Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tunnistaa kateuden ystävässä?
Kommentit (52)
Lohduttavaa lukea tätä ketjua ja huomata, että muillakin on ns. "paskoja frendejä", vaikka eihän se kiva asia ole. Tuo kyvyttömyys iloita puolestasi ja mitätöinti ovat mm. asioita, jotka ovat sattuneet omalle kohdalleni useammin kuin kerran. Kaikki me olemme jossakin hyviä ja minä en ainakaan rupea pyytelemään anteeksi, jos joskus sattuu jossain asiassa onni kohdalle. Muut saavat sitten supattaa takanapäin mitä haluavat.
Kateus vie kalatkin vedestä. Paska tunne ja myönnä sortuvani siihen vielä ajoittain itsekin, mutta se on elämä myös näyttänyt ja opettanut, että ns. "hyvin menee -ihmisilläkin" on takuulla omat ongelmansa. Kukaan ei selviä taivaltaan ilman takaiskuja. Sillä voi aina lohduttautua ja olla onnellinen omista hyvistä hetkistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette hoitaneet tilanteen jos toinen alkaa vaikuttaa jotenkin happamalta? Omalla kohdalla kaverisuhde on vain hiipunut, ja tuntunut että itse olen ollut ainoa lopulta joka pitää yhteyttä. Miksi tuntuu että olisi pitänyt tehdä jotain enemmän? Ehkä kun ei ole varma että onko se kateutta vai onko kaveri vihainen. Mutta jos ei myönnä olevansa kumpaakaan..?
Miksi olette kavereita tällaisten kanssa?
Sivistynyt ihminen on rehellinen, kohtelias, ymmärtäväinen ja rohkea.
Tämän kaltainen tunnustaa kateuden kohteelleen sen totuuden jonka tuntee sydämessään. Hän kertoo ihailevansa toista.
Hyvin hieno ihminen kunnioittaa toista ja itseään saman verran.
Minä en koskaan ole itsessäni tunnistanut kateutta, siis en osaa olla kateellinen jollekin.. en usko tietäväni edes miltä kateus tuntuu.
Ellei se ole ole tätä tunnetta, että häpeän itsessäni niitä ominaisuuksia joita minulla ei ole.
En osaa englantia hyvin, mutta en vähättele ystäviäni tai puhu heistä pahaa, vaikka puhuvat hyvää ja kiitettävää englantia.
En puhu pahaa ystävistäni, työkavereista sen vuoksi, että meillä on parisuhde jossa toista arvostetaan tai rakastetaan.
En tunne työkaveria tai esimiestä kohtaan mitään tunteita, kun kuulen muiden työntekijöiden saaneen palkanlisiä ja minä en. Olen pettynyt itseeni, kun en osaa asioita niin hyvin kuin he.. vaikka kovasti yritän.
Olen vain itselleni kiukkuinen ja häpeän taas itseäni.
Toisaalta olen ihan tyytyväinen pieneen elämääni jossa ei ole muita kiinnekohta kuin arkinen työ ja vapaat viikonloput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa meinasin itsekin kysyä, kuin joku muu tuossa jo edellä : miksi ihmeessä olette ystäviä tai edes kavereita tuollaisten tyyppien kanssa?Kuulostaa ihan hirveältä. Itse panostan ihmissuhteissa laatuun enkä määrään, ja olen mieluummin vaikka ilman kavereita, kuin viettäisin aikaani ilkeiden latistajien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa meinasin itsekin kysyä, kuin joku muu tuossa jo edellä : miksi ihmeessä olette ystäviä tai edes kavereita tuollaisten tyyppien kanssa?Kuulostaa ihan hirveältä. Itse panostan ihmissuhteissa laatuun enkä määrään, ja olen mieluummin vaikka ilman kavereita, kuin viettäisin aikaani ilkeiden latistajien kanssa.
No omalta kohdaltani voin sanoa että olen vasta viime vuosina herännyt tähän kateuteen. En ole ymmärtänyt ennen että joku voisi olla minulle kateellinen, tai joku joka mielellään on kanssani, ja haluaa pitää ystävyyttä yllä, onkin takana päin selkäänpuukottaja, ja hyvillään jos minulle käy jotain ikävää. Olen ollut vuosia, kymmeniäkin vuosia näiden ihmisten kaveri, ja ystävä, en ole tiennyt miksi käytös on yhtäkkiä muuttunut, ennen kuin olen alkanut osata laskea yksi yhteen.
En usko että sinäkään olet joka asiassa niin valveutunut ja täydellinen ihmistuntija, saati kylmäkkö, että heti kun 20 v ystävyyden jälkeen toinen sanoo jotain mistä et pidä, niin lakkaat olemasta ystävä, vaikka olisitten toistenne lasten kummeja tms.
Itse siis vastaan ihmettelyyn ihmettelyllä siitä, että eikö tällaisia ihmettelevillä oikeasti riitä, jos ei kokemus, niin ainakin mielikuvitus siihen, että ihmisillä on miljoonia sellaisiakin tilanteita elämissään, joissa juuri sinä et tule koskaan olemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri lopetti seuraamiseni somessa, kun ilmoitin siellä yhteenmuutosta mieheni kanssa.
On itse sinkku ja selkeästi toivoi että minut dumpattaisiin
Kyseli aina miten meillä menee ja vihjaili, että joko mies jättäisi minut.
Tuon yhteenmuuton jälkeen ei kuulunut enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vastaa, jos hänelle kertoo jostain positiivisesta itseen liittyvästä asiasta. Puhuu pahaa toisille sinusta. Kyllä sen vaistoaa, jos joku on kateellinen. Sen näkee jo ilmeestä.
Maireasta äänensävystä. "Onpa mukava kuulla!" Ja sitten vaihtaa puheenaiheen takaisin itseensä.
Alue: Aihe vapaa
Tosiaankin hyvää luettavaa! Minulla on työnteko usein tervanjuontia tässä kuvatun kaltaisen työkaverin vuoksi. Olen kerta toisensa jälkeen pienenä vinkkinä korostetun kannustava ja kehuva hänelle tai olen vaiti, kun minua yritetään provosoida, mutta se on vain toisenkin posken kääntämistä henkiselle väkivallalle. Hän ei tunnista omaa toistuvasti noloa, teinimäistä käyttäytymistään. Ennen häntä en ole tavannut ihmistä, josta voisi sanoa suoraan, että hän on kateellinen minulle. Elämässäni ei ole oikeasti mitään kadehtimista, vaikka en vaihtaisikaan sitä kenenkään muun elämään. Raharikkaudesta ei ole ainakaan kyse. Aikoinaan kärsin pitkään pahasta masennuksesta, enkä toivoisi sellaista kokemusta kenellekään toiselle.