Lue keskustelun säännöt.
Tuttu söi 1/2 muurinpohjaletusta. Tuollaistako on hoikan naisen elämä?
13.05.2020 |
Onhan tuo kaveri timmissä kunnossa vatsalihaksineen, mutta ei olisi minusta tuohon. 1/2 lettua!!
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Läskeillä on ihme kuvitelma, että kaikki nauttii lettujen, jäätelön, sipsien yms. syömisestä. Usein otan itse vaikka juhlissa pakosta sen sentin siivun kakkua. Pitää kohteliaisuudesta maistaa, vaikka mieluusti olisi ilman.
Ketoilijoilla (ent. karppaajilla) on samanlainen ihme kuvitelma että kaikki haluaisivat mättää aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia ja ”täysrasvaisia” juustoja. Sitten halveksitaan normaaleja tyyppejä, jotka aivan mielellään syövät kaurapuuroa, hedelmiä ja rasvatonta maitoa.
Minulle olisi erittäin voimakas rangaistus joutua syömään aamupalaksi käristettyä pekonia ja rasvakahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskeillä on ihme kuvitelma, että kaikki nauttii lettujen, jäätelön, sipsien yms. syömisestä. Usein otan itse vaikka juhlissa pakosta sen sentin siivun kakkua. Pitää kohteliaisuudesta maistaa, vaikka mieluusti olisi ilman.
Ketoilijoilla (ent. karppaajilla) on samanlainen ihme kuvitelma että kaikki haluaisivat mättää aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia ja ”täysrasvaisia” juustoja. Sitten halveksitaan normaaleja tyyppejä, jotka aivan mielellään syövät kaurapuuroa, hedelmiä ja rasvatonta maitoa.
Minulle olisi erittäin voimakas rangaistus joutua syömään aamupalaksi käristettyä pekonia ja rasvakahvia.
Pidän itseäni normaalisyöjänä, kun syön tosi paljon kasviksia, kalaa, mereneläviä, jonkin verran lihaa ja hedelmiä, hyviä rasvoja jne... En syö juustoja pekonia, kermaa, lettuja, jäätelö tai sipsejä. Onneksi olen löytänyt kultaisen keskitien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.
Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana
Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa
Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.
Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.
Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.
Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.Sanotaan että asia on niin kuin sanot. Otetaan nyt vaikka sitten jo teininä huonojen elämäntapojen takia todella ylipainoiseksi lihonut ihminen. Pitäisikö hänen mielestäsi a) elää loppuelämänsä näillä 10 voipaketilla ja pysyä hoikkana vai b) vähentää voipakettimääräänsä hiljalleen pienemmälle tasolle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan saavuttaisi normaalipainoa, mutta ylipaino vähenisi.
No monethan nimeenomaan laihduttaessaan koittavat selvitä niillä 10 paketilla ja voivottelevat kuinka vaikeaa on.
Kummallista että ensin syödään ja juodaan mitä halutaan ja kuinka paljon vain. Sitten yksi kaunis päivä alkaa laihdutus ja silloin vaikkapa yksikin pullan pala on liikaa. Sadasta nollaan. Hoikka taas on vetänyt pullaan kohtuuden nimissä ja tulee niin tekemään jatkossakin, laihduttajat tosin kutsuvat heitä onnekkaiksi. Eikö tämä ole mielestäsi epälooginen kuvio?
Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen vaan keskityit vain moittimaan laihduttajia?
Miksi mielipiteeni on sinulle niin tärkeä? Jos noista kahdesta pitäisi valita niin vaihtoehto A.
Niin arvelinkin. Tärkeintä on siis sinulle ihan vieraidenkin hoikkuus ja se, että entinen läski kärsii vanhoista virheistään. Sinä taas kuulut erinomaisten ihmisten kastiin, joka nyt on vain koko elämänsä osannut toimia oikein.
Eniten ärsyttää se, että lihavat heittäytyvät uhreiksi ja ressukoiksi ja samaan aikaan arvostelevat hoikkia siitä, että he syövät liian vähän tai liian paljon tai mitä vaan, väärin kuitenkin. "helppohan se sinulla on" "syö nyt vähän enemmän" "noinko vähän meinasit ottaa?" riittääkö tuo sinulle?" "voi kun sä voit syödä miten paljon vaan, epäreilua".
Ja mikä törkeintä: lihavien mielestä on ihan ok sanoa hoikalle, että "sinä olet liian laiha". Miettikää jos laiha sanoisi lihavalle, että "olet liian lihava". Siinä plopsahtaisi sellaiset herneet nenään, ettei ne tulis sieltä ikinä pois.
Mitä helvett¡ä se kuuluu kellekään söikö joku puolikkaan letun vai 20?
"Ai mitä sulla on? Pitääkö tuo muka nälkää? Siis noin vähän, mulle ei kyllä riittäis!"
Aaaaaarrrggggh, älä kyttää mun eväitä!!!
Sitten nämä ovat samoja, jotka suureen ääneen mainostavat kuinka eivät syö aamupalaa. No minä syön ja siksi mulla ei ole hevosennälkä lounaalla enkä mätä kaikkea mitä kiinni saan. Mulla ei myöskään ole nälkäkiukkua ennen lounasta, eikä mulla ole lounaan jälkeistä ähkykoomaa. Syön vähän ja säännöllisesti, pysyn koko päivän vireessä eikä verensokerit romahtele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.
Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana
Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa
Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.
Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.
Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.
Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.Sanotaan että asia on niin kuin sanot. Otetaan nyt vaikka sitten jo teininä huonojen elämäntapojen takia todella ylipainoiseksi lihonut ihminen. Pitäisikö hänen mielestäsi a) elää loppuelämänsä näillä 10 voipaketilla ja pysyä hoikkana vai b) vähentää voipakettimääräänsä hiljalleen pienemmälle tasolle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan saavuttaisi normaalipainoa, mutta ylipaino vähenisi.
No monethan nimeenomaan laihduttaessaan koittavat selvitä niillä 10 paketilla ja voivottelevat kuinka vaikeaa on.
Kummallista että ensin syödään ja juodaan mitä halutaan ja kuinka paljon vain. Sitten yksi kaunis päivä alkaa laihdutus ja silloin vaikkapa yksikin pullan pala on liikaa. Sadasta nollaan. Hoikka taas on vetänyt pullaan kohtuuden nimissä ja tulee niin tekemään jatkossakin, laihduttajat tosin kutsuvat heitä onnekkaiksi. Eikö tämä ole mielestäsi epälooginen kuvio?
Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen vaan keskityit vain moittimaan laihduttajia?
Miksi mielipiteeni on sinulle niin tärkeä? Jos noista kahdesta pitäisi valita niin vaihtoehto A.
Niin arvelinkin. Tärkeintä on siis sinulle ihan vieraidenkin hoikkuus ja se, että entinen läski kärsii vanhoista virheistään. Sinä taas kuulut erinomaisten ihmisten kastiin, joka nyt on vain koko elämänsä osannut toimia oikein.
Minulla on aika montakin tärkeämpää asiaa kuin vieraiden ihmisteen hoikkuus.
En ole erinomainenkaan, mutta kiitollinen kylläkin. Minulla on kroppa, joka on suht terve, toimiva ja kykenevä moniin eri juttuihin. Se on kuitenkin kanssani lopun elämän joten aika tärkeä kapistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Paistan 5-6 lettua voissa, teen kermaan, hilloa, sokeria ja maapähkinävoita. Vähintään kerran päivässä, joskus kahdesti paistan. Laiha olen.
Joo varmaan paistat kaksi kertaa päivässä lettuja. Kuka edes haluaa niitä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.
Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana
Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa
Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.
Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.
Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.
Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.Sanotaan että asia on niin kuin sanot. Otetaan nyt vaikka sitten jo teininä huonojen elämäntapojen takia todella ylipainoiseksi lihonut ihminen. Pitäisikö hänen mielestäsi a) elää loppuelämänsä näillä 10 voipaketilla ja pysyä hoikkana vai b) vähentää voipakettimääräänsä hiljalleen pienemmälle tasolle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan saavuttaisi normaalipainoa, mutta ylipaino vähenisi.
No monethan nimeenomaan laihduttaessaan koittavat selvitä niillä 10 paketilla ja voivottelevat kuinka vaikeaa on.
Kummallista että ensin syödään ja juodaan mitä halutaan ja kuinka paljon vain. Sitten yksi kaunis päivä alkaa laihdutus ja silloin vaikkapa yksikin pullan pala on liikaa. Sadasta nollaan. Hoikka taas on vetänyt pullaan kohtuuden nimissä ja tulee niin tekemään jatkossakin, laihduttajat tosin kutsuvat heitä onnekkaiksi. Eikö tämä ole mielestäsi epälooginen kuvio?
Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen vaan keskityit vain moittimaan laihduttajia?
Miksi mielipiteeni on sinulle niin tärkeä? Jos noista kahdesta pitäisi valita niin vaihtoehto A.
Niin arvelinkin. Tärkeintä on siis sinulle ihan vieraidenkin hoikkuus ja se, että entinen läski kärsii vanhoista virheistään. Sinä taas kuulut erinomaisten ihmisten kastiin, joka nyt on vain koko elämänsä osannut toimia oikein.
Eniten ärsyttää se, että lihavat heittäytyvät uhreiksi ja ressukoiksi ja samaan aikaan arvostelevat hoikkia siitä, että he syövät liian vähän tai liian paljon tai mitä vaan, väärin kuitenkin. "helppohan se sinulla on" "syö nyt vähän enemmän" "noinko vähän meinasit ottaa?" riittääkö tuo sinulle?" "voi kun sä voit syödä miten paljon vaan, epäreilua".
Ja mikä törkeintä: lihavien mielestä on ihan ok sanoa hoikalle, että "sinä olet liian laiha". Miettikää jos laiha sanoisi lihavalle, että "olet liian lihava". Siinä plopsahtaisi sellaiset herneet nenään, ettei ne tulis sieltä ikinä pois.
Mitä helvett¡ä se kuuluu kellekään söikö joku puolikkaan letun vai 20?
"Ai mitä sulla on? Pitääkö tuo muka nälkää? Siis noin vähän, mulle ei kyllä riittäis!"
Aaaaaarrrggggh, älä kyttää mun eväitä!!!
Sitten nämä ovat samoja, jotka suureen ääneen mainostavat kuinka eivät syö aamupalaa. No minä syön ja siksi mulla ei ole hevosennälkä lounaalla enkä mätä kaikkea mitä kiinni saan. Mulla ei myöskään ole nälkäkiukkua ennen lounasta, eikä mulla ole lounaan jälkeistä ähkykoomaa. Syön vähän ja säännöllisesti, pysyn koko päivän vireessä eikä verensokerit romahtele.
En syö koskaan aamiaista, mutta ei mulla kyllä ole mitään nälkäkiukkua lounaalla. Ei vaan tee mieli syödä heti aamusta. Lounaan syön klo 1-2 ja illallisen klo 8-9.
Ihmettelen tätä kahtiajakoa, jos toisaalta on ihmisiä, jotka syövät paketillisen jäätelötuutteja kerralla ja toisaalta on ihmisiä, jotka ovat hypertarkkoja terveellisyydestä. Itselleni ei tulisi mieleenikään syödä monta tuuttia kerralla, sen yhden syön mielelläni. Mutta kammottaa minua katsoa TV:ssä, kun joku Pippa Laukka heittelee ihmisen jääkaapista nakkipaketteja roskiin, koska ne ovat "roskaa". Lapsuudessani 70-80-luvuilla ei olisi todellakaan heitetty nakkeja roskiin vaan tehty niistä kastike ja aika hoikkia oltiin noin keskimäärin. Toisaalta pieni tikkujäätelö oli iso nautinto. Nykyään joko vedät jättimäisen pizzan hetken mielijohteesta iltapalaksi tai sitten punnitset porkkanoita, missä on kultainen keskitie?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskeillä on ihme kuvitelma, että kaikki nauttii lettujen, jäätelön, sipsien yms. syömisestä. Usein otan itse vaikka juhlissa pakosta sen sentin siivun kakkua. Pitää kohteliaisuudesta maistaa, vaikka mieluusti olisi ilman.
Ketoilijoilla (ent. karppaajilla) on samanlainen ihme kuvitelma että kaikki haluaisivat mättää aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia ja ”täysrasvaisia” juustoja. Sitten halveksitaan normaaleja tyyppejä, jotka aivan mielellään syövät kaurapuuroa, hedelmiä ja rasvatonta maitoa.
Minulle olisi erittäin voimakas rangaistus joutua syömään aamupalaksi käristettyä pekonia ja rasvakahvia.
Kyllä se luulo on toisinpäin. Muut kuvittelee karppaajien mättävän aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.
Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana
Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa
Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.
Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.
Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.
Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.Sanotaan että asia on niin kuin sanot. Otetaan nyt vaikka sitten jo teininä huonojen elämäntapojen takia todella ylipainoiseksi lihonut ihminen. Pitäisikö hänen mielestäsi a) elää loppuelämänsä näillä 10 voipaketilla ja pysyä hoikkana vai b) vähentää voipakettimääräänsä hiljalleen pienemmälle tasolle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan saavuttaisi normaalipainoa, mutta ylipaino vähenisi.
No monethan nimeenomaan laihduttaessaan koittavat selvitä niillä 10 paketilla ja voivottelevat kuinka vaikeaa on.
Kummallista että ensin syödään ja juodaan mitä halutaan ja kuinka paljon vain. Sitten yksi kaunis päivä alkaa laihdutus ja silloin vaikkapa yksikin pullan pala on liikaa. Sadasta nollaan. Hoikka taas on vetänyt pullaan kohtuuden nimissä ja tulee niin tekemään jatkossakin, laihduttajat tosin kutsuvat heitä onnekkaiksi. Eikö tämä ole mielestäsi epälooginen kuvio?
Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen vaan keskityit vain moittimaan laihduttajia?
Miksi mielipiteeni on sinulle niin tärkeä? Jos noista kahdesta pitäisi valita niin vaihtoehto A.
Niin arvelinkin. Tärkeintä on siis sinulle ihan vieraidenkin hoikkuus ja se, että entinen läski kärsii vanhoista virheistään. Sinä taas kuulut erinomaisten ihmisten kastiin, joka nyt on vain koko elämänsä osannut toimia oikein.
Eniten ärsyttää se, että lihavat heittäytyvät uhreiksi ja ressukoiksi ja samaan aikaan arvostelevat hoikkia siitä, että he syövät liian vähän tai liian paljon tai mitä vaan, väärin kuitenkin. "helppohan se sinulla on" "syö nyt vähän enemmän" "noinko vähän meinasit ottaa?" riittääkö tuo sinulle?" "voi kun sä voit syödä miten paljon vaan, epäreilua".
Ja mikä törkeintä: lihavien mielestä on ihan ok sanoa hoikalle, että "sinä olet liian laiha". Miettikää jos laiha sanoisi lihavalle, että "olet liian lihava". Siinä plopsahtaisi sellaiset herneet nenään, ettei ne tulis sieltä ikinä pois.
Mitä helvett¡ä se kuuluu kellekään söikö joku puolikkaan letun vai 20?
"Ai mitä sulla on? Pitääkö tuo muka nälkää? Siis noin vähän, mulle ei kyllä riittäis!"
Aaaaaarrrggggh, älä kyttää mun eväitä!!!
Sitten nämä ovat samoja, jotka suureen ääneen mainostavat kuinka eivät syö aamupalaa. No minä syön ja siksi mulla ei ole hevosennälkä lounaalla enkä mätä kaikkea mitä kiinni saan. Mulla ei myöskään ole nälkäkiukkua ennen lounasta, eikä mulla ole lounaan jälkeistä ähkykoomaa. Syön vähän ja säännöllisesti, pysyn koko päivän vireessä eikä verensokerit romahtele.
En syö koskaan aamiaista, mutta ei mulla kyllä ole mitään nälkäkiukkua lounaalla. Ei vaan tee mieli syödä heti aamusta. Lounaan syön klo 1-2 ja illallisen klo 8-9.
Poikani alkoi teini-iässä jättää aamiaisen syömättä ja koulussa ehkä söi jotain näkkäriä lounaalla. Päivällisen söi normaalisti, ei kiljuvan nälkäisenä ja sitten ison iltapalan (en siis tarkoita mitään grilliruokaa vaan vain isoa annosta). Siitähän nousi haloo terveystarkastuksessa. Väkisin piti juottaa aamulla jotain vanhuksille tarkoitettuja "energiajuomia", joita sitten yökki. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta ruokarytmi on edelleen kutakuinkin sama. Joskus syö lounaalla ns. normaalisti, yleensä ei, kun ei vaan ole nälkä. Aamulla juo kahvin. Itse taas tarvitsen kaikki mahdolliset ateriat :) Näin me vaan ollaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ihan sama miten paljon joku syö. Ei vois minua vähempää liikuttaa. Toisten syömisten kyttääjiä tuntuu olevan kaikki ne, kenelle paino on ongelma tavalla tai toisella. Vähän sama kuin köyhä miettii aina rahaa. Jopa niin paljon, ettei päähän enää muuta mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Paistan 5-6 lettua voissa, teen kermaan, hilloa, sokeria ja maapähkinävoita. Vähintään kerran päivässä, joskus kahdesti paistan. Laiha olen.
Friteeraan 5-6 isoa lettua ihrassa, teen kermaan ja ihraan, hilloa, sokeria ja kermajäätelöä kinuskikastikeen ja toffeekarkin kera+ maapähkinävoita sekä loraus kookoskermaa. Vähintään 5 kertaa päivässä syön, joskus 6.
Erittäin hoikka olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Paistan 5-6 lettua voissa, teen kermaan, hilloa, sokeria ja maapähkinävoita. Vähintään kerran päivässä, joskus kahdesti paistan. Laiha olen.
Taikinaan laitan voita, kermaa, sokeria, munia, lettujen päälle kermavaahtoa, sokeria, nutellaa, hunajaa, mansikka-, vadelma- ja lakkahilloa sekä suklaarouhetta, syön joka päivä 5-6 lettua aamupalalla, lounaalla jälkkärinä, välipalana, päivällisellä jälkkärinä ja iltapalana. Ja hoikka olen.
Samat lisukkeet kuin minullakin. Käyn kyllä vielä öisin vetäisemässä parit letut suoraan jääkaapista. Joskus kun ehtii on kiva vielä friteerata koko komeus. Olen ampiasvyötäröinen, tiimalasivartalo.
Aniharva osaa tehdä hyviä muurinpohjalettuja. Yleensä ovat paksuja möttösiä. Mieluummin olen ilman. Tuttavasi oli kohtelias kun sentään puolikkaan söi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.
Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana
Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa
Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.
Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.
Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.
Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.Sanotaan että asia on niin kuin sanot. Otetaan nyt vaikka sitten jo teininä huonojen elämäntapojen takia todella ylipainoiseksi lihonut ihminen. Pitäisikö hänen mielestäsi a) elää loppuelämänsä näillä 10 voipaketilla ja pysyä hoikkana vai b) vähentää voipakettimääräänsä hiljalleen pienemmälle tasolle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan saavuttaisi normaalipainoa, mutta ylipaino vähenisi.
No monethan nimeenomaan laihduttaessaan koittavat selvitä niillä 10 paketilla ja voivottelevat kuinka vaikeaa on.
Kummallista että ensin syödään ja juodaan mitä halutaan ja kuinka paljon vain. Sitten yksi kaunis päivä alkaa laihdutus ja silloin vaikkapa yksikin pullan pala on liikaa. Sadasta nollaan. Hoikka taas on vetänyt pullaan kohtuuden nimissä ja tulee niin tekemään jatkossakin, laihduttajat tosin kutsuvat heitä onnekkaiksi. Eikö tämä ole mielestäsi epälooginen kuvio?
Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen vaan keskityit vain moittimaan laihduttajia?
Miksi mielipiteeni on sinulle niin tärkeä? Jos noista kahdesta pitäisi valita niin vaihtoehto A.
Ihmettelin vain että miksi vaivaudut edes kommentoimaan, jos et kuitenkaan halua vastata itse esitettyyn kysymykseen. Tuo kommenttisi kun perustuu ns. jälkiviisauteen, eli laihduttajille se on täysin hyödytön. Ei ylipainoinen laihduttaja enää pääse siihen ihannoimaasi tilanteeseen, jossa keho on pienestä pitäen totutettu toimimaan normaalisti. Se on toki kiva että teillä jotka olette aina olleet normaalipainoisia, tilanne on tuo, mutta ei se laihduttajaa auta saati lohduta.
Se on vähän sama kuin sanoisit juomisen lopettaneelle alkoholistille, että mitäs aloit ryyppäämään alunperinkään. Kyllä se alkoholisti ja lihava tietää että joo, ei olisi kannattanut, mutta ei hän voi mennyttä elämäänsä enää muuttaa. Sitä pitää vain löytää se tapa elää ja syödä, että tulevaisuudessa osaisi tehdä parempia valintoja.
Minua kiinnostaisi tietää, että miksi arvioit tärkeämmäksi hoikkuuden tavalla joka tuntuu itsensä kiduttamiselta kuin pysyvän painonhallinnan siten että siihen kykenee ilman kärsimystä, vaikka se tarkoittaisikin sitä, ettei välttämättä koskaan saavuta normaalipainoa? Itse entisenä ylipainoisena pidän vaihtoehtoa B paljon kohtuullisempana siksi, että siten saa oikeasti paljon terveellisempien elintapojen hyötyjä elämäänsä ilman että jatkuva repsahdusriski ja jojoilu roikkuu ilmassa. Harva jaksaa kovin pitkäkestoisesti elää tavalla, jonka kokee hyvin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en syö yhtään lättyä. Olen lihava, eikä minulla tule vatsa kipeäksi eikä mikään tietääkseni heittele.
En vain enää pidä kuin suolaisista tarjottavista.
Oikea ja alkuperäinen muurinpohjalettu ei ole makea. Siihen sipaistaan vähän voita ja syödään. Lämpimänä ihan paljaaltaankin. Se on näitä ulkopaikkakuntalaisten keksintöä että hilloa sun muuta niihin tungetaan.
Vierailija kirjoitti:
Puolikas on aika paljon, minä syön ehkä 1/3 letusta. nehän on kamalan isoja.
Minä vain haistellen ja katselen. Elän vedellä.
Hoikkaakin hoikempi oljenkorsi.
Vierailija kirjoitti:
Jestas.. ei ihme, että olen pullukka. Voin syödä varmasti 10 kpl lettuja. Nam!
Ihana! Mua niin naurattaa tää kommentti jotenkin. Mutta ei se puolikkaan letun syönti välttämättä houkkuuteen katso. Tiedän monta pullukkaa, jotka ravintoloissa jättävät puolet annoksestaan syömättä ja päivittelevät, kuinka iso annos oli. Itse syön omani alkupaloineen ja vielä ronkin lautaselta heidänkin loput, jos vain kehtaan.
Jonkun hoikan naisen elämä voi olla, mutta todennäköisesti häntä ei haittaa syödä 1/2 lettua. Ja voi olla, että kyseinen nainen on syönyt eilen 20 lettua tai monta karkkipussia, niin ei halua syödä nyt enempää.
Se on omituista, kun toiset ihmiset pahoittavat siitä ettei aina ota herkkuja. Omasta mielestä herkut eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon. Ja jos jonkun mielestä karkki päivässä ei haittaa, niin ei haittaakkaan. Itselleni sopii ehdottomuus, sillä omalla kohdalla päivittäisistä herkuista on lyhyt matka herkkujen liialliseen syömiseen.
Ja se ei _oikeasti_ yhtään häiritse itseäni etten syö herkkuja aina kun niitä on tarjolla. Se on vaan tapa mihin olen tottunut, kuten päivittäinen hampaidenpesu. Ei sen kumnempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskeillä on ihme kuvitelma, että kaikki nauttii lettujen, jäätelön, sipsien yms. syömisestä. Usein otan itse vaikka juhlissa pakosta sen sentin siivun kakkua. Pitää kohteliaisuudesta maistaa, vaikka mieluusti olisi ilman.
Ketoilijoilla (ent. karppaajilla) on samanlainen ihme kuvitelma että kaikki haluaisivat mättää aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia ja ”täysrasvaisia” juustoja. Sitten halveksitaan normaaleja tyyppejä, jotka aivan mielellään syövät kaurapuuroa, hedelmiä ja rasvatonta maitoa.
Minulle olisi erittäin voimakas rangaistus joutua syömään aamupalaksi käristettyä pekonia ja rasvakahvia.
Ei normaalit ihmiset mätä aamusta iltaan kaurapuuroa ja rasvatonta maitoa, hyi hitto:
No ei sun tartteekaan, mutta jos joku muu tykkää, niin ne kerran kesässä syödyt letut ei yksistään sitä syöjää lihota.