Tuttu söi 1/2 muurinpohjaletusta. Tuollaistako on hoikan naisen elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.

Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.

Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana

Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.

Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa

Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.

Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.

Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.

Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.

Sanotaan että asia on niin kuin sanot. Otetaan nyt vaikka sitten jo teininä huonojen elämäntapojen takia todella ylipainoiseksi lihonut ihminen. Pitäisikö hänen mielestäsi a) elää loppuelämänsä näillä 10 voipaketilla ja pysyä hoikkana vai b) vähentää voipakettimääräänsä hiljalleen pienemmälle tasolle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan saavuttaisi normaalipainoa, mutta ylipaino vähenisi.

No monethan nimeenomaan laihduttaessaan koittavat selvitä niillä 10 paketilla ja voivottelevat kuinka vaikeaa on.

Kummallista että ensin syödään ja juodaan mitä halutaan ja kuinka paljon vain. Sitten yksi kaunis päivä alkaa laihdutus ja silloin vaikkapa yksikin pullan pala on liikaa. Sadasta nollaan. Hoikka taas on vetänyt pullaan kohtuuden nimissä ja tulee niin tekemään jatkossakin, laihduttajat tosin kutsuvat heitä onnekkaiksi. Eikö tämä ole mielestäsi epälooginen kuvio?

Miksi et vastannut esitettyyn kysymykseen vaan keskityit vain moittimaan laihduttajia?

Miksi mielipiteeni on sinulle niin tärkeä? Jos noista kahdesta pitäisi valita niin vaihtoehto A.

Niin arvelinkin. Tärkeintä on siis sinulle ihan vieraidenkin hoikkuus ja se, että entinen läski kärsii vanhoista virheistään. Sinä taas kuulut erinomaisten ihmisten kastiin, joka nyt on vain koko elämänsä osannut toimia oikein.

Eniten ärsyttää se, että lihavat heittäytyvät uhreiksi ja ressukoiksi ja samaan aikaan arvostelevat hoikkia siitä, että he syövät liian vähän tai liian paljon tai mitä vaan, väärin kuitenkin. "helppohan se sinulla on" "syö nyt vähän enemmän" "noinko vähän meinasit ottaa?" riittääkö tuo sinulle?" "voi kun sä voit syödä miten paljon vaan, epäreilua".

Ja mikä törkeintä: lihavien mielestä on ihan ok sanoa hoikalle, että "sinä olet liian laiha". Miettikää jos laiha sanoisi lihavalle, että "olet liian lihava". Siinä plopsahtaisi sellaiset herneet nenään, ettei ne tulis sieltä ikinä pois.

Mitä helvett¡ä se kuuluu kellekään söikö joku puolikkaan letun vai 20?

"Ai mitä sulla on? Pitääkö tuo muka nälkää? Siis noin vähän, mulle ei kyllä riittäis!"

Aaaaaarrrggggh, älä kyttää mun eväitä!!!

Sitten nämä ovat samoja, jotka suureen ääneen mainostavat kuinka eivät syö aamupalaa. No minä syön ja siksi mulla ei ole hevosennälkä lounaalla enkä mätä kaikkea mitä kiinni saan. Mulla ei myöskään ole nälkäkiukkua ennen lounasta, eikä mulla ole lounaan jälkeistä ähkykoomaa. Syön vähän ja säännöllisesti, pysyn koko päivän vireessä eikä verensokerit romahtele.

Syön myös vähän ja säännöllisesti, kolmesti päivässä.

Miksi nykyään ahmitaan ruokaa tuolla tavalla? Lapsuuden kodissa oli aina lettuja hernekeiton yhteydessä. Sitä syötiin yksi tai kaksi lettua, mutta ei sitä enempää. Olisi tuntunut hullulta, että vanhemmat olisivat siinä ahmineet 10 lettua noin vain. En voisi edes kuvitella tuota tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään ahmitaan ruokaa tuolla tavalla? Lapsuuden kodissa oli aina lettuja hernekeiton yhteydessä. Sitä syötiin yksi tai kaksi lettua, mutta ei sitä enempää. Olisi tuntunut hullulta, että vanhemmat olisivat siinä ahmineet 10 lettua noin vain. En voisi edes kuvitella tuota tilannetta. 

Tätä minäkin ihmettelen. Pitää saada syödä paljon. Laihduttajaakin kehotetaan syömään kaloritonta ruokaa, koska sitä saa syödä PALJON.  Täysin järjetöntä.

No minä en syö kuin yhden (laktoosittoman) letun, kun jostain syystä niistä tulee huono olo vaikka hyviä ovatkin. Johtuisiko siitä että vehnä turvottaa. Jossain torilla on ollut laktoosittomia gluteenittomia lettuja, joista ei niinkään ole jäänyt turvonnut olo.

Voin syödä vaikka kuinka monta lettua, hillolla ja kermavaahdolla. Tietenkään en syö lettuja joka päivä, mutta en kyllä ikinä ajattele paljonko jossain on kaloreita. Olen hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskeillä on ihme kuvitelma, että kaikki nauttii lettujen, jäätelön, sipsien yms. syömisestä. Usein otan itse vaikka juhlissa pakosta sen sentin siivun kakkua. Pitää kohteliaisuudesta maistaa, vaikka mieluusti olisi ilman.

Ketoilijoilla (ent. karppaajilla) on samanlainen ihme kuvitelma että kaikki haluaisivat mättää aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia ja ”täysrasvaisia” juustoja. Sitten halveksitaan normaaleja tyyppejä, jotka aivan mielellään syövät kaurapuuroa, hedelmiä ja rasvatonta maitoa.

Minulle olisi erittäin voimakas rangaistus joutua syömään aamupalaksi käristettyä pekonia ja rasvakahvia.

Joo, inhoan pekonia ja melkein kaikkea muutakin paljon eläinrasvaa sisältävää, tykkään hedelmistä, kasviksista ja täysjyväviljasta. Ja hmm, olen oikein hoikassa kunnossa. Rasvakahvi kuulostaa ällöttävälle jo ihan ajatuksen tasolla.

Surullista.

Mitä järkeä ottaa sitten edes sitä puolikasta, ois kokonaan ilman.

Onneksi olen pullea, saan syödä kerralla niin monta lettua kuin haluan/jaksan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskeillä on ihme kuvitelma, että kaikki nauttii lettujen, jäätelön, sipsien yms. syömisestä. Usein otan itse vaikka juhlissa pakosta sen sentin siivun kakkua. Pitää kohteliaisuudesta maistaa, vaikka mieluusti olisi ilman.

Ketoilijoilla (ent. karppaajilla) on samanlainen ihme kuvitelma että kaikki haluaisivat mättää aamusta iltaan pekonia, kermaa, voissa paistettuja munia ja ”täysrasvaisia” juustoja. Sitten halveksitaan normaaleja tyyppejä, jotka aivan mielellään syövät kaurapuuroa, hedelmiä ja rasvatonta maitoa.

Minulle olisi erittäin voimakas rangaistus joutua syömään aamupalaksi käristettyä pekonia ja rasvakahvia.

Joo, inhoan pekonia ja melkein kaikkea muutakin paljon eläinrasvaa sisältävää, tykkään hedelmistä, kasviksista ja täysjyväviljasta. Ja hmm, olen oikein hoikassa kunnossa. Rasvakahvi kuulostaa ällöttävälle jo ihan ajatuksen tasolla.

Jokaisella on omat mieltymyksensä. Tosin tuollaisella sokerin syömisellä saattaa ajan mittaan sairastua. Hoikkakin.

Vierailija kirjoitti:

Surullista.

Mitä järkeä ottaa sitten edes sitä puolikasta, ois kokonaan ilman.

Siis miksi? Jos tulee kylläiseksi siitä puolikkaasta, niin miksi olla kokonaan ilman? Eikö ole järkevintä ottaa juuri se puolikas ja saada just mitä haluaa?

No nuo muurinpohjaletuthan on lakanan kokoisia, jos ne tehdään siihen tarkoitetussa pannussa. Olen pulska mutten minäkään jaksaisi paljoa puolikasta enempää kerralla syödä

En yhtään ihmettele, että suomalaiset ovat lihavia, kun tuntuu olevan ihan normaalia, että lettujakin ahdetaan naamaan kymmenittäin ja pidetään outona, että jokus syö vain puolikkaan letun. Voi hyvänen aika sentään... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.

Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.

Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana

Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.

Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa

Miten ihmeessä paino voi nousta muutamasta letusta? Sehän on sentään vaan muutama sata kilokaloria ylimääräistä - alle tuhat joka tapauksessa vaikka söisi useita. Millainen aineenvaihdunta pitää olla, jos paino nousee heti tuosta? Vai tarkoitatko, että paino nousee sen letun verran kun se on vatsassa?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni menee jotenkin kausittain. On aikoja kun ruoka ja herkut maistuu. Voin syödä enemmän silloin. Sen vastapainoksi tulee aina kausi kun joutuu väkisin syömään, eikä oikeasti tee mieli kuin kahvia. Tuollainen syöntikausi saattaa kestää kuukaudenkin, sitten pari kuukautta väkisin syömistä. Paino seilaa +-5 kiloa vuoden ympäri. Onko muilla tällaista?

Mulla on! Yhdistän tämän jotenkin vuodenaikoihin (syksyllä pimeällä kiva löhötä ja mättää herkkuja välillä), stressiin ja yleiseen aktiivisuuteen.

Sinä ainaki, valaalta näyttävä vanhapiika

Vierailija kirjoitti:

No nuo muurinpohjaletuthan on lakanan kokoisia, jos ne tehdään siihen tarkoitetussa pannussa. Olen pulska mutten minäkään jaksaisi paljoa puolikasta enempää kerralla syödä

Tiedätkö, ettei ole mikään pakko paistaa koko pannun kokoista lettua!! Vähän sama kuin lautastakaan ei ole pakko mättää täyteen, vaikka se olisi mallia pitsalautanen.

Joo. 850 kcal vuorokaudessa on se, mitä mä syön pysyäkseni painoindeksissä 20 ja vähärasvaisena. On tälle nimikin, muttei siitä nyt sen enempää.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.

Paistan 5-6 lettua voissa, teen kermaan, hilloa, sokeria ja maapähkinävoita. Vähintään kerran päivässä, joskus kahdesti paistan. Laiha olen. 

Joo varmaan paistat kaksi kertaa päivässä lettuja. Kuka edes haluaa niitä joka päivä.

Ymmärsit sitten vitsin... 

T:ohis

Vierailija kirjoitti:

Niin, hoikka voi herkutella vaikka mitä, salaisuus on määrässä. Minkäkin voin ottaa pienen palan kakkua ja keksin. Sitten tuleekin jo paha olo. Mulle siis tulee mskeasta sellainen ällö ja pyörryttävä olo. Joku diabeteksen esiaste varmaan tai sitten keho kertoo, että sokeri ei vaan ole hyväksi.

Voin siis syödä mitä vain, mutta vähän kerrallaan. Ja hoikka olen ollut aina, ikää nyt 40.

Tämä se just on.

Idea ei ole siinä että joutuisi varsinaisesti kieltäytymään mistään. Hyvä olo tulee muualta kuin suuresta määrästä ruokaa. Herkkuja tykkään syödä, mutta vähän.

Totuttelukysymys, ja varmaan geeneissäkin jotain. Asenne on se että herkkujen määrä ei ole hyvän olon lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.

Paistan 5-6 lettua voissa, teen kermaan, hilloa, sokeria ja maapähkinävoita. Vähintään kerran päivässä, joskus kahdesti paistan. Laiha olen. 

Taikinaan laitan voita, kermaa, sokeria, munia, lettujen päälle kermavaahtoa, sokeria, nutellaa, hunajaa, mansikka-, vadelma- ja lakkahilloa sekä suklaarouhetta, syön joka päivä 5-6 lettua aamupalalla, lounaalla jälkkärinä, välipalana, päivällisellä jälkkärinä ja iltapalana. Ja hoikka olen.

Samat lisukkeet kuin minullakin. Käyn kyllä vielä öisin vetäisemässä parit letut suoraan jääkaapista. Joskus kun ehtii on kiva vielä friteerata koko komeus. Olen ampiasvyötäröinen, tiimalasivartalo.

Ainakin kahteen kertaan rasvakeittimen läpi tosiaan, päälle läjättävät vaahtokarkit ja Snickersit myös.

Ja blenderissä kun tekee itse puoli litraa kookoskermakokista niin avot.

Olen kokoa 34, tiukka takamus ja isot mutta pystyt rinnat. Tumma olkapäille ulottuva tukka ja kauniit kasvot.