Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ateisti. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitan kommentoimalla viimeistä kappalettasi kommentissasi. Ihminen, joka uskoo jumaluuskäsitteen olemassa oloon, on uskova. Ihminen, joka ei usko jumaluuskäsitteen olemassa oloon, on uskova. Toinen siis uskoo siihen ja toinen ei usko. Kummassakin tapauksessa kyse on uskomuksesta. Ihminen, jolle asialla ei ole merkitystä ei usko puolesta eikä vastaan: asiaa ei hänelle ole olemassa samassa käsityksessä. Asia siis on merkityksetön. Tämä viimeisin on se, joka ei pelaa golffia, kaksi ensimmäistä pelaa, mutta eri joukkueissa.
Ei. Ateisti (tai periaatteessa kai myös uskovakin) voi kokea sen uskon tai sen että ei usko merkitykselliseksi tai merkityksettömäksi. Se että asia ei kiinnosta ei poista sitä tosiseikkaa että jokainen ihminen on määritelmällisesti joko teisti tai ateisti. Näiden osajoukkojen summa on yhtä kuin koko ihmiskunta.
Ei ole kysymys kokemuksesta, vaan siitä onko asialla merkitystä. Kyseessä on uskomus, ei tosiasia, kuten esimerkiksi se olemmeko naisia vai miehiä.
On monta asiaa, joilla minulle ei ole merkitystä: ne eivät herätä minussa tuntemuksia tai ajatuksia. En tuhlaa niihin aikaa, tai niiden pohtimiseen aikaa.
En ole varma oletko alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta kommentoin samalla tämän viestin viimeistä virkettä, jossa mietti miksi asia ärsyttää minua. Käytän usein sanaa "ärsyttää," mutta viestissäni en käyttänyt sitä. Sanassa ärsyttää on aggressiivinen lataus ja minulla ei ole sellaista asiaa kohtaan. Käytin sanoja "vastenmielinen ja ahdistava." Tämäkin keskustelu tuo hyvin esille sen miksi tunnen näitä tunteita. Minusta tuntuu siltä, että joudun selittämään mielipiteitäni ja ajatuksiani ja toinen hyökkää ja puolustautuu. Se on vastenmielistä ja ahdistavaa.
En ole ikinä puhunut kellekään mitään siitä uskonko tai olenko uskomatta minkään ns korkeamman voiman olemassa oloon. En ole joulupukistakaan puhunut. Kukaan ei myöskään minulle ole tullut selittämään miksi joulupukin olemassaolo pitäisi kyseenalaistaa tai olla kyseenalaistamatta.
En tämän paremmin osaa ajatuksiani asiasta esille tuoda: minulla ei siihen ole ollut tarvetta ja tiedän, että siihen ei tule tulevaisuudessakaan olemaan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitan kommentoimalla viimeistä kappalettasi kommentissasi. Ihminen, joka uskoo jumaluuskäsitteen olemassa oloon, on uskova. Ihminen, joka ei usko jumaluuskäsitteen olemassa oloon, on uskova. Toinen siis uskoo siihen ja toinen ei usko. Kummassakin tapauksessa kyse on uskomuksesta. Ihminen, jolle asialla ei ole merkitystä ei usko puolesta eikä vastaan: asiaa ei hänelle ole olemassa samassa käsityksessä. Asia siis on merkityksetön. Tämä viimeisin on se, joka ei pelaa golffia, kaksi ensimmäistä pelaa, mutta eri joukkueissa.
Ei. Ateisti (tai periaatteessa kai myös uskovakin) voi kokea sen uskon tai sen että ei usko merkitykselliseksi tai merkityksettömäksi. Se että asia ei kiinnosta ei poista sitä tosiseikkaa että jokainen ihminen on määritelmällisesti joko teisti tai ateisti. Näiden osajoukkojen summa on yhtä kuin koko ihmiskunta.
Ei ole kysymys kokemuksesta, vaan siitä onko asialla merkitystä. Kyseessä on uskomus, ei tosiasia, kuten esimerkiksi se olemmeko naisia vai miehiä.
On monta asiaa, joilla minulle ei ole merkitystä: ne eivät herätä minussa tuntemuksia tai ajatuksia. En tuhlaa niihin aikaa, tai niiden pohtimiseen aikaa.
En ole varma oletko alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta kommentoin samalla tämän viestin viimeistä virkettä, jossa mietti miksi asia ärsyttää minua. Käytän usein sanaa "ärsyttää," mutta viestissäni en käyttänyt sitä. Sanassa ärsyttää on aggressiivinen lataus ja minulla ei ole sellaista asiaa kohtaan. Käytin sanoja "vastenmielinen ja ahdistava." Tämäkin keskustelu tuo hyvin esille sen miksi tunnen näitä tunteita. Minusta tuntuu siltä, että joudun selittämään mielipiteitäni ja ajatuksiani ja toinen hyökkää ja puolustautuu. Se on vastenmielistä ja ahdistavaa.
En ole ikinä puhunut kellekään mitään siitä uskonko tai olenko uskomatta minkään ns korkeamman voiman olemassa oloon. En ole joulupukistakaan puhunut. Kukaan ei myöskään minulle ole tullut selittämään miksi joulupukin olemassaolo pitäisi kyseenalaistaa tai olla kyseenalaistamatta.
En tämän paremmin osaa ajatuksiani asiasta esille tuoda: minulla ei siihen ole ollut tarvetta ja tiedän, että siihen ei tule tulevaisuudessakaan olemaan tarvetta.
Eikä tarvitse ollakaan, mutta anna muiden elää omalla tavallaan. Jokaisella on oikeus puhua, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitan kommentoimalla viimeistä kappalettasi kommentissasi. Ihminen, joka uskoo jumaluuskäsitteen olemassa oloon, on uskova. Ihminen, joka ei usko jumaluuskäsitteen olemassa oloon, on uskova. Toinen siis uskoo siihen ja toinen ei usko. Kummassakin tapauksessa kyse on uskomuksesta. Ihminen, jolle asialla ei ole merkitystä ei usko puolesta eikä vastaan: asiaa ei hänelle ole olemassa samassa käsityksessä. Asia siis on merkityksetön. Tämä viimeisin on se, joka ei pelaa golffia, kaksi ensimmäistä pelaa, mutta eri joukkueissa.
Ei. Ateisti (tai periaatteessa kai myös uskovakin) voi kokea sen uskon tai sen että ei usko merkitykselliseksi tai merkityksettömäksi. Se että asia ei kiinnosta ei poista sitä tosiseikkaa että jokainen ihminen on määritelmällisesti joko teisti tai ateisti. Näiden osajoukkojen summa on yhtä kuin koko ihmiskunta.
Ei ole kysymys kokemuksesta, vaan siitä onko asialla merkitystä. Kyseessä on uskomus, ei tosiasia, kuten esimerkiksi se olemmeko naisia vai miehiä.
Kyllä se että uskoo tai on uskomatta on ihan samanlainen tosiasia kuin sukupuolemme. Siinäkin mielessä että määrittelemme sen myös joltain osin itse päämme sisällä.
Mitä vikaa on olla hyökäävä? Tai vaikka provosoiva?
Kaikki toivomamme parannukset (esim. kirkon ja valtion ero) eivät etene vain nätisti puhuen ja sympatiaa anellen. Pitää olla pokkaa käydä päälle oikein kunnolla, jos asiat eivät muuten etene. Jos vaan jää odottelemaan, että 'kai asiat etenee', nin odottavan aika saattaa käydä aika pitkäksi. Kirkkohan ei takuulla luovu etuoikeuksistaan kuin ihan pakon edessä.
Eikö niin?
Eri 'tyylilajeja' pitää käyttää eri tilanteissa'. On myös paljon yksilön temperamentista kiinni, mikä toimintatyyli sopii hänelle. Kirkolle sopisi varmaan aika hyvin, jos kaikki ateistit olisivat hissukseen...
Minkä jumalan???
Niitä väitetään olevan olemassa vähintäänkin tuhansittain.
Yritä olla tarkempi kysymyksissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin oikea ja väärä on vain ihmisten keksimää."
Entä sitten?
Oletko varma että olet itse tehnyt kotiläksysi moraalin suhteen?
Jos olet, niin tiedät, ettei kristillistä moraalia edes ole olemassa.
Ihminen teke omien tietojensa ja järkensä avulla itselleen selväksi, mikä on oikein ja väärin, hyvää ja mikä pahaa.
Aika hyvin olemme siinä onnistuneet. Eikä mitään jumalallisia käyttäytymisohjeita olla tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maxwelll kirjoitti:
Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?
Jumala vaikuttaa Raamatun perusteella niin suurelta mulkulta että todennäköisesti etsisin keinoja hävittää koko jumalan.
Tää ei sitten ollut ap. Mutta kyllä mullakin olisi muutama valittu sana sanottavana, jos hän olisi olemassa ja jutulle pääsisin. Vaikuttaa mielivaltaiselta tyrannilta, joka haluaa lähinnä viedä ilon ihmisten elämästä. Ap
Kyllä!
Ja miettikääpä kuinka tolkuttoman epätasapainoinen luonne- ja kykyprofiili tuola jummella on. Yhtäältä hän on suunnitellut ja toimeenpannut koko universumin ja sitten omaa niin heiveröisen itsetunnon, että jos joku on uskomatta häneen, niin ikuinen grillaus on varattu tälle.
Koko stoorihan ontuu niin pahoin, ettei moni teologi jaksa vängätä sen puolesta. Kristinopin ja parhaan uskontotiedon välillä on melkoinen valtameri ja papit yrittävät vaan olla niin kuin eivät siitä olisi mitään tietävinään... No, 98% seurakuntalaisista ei edes ole kiinnostunut siitä mitä uskonnoista jo tiedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maxwelll kirjoitti:
” Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap”
Tämän takia kysyn tämän kysymyksen. Sä et oikeasti etsi totuutta. Sulla on jo biaasi ja oot päättänyt että mitään sellaista ei voi tulla mikä muuttais sun mielen. Itseasiassa sun vastauksessa ei ole mitään yllättävää. Suurin osa ateisteista sanoo samaa asiaa. Tieteeseen nojataan kunhan se puoltaa sun maailmankuvaa. Ateistit ovat olevinaan avoimia.
Ei kuitenkaan kannata olla niin avoimielinen, että aivot tippuvat;-D
Ja oletko sinä sitten kovin avomielinen? Pidätkö täysin mahdollisena että viikinkien jumalat ja/tai 'vanhojen kreikkalaisten' ja/tai 'vanhojen egyptiläisten' jumalat joskus voidaan todeta eksistoiviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukuttaako kun elämä on yhtä turhaa ja merkityksetönta kuin leivänpaahtimella tai muulla hengestä tyhjällä materialla? Senkö takia kiukkuat tällä palstalla ja haet hyväksyntää muilta sieluttomilta salaa toivoen että jostain löytyisi ratkaisu täysin turhaan elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maxwelll kirjoitti:
Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?
En ole ap, mutta myöskin ateisti.
Ja tähän kysymykseen vastaus: jos tulee esille yksikin todiste yhdestäkään jumalasta, niin uskon sitten sellaisen olemassa oloon. Tuskin minusta silti krisittittyä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Maxwelll kirjoitti:
Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?
En ole ap, mutta myöskin ateisti.
Ja tähän kysymykseen vastaus: jos tulee esille yksikin todiste yhdestäkään jumalasta, niin uskon sitten sellaisen olemassa oloon. Tuskin minusta silti krisittittyä tulisi.
Et ole ihan tainnut sisäistä käsitettä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maxwelll kirjoitti:
Ateistit ovat hupasia.
Uskon sitten kun Jumala itse ilmestyy taivaalle ja puhuu mulle!
Sitten jos näin kävisi niin kuitataan se aistiharhana! :D
Jos saman tilanteen näkee useampi ihminen ja tilanne toistuu uudelleen, niin silloin sitä voidaan jo harkita todisteeksi. Yksittäihen harha yhden ihmisen päässä ei vielä riitä todisteeksi.
Vierailija kirjoitti:
ateismi on ismi eli filosofinen vakaumus, missä kielletään jumalien olemassaolo.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maxwelll kirjoitti:
Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?
En ole ap, mutta myöskin ateisti.
Ja tähän kysymykseen vastaus: jos tulee esille yksikin todiste yhdestäkään jumalasta, niin uskon sitten sellaisen olemassa oloon. Tuskin minusta silti krisittittyä tulisi.
Et ole ihan tainnut sisäistä käsitettä usko.
No sinulla on selkeästi oikea määritelmä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Ateistin usko on järkkymättömän vahva.
Miten muuten voi uskoa, että elämä on voinut syntyä itsestään?
Ateismi ei ota kantaa elämän syntyyn.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloitteellinen aloittamaan väittelyitä ei-ateistien kanssa vai annatko heidän rauhassa pitää uskonsa?
Itse en jaksa aloittaa väittelyitä uskovaisten kanssa. Täysin ajanhukkaa ja pulushakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistin usko on järkkymättömän vahva.
Miten muuten voi uskoa, että elämä on voinut syntyä itsestään?
Ateismi ei ota kantaa elämän syntyyn.
Eikä tahdonvapauteen. Eikä tietoisuuteen.
Koska se ei pysty.
Alue: Aihe vapaa
Ei. Ateisti (tai periaatteessa kai myös uskovakin) voi kokea sen uskon tai sen että ei usko merkitykselliseksi tai merkityksettömäksi. Se että asia ei kiinnosta ei poista sitä tosiseikkaa että jokainen ihminen on määritelmällisesti joko teisti tai ateisti. Näiden osajoukkojen summa on yhtä kuin koko ihmiskunta.