Pitääkö teidän mielestä taidetta tukea aina?

Kuka sen muuten viime kädessä päättää keille annetaan valtion apurahat, asiantuntijat vai viime kädessä kulttuuriministeriö/hallitus?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on taiteen tehtävä?

Tämä on olennainen kysymys, kun mietitään pitäisikö taidetta tukea ja millä kriteereillä.

Mieleeni tulee ainakin kolme taiteen tehtävää.

Yksi on, että se ylentää mieltä ja luo toivoa paremmasta – moni tykkää nimenomaan kauniista taiteesta. Moni tykkää taiteesta, jossa on sekä rumuutta että kauneutta.

Toinen on terapeuttinen: taiteen avulla pystyy ilmaisemaan tunteita, ajatuksia ja kokemuksia – ei pelkästään tekijä, vaan myös vastaanottaja. Taide auttaa vastaanottajaa antamaan hahmon tunteille ja kokemuksille. Sitä kautta ne tulevat käsitellyiksi ja niihin saa helpottavaa etäisyyttä.

Edelliseen liittyen kolmas tehtävä on yhteisymmärryksen lisääminen. Taide kommunikoi näkemyksiä ja ajatuksia ja voi lisätä ymmärrystä. Ainakin omassa lähipiirissäni viitataan paljon taideteoksiin, kun kerrotaan omista ajatuksista ja kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos taidetta ei tuettaisi verovaroin, vain kaupallinen taide menestyisi. Se ei olisi oikein. Se, mikä nyt on marginaalissa, voi olla tulevaisuudessa valtavirtaa. Jos tätä marginaalia ei tuettaisi verovaroin, sitä ei ehkä olisi tulevaisuudessa.

Kansan syvät rivit eivät kykene hahmottamaan kaikkea. Asiaa vuosiakausia opiskelleet kuraattorit ja taideasiantuntijat kykenevät näkemään kokonaiskuvan paremmin. Taide heijastaa aikaa, usein olennaisen näkeminen ajasta on vaikeaa.

Siellä, missä on kulttuuria ja taidetta on myös taloudellista hyvinvointia. Nämä kulkevat käsikkäin.

Mitä on kaupallinen taide? Taidetta joka on mennyt edes jonkin laatuseulan läpi? Taideopiskelijana näin ihan hirveän paljon suodattamatonta aivokakkaa jonka muka piti olla hienoa koska yliopistorahoitus, mutta eihän tuosta nyt kukaan koulun ulkopuolella maksaisi yhtään mitään.

Onkos täällä nyt kommentoimassa joku taidekoululainen jolle ei mikään ovi auennut.. Taiteilijana luulisi että tiedät että sen suodattamattoman aivokakan seasta hioutuu helmet vuorovaikutteisessa prosessissa.

Ei Suomessa helmet pääse pinnalle, koska meillä on niin demokratian ja sosialismin kyllästämä hierarkia, ettei siitä mikään luovuus pääse läpi. Joo, olen taidealan yliopistossa opiskellut ja huomannut, että tiettyjen ihmisten peppujen pussaaminen on oleellisempaa kuin se mitä oikeasti osaa. Ei sitä jaksa. Sellainen järjestelmä ei tue parasta lopputulosta.

Totta kyllä että sosiaalisilla taidoilla ja miellyttävyydellä on alalla suuri merkitys. Tosin uskon että mitä vähemmän tukea on, sitä enemmän tilanne menee siihen suuntaan että ulkotaiteelliset seikat vaikuttaa menestymiseen ja keskinkertaisemmat tekijät pääsee valokeilaan.

En voi allekirjoittaa tätä. Kävin itse taidealan yliopiston ja näin paljon sellaista diibadaabaa, josta en usko kenenkään maksavan. Paitsi että kaikkihan maksavat kun on valtion verovaroista rahoittama laitos.

Kun ihmiset käyttävät omaa rahaa vs. toisten rahaa, he ovat paljon harkitsevampia rahankäytössä. Tästä syystä julkinen rahoittaminen pitäisi ajaa alas saman tien.

Menettääkö taide merkityksensä, jos taiteilijat seuraavat vain valtavirtaa ja tekevät siihen sopivia töitä vain myydäkseen niitä?

Miten taiteilija-apurahoja haetaan? Olen hakenut apurahoja tieteellisen tutkimukseen ja niissä pitää olla selkeä suunnitelma, jossa esitellään tutkimuksen tausta, tarkoitus, aikataulu ja menetelmät.

Kun kysyt Toisen rahoja itsellesi, Toisen mielipiteellä on merkitystä. Sinulla ei ole oikeutta Toisen rahoihin, jos Toinen ei pidä tuotoksiasi arvokkaina. Tämä on ihan itsestään selvää. Jos menet kauppaan ja haluat sieltä jotain millä on arvoa, sinun pitää vastineeksi antaa jotain millä on arvoa. Taide ei ole eikä sen pidä olla suojassa tältä. En minäkään halua maksaa omasta kovasta työstä ansaitusta palkasta jotain osuuksia johonkin leijailuun, jonka merkitystä en itse henkilökohtaisesti näe. Minusta kenellekään ei pidä maksaa rahaa vain siitä, että rahan saajan kohde itse kokee olevansa jotain hienoa.

Verovaroista katetaan mun mielestä paljon sellaista, jonka merkitystä en henkilökohtaisesti näe, mutta joku toinen näkee. Demokratiassa joutuu joskus vähän tekemään kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos taidetta ei tuettaisi verovaroin, vain kaupallinen taide menestyisi. Se ei olisi oikein. Se, mikä nyt on marginaalissa, voi olla tulevaisuudessa valtavirtaa. Jos tätä marginaalia ei tuettaisi verovaroin, sitä ei ehkä olisi tulevaisuudessa.

Kansan syvät rivit eivät kykene hahmottamaan kaikkea. Asiaa vuosiakausia opiskelleet kuraattorit ja taideasiantuntijat kykenevät näkemään kokonaiskuvan paremmin. Taide heijastaa aikaa, usein olennaisen näkeminen ajasta on vaikeaa.

Siellä, missä on kulttuuria ja taidetta on myös taloudellista hyvinvointia. Nämä kulkevat käsikkäin.

Mitä on kaupallinen taide? Taidetta joka on mennyt edes jonkin laatuseulan läpi? Taideopiskelijana näin ihan hirveän paljon suodattamatonta aivokakkaa jonka muka piti olla hienoa koska yliopistorahoitus, mutta eihän tuosta nyt kukaan koulun ulkopuolella maksaisi yhtään mitään.

Onkos täällä nyt kommentoimassa joku taidekoululainen jolle ei mikään ovi auennut.. Taiteilijana luulisi että tiedät että sen suodattamattoman aivokakan seasta hioutuu helmet vuorovaikutteisessa prosessissa.

Ei Suomessa helmet pääse pinnalle, koska meillä on niin demokratian ja sosialismin kyllästämä hierarkia, ettei siitä mikään luovuus pääse läpi. Joo, olen taidealan yliopistossa opiskellut ja huomannut, että tiettyjen ihmisten peppujen pussaaminen on oleellisempaa kuin se mitä oikeasti osaa. Ei sitä jaksa. Sellainen järjestelmä ei tue parasta lopputulosta.

Totta kyllä että sosiaalisilla taidoilla ja miellyttävyydellä on alalla suuri merkitys. Tosin uskon että mitä vähemmän tukea on, sitä enemmän tilanne menee siihen suuntaan että ulkotaiteelliset seikat vaikuttaa menestymiseen ja keskinkertaisemmat tekijät pääsee valokeilaan.

En voi allekirjoittaa tätä. Kävin itse taidealan yliopiston ja näin paljon sellaista diibadaabaa, josta en usko kenenkään maksavan. Paitsi että kaikkihan maksavat kun on valtion verovaroista rahoittama laitos.

Kun ihmiset käyttävät omaa rahaa vs. toisten rahaa, he ovat paljon harkitsevampia rahankäytössä. Tästä syystä julkinen rahoittaminen pitäisi ajaa alas saman tien.

Menettääkö taide merkityksensä, jos taiteilijat seuraavat vain valtavirtaa ja tekevät siihen sopivia töitä vain myydäkseen niitä?

Miten taiteilija-apurahoja haetaan? Olen hakenut apurahoja tieteellisen tutkimukseen ja niissä pitää olla selkeä suunnitelma, jossa esitellään tutkimuksen tausta, tarkoitus, aikataulu ja menetelmät.

Kun kysyt Toisen rahoja itsellesi, Toisen mielipiteellä on merkitystä. Sinulla ei ole oikeutta Toisen rahoihin, jos Toinen ei pidä tuotoksiasi arvokkaina. Tämä on ihan itsestään selvää. Jos menet kauppaan ja haluat sieltä jotain millä on arvoa, sinun pitää vastineeksi antaa jotain millä on arvoa. Taide ei ole eikä sen pidä olla suojassa tältä. En minäkään halua maksaa omasta kovasta työstä ansaitusta palkasta jotain osuuksia johonkin leijailuun, jonka merkitystä en itse henkilökohtaisesti näe. Minusta kenellekään ei pidä maksaa rahaa vain siitä, että rahan saajan kohde itse kokee olevansa jotain hienoa.

Verovaroista katetaan mun mielestä paljon sellaista, jonka merkitystä en henkilökohtaisesti näe, mutta joku toinen näkee. Demokratiassa joutuu joskus vähän tekemään kompromisseja.

Niin, mutta rahohen jakohan ei tapahdu automaattisesti vaan keskustelun tuloksena. Olen täällä siksi, että tuon esiin argumentteja tuota rahan holtitonta jakelua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos taidetta ei tuettaisi verovaroin, vain kaupallinen taide menestyisi. Se ei olisi oikein. Se, mikä nyt on marginaalissa, voi olla tulevaisuudessa valtavirtaa. Jos tätä marginaalia ei tuettaisi verovaroin, sitä ei ehkä olisi tulevaisuudessa.

Kansan syvät rivit eivät kykene hahmottamaan kaikkea. Asiaa vuosiakausia opiskelleet kuraattorit ja taideasiantuntijat kykenevät näkemään kokonaiskuvan paremmin. Taide heijastaa aikaa, usein olennaisen näkeminen ajasta on vaikeaa.

Siellä, missä on kulttuuria ja taidetta on myös taloudellista hyvinvointia. Nämä kulkevat käsikkäin.

Mitä on kaupallinen taide? Taidetta joka on mennyt edes jonkin laatuseulan läpi? Taideopiskelijana näin ihan hirveän paljon suodattamatonta aivokakkaa jonka muka piti olla hienoa koska yliopistorahoitus, mutta eihän tuosta nyt kukaan koulun ulkopuolella maksaisi yhtään mitään.

Onkos täällä nyt kommentoimassa joku taidekoululainen jolle ei mikään ovi auennut.. Taiteilijana luulisi että tiedät että sen suodattamattoman aivokakan seasta hioutuu helmet vuorovaikutteisessa prosessissa.

Ei Suomessa helmet pääse pinnalle, koska meillä on niin demokratian ja sosialismin kyllästämä hierarkia, ettei siitä mikään luovuus pääse läpi. Joo, olen taidealan yliopistossa opiskellut ja huomannut, että tiettyjen ihmisten peppujen pussaaminen on oleellisempaa kuin se mitä oikeasti osaa. Ei sitä jaksa. Sellainen järjestelmä ei tue parasta lopputulosta.

Totta kyllä että sosiaalisilla taidoilla ja miellyttävyydellä on alalla suuri merkitys. Tosin uskon että mitä vähemmän tukea on, sitä enemmän tilanne menee siihen suuntaan että ulkotaiteelliset seikat vaikuttaa menestymiseen ja keskinkertaisemmat tekijät pääsee valokeilaan.

En voi allekirjoittaa tätä. Kävin itse taidealan yliopiston ja näin paljon sellaista diibadaabaa, josta en usko kenenkään maksavan. Paitsi että kaikkihan maksavat kun on valtion verovaroista rahoittama laitos.

Kun ihmiset käyttävät omaa rahaa vs. toisten rahaa, he ovat paljon harkitsevampia rahankäytössä. Tästä syystä julkinen rahoittaminen pitäisi ajaa alas saman tien.

Menettääkö taide merkityksensä, jos taiteilijat seuraavat vain valtavirtaa ja tekevät siihen sopivia töitä vain myydäkseen niitä?

Miten taiteilija-apurahoja haetaan? Olen hakenut apurahoja tieteellisen tutkimukseen ja niissä pitää olla selkeä suunnitelma, jossa esitellään tutkimuksen tausta, tarkoitus, aikataulu ja menetelmät.

Kun kysyt Toisen rahoja itsellesi, Toisen mielipiteellä on merkitystä. Sinulla ei ole oikeutta Toisen rahoihin, jos Toinen ei pidä tuotoksiasi arvokkaina. Tämä on ihan itsestään selvää. Jos menet kauppaan ja haluat sieltä jotain millä on arvoa, sinun pitää vastineeksi antaa jotain millä on arvoa. Taide ei ole eikä sen pidä olla suojassa tältä. En minäkään halua maksaa omasta kovasta työstä ansaitusta palkasta jotain osuuksia johonkin leijailuun, jonka merkitystä en itse henkilökohtaisesti näe. Minusta kenellekään ei pidä maksaa rahaa vain siitä, että rahan saajan kohde itse kokee olevansa jotain hienoa.

Verovaroista katetaan mun mielestä paljon sellaista, jonka merkitystä en henkilökohtaisesti näe, mutta joku toinen näkee. Demokratiassa joutuu joskus vähän tekemään kompromisseja.

Niin, mutta rahohen jakohan ei tapahdu automaattisesti vaan keskustelun tuloksena. Olen täällä siksi, että tuon esiin argumentteja tuota rahan holtitonta jakelua vastaan.

Mä taas olen olettanut, että niissä taiteilija-apurahoissa on joku hakuprosessi. Eli keskustelu.

Up

Kyllä täytyy tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos taidetta ei tuettaisi verovaroin, vain kaupallinen taide menestyisi. Se ei olisi oikein. Se, mikä nyt on marginaalissa, voi olla tulevaisuudessa valtavirtaa. Jos tätä marginaalia ei tuettaisi verovaroin, sitä ei ehkä olisi tulevaisuudessa.

Kansan syvät rivit eivät kykene hahmottamaan kaikkea. Asiaa vuosiakausia opiskelleet kuraattorit ja taideasiantuntijat kykenevät näkemään kokonaiskuvan paremmin. Taide heijastaa aikaa, usein olennaisen näkeminen ajasta on vaikeaa.

Siellä, missä on kulttuuria ja taidetta on myös taloudellista hyvinvointia. Nämä kulkevat käsikkäin.

Mitä on kaupallinen taide? Taidetta joka on mennyt edes jonkin laatuseulan läpi? Taideopiskelijana näin ihan hirveän paljon suodattamatonta aivokakkaa jonka muka piti olla hienoa koska yliopistorahoitus, mutta eihän tuosta nyt kukaan koulun ulkopuolella maksaisi yhtään mitään.

Onkos täällä nyt kommentoimassa joku taidekoululainen jolle ei mikään ovi auennut.. Taiteilijana luulisi että tiedät että sen suodattamattoman aivokakan seasta hioutuu helmet vuorovaikutteisessa prosessissa.

Ei Suomessa helmet pääse pinnalle, koska meillä on niin demokratian ja sosialismin kyllästämä hierarkia, ettei siitä mikään luovuus pääse läpi. Joo, olen taidealan yliopistossa opiskellut ja huomannut, että tiettyjen ihmisten peppujen pussaaminen on oleellisempaa kuin se mitä oikeasti osaa. Ei sitä jaksa. Sellainen järjestelmä ei tue parasta lopputulosta.

Totta kyllä että sosiaalisilla taidoilla ja miellyttävyydellä on alalla suuri merkitys. Tosin uskon että mitä vähemmän tukea on, sitä enemmän tilanne menee siihen suuntaan että ulkotaiteelliset seikat vaikuttaa menestymiseen ja keskinkertaisemmat tekijät pääsee valokeilaan.

En voi allekirjoittaa tätä. Kävin itse taidealan yliopiston ja näin paljon sellaista diibadaabaa, josta en usko kenenkään maksavan. Paitsi että kaikkihan maksavat kun on valtion verovaroista rahoittama laitos.

Kun ihmiset käyttävät omaa rahaa vs. toisten rahaa, he ovat paljon harkitsevampia rahankäytössä. Tästä syystä julkinen rahoittaminen pitäisi ajaa alas saman tien.

Menettääkö taide merkityksensä, jos taiteilijat seuraavat vain valtavirtaa ja tekevät siihen sopivia töitä vain myydäkseen niitä?

Miten taiteilija-apurahoja haetaan? Olen hakenut apurahoja tieteellisen tutkimukseen ja niissä pitää olla selkeä suunnitelma, jossa esitellään tutkimuksen tausta, tarkoitus, aikataulu ja menetelmät.

Kun kysyt Toisen rahoja itsellesi, Toisen mielipiteellä on merkitystä. Sinulla ei ole oikeutta Toisen rahoihin, jos Toinen ei pidä tuotoksiasi arvokkaina. Tämä on ihan itsestään selvää. Jos menet kauppaan ja haluat sieltä jotain millä on arvoa, sinun pitää vastineeksi antaa jotain millä on arvoa. Taide ei ole eikä sen pidä olla suojassa tältä. En minäkään halua maksaa omasta kovasta työstä ansaitusta palkasta jotain osuuksia johonkin leijailuun, jonka merkitystä en itse henkilökohtaisesti näe. Minusta kenellekään ei pidä maksaa rahaa vain siitä, että rahan saajan kohde itse kokee olevansa jotain hienoa.

Verovaroista katetaan mun mielestä paljon sellaista, jonka merkitystä en henkilökohtaisesti näe, mutta joku toinen näkee. Demokratiassa joutuu joskus vähän tekemään kompromisseja.

Niin, mutta rahohen jakohan ei tapahdu automaattisesti vaan keskustelun tuloksena. Olen täällä siksi, että tuon esiin argumentteja tuota rahan holtitonta jakelua vastaan.

Mä taas olen olettanut, että niissä taiteilija-apurahoissa on joku hakuprosessi. Eli keskustelu.

Eiköhän mene niinku muutki apurahat: kirje sisään jossa kertoo mihin hakee ja 1/20 hakijaa saa rahaa koska useammalle ei ole. Perusteet on joskus aika erikoisia: merkkivaatteita, mikroaaltouuni jne jotta voisi opiskella naisena???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taide on viihdettä siinä missä muukin viihde. Kaiken viihteen tulee pyöriä puhtaasti kaupalliselta pohjalta. Asiakkaat maksavat, jos asiaa arvostavat. Elleivät arvosta, sitten taiteilija taiteilee harrastuksekseen ja hankkii rahat harrastukseen oikeata työtä tekemällä. 

Aina taide ei ole edes missään helposti hahmotettavassa muodossa, ns. esineenä. Tämä ei tee teoksesta yhtään vähäpätöisempää, päinvastoin.

Ostajaa tälle olisi melkein mahdoton löytää. Eli jos teoksen tekijä ei saisi apurahaa, teos ei ikinä syntyisi.

Miksi pitäisi tehdä jotakin mitä kukaan ei halua? Omaksi ilokseen saa tietysti minun puolesta puuhastella käsitöitä, mutta ei tuollaista tarvitse verovaroista rahoittaa. 

Koska taiteilija voi olla teoksellaan aikaansa paljon edellä. Se, että ostajaa ei löydy, ei tarkoita, etteikö teos olisi kiinnostava ja tarjoaisi paljon ajattelemisen aihetta.

Mielestäni ns. aineeton taide on kiinnostavinta.

Taidekuraattorit opiskelevat korkeakoulututkinnon verran, jotta osaisivat erottaa sen, mitä kannattaa laittaa museoon esille. Museo on instanssi, joka tavallaan määrittelee sen, mikä on taidetta ja mikä ei. Tämä ei ole helppoa.

Meidän länsimaisessa maailmassamme ostamme jonkun teoksen itsellemme ja sen jälkeen omistamme sen. Tätä ajatusta voisi verrata intiaanien käsitykseen maan omistamisesta. Intiaanien mielestä maata ei voi omistaa, koska miten voisi omistaa virtaavan veden ja taivaalla liikkuvat pilvet, maasta kasvavat puut tai maalla liikkuvat eläimet? Tämä käsitys omistamisesta on paljon älykkäämpi kuin meidän länsimainen käsityksemme.

Taiteen omistamisesta voisi ajatella samaa. Taide on ajan virtaa. Ajatus nykyisyydestä, toinen ajatus menneisyydestä ja sitä seuraava ajatus tulevaisuudesta. Niistä muotoutuu teos, jos se haluaa löytää muotonsa. Minä taiteilijana kokoan sen. Ojennan teoksen seuraavalle -katsojalle- ja toivon, että hän ymmärtäisi sen, mitä olen halunnut sanoa. Tietenkään hän ei voi ymmärtää täysin sitä, mitä olen ajatellut. Mutta toivoisin, että hän pääsisi lähelle.

Taide on ajattelua ja ideointia myös. Siihen kiteytyy kaikkea, mitä on meidän ympärillämme.

Jos tekisin teoksen, jossa pohdin intiaanien käsitystä omistamisesta. Teoksen näkisi joku, jossa teos saisi aikaan reaktion. Hän kokisi ajatuksen oikeaksi ja alkaisi toimia sen toteuttamiseksi. Syntyisi tapahtumien ketju ja teoksen ajatus toteutuisi. Tämä vanha ajatus, joka nyt olisi lainattu teokseen.

Juuri tämän takia tarvitaan julkista rahoitusta, koska ilman sitä tämä ketju ei olisi mahdollinen. Intiaanien omistamista käsittelevä teos voisi mullistaa meidän käsityksemme omistamisesta. Tai ainakin ohjata tai antaa suuntaa. Tai sitten se olisi vain jotain, joka kytisi pinnan alla, ja olisi tullut selkeämmin esille teoksen myötä.

Tuon tiedon pitäisi vain kiertää ja siinä se ongelma, miten saa teosta kiertämään jos ei ole halukas tuottamaan massojen makuun tai edes ylimystön makuun? Vaan mieluiten tuotetaan jossain nurkassa näkymötöntä taidetta.

Hyvänä esimerkkinä aforismikirjat, kirjastot on ainoa ostaja

Valtion apurahoista taiteilijoille päättää taidetoimikunnat, jotka koostuu taiteenalojen asiantuntijoista. On demokraattisempi systeemi kuin yksityiset mesenaatit, koska päättäjiä on enemmän ja ne vaihtuu muutaman vuoden välein.

Suurin osa taiteen tuesta menee siihen että tuetaan ihmisten mahdollisuuksia käydä teattereissa, konserteissa ym. Ilman tukea liput olis tosi kalliita. Yksittäisille taiteilijoille uuden tekemiseen jaetaan vähemmän rahaa. Musta on kuitenkin hyvä jakaa siihenkin, olisi tylsää kuunnella aina Beethovenia ja Mozartia vaikka tykkään niistäkin.

Beethoven on huono vertaus, koska siihen aikaan tehty musiikki ja taide ylipäänsä oli laadukasta. Riittänee todisteeksi, että esim. Beethovenin sävellykset ovat kestäneet kuuntelua jo vuosisatoja ja ihmiset edelleen maksavat päästäkseen museioihin katsomaan tuon ajan vanhoja taidemaalauksia.

Kuinka monesta nykytaiteilijasta/-säveltäjästä voi sanoa samaa? Ne, joiden tuottama taide on niin hyvää, että se päätyy museoihin tai joiden musiikki "jää elämään", ovat luultavasti niitä, jotka jo nyt elättävät itsensä taiteellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on taiteen tehtävä?

Tuoda maailmaan kauneutta? Ilmaista yhteiskuntaa.? Luoda keskustelua? Tuoda ilmi ihmisten tunteita?

Taidehan kuvastaa ihmisten/taiteilijan ajatuksia jostain asiasta.

Nuo kaikki voidaan tehdä nyt netissä.

Tuo on kyllä sellaista diipa daapaa että ei mitään järkeä

Vierailija kirjoitti:

Valtion apurahoista taiteilijoille päättää taidetoimikunnat, jotka koostuu taiteenalojen asiantuntijoista. On demokraattisempi systeemi kuin yksityiset mesenaatit, koska päättäjiä on enemmän ja ne vaihtuu muutaman vuoden välein.

Suurin osa taiteen tuesta menee siihen että tuetaan ihmisten mahdollisuuksia käydä teattereissa, konserteissa ym. Ilman tukea liput olis tosi kalliita. Yksittäisille taiteilijoille uuden tekemiseen jaetaan vähemmän rahaa. Musta on kuitenkin hyvä jakaa siihenkin, olisi tylsää kuunnella aina Beethovenia ja Mozartia vaikka tykkään niistäkin.

Jos ihmiset eivät ole valmiita maksamaan jostan omasta lompakosta niin silloin he eivät siitä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taide on viihdettä siinä missä muukin viihde. Kaiken viihteen tulee pyöriä puhtaasti kaupalliselta pohjalta. Asiakkaat maksavat, jos asiaa arvostavat. Elleivät arvosta, sitten taiteilija taiteilee harrastuksekseen ja hankkii rahat harrastukseen oikeata työtä tekemällä. 

Aina taide ei ole edes missään helposti hahmotettavassa muodossa, ns. esineenä. Tämä ei tee teoksesta yhtään vähäpätöisempää, päinvastoin.

Ostajaa tälle olisi melkein mahdoton löytää. Eli jos teoksen tekijä ei saisi apurahaa, teos ei ikinä syntyisi.

Miksi pitäisi tehdä jotakin mitä kukaan ei halua? Omaksi ilokseen saa tietysti minun puolesta puuhastella käsitöitä, mutta ei tuollaista tarvitse verovaroista rahoittaa. 

Koska taiteilija voi olla teoksellaan aikaansa paljon edellä. Se, että ostajaa ei löydy, ei tarkoita, etteikö teos olisi kiinnostava ja tarjoaisi paljon ajattelemisen aihetta.

Mielestäni ns. aineeton taide on kiinnostavinta.

Taidekuraattorit opiskelevat korkeakoulututkinnon verran, jotta osaisivat erottaa sen, mitä kannattaa laittaa museoon esille. Museo on instanssi, joka tavallaan määrittelee sen, mikä on taidetta ja mikä ei. Tämä ei ole helppoa.

Meidän länsimaisessa maailmassamme ostamme jonkun teoksen itsellemme ja sen jälkeen omistamme sen. Tätä ajatusta voisi verrata intiaanien käsitykseen maan omistamisesta. Intiaanien mielestä maata ei voi omistaa, koska miten voisi omistaa virtaavan veden ja taivaalla liikkuvat pilvet, maasta kasvavat puut tai maalla liikkuvat eläimet? Tämä käsitys omistamisesta on paljon älykkäämpi kuin meidän länsimainen käsityksemme.

Taiteen omistamisesta voisi ajatella samaa. Taide on ajan virtaa. Ajatus nykyisyydestä, toinen ajatus menneisyydestä ja sitä seuraava ajatus tulevaisuudesta. Niistä muotoutuu teos, jos se haluaa löytää muotonsa. Minä taiteilijana kokoan sen. Ojennan teoksen seuraavalle -katsojalle- ja toivon, että hän ymmärtäisi sen, mitä olen halunnut sanoa. Tietenkään hän ei voi ymmärtää täysin sitä, mitä olen ajatellut. Mutta toivoisin, että hän pääsisi lähelle.

Taide on ajattelua ja ideointia myös. Siihen kiteytyy kaikkea, mitä on meidän ympärillämme.

Jos tekisin teoksen, jossa pohdin intiaanien käsitystä omistamisesta. Teoksen näkisi joku, jossa teos saisi aikaan reaktion. Hän kokisi ajatuksen oikeaksi ja alkaisi toimia sen toteuttamiseksi. Syntyisi tapahtumien ketju ja teoksen ajatus toteutuisi. Tämä vanha ajatus, joka nyt olisi lainattu teokseen.

Juuri tämän takia tarvitaan julkista rahoitusta, koska ilman sitä tämä ketju ei olisi mahdollinen. Intiaanien omistamista käsittelevä teos voisi mullistaa meidän käsityksemme omistamisesta. Tai ainakin ohjata tai antaa suuntaa. Tai sitten se olisi vain jotain, joka kytisi pinnan alla, ja olisi tullut selkeämmin esille teoksen myötä.

Sinunkaltaiset on syypäitä siihen miksi länsimailla menee huonosti.

Koska taide jakaa mielipiteitä, voisivat asiantuntijat minun puolestani edelleen jakaa apurahoja niille, jotka ovat heidän mielestään lahjakkaita.

Mutta se, että tuetaan kaikkea taidetta vain sillä perusteella, että tekijä sanoo sen olevan taidetta...?

Eikä koulutus kerro kaikkea. Lääkärikin opiskelee vuosikausia, mutta ei kaikista silti tule hyviä lääkäreitä. Ei taidetta opiskellut välttämättä ole sellainen, jonka töitä muut haluavat katsella.

Vierailija kirjoitti:

Ooppera, baletti, sinfoniaorkesterit ja teatterit saavat miljoonia euroja tukea joka vuosi. Museot ja muut kotiseutu-yhdistykset, joita on joka kirkonkylässä, samoin. Sitä voi sitten miettiä että olisiko niille rahoille parempaakin käyttöä?

Kyseisillä aloilla tekijöiden pitää hioa osaamistaan ammattimaisesti, jotta pärjäävät kilpailussa. Ulkoisten puitteiden ylläpitämiseen ja muuhun tarvittu rahamäärä tulee lisäksi.

Jos kulttuurilaitoksissa on töissä runsaasti väkeä huoltohenkilöistä cateringiin ja taiteilijoihin, eivätkö rahat ole ihan hyvin käytettyjä tuosta näkökulmasta? Monen alan ihmiset saavat työtä taidealan ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki huipputason toiminta on siitä haastavaa että se vaatii paljon tukea ja hyvän yhteisön ympärilleen kukoistaakseen ja ideat ruokkivat toisiaan. Ihan utopistinen ajatus että huippuja saadaan tuhoamalla kaikki taiteen edellytykset ja kurjistamalla maaperä jolla yhteisö kasvaa.

Esimerkiksi Suomen musiikkikasvatuksen tarina on poikkeuksellinen ja sato sen mukaista. Jos aihe on vieras niin kannattaa googlata missä kaikkialla suomalaisia klassisen musiikin hahmoja nykyään vaikuttaa ja on vaikuttanut.

Missä tämä huipputason toiminta on? 99 prosenttia Suomen taiteellisesta toiminnasta ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Se 1 prosentti menisi sinne ilman apurahoja tai taideyliopistoja kuitenkin.

Helppo keskustella aiheesta kun vetelet prosentteja päästäsi. Aloita vaikka selvittämällä kuinka moni Suomen huipulla tai Suomesta maailmallekin suunnannut muusiikin ammattilainen tai yhtye soittajineen ja taustatekijöineen on saanut a) jotakin musiikin opetusta b) musiikin opetusta johon on ollut SibA:n käynyt henkilö osallisena ja c) kuinka moni ei ole saanut mitään opetusta koskaan d) tai kukaan taiteilijan opettajista, vaikutteista, bändin jäsenistä tai taustatekijöistä ei ole saanut musiikillista korkeakoulutusta.

Et nyt ihan ymmärtänyt pointtiani. Jos Suomessa on se 1% musiikinopiskelijoista joista voisi syntyä jotain, he eivät välttämättä tarvitse SibA:n opetusta päästäkseen huipulle. Näin se vain on. SibA:lla on paljon arvovaltaa omien rajojen sisällä, mutta mitään nerojahan siellä ei kuhise, jos tuli uutisena sinulle? SibA on sisäänpäin lämpiävä, hierarkisinen systeemi, jossa suhteet toisiin ovat tärkeämpiä kuin osaaminen ja lahjat.

Ymmärsin että mutuilet vailla laajempaa perspektiiviä. Viimeistään siinä vaiheessa uskottavuudelta putoaa pohja kun väität ettei huippumuusikot tarvitse musiikin korkeakoulutusta ja ettei koulutuksen vaikutukset ulotu instituution rajojen ulkopuolelle.

Oletko siis itse käynyt SibA:n, jos tälle linjalle lähdetään? En sanonut, ettei muusikko tarvitse korkeakoulutusta vaan ettei tarvitse korkeakoulutusta Suomesta jos on tarpeeksi hyvä. Tosin moni legendaarinen muusikko ei edes omaa minkään tunnetun musiikkioppilaitoksen paperia. Tämä on se tärkeä pointti. Jos olet nerouden asteella, et tarvitse kenenkään leimaa, koska kaikki kuitenkin huomaa sinut.

Ja kyllä minulla on perspektiiviä koska sain sitä mutuilevaa hierarkiaa niskaan juurikin kyseisessä oppilaitoksessa. Jos olet itse käynyt, kerrotko mitä opiskelit ja mihin olet päätynyt sen ansiosta. Nouditko kenties kahvia professorille?

Jos SibAn käynyt kokee koulussa mutuilevaa hierarkiaa, onko sillä väliä jos on niin hyvä että menestyy muutenkin muusikkona? Eikö kommentti yritä väittää sitä? Miksei menestyminen muiden huomaamana koskisi musiikkikoulutuksen saaneita, jos koskee muitakin? Eli itse on näytettävä, mitä saa aikaan.

Jos joku päätyy yrittämään verkostoitua vain koulunsa sisällä, eikö se ole oma valinta? Täytyy pitää katse yleisöissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni taidetta ei tarvitse tukea. Jos kyseessä on hyvä tuote, kyllä se kaupaksi menee.

Kaikki taide ei ole tarkoitettu edes myyntiin. Apurahoja pitää jakaa hyville ideoille. Taide ei ole pelkästään tauluja ja kirjoja. Mieti nyt elääkö vaikka sillä, että maalaat taulun vuodessa ja saat siitä 2000€. Elääkö sillä?

Taide on ennen kaikkea elämyksiä ja huipputaiteilijoidenkin ( ei kirjailijat ja elokuvantekijät) työt yleensä hyvin arvokkaita vasta heidän kuoltuaan jolloin he eivät hyödy näistä miljoonista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on taiteen tehtävä?

Tiede ja taide ovat inhimmillisen kulttuurin perustekijöitä etenkin jos kokee että elämään kuuluu muutakin kuin syöminen ja nukkuminen. Esteettistä ajattelua voi soveltuu mm. oman asunnon suunnittelussa.

Minä tuen taidetta ostamalla musiikkia CD- ja LP-levyinä, joita olen keräillyt vuosikymmeniä. Olen tukenut myös elokuvia ja tv-sarjoja hankkimalla niitä DVD- ja Blu-ray -levyinä. Lisäksi minulla on kirjahylly, jossa on monenlaista tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta maailmakirjallisuuden klassikoista historiaa, biologiaa ja filosofiaa käsitteleviin teoksiin. Kaikki on hankittu omalla rahalla paitsi joitakin vanhempia teoksia olen perinyt vanhemmilta kuten Runebergin, Topeliuksen ja Waltarin tuotantoa.