Mistä tunnistaa kateuden ystävässä?

Selkäänpuukottaja...hymyilee ja mielistelee edessäpäin

Katkerat kommentit yllättävissä tilanteissa. Kyvyttömyys iloita sinun puolestasi. Taipumus latistaa sinun ilosi. 

Kateellisia ystäviä ei kaipaa kukaan. Jokainen ansaitsee ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka kannustavat ja ottavat osaa iloosi ja onnistumisiisi aidosti. 

No en tiedä onko kyse kateudesta mutta joku on sanonut suoraan olevansa kateellinen jostakin asiasta joka ei liity ulkonäköön vaan elämään yleensä. Joku on muljautellut silmiään ja tuhahdellut. Sitten on ollut sellaista korostettua mitätöintiä ja huomauttelua että "sä et ole olemassa", "en muista sua ollenkaan" jne. 

Ja kaippa se on kaikenlainen peen jauhaminen selän takana niin jonkinlaista kateutta ainakin osittain. Sellainen ilkeämielinen toiminta jossa ei ole takana hyvä tahto.

Aikanaan ihmettelin, kun ystävä oli koko ajan vihaisen oloinen ja piikitteli. Humalassa liittoutui toisten humalaisten kavereidensa kanssa ja kiukutteli avoimesti. Nyt hän on enää hyvin etäinen ystävä. En tiedä, onko ystävyydessä järkeä, jos kateus myrkyttää sen. Parempi päästää irti ja etsiä uusia ystäviä. :) 

Mmmh, itse olen hirveän vähän kateellinen ihminen, joka tarkoittaa myös että en hirveän aktiivisesti puhu tai toimi sen eteen että "saisin" asioita, tosin sellainen kuuluu ihan normaaliin elämään ilman puhettakin. Kateelliset pitävät minuntyyppistäni ihmistä rauhoittavana kun minua vastaan ei ns. tarvitse kilpailla. Tosin sitten, kun yhtäkkiä työni, kotini puolisoni tms. onkin yhtäkkiä jotenkin "hieno" niin tällaisten pasmat menee sekaisin, kun en enää sovi siihen imagoon, jossa ihastelen toisen tekemisiä mutta en itse "saavuta" mitään.

Jos tapaa mielenkiintoisen kumppaniehdokkaan, joka kaverista onkin vähän "liian hyvä", hän ingnooraa koko asian. Samoin jos työpaikka on hyvä tai menestystä tulee työhön liittyen, vaihtaa puheenaihetta.

Ollaan onnellisia toisten puolesta, jooko? Kaikki ansaitsee hyvää elämäänsä, eikä kenelläkään ole vain helppoa. Rakkauden tekoja toisiamme kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mmmh, itse olen hirveän vähän kateellinen ihminen, joka tarkoittaa myös että en hirveän aktiivisesti puhu tai toimi sen eteen että "saisin" asioita, tosin sellainen kuuluu ihan normaaliin elämään ilman puhettakin. Kateelliset pitävät minuntyyppistäni ihmistä rauhoittavana kun minua vastaan ei ns. tarvitse kilpailla. Tosin sitten, kun yhtäkkiä työni, kotini puolisoni tms. onkin yhtäkkiä jotenkin "hieno" niin tällaisten pasmat menee sekaisin, kun en enää sovi siihen imagoon, jossa ihastelen toisen tekemisiä mutta en itse "saavuta" mitään.

Kiitos tästä, tämä kuvaa omaa elämääni tällä saralla todella hyvin. En osaa itse olla kateellinen, vaan olen aina iloinen toisten onnesta. minulla on ollut vaikeita jaksoja elämässä, ja olin mm. pitkään sinkkuna. Olin se jolla meni aina jotenkin huonommin kuin kaverilla. Omasta mielestäni minulla ei kuitenkaan mennyt huonosti. Kun sitten voitinkin nämä kaikk ivaikeudet, niin se oli monellekin kaverille liikaa. 

Eräs kaveri kävi kylässä, hän oli aikaisemmin selittanyt innoissaan mitä kaikkea hän on pihaansa laittanut, ja kotiaan sisustanut ja rempannut, ja minä olin tietenkin ollut innoissani mukana, miettinyt hänen kanssaan miten kannattaisi tehdä, ja komppaillut että se ja se väri sopii varmasti. Kuunnellut intopuhelut, jne. Nyt kun sitten laitoimme mieheni kanssa meidän taloamme, niin hän ei olisi millään halunnut lähteä katsomaan mitä olemme tekemässä, ja kun pitkin hampain lähti, niin mmmm, jooo-o, eikä muuta ja sitten hänelle tuli kiire jo lähteä. Näoitä juttuja on paljon. En jaksa enää olla tekemisissä, mutta toden totta, taidan kaivata uusia kavereita, koska jäljellä on enää kaksi, jotka ovat aidosti onnellisia puolestani, eivätkä kadehdi,.

Ja ei, en ole muuttunut, olen se sama iloinen, tsemppaava, osaa ottava kaveri kuin aina ennenkin, olen vain tuhlannut tietämättäni kymmeniä vuosia vääränlaisiin kavereihin, kun en ole tiennyt heidän taipumuksistaan.

Mitätöinti. Se on hyvin epämiellyttävä tapa yrittää näyttää, että et ole mitään. Taustalla usein juuri kateutta, kun pitää yrittää latistaa toista ihmistä.

Sääliä saa pyytämättä , kateus on ansaittava.

up

Katseesta. Siitä, että on hiljaa kun kertoo hänelle jostain saavutuksesta.

Ei koskaan kehu.

Heti kun toisen elämässä tapahtuu jotain huonoa niin siihen kyllä sitten tartutaan kynsin hampain. Kokemusta on.

Kyselee ja utelee, mutta ei kehu eikä iloitse kanssasi.

On muuten paradoksi että aidosti kateellinen ihminen ei koskaan myönnä olevansa kateellinen. Jos joku sanoo hymyssä suin olevansa kateellinen sinulle jostakin asiasta niin se on kohteliaisuus ja tarkottaa sitä vain hyvällä. Tällaisista ihmisistä kannattaa pitää kiinni. Sen sijaan aito kateus paistaa lähinnä katkeruutena ja kiukutteluna. Tällaisia sanomisia ei pidä ottaa itseensä vaan pikemminkin lukea rivien välistä että olet tehnyt jotain oikein. Säälin saa ilmaiseksi mutta kateus pitää ansaita.

Pitäisi olla joku merkki josta voi tunnistaa etukäteen kateellisen myrkyllisen ihmisen, jotta hänen takiaan ei menisi hyviä ei-kateellisia tuttavuuksia ohi. Kateellisen ystävän tunnistaa myös siitä että kun sinulle tulee tosi tiukka paikka, hän jättääkin sinut yksin selviämään. Ilmeisesti kostoksi siitä että sinulla on joskus mennyt hyvin? 

Ilkeily. Yksi laji tuota aiemmin mainittua mitätöintiä.

Mulla elämässä on ollut aika paljon haasteita. Joskus ne haasteet ovat olleet kuulemma sitä, että joku on ollut kateellinen. En ole koskaan nähnyt itsessäni mitään aihetta kateellisuuteen.

Itsellä vaikeudet varmasti auttaa siinä, että olen tosi iloinen, kun jollakin menee hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä.

”Ystävät” jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä kokevat muiden saavutukset iskuksi heitä vastaan. Epäkiitollisuus ja ilkeily on palkka kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Katseesta. Siitä, että on hiljaa kun kertoo hänelle jostain saavutuksesta.

Jep. Jonkun ei-niin-läheisen onnesta ja menestyksestä hän voi kertoa ihaillen, mutta jos sinä kerrot olevasi onnellinen tai alat menestyä yllättäen, niin kaverin suu menee kiinni, eikä kenellekään kerrota sinun onnestasi eikä menestyksestäsi. Kateellinen vaihtaa puheenaihetta.

Toisaalta tuo että jos sanoo olevansa kade ei sitä ole, ei välttämättä pidä paikkaansa. Eräs hyvä ystäväni on tunnustanut olevansa kateellinen monille ihmisisille, ja niin että häntä aivan ärsyttää toisten hyvä. Sanoi vielä että minulle hän voi sen myöntää, koska en ole hänelle mikään kilpailija, enkä hänelle kateellinen, tai oikeastaan kenellekään. Hän myös mielellään haluaa että hänelle ollaan kateellisisa, ja pyrkii tästä syystä aina ylemmäs, ja edemmäs, vähän paremmin kuin muut. Minun kanssani kuulemma voi olla olematta pingottaja, muiden ei.