Mistä tunnistaa kateuden ystävässä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla elämässä on ollut aika paljon haasteita. Joskus ne haasteet ovat olleet kuulemma sitä, että joku on ollut kateellinen.

Mitä tämä tarkoittaa? 

Vierailija kirjoitti:

”Ystävät” jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä kokevat muiden saavutukset iskuksi heitä vastaan. Epäkiitollisuus ja ilkeily on palkka kaikesta.

Kaikkien kohdalla ei mene noinkaan. Itselläni ollut vakavaa masennusta ja silti jaksan iloita siitä, kun jollakin menee hyvin. Oma paha-oloni ei ole muiden syy. Se on oma kehityskohteeni, joka meinaa viedä henkeni ajoittain ja jota häpeän suuresti.

Ei me kaikki joilla ei mene hyvin olla hirveitä muille kateellisia ja ilkeitäihmisiä. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ystävät” jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä kokevat muiden saavutukset iskuksi heitä vastaan. Epäkiitollisuus ja ilkeily on palkka kaikesta.

Kaikkien kohdalla ei mene noinkaan. Itselläni ollut vakavaa masennusta ja silti jaksan iloita siitä, kun jollakin menee hyvin. Oma paha-oloni ei ole muiden syy. Se on oma kehityskohteeni, joka meinaa viedä henkeni ajoittain ja jota häpeän suuresti.

Ei me kaikki joilla ei mene hyvin olla hirveitä muille kateellisia ja ilkeitäihmisiä. Päinvastoin.

Tässä puhutaankin kateellisista ystävistä, ei sinun masennuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ystävät” jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä kokevat muiden saavutukset iskuksi heitä vastaan. Epäkiitollisuus ja ilkeily on palkka kaikesta.

Kaikkien kohdalla ei mene noinkaan. Itselläni ollut vakavaa masennusta ja silti jaksan iloita siitä, kun jollakin menee hyvin. Oma paha-oloni ei ole muiden syy. Se on oma kehityskohteeni, joka meinaa viedä henkeni ajoittain ja jota häpeän suuresti.

Ei me kaikki joilla ei mene hyvin olla hirveitä muille kateellisia ja ilkeitäihmisiä. Päinvastoin.

Tässä puhutaankin kateellisista ystävistä, ei sinun masennuksestasi.

Totta, mutta tuossa puhuttiin yleistävästi kaikista elämäänsä tyytymättlmistä. Heissä on laaja kirjo ihan mukaviakin ihmisiä, jotka eivät aiheuta harmia muille, vaikka itseensä tyytymättömiä ovatkin.

Mutta anteeksi silti kommenttini...

Ehkä ne kateelliset ovat enemmän tyytymättömiä itseensä kuin elämäänsä. Sitä sattuu paremmissakin piireissä.

Vierailija kirjoitti:

”Ystävät” jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä kokevat muiden saavutukset iskuksi heitä vastaan. Epäkiitollisuus ja ilkeily on palkka kaikesta.

Joo. Viisas ihminen ei hillu saavutuksineen toisen naaman edessä, kun toisella menee huonosti.

Pitää miettiä vähän omalle kohdallekin joskus. Asettua toisen asemaan. Jos toinen kärsii lapsettomuudesta, niin hihkuu vauvauutisiaan jollekin muulle. Jos joku on epätoivoisesti yrittänyt työllistyä, mutta aina vain saanut tyrmäyksen osakseen, niin hieroo omaa ylennystään jollekin toiselle.

Jos toisella on kipuja ja uupumusta, niin ei mene sellaiselle leuhkimaan maraton ennätyksillään.

Tajusitteko?

Minä ainakin sanon olevani kateellinen, jos sellaista olen. Olen kateellinen vaikka yhdelle siitä kuinka mukava hän on, kuinka kaunis joku on, kuinka paljon ystäviä jollakin on tms. Olen tämän ihan ääneen sanonut heille. En kuitenkaan ole pahantahtoinen, vaan onnittelen vilpittömästi vaikka ystävää uudesta työpaikasta vaikka itse olisin työtön. 

Mutta olen silti saanut kuulla olevani kateellinen, kun en ole erikseen hehkuttanut jonkun saavutuksia tai olen vain tykännyt jonkun insta/face-postauksesta, mutta en kirjoittanut kommenttia :D Joo, nämä ovat yli kolmikymppisiltä ihmisiltä.

Enkä tosiaan ole kateellinen, en vain ehkä jaksa reagoida jonkun juttuihin.

Ajatus kirjoitti:

Sääliä saa pyytämättä , kateus on ansaittava.

Paska sanonta. Aivan kuin muiden kateellisuus olisi tavoiteltava olotila. Kateus on ihan normaali tunne, jota aina välillä elämässä tuntee, mutta on se elämä mukavampaa, mitä vähemmän sitä ympäristössä esiintyy ja mitä itse tuntee. Elämänastenteesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ystävät” jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä kokevat muiden saavutukset iskuksi heitä vastaan. Epäkiitollisuus ja ilkeily on palkka kaikesta.

Joo. Viisas ihminen ei hillu saavutuksineen toisen naaman edessä, kun toisella menee huonosti.

Pitää miettiä vähän omalle kohdallekin joskus. Asettua toisen asemaan. Jos toinen kärsii lapsettomuudesta, niin hihkuu vauvauutisiaan jollekin muulle. Jos joku on epätoivoisesti yrittänyt työllistyä, mutta aina vain saanut tyrmäyksen osakseen, niin hieroo omaa ylennystään jollekin toiselle.

Jos toisella on kipuja ja uupumusta, niin ei mene sellaiselle leuhkimaan maraton ennätyksillään.

Tajusitteko?

Tämä! Jotkut tykkäävät vetää kateuskorttia joka väliin, mutta eivät huomaa että ehkä omassakin käytöksessä olisi jotain korjattavaa. Ollaan täysin sokeita jatkuvalle omakehulle ties mistä asiasta.. tämän takia itsekin välillä vaihdan puheenaihetta jos tuntuu että se kehuskelu vaan jatkuu ja jatkuu

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sanon olevani kateellinen, jos sellaista olen. Olen kateellinen vaikka yhdelle siitä kuinka mukava hän on, kuinka kaunis joku on, kuinka paljon ystäviä jollakin on tms. Olen tämän ihan ääneen sanonut heille. En kuitenkaan ole pahantahtoinen, vaan onnittelen vilpittömästi vaikka ystävää uudesta työpaikasta vaikka itse olisin työtön. 

Mutta olen silti saanut kuulla olevani kateellinen, kun en ole erikseen hehkuttanut jonkun saavutuksia tai olen vain tykännyt jonkun insta/face-postauksesta, mutta en kirjoittanut kommenttia :D Joo, nämä ovat yli kolmikymppisiltä ihmisiltä.

Enkä tosiaan ole kateellinen, en vain ehkä jaksa reagoida jonkun juttuihin.

Kyllä me kateuden kohteeksi pahalla tavalla joutuneet ymmärrämme mikä on oikeasti pahantahtoista kateellisuutta ja mikä ei. Itse en facessa tykkää mistään, enkä kommentoi mitään, se on linjani, ettei kukaan pahoita mieltänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatus kirjoitti:

Sääliä saa pyytämättä , kateus on ansaittava.

Paska sanonta. Aivan kuin muiden kateellisuus olisi tavoiteltava olotila. Kateus on ihan normaali tunne, jota aina välillä elämässä tuntee, mutta on se elämä mukavampaa, mitä vähemmän sitä ympäristössä esiintyy ja mitä itse tuntee. Elämänastenteesta kiinni.

Varsinkin kun itse olisin monesti tarvinnut pientä sääliä ja empatiaa, mutta kateelliset ovat olleet vain hyvillään tilanteestani. 

Tuli yhtäkkiä mieleen vuosien takaa eräs todella kateellinen ja pahansuopa ihminen. Siis hän oli tosi empaattinen ja avulias, mutta vain sellaisille ns. menetetyille tapauksille, joiden elämä ei syystä tai toisesta tule koskaan yltämään tämän pahattaren elämän  mittoihin.

Tämä nainen on n. 180cm pitkä, ja aika kateellinen siroille naisille.  Itse olen tietenkin tällainen siro, ja varsinkin jaloistani hän aina kommentoi että voi kun olisi noin pienet ja somat jalat eikä tällaiset kamalat kalossit. Sairastan synnynnäistä jalkavikaa, ja kun tämä jalkavika sitten ajan myötä paheni, niin tämä nainen oli hyvillään,  koska vaikka jalkani ovatkin nätit, niin hänen jalkansa sentään ovat terveet. 

Siis hän oikeasti myhäili hymyillen tyytyväisenä kun sai tästä tilanteestani kuulla. Kuulemma siitäs sain jalkoineni. Ihan kamalaa miten kukaan voi olla tuollainen, ja miten kukaan voi olla jostain fakin jaloista noin kateellinen??

up

Olen aika kateellinen läheisilleni joka hehkuttaa työtänsä. Mutta on tosi vaikea kehua häntä tai olla iloinen puolestaan koska hänkään ei ole koskaan kehunut tai ole iloinen kenenkään puolesta. Hän on aina jotenkin inhottava ja piikikäs. Välttelen koko ihmistä.

On myös lämpimiä ihania ihmisiä joiden kadehdittavista onnistumisista olen ihan aidosti iloinen. Eli se riippuu kyllä myös ihmisestä miten suhtaudun heidän hehkutukseensa.

Nämä pohjautuu omiin kokemuksiini.

Jos kerrot jostain itsellesi sattuneesta kivasta jutusta, niin kateellinen ystävä etsii siitä väkisin jonkun huonon puolen. Esim. pääset opiskelemaan, ystäväsi ei. Ystäväni kommentti oli: "No sillä alalla ei ainaakaan ole töitä, tuhlaat vain aikaasi."

Jos sinulle on tapahtunut jotain erikoista tai kerrot jonkun hauskan jutun, kateellisella ystävällä on tarve vähätellä mitätöidä se jollain omalla jutullaan. Kerroin kerran ystävälleni luokkamme pojalle sattuneesta kommelluksesta, josta koko luoka sai hyvät naurut. Ysätäväni sanoi: "No eihän tuo nyt vielä mitään, mutta meidän luokan pojat (täytä itse). "

Jos saat jonkun kivan/toivomasi tavaran, ystäväsi on saanut/saamassa jotain muka vielä hienompaa. Kun kateus hellittää, niin monesti se "hienompi" tavara jääkin hankimatta...

Lisäksi tällä kateellisella ystävälläni on tapana nostaa jatkuvasti itseään jalustalle ilkeillä kommenteilla. Olemme molemmat käyneet lukion, mutta hän ei päässyt sen jälkeen ammattikorkeaan, vaan päätyi amikseen. Itse olen nykyään AMK opiskelija, hän on ollut jonkun aikaa työelämässä ja hän kommentoi hirveän usein parempaa rahatilannettaan mm näin: "Kun minä olen töissä, niin minulla on varaa asioihin x ja y." Varsin usein kyseessä on jokin mihin minulla ei ole varaa, koska olen köyhä opiskelija.

No en muista tiedä, mutta itsestäni sen huomaa yksinkertaisesti siitä, että sanon olevani kateellinen. En tosiaankaan puhu pahaa takanapäin (tosi lapsellista!) tai yritä pilata iloa tai ole happamena. Kateus on vain yksi tavallinen tunne elämässä, ei sen kummempaa.

Mulla on yksi kaveri, jonka tunnen niin hyvin, että kuulen ihan hänen äänensävystään sen, kun on kateellinen. Siinä ei muuta tarvita.

Yksi ystäväni "kannustaa" aina tekemään toisin päin kuin kerron suunnittelevani jotta en saavuttaisi jotain tavoittelemaani, selvästi tavoitteenaan on että tekisin huonomman valinnan.

Jos saavutan jotain, hän ignooraa asian kokonaan tai vähättelee.

Sain uuden työn kautta pari uutta ystävää. Tutustutin yhden vanhan ystäväni näiden kanssa, kutsuin kaikki pari kertaa koolle. Meillä oli tosi hauskaa ja viihdyttiin yhdessä.

Uusi työkaverini kertoi, että hän oli vuorostaan suunnitellut taas yhteistä ajanviettoa, ja oli kutsunut tämän "vanhan" ystäväni myös mukaan. Tämäpä oli kuulemma sanonut, että "jos ei tällä kertaa kutsuttaisikaan Emmaa (minua) mukaan" ja ehdotti että he pitäisivätkin keskenään hauskaa.

En ole varma, mutta luulen että kateuden vuoksi halusi jättää minut ulkopuolelle.

Aiheellinen ketju! Olen tosi paljon miettinyt mikä yhdelle kaverille tuli, kun oli jotenkin nuiva suhtautuminen elämässäni tapahtuviin kivoihin juttuihin. Ja sitten välillä hän vähätteli jotenkin itseään, ja toisaalta alkoi olemaan töykeä mua kohtaan, teki selväksi eri tavoin että hänellä on eräs läheisempi ystävä. Mutta en tiedä onko se kateutta. Ja entä jos hän olikin aina ollut sellainen, ja itse olin vaan muuttunut? Selätin masennuksen ja nyt hänen kommentit särähti korvaan. Hän sanoi ihan samanlaisia asioita kuin lähisukulaiseni, joka on suoraan myöntänyt olevansa pahalla tavalla kateellinen minulle

Up