En halua olla raskaana enkä synnyttää. En pääse pelostani yli.

Suosittelen kirjaa Kun synnytys pelottaa.

Minulla on myös todella matala kipukynnys. Tiedän, että nykyään on hyvät kivunlievitykset sunmuut, mutta kyllä se silti vaan näyttää sattuvan. Minulla ei tarvitse kuin olla astetta kivuliaammat menkat niin laatta lentää sen kivun seurauksena. 

-Ap

Kyllä sen pelkosektion saa, kun ei anna yhtään periksi. Mutta ymmärrän pelkosi. Oman kuopuksen koko raskausaika meni pilalle, kun pelkäsin niin paljon, että en saa sektiota. Sain kuitenkin :)

Meillä on facessa hyvä ryhmä: suunniteltu sektio & synnytyspelko. Tervetuloa :)

Kuinka moni mahtaakaan jättää lapset tekemättä pelon vuoksi. Kyllä Suomessa pitäisi hieman asenteiden muuttua sektiota kohtaan, jos haluatte syntyvyyden nousevan ylipäätään. Miten voi olla mahdollista, että edelleenkin sektion saaminen on niin vaikeaa?

Mieti kuinka moni nainen on selvinnyt siitä. Ja tehnyt sen vapaaehtoisesti uudestaankin, ehkä useita kertoja. Yritä vielä muuttaa ajatteluasi tietoisesti. Menet ikäänkuin lukkoon jos keskityt siihen miten pelottavaa se on. Itselläni auttoi kun olen useasti ollut näkemässä hevosten ja lehmien poikimisia :D nekin huutaa kivusta, mutta kaikki unohtuu sillä hetkellä kun saa sen oman jälkeläisen puskettua maailmaan.

Sama täällä.....Voisin ottaa lapsen tähän, vaikka heti nyt, mutta tuotanoin sen synnytysosuus.....never gonna happen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös todella matala kipukynnys. Tiedän, että nykyään on hyvät kivunlievitykset sunmuut, mutta kyllä se silti vaan näyttää sattuvan. Minulla ei tarvitse kuin olla astetta kivuliaammat menkat niin laatta lentää sen kivun seurauksena. 

-Ap

AP, minulla on vastaavat kuukautiset. Synnytys lääkkeillä vastasi kuukautisia ilman lääkitystä. Sen pahemmalta se ei tuntunut. Synnytys oli kuukautisia nopeammin kuitenkin ohi.

Sektion saaminen on sen takia vaikeempaa, koska leikkaus on aina leikkaus eikä se ole riskitön. Koko vatsa vedetään auki ja paraneminen on pitkä ja kivulias. Monet joille on sektio tehty niin olisivat toivoneet sen kokemuksen jälkeen alatiesynnytystä.

Sinuna menisin keskustelemaan jonnekin. Ja hypnoosi lievänä voisi olla hyvä. Rentoudut ja saatat saada sen pelon syyn kiinni.

Raskausaika oli ihanaa ja kyllä se synnytys siinä meni, sehän on vain väliaikaista.

Ei se sektio ole sen parempi. Tiedän monia joilla epäonnistunut puudutus sektiossa kuten itsellänikin ja se vasta pelottavaa onkin ja tuskaa. Jotkut vielä hinkuu ja vinkuu sektiota kyllä se normisynntys on lastenleikkiä siihen verrattuna saati että leikkauksen jälkeen on pari viikkoa kuoleman kivuissa.

Kaksi lasta synnyttäneenä olen viime vuosina alkanut miettiä, voisiko synnytyspelkoon olla syynä myös se, että tv-sarjoissa ja elokuvissa synnytys esitetään niin kaoottisena tapahtumana. Kun eivät naiset pääse näkemään, millaista synnyttäminen oikeasti on, niin mielikuva jää sitten fiktiossa esitettyjen synnytysten ja kauhukertomusten varaan.

itseeni ei synnytys pelota ollenkaan, vaan se ajatus että mahassani on toinen ihminen kasvamassa, jota ei saa ulos jos haluaa. Siinähän oot sen "alienin" kanssa. No jäin sit lapsettomaksi tämän pelon takia, en uskalla edes yrittää lasta, siihen loppui haaveet suurperheestä. Siis ei pelkkä pelko vaan jopa fobia kyseessä. 

Minä olin äärimmäinen pelkopotilas. Pelko olisi estänyt minuakin hankkimasta lapsia, mutta tulin yllättäen raskaaksi. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin synnyttää lapsi, mutta koska pelkäsin luonnollista synnytystapaa, sain suunnitellun sektion.

Synnytyskokemukselleni annan täyden kympin.

Tutki, mitä synnytyksessäsi pelkäät. Repeämiä, lapsen mahdollisia komplikaatioita, jaksamistasi... tunnista pelkosi. Ainut kokemani järkyttävä kipu oli leikkauksen jälkeen kotona ollessani, yrittäessäni nousta sängystä. Tätä kesti n. 3 viikkoa. Voihan se olla, että raskauden myötä ajatuksesi muuttuukin ja se saa muuttua. Jos vaikka alkuun olet toivonut suunniteltua sektiota, voit ajatella toisin kun h-hetki koittaa. Suomessa sinua ei pakoteta synnyttämään sellaisella tavalla, mitä et itse halua.

Älä estä pelkosi toteuttamasta unelmaasi. Tsemppiä ap, mihin ikinä päädytkään! :)

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta synnyttäneenä olen viime vuosina alkanut miettiä, voisiko synnytyspelkoon olla syynä myös se, että tv-sarjoissa ja elokuvissa synnytys esitetään niin kaoottisena tapahtumana. Kun eivät naiset pääse näkemään, millaista synnyttäminen oikeasti on, niin mielikuva jää sitten fiktiossa esitettyjen synnytysten ja kauhukertomusten varaan.

Tämä! Eräässä lempisarjassani oli taannoin taas synnytyskohtaus, joka oli kuin suoraan kauhuelokuvasta:D 

Vierailija kirjoitti:

Sektion saaminen on sen takia vaikeempaa, koska leikkaus on aina leikkaus eikä se ole riskitön. Koko vatsa vedetään auki ja paraneminen on pitkä ja kivulias. Monet joille on sektio tehty niin olisivat toivoneet sen kokemuksen jälkeen alatiesynnytystä.

Ja kissanviikset taas. Hain ja sain pelkosektion kymmenen vuotta sitten. Kyllä, piti ihan todella tapella. Parilla kerralla miehenikin oli mukana ja kun ihmetteli ääneen, miksi teette tästä niin vaikeaa, lääkäri ja hoitsu vaan naureskelivat. Lopulta mieheni sanoi, että ettekö te tajua, että tuo nainen pelkää niin paljon, että se kaivaa sen lapsen itse vatsastaan jos ette anna sitä leikkausaikaa NYT.

Jouduin itse kuljettamaan omia papereita sairaalan sisällä. Luin niitä ja mut oli leimattu yksiselitteisesti hulluksi koska en halunnut synnyttää. Just.

Itse leikannut lääkäri oli onneksi ihana ja kaikki meni mainiosti. Ap, älä anna periksi. Saat sen sektion kun et anna periksi. En voi liikaa painottaa tätä.

Ja tälle lainaamalleni; tunnen monia pelkosektion läpikäyneitä itseni lisäksi. Yksikään ei ole katunut päätöstään. Ei yksikään. Joten älä viitsi puhua mutu-pa skaa, kiitos. Edelleen, mieluummin tikit vatsassa kuin p llussa. J asuunniteltua sektio on lapselle turvallisempi kuin alatiesynnytys, tämä on ihan tutkittu fakta. Suomessa vaan on edelleen valloillaan Pakko synnyttää alateitse- mentaliteetti lekureiden keskuudessa. Äidistä viis. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta synnyttäneenä olen viime vuosina alkanut miettiä, voisiko synnytyspelkoon olla syynä myös se, että tv-sarjoissa ja elokuvissa synnytys esitetään niin kaoottisena tapahtumana. Kun eivät naiset pääse näkemään, millaista synnyttäminen oikeasti on, niin mielikuva jää sitten fiktiossa esitettyjen synnytysten ja kauhukertomusten varaan.

Jatkan vielä tästä... en muista, mikä elokuva/sarja oli kyseessä, mutta siinä oli kohtaus, jossa synnyttävä äiti huusi ponnistaessaan. No, mulla sattui olemaan molemmissa synnytyksissä huono tarjonta, eli ponnistaminen sattui, ja saatoin ekassa synnytyksessä hieman ponnistaessa huutaa (siis muutaman kerran), mutta tokassa en. Te, joilla on ollut normaali tarjonta, voitte vahvistaa tämän: eikö nyt tavallisesti ole niin, ettei se ponnistaminen satu? Mun mielestä se kohtaus oli jotenkin niin överin dramaattinen ja antoi ihan väärän mielikuvan siitä, että äiti olisi synnyttäessään jotenkin kaiken armoilla, vaikka oikeasti ponnistusvaihe on sellainen, jossa keskitytään ja ollaan hiljaa (tietysti joillain se vauva tulee helposti, ilman keskittymistäkin). Että ne tv-synnytykset keskittyvät aina siihen, että nyt sattuu, mitään muuta kulmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektion saaminen on sen takia vaikeempaa, koska leikkaus on aina leikkaus eikä se ole riskitön. Koko vatsa vedetään auki ja paraneminen on pitkä ja kivulias. Monet joille on sektio tehty niin olisivat toivoneet sen kokemuksen jälkeen alatiesynnytystä.

Ja kissanviikset taas. Hain ja sain pelkosektion kymmenen vuotta sitten. Kyllä, piti ihan todella tapella. Parilla kerralla miehenikin oli mukana ja kun ihmetteli ääneen, miksi teette tästä niin vaikeaa, lääkäri ja hoitsu vaan naureskelivat. Lopulta mieheni sanoi, että ettekö te tajua, että tuo nainen pelkää niin paljon, että se kaivaa sen lapsen itse vatsastaan jos ette anna sitä leikkausaikaa NYT.

Jouduin itse kuljettamaan omia papereita sairaalan sisällä. Luin niitä ja mut oli leimattu yksiselitteisesti hulluksi koska en halunnut synnyttää. Just.

Itse leikannut lääkäri oli onneksi ihana ja kaikki meni mainiosti. Ap, älä anna periksi. Saat sen sektion kun et anna periksi. En voi liikaa painottaa tätä.

Ja tälle lainaamalleni; tunnen monia pelkosektion läpikäyneitä itseni lisäksi. Yksikään ei ole katunut päätöstään. Ei yksikään. Joten älä viitsi puhua mutu-pa skaa, kiitos. Edelleen, mieluummin tikit vatsassa kuin p llussa. J asuunniteltua sektio on lapselle turvallisempi kuin alatiesynnytys, tämä on ihan tutkittu fakta. Suomessa vaan on edelleen valloillaan Pakko synnyttää alateitse- mentaliteetti lekureiden keskuudessa. Äidistä viis. 

No voi hellanlettas sentään!?!

Vierailija kirjoitti:

Ei se sektio ole sen parempi. Tiedän monia joilla epäonnistunut puudutus sektiossa kuten itsellänikin ja se vasta pelottavaa onkin ja tuskaa. Jotkut vielä hinkuu ja vinkuu sektiota kyllä se normisynntys on lastenleikkiä siihen verrattuna saati että leikkauksen jälkeen on pari viikkoa kuoleman kivuissa.

Ai semmoista. Mä olin jaloillani pari tuntia sektiosta, kerran pyysin kipulääkettä. Loput kolme päivää vaan odottelin, eikö pääsisi kotiin jo, ihan turhaan notkuin siellä sairaalassa. Kummallakin oli kaikki hyvin, sekä mulla että vauvalla, oli vaan sairaalan sääntö, että eka lapsi ja sektio niin pitää olla tietty aika. Kotiin kun päästiin, menin ensin suihkuun ja sitten lähdin koirien kanssa lenkille. Että se niistä "parin viikon kuoleman kivuista". Niitit kun poistettiin vatsasta, unohdin lopullisesti koko jutun. Samaan aikaan alateitse synnyttänyt serkkuni ei pystynyt vielä ristiäisissäkään istumaan. Hm.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta synnyttäneenä olen viime vuosina alkanut miettiä, voisiko synnytyspelkoon olla syynä myös se, että tv-sarjoissa ja elokuvissa synnytys esitetään niin kaoottisena tapahtumana. Kun eivät naiset pääse näkemään, millaista synnyttäminen oikeasti on, niin mielikuva jää sitten fiktiossa esitettyjen synnytysten ja kauhukertomusten varaan.

Siis wtf?

Telkkarissa synnytys on aina sitä että oho, nyt loiskahti vedet lattialle *noloo tirsk* sitten sairaalaan jossa koko kroppa hyvin peiteltynä, pari ähkäisyä ja se on siinä. Telkkarista se valheellinen kuva tuleeekin.

Vierailija kirjoitti:

Sektion saaminen on sen takia vaikeempaa, koska leikkaus on aina leikkaus eikä se ole riskitön. Koko vatsa vedetään auki ja paraneminen on pitkä ja kivulias. Monet joille on sektio tehty niin olisivat toivoneet sen kokemuksen jälkeen alatiesynnytystä.

Pakkoko on pelotella? Itse pelkäsin synnytystä ja tämänkaltaisten pelotteluiden takia pelkäsin lopulta sektiotakin.

Kiireelliseen sektioon mentiin ja koko matkan leikkaussaliin ajattelin, että nyt sitten käy todella pahasti.

Leikkurissa oli kuitenkin rauhallinen tunnelma. Sali on täynnä ihmisiä, joista jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä. Kaikilla oli niin keveää jutustelua, että itsekin rauhoituin, kun homma tuntui olevan näille ihan rutiinia.

Vauva syntyi terveenä ja lähti heti lastenlääkärin tutkittavaksi, jonka jälkeen vietiin osastolla odottelevan isänsä hoiviin. Minut parsittiin kasaan ja vietiin heräämään odottelemaan muutamaksi tunniksi.

Pahin osuus olikin se, kun koko sen ajan heräämössä kaipasin vauvaani ja ahdistelin koko ajan hoitajia, että milloin pääsen näkemään vauvani.

Samana iltana osastolla nousin ekan kerran seisomaan. Inhottava tunne oli, mutta edettiin hissukseen. Kolmen päivän päästä lähdettiin kotiin, jossa paraneminen edistyi vauhdilla.

Haavanhoito oli toki tärkeää, eli tuli päivittäin suihkutella ja kuivasin puhtaalla käsipaperilla.

Siitä on nyt melkein viisi vuotta. Muistona hommasta siisti arpi bikinirajalla, eli sitä ei edes näy muuten kuin jos ei ole mitään alaosaa päällä. Tuntoaisti arven ympärillä normaali, ei ole kipuja tai tunnottomuutta.