti selvää. Hän osaa priorisoida asioita kontekstista riippuen ja tunnistaa sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Hänen ajattelussaan yhdistyy loogisuusuus ja asioiden spatiaalinen hahmattomaninen. Lapsi osaa soveltaa teoriaa käytäntöön ja luoda käytännöistä teoriaa; yhdenmukaisuuksia. Hän kykenee saamiensa yksityiskohtien avulla muodostamaan mielessään kokonaisuuksia ja kokonaisuuksista hän osaa kiinnittää huomiota relevantteihin yksityiskohtiin. 

Kun tällainen lapsi laitetaan mihin tahansa tilanteeseen X sellaisen lapsen kanssa, jolla näitä ominaisuuksia ei ole, tai ne ovat selvästi heikommat, selviytyy tämä lapsi lähtökohtaisesti niistä älykkyytensä ansiosta paremmin. Aina on muuttujia, joten turha ottaa konkreettista esimerkkiä. Tarttuisit muuten taas epäolennaisuuksiin. Ja lähtökohtaisesti paremmin tarkoittaa sitä, että ei tietenkään aina ja joka kerran (niistä muuttujista taas riippuen). Mutta kun puhumme ennustamisesta, mitä alkuperäinen kysymyskin koski, puhumme nimenomaan juuri tästä. Kukaanhan ei faktuaalisesti voi tietää tulevaa, sillä se on mahdotonta. Mutta on huomattavan paljon todennäköisempää, että tällainen fiksu lapsi tulee menestymään elämässään sitä ei-niin-fiksua paremmin, tekivätpä he elämässään mitä tahansa.

Kirjoitit pitkästi, käytit hienoja sanoja ja takerruit yksityiskohtaan.

Toistan siksi itseäni ja väitän edelleen, että yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita.

Minusta tuo väite kertoo sinun omasta rajallisesta kyvystä ajatella aihetta, jota et ymmärrä.

Eri

Minusta taas tuo pitkä vuodatus oli malliesimerkki siitä, kuinka on opeteltu hienoja sanoja muttei täysin ymmärretty niiden merkityksiä, ja oikeinkirjoituskin on vähän sinne päin.

-myös eri.

Joistakin ei huomaa yhtään mistään! Sitten myöhemmin lukee esim. lehdestä että pyörittää menestynyttä firmaa. Jotkut ovat erityisen älykkäitä ja määrätietoisia opiskeluissaan ja usein pärjäävät, eivät aina. Elämässä tulee yllätyksiä hyvässä ja pahassa, mitkä vaikuttavat menestykseen.

Eli aloittajan kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Ei aavistustakaan mistä sen tietää. Jostain syystä silti bongaan aina ne, jotka tulee menestymään, ja en ole siis opettaja vaan ihan omasta koulu-, opiskelukaveri ym. piireistä puhun. Sellaisten tyyppien seuraan oon aina hakeutunu mielellään, vaikka menestys ei oo ollut mielestäni millään tavalla ennakoitavissa, ja itse en ole kovin kunnianhimoinen vaan elän aika vaatimatonta elämää.

Kavereissani on siis kansainvälisesti menestyneitä kirjailijoita, taiteilijoita, muusiikintekijöitä, jopa yksi pelimiljonääri. Ehkä se on se älykkyys, jonka huomaa kyllä kun muutaman sanan vaihtaa.

Ei välttämättä mistään, ainakaan lahjakkuudesta. Korkeintaan sinnikkyydestä ja omasta ajattelusta, uskaltaa erottua joukosta eikä lannistu virheistä. Jos kyseessä joku tietty taito, jaksaa harjoitella ahkerasti. Tärkeämpää kuin luonnonlahjat.

Itse kuulun lahjakkaiden, mutta laiskojen kastiin. Opettajat odottivat minusta suuria. :D

Kyllä lahjakkuuden huomaa, mutta aina niistä erityisen lahjakkaista oppilaista ei tule mitään ihmeellistä. Opettajana se tuntuu tietysti surulliselta varsinkin, jos lahjakas oppilas syrjäytyy täydellisesti aikuisena. Aina siihen ei ole mitään helposti ymmärrettävää syytä, kuten päihdeongelma.