Syöttekö koskaan aamupalan sängyssä?
Me syödään usein viikonloppuisin. Mies tuo sen mulle tarjottimella eteen. Joskus syödään kahdestaan, joskus on lapset mukana.
Kommentit (142)
Joskus harvoin krapulassa kun laiskotuttaa saatan aamulla hakea jääkaapista jotain eilistä pitsaa lämmittämättä ja mennä sen kanssa vielä hetkeksi takaisin sänkyyn. Tämähän ei nyt varmasti vastaa sitä romanttista katettua aamiaista sängyssä mikä tässä aloituksessa ehkä oli ajatuksena, mutta sänkyaamiainen silti!
Vierailija kirjoitti:
Kermainen aamiainen miehen tarjoamana.
T: mammuli
Meillä vaimo haluaa usein aamusin proteiinijuomaa. Lähtee päivä kuulemmä virkeästi käyntiin.
Syön monesti ihan lämpimänkin ruuan sängyssä seinään nojaten. Ei sotke eikä läiky. En vaan jaksa aina tapittaa selkä suorana pöydän ääressä. Välillä kiva käpertyä omaan rauhaan selaamaan puhelinta samalla.
Mä ainakin vietän suurimman osan päivistäni sängyssä, yö/oloasussa. Miksi ihmeessä pukea eri vaatteita ja siirtyä esim sohvalle pienessä asunnossa. Näin on paljon kätevämpää. Sängyssä hoituu siis niin syömiset kuin muutkin asiat. Ja kyllä, pesen hampaat ja käyn suihkussa päivittäin. :)
Kerran vuodessa äitienpäivänä syön sängyssä. Mutta sitäkin edeltää kyllä vessareissu ja hammaspesu.
Emme syö emmekä katsele telkkua sängyssä. Emme ole laiskottelevan makailevaa tyyppiä.
Synttäreillä mieheni tuo toiveaamiaisen sänkyyn. Se on ihana perinne, mistä ollaan pidetty kiinni. Miehelle teen toki myös.
Ihmiset ovat erilaisia.. Itse rakastan sänkyaamiaisia. Parasta mitä mies voi tehdä, on tuoda aamupala sänkyyn <3
En ikinä. Mitä järkeä siinä ois, kun pitää kuitenkin ensin mennä keittiöön laittamaan se aamupala (kahvi ja puuro) En todellakaan mene sitten enää takaisin sänkyyn. Syön aamupalan sohvalla.
En, en edes sairaana. En halua maata leivämurujen keskellä. Ainut vuoteessa syöty aamiainen tulee mieleen, kun olin sairaalassa aika isossa leikkauksessa. Ensimmäisenä aamuna leikkauksen jälkeen tuotiin aamiainen sijalle, mutta jo seuraavana aamuna kömmin seurusteluhuoneeseen muiden potilaiden joukkoon aamukahville.
Joskus kun on sattunut kanavalle ja olen katsonut tätä amerikkalaista yli 300 kiloiset ohjelmaa, niin olen pannut merkille että aina syövät sängyssä tai sohvalla istuen. En juurikaan koskaan ole nähnyt pöytää katettavan ja siinä syödyn. Ei ehkä kuulu ihan tähän asiaan, mutta tuli mieleen.
No en, en edes äitienpäivänä haluaisi sänkyyn syömistä.
En syö. Kuulostaa vaivalloiselta. Minusta sängyssä on vaikea olla muussa kuin makuuasennossa, ja makuuasennossa taas on vaikea syödä.
Yleensä syön aamiaisen sohvalla veltossa istuma-asennossa. Se vain on paras! Tosin ruokapuolen saatan napsia keittiössä seisaaltani siinä kun odottelen kahvin valmistumista, ja vain se kahvi sitten sohvalla samalla päivän lehtiä lueskellen.
Tottakai syön! Kaikki yhdenyön tuttavat eivät vaan herää niin aikaisin sitä valmistamaan. Sen jälkeen on hyvä lähteä taas tien päälle ja uusiin seikkailuihin.
Sängystä sohvalle vain metri, sohvalla syön. Keittiössä en ikinä.
Emme syö sängyssä ikinä! Ajatuskin puistattaa.
Vierailija kirjoitti:
Emme syö sängyssä ikinä! Ajatuskin puistattaa.
Niin, siis meillä on sellainen outo tapa, että syödään vain ruokapöydän ääressä. Ei sängyssä, ei sohvalla, ei lattialla, ei vessassa, ei kaapin päällä.
En ikinä. En halua sotkua ja murusia sänkyyn ja asentokin on ikävä.
Olen kokeillut kerran hääyön jälkeen luksushotellissa ja se oli ihan jees, kun ei haitannut croissantin muruset lakanoilla.
Kotona sen sijaan haluan nauttia aamiaisen ruokapöydän ääressä, jossa on tilaa tai ulkona aamuaurinkoa ihaillen.