Lue keskustelun säännöt.
Opettajat ja miksi ei muutkin: mistä huomaatte, että jostakin ihmisestä on tulossa jotain enemmän?
17.05.2020 |
Mitkä on niitä ihmisen piirteitä, joista näkee, että ihmisestä on kasvamassa suuri menestyjä, taiteilija, kirjailija jne?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan ne oppilaat, joita opettajat pitävät lahjakkaina, saavat parempaa opetusta ja enemmän huomiota kuin muut. Heitä siis ns. syrjitään positiivisesti. Tällaiset lapset myös menestyvät paremmin riippumatta siitä, ovatko lahjakkaita oikeasti muualla kuin opettajan kuvitelmissa,
Tältä pohjalta tämä opettaja vastaa, että pyrin olemaan tekemättä mitään oletuksia oppilaideni lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta, ja panostan siihen, että jokainen saa oppimistyyliinsä, persoonallisuuteensa ja kehitystasoonsa sopivaa opetusta.
No huh, mitä superihmisiä nämä nykyajan opettajat ovat. Jos luokassa on 25 lasta, miten pystyt huolehtimaan, että annat joka päivä jokaiselle hänen oppimistyyyliinsä, persoonallisuuteensa ja kehitystasoonsa sopivaa opetusta. Kuulostaa aika utopistiselta, jos se todella toteutuu.
Sanoinkin että pyrin. Realiteetit on mutta asenne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteesta, on valmis kohtaamaan asiat suoraselkäisesti, Intohimo elämään, oppimiseen, tekemiseen ja empatian taju, selkeästi vanhemmat ovat aina kasvatuksellaan vaikuttaneet tällaisen lapsen asenteeseen. Perheistä joissa on selkeästi jonkin asteinen päihderiippuvuus ja negatiivinen suhtautuminen elämään, löytyy näitä häiriköitä ja tulevia ongelmatapauksia. Usein ongelma vanhemmat yrittävät kompensoida saavuttamattomia asioita lapsiensa kautta, näistä lapsista hyvin harvoin kasvaa mitään aitoja ihmisiä. Lapset jotka tajuavat nuorena irtautua tästä vanhempien saitaasta kuviosta ja luoda oman itsenäisen elämänsä ilman ongelma vanhempien ehtoja, yleensä kasvavat vahvemmiksi ja saavuttavat tavoitteensa. Ikävä kyllä he joutuvat tekemään paljon työtä sen eteen ja irtautumaan perheestään.
Aikanaan sijaistin yhtä soitonopettajaa, joka antoi oppilaistaan yksityiskohtaiset kirjalliset kuvaukset etukäteen. Yhdestä pojasta sanoi, että todella vaikea oppilas, luulee itsestään liikoja, ei ota ohjeita vastaan jne.
Poika olikin tosiaan aika hukassa, lannistettu ja itseluottamus murskana, kun hänet tapasin. Ongelmat johtuivat nähdäkseni siitä, että poika harjoitteli todella paljon, mutta sen sijaan että opettaja olisi kehunut pojan kovaa työtä, hän keskittyi antamaan palautetta ongelmista.
Muutama tunti meni, että keskityin nostamaan pojan itseluottamusta ja luottamusta aikuisiin. Hänestä tuli nopeimmin etenevä, myönteisin ja ahkerin oppilaani. Kun sijaisuuteni loppui, hän itki. Itsekin vielä vuosien jälkeen mietin, kuinka pojan soittoura on mahtanut jatkua.
Toivon siis todella, että opettajat ei tekis näitä oletuksia oppilaidensa mahdollisuuksista menestyä. Niistä ei seuraa mitään hyvää, ei oikeestaan edes niille, jotka sen opettajan ”armon” saavat. Itse kuuluin heihin, ja alisuorittaminen oli pitkään ongelmani kun elin vaan sillä lahjakkaan mandaatilla, joka piti säilyttää muuttumattomana ja jonka kanssa ei toimi esim. käsite ahkera.
Taiteilijasta tai kirjailijasta ei mitenkään. Taiteilijalta vaaditaan harjoittelua, mikä ei näy koulutyössä mitenkään, Kirjailijalta vaaditaan elämänkoulua, ei koulupakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”
Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.
Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.
Tyhjin käsin palaava voi olla myös masentunut. Jo lapsi voi olla lannistunut, oppinut avuttomaksi. Masennus salpaa kognitiokykyä, eli äly ei leikkaa samalla tavalla.
On sääli, jos ei nähdä kotitaustaa, koska sieltä voi löytyä monta avainta lapsen käytökseen. Turvallisen keskiluokkaisen kodin vesa vapautuu täyteen potentiaaliinsa jo lapsena. Moni ehkä aikuisena, osa ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”
Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.
Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.
??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.
Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.
Vai sujahtiko sittenkään?
Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.
Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.
Peesi tälle. Opettajat ovat yleensä olleet koulussa itse niitä keskinkertaisen hyviä, sosiaalisia ja viihtyviä oppilaita. He tunnistavat kaltaisensa, mutta eivät välttämättä tunnista erityislahjakkuutta. Heille lahjakkuus on tosiaan sitä että uskaltaa hakea vaksilta avaimen.
Toisaalta enpä minäkään tunnista esimerkiksi urheilullista lahjakkuutta, koska en itse ole sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tulevat menestyjät ovat lapsena jo viisaita. He osaavat ajatella asioita monesta näkökulmasta, keksivät ratkaisuja ongelmiin, ovat reiluja kavereita ja yleensä pidettyjä.
Menestystä on monenlaista ja opettajana uskon että jokaisessa on omat vahvuutensa. Parhaani mukaan yritän houkutella niitä esille ja kasvattaa niitä. Toivon että kaikki oppilaani menestyvät tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tarvitsee tehdä enemmän töitä menestyksen avittamiseksi.
Taas pitäisi avata menestystä. Riittääkö siihen, että sijoittuu työelämään? Etenee urallaan? Tienaa jonkun summan rahaa vuodessa? Ja siihen päälle vielä ne ihmissuhdeasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.
Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.
”Faktasi” on väärä. Puolet ihmisistä ei ole älykkyydeltään alle mediaanin. Suurin osa ihmisistä on älykkyydeltään hyvin lähellä mediaania.
Ei ihmisen ÄO ole mikään kiveen hakattu lukema. Jos sulla on tänään huono päivä, saatat saada älykkyystestistä 98 pojoa. Seuraavana päivänä kun olet paremmassa vireystilassa ja ehkä vähän tutustunut kysymystyyppeihin, saatkin 102. Et kuitenkaan nouse älykkyydeltäsi yli mediaanin, vaan olet edelleen siellä turvallisella keskitasolla.
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijasta tai kirjailijasta ei mitenkään. Taiteilijalta vaaditaan harjoittelua, mikä ei näy koulutyössä mitenkään, Kirjailijalta vaaditaan elämänkoulua, ei koulupakkoa.
Kyllä tulevan kirjailijan on tykättävä lukemisesta ihan sen itsensä vuoksi. Elämänkoulusta ei tietenkään ole haittaa millään alalla. Kirjallinen ihminen työstää ajatuksiaan ja kokemuksiaan paperilla sekä lukee ahnaasti. Näitä ei voi oikein opettaa, nuo tarpeet nousevat ihmisestä itsestään jos ovat noustakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajiakin on laidasta laitaan, iso joukko ihmisiä. Ei kaikki opettajat ole ruudinkeksijöitä, jotka tunnistaisivat lahjakkaan tai potentiaalisen lapsen.
Hyvä opettaja näkee kaikissa lapsissa potentiaalia. Kasvu on paljon muutakin kuin (erityis)lahjakkuutta. Terve itsetunto on se, mille hyvä elämä rakentuu oli lahjakkusprofiili mikä hyvänsä. Myönteinen ilmapiiri on kaiken kehityksen a ja o, halu tietää, oppia ja kasvaa. Lapsen täytyy saada olla lapsi ilman menestyspaineita. Kurinalaisuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä, mutta niin on myös hauskanpito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”
Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.
Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.
??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.
Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.
Vai sujahtiko sittenkään?
Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.
Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.
Peesi tälle. Opettajat ovat yleensä olleet koulussa itse niitä keskinkertaisen hyviä, sosiaalisia ja viihtyviä oppilaita. He tunnistavat kaltaisensa, mutta eivät välttämättä tunnista erityislahjakkuutta. Heille lahjakkuus on tosiaan sitä että uskaltaa hakea vaksilta avaimen.
Toisaalta enpä minäkään tunnista esimerkiksi urheilullista lahjakkuutta, koska en itse ole sellainen.
Miksi pitäisi olla itse vaikka urheilullinen tunnistaakseen toisen liikunnallisen lahjakkuuden?
Nimenomaan itsetunnoltaan terve ope kykenee erottamaan lapsen vahvuuksia ja rohkaisemaan lasta. Ei hänen tarvitse lasta kadehtia tai mitätöidä. Ennen muinoin näitä vallankäyttäjä/leimaajaopettajia saattoi olla, mutta sanoisin, että nykyopettajat ovat hyvinkin tietoisia lasten erilaisuuden arvosta. Yhteistyötaitojen opettaminen on kuitenkin keskiössä alakoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”
Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.
Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.
Tämä havainto on kuin elävä esimerkki omilta kouluvuosiltani ysärin ala-asteelta.:D Itse asuin lähekkäin erään luokan pojan kanssa, ja meidän piti kuljetella viestejä toisillemme. Olimme laivalla sellaisena päivänä, kun opettaja oli päättänyt tiedottaa retkestä mihin tarvitsee seuraavana päivänä saappaat mukaan. Seuraavana päivänä kun tulin piknikristeilyn jälkeen kouluun ilman saappaita, niin se rienaaminen alkoi samantien ja selvisi, että opettaja oli laittanut naapurin pojan kertomaan tästä tiedosta. Kun asiaa tiedustelusteltiin, niin tämä pälli vastasi "ei siellä ollut ketään kotona". Voi haloilaa, olimme päiväristeilyllä laivalla ja kuka estää jättämästä lappua?
Kun sitten itse seuraavan kerran vein kundille vaadittavan lupalapun ovelle, soitin ovikelloa ja varmistin että hän saa sen, koska ilman lupaa ei lähdetty. Kyselin samalla kuulumiset, onko saanut läksyt muilta jne. asiaa. Kuulin jälkikäteen vinoilua selkäni takaa "se idiootti seisoi kymmenen minuuttia mun oven takana." Nyt kun mietin näin kolmikymppisenä, niin ei ihme jos sosiaaliset taidot saivat kolauksen, mutta tekisin edelleen noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joo, ihmettelen tuossa opettajaakin, ettei hän voinut jättää viestiä puhelinvastaajaan tai laittaa kundille lappua kouraan että vie tämä perille. Ylipäätään miksi hän ei voinut tiedottaa asiasta hyvissä ajoin vaan edellisenä päivänä on kokonaan toinen juttu.
Sitten on niitä, joita pidetään älykkäinä menestyjinä, koska on tietty sukunimi ja vanhemmalla oikea puoluekirja.
Huomasin jo ala-asteella tiettyjä ääneensanomattomia sosiaalisia ympyröitä joidenkin opettajien, rehtorien ja vanhempien välillä. Myöhemmin kun tajusi jo enemmän, paljastuikin taustalta näitä perinteisiä hyvävelikerhoja (lions clubit, rotaryt ja nimilistojen vuodettua nettiin jopa paheksuttuja vapaamuurareita). Kyllä silmät avautui moniin outoihin asioihin, joita kouluvuosina tuli ihmeteltyä. Esimerkiksi miksi toiset pääsivät kuin koira veräjästä jäätyään lunttaamisesta tai systemaattisesta lintsaamisesta kiinni ja todistuksessa oli kympit. Pieni kaupunki, joten oli silmiinpistävää joidenkin erityiskohtelu eikä sitä kyllä yritettykään peitellä.
Top 10% menestyjät on varmasti helppo nähdä ominaisuuksista, joita tässä aiheessa on lueteltu. Lahjakkuus, sinnikkyys, sosiaalisuus jne. Top 0.1% menestyjää ei osaa ennustaa kukaan. Opettaja saattaa tavata yhden koko uransa aikana, vaikka monia potentiaalisia olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä on vaikea keskustella, sen huomaa jälleen vastauksista. Fakta on se, että puolet ihmisistä on älykkyydessä alle mediaanin. Kukaan ei haluaisi olla, joten nämä suuttuvat siitä välittömästi. Älykkyys on tabu, jota ei saisi mitata tai mistä ei mielellään saisi käydä keskustelua.
Jos joku muu fakta olisi vaikkapa se, että puolet ihmisistä jaksaa nostaa 45kg penkistä ja puolet ei. Uskon että tästä voitaisiin käydä sentään keskustelua. Älykkyydestä ei, vaikka ei sekään saisi olla tabu - ei edes lapsilla.
”Faktasi” on väärä. Puolet ihmisistä ei ole älykkyydeltään alle mediaanin. Suurin osa ihmisistä on älykkyydeltään hyvin lähellä mediaania.
Ei ihmisen ÄO ole mikään kiveen hakattu lukema. Jos sulla on tänään huono päivä, saatat saada älykkyystestistä 98 pojoa. Seuraavana päivänä kun olet paremmassa vireystilassa ja ehkä vähän tutustunut kysymystyyppeihin, saatkin 102. Et kuitenkaan nouse älykkyydeltäsi yli mediaanin, vaan olet edelleen siellä turvallisella keskitasolla.
Olet oikeassa ja väärässä. On totta, että suurin osa keskijakaumalla on keskikohdan molemmin puolin. Tästä huolimatta puolet on sen alapuolella ja puolet yläpuolella. Eli puolet on alle mediaanin, aivan kuten jo aikaisemmassa viestissäni totesin. Superfiksuja ja äärimmäisen tyhmiä on molempia vain pieni vähemmistö. Tämä ei silti muuta sitä mitä jo kerroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee hoksottimista. Lapsi tajuaa ja hahmottaa asioita. Usein toki jaksavat opiskella, joten myös koulumenestys on hyvä. Mutta fiksuus ei ole sitä, että on opetellut ulkoa aurinkokunnan planeetat ympäristöopin koetta varten. Se on enemmänkin vaikkapa sitä, että ”ai sulla jäi eväät retkeltä pois. Palaa takaisin koululle ja hae ne. Pääovi on lukossa, mutta vara-avain on vahtimestarilla. Vahtimestari on joko varastolla tai lakaisemassa takapihaa. Älä kierrä siaällä keittiön kautta, siellä on hälytin päällä.”
Ja fiksu noheva lapsi selvittää tällaisen. Tuo mukanaan myös Annan eväät, koska ollessaan luokkahuoneessa näki myös ne siellä. Vastaavasti se ”ei-niin-penaalin-terävin-kynä” saapuisi tyhjin käsin tunnin päästä takaisin ja sanoisi, että ovi oli lukossa.
Tätä siis vain esimerkki. Huom!! Oppilasta ei lähetettäisi yksin. Tämä oli vain havainnollistaminen.
??? Koulun taholta pitäisi tarjota eväät ja opettajan huolehtia noin nuoren eväistä. Fiksu opettaja olisi kysynyt ennen retkelle lähtöä onko kaikilla kaikki tarvittava. Varmaan ei tarkistettu ennen lähtöä ovatko kaikki paikalla. Siellä Petri ja Pirkko nyt harhailevat ja opettaja pitää heitä tyhminä, kun pitäisi katsoa peiliin. Noin pienestä ei voi edes sanoa onko tyhmä. Kyse on vain huonosta opettajasta. Petristä tulee vielä lääkäri ja Pirkosta pääministeri. Opettajasta viralta pantu varhaiseläkeläinen.
Siinäpä yksi, jolta pointti sujahti ohi.
Vai sujahtiko sittenkään?
Ehkä esimerkin kirjoittajalla sujahti jotain ohi ja hän määritteli oman ihanneoppilaansa.Yllättävän moni nero ja erikoislahjakkuus on kömpelö sosiaalisissa tilanteissa eikä osaa toimia muuttuvissa tilanteissa ilman yksityiskohtaisia ohjeita. Tai ei ehkä uskalla mennä puhumaan sille vahtimestarille, jolta saisi avaimen.
Opettajat toki usein arvostavat sosiaalisesti taitavia rohkeita lapsia, jotka hallitsevat katsekontaktin oikealla tavalla ja ovat nokkelia arjen tilanteissa. Opettajat näkevät heissä mielellään menestyjiä ja tukevat näitä lapsia erityisesti uutterasti matkalla menestykseen.
Sun kommentti tähän opettajan alleviivaamaan esimerkkiin on klassinen "ei-niin-fiksun" henkilön vastaus. Et tajua, koska et voi tajuta. Mutta koska kyseinen opettaja kertoi esimerkin ja mainitsi sen olevan esimerkki, ei esimerkin yksityiskohtiin pidä puuttua. Pitää ymmärtää kokonaisuus esimerkin kautta.
Tässä ei ole kyse siitä uskaltaako joku puhua tuntemattomille, tai mitä jos lapsella olikin kurkku kipeänä eikä ääntä lähtenyt. Tai mitä jos lapsi sattumoisin oli masentunut. Joo olisihan tässä tarinassa voinut vaikka meteoriitti osua keskelle koulua ja koulu palaa. Mutta juuri tällaisiin takertuminen tarkoittaa sitä, että tarinan lukija ei osaa asettaa esimerkkiä esimerkin asemaan, vaan ottaa sen kirjaimellisesti.
Mutta jos mä vuorostani kertoisin sinulle teorian tasolla miten nuorenkin lapsen älykkyys voidaan empiirisesti havannoida ja tehdä siitä hypoteesi tulevaisuuden menestymisen korrelaatioon, niin sulla todennäköisesti lentää juttu yli korkealta ja kovaa. Tämän takia tuollainen esimerkki on tällaisissa keskusteluissa huomattavasti parempi vaihtoehto.
Kokeillaan nyt silti tiivistäen: fiksu lapsi taitaa deduktiivisen- ja induktiivisen päättelyn. Hän osaa johtaa premisseistä omia johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaisesti. Hän kykenee ajattelemaan myös todennäköisyyspäättelyn perusteella ilman, että jokainen asia on hänelle yksityiskohtaisesti selvää. Hän osaa priorisoida asioita kontekstista riippuen ja tunnistaa sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Hänen ajattelussaan yhdistyy loogisuusuus ja asioiden spatiaalinen hahmattomaninen. Lapsi osaa soveltaa teoriaa käytäntöön ja luoda käytännöistä teoriaa; yhdenmukaisuuksia. Hän kykenee saamiensa yksityiskohtien avulla muodostamaan mielessään kokonaisuuksia ja kokonaisuuksista hän osaa kiinnittää huomiota relevantteihin yksityiskohtiin.
Kun tällainen lapsi laitetaan mihin tahansa tilanteeseen X sellaisen lapsen kanssa, jolla näitä ominaisuuksia ei ole, tai ne ovat selvästi heikommat, selviytyy tämä lapsi lähtökohtaisesti niistä älykkyytensä ansiosta paremmin. Aina on muuttujia, joten turha ottaa konkreettista esimerkkiä. Tarttuisit muuten taas epäolennaisuuksiin. Ja lähtökohtaisesti paremmin tarkoittaa sitä, että ei tietenkään aina ja joka kerran (niistä muuttujista taas riippuen). Mutta kun puhumme ennustamisesta, mitä alkuperäinen kysymyskin koski, puhumme nimenomaan juuri tästä. Kukaanhan ei faktuaalisesti voi tietää tulevaa, sillä se on mahdotonta. Mutta on huomattavan paljon todennäköisempää, että tällainen fiksu lapsi tulee menestymään elämässään sitä ei-niin-fiksua paremmin, tekivätpä he elämässään mitä tahansa.
Jaahas yksi pudokas täällä syyllistää muita omasta epäonnistumisestaan, olemme kaikki pahoillamme siitä, että olet velto pask..akasa.