Tuttu söi 1/2 muurinpohjaletusta. Tuollaistako on hoikan naisen elämä?

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen eli painoon niin kyllähän ihan "virallisterveellinen" Patrik Borg esimerkiksi kannattaa kaikkea kohtuutta eli missään nimessä ei pidä tuijottaa painoa vaan saada sellaiset elämäntavat, että voi hyvin. Ne ankarimmat "terveysintoilijat" taitaa olla usein juuri heitä, joilla ei ole mitään alan koulutusta. Metsä on tiukasti puiden takana piilossa.

Juurikin näin. Ne tiukimmin syömistä vahtaavat ja jyrkimmät mielipiteet oikeasta ruokavaliosta omaavat, jotka tietävät tarkasti, mitä saa ja mitä ei saa syödä ja miten paljon ja kuinka on letutkin puolitettava, ovat niitä, joilla ei ole mitään alan koulutusta eikä mitään tutkittua tietoa taustallaan, vaan mennään itse itsensä asiantuntijoiksi julistamien nettigurujen ja iltapäivä ja -naisten lehtien mutkatsuoriksi-artikkelien voimalla - yleensä vielä vähän pieleen niitäkin ohjeita tulkiten ja varmuuden vuoksi vielä tiukempia rajoituksia noudattaen.

Ja otsikon kysymykseen, niin ei se tuollaista ole kuin osalla hoikista naisista. Kyllä moni hoikka nainen syö ihan hyvällä omalla tunnolla kokonaisen letun ja joskus toisenkin ja pysyy silti hoikkana. Kokonaisuus ratkaisee ja yksi lettu silloin tällöin ei kaada kenenkään ruokavalio, jos perusteet ovat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.

Et usko miten kade olen kaltaisillesi ihmisille.

Olen tehnyt ison työn että pääsen normaalipainoon. Projektin aikana ei syöty edes sitä puolikasta. Nyt ylläpidon kanssa voin syödä mutta vain tuon puolikkaan, muuten taas paino nousee. Olen ihan iloinen siitäkin. Liikun aktiivisesti, mutta silti pitää olla ruokavalion kanssa tarkkana

Tuntuu oikeasti pahalta kun Kaltaisesi kehuskelevat miten paljon voivat herkutella, mutta eivät liho. Mutta minkäs teet... Mutta valitsen kuitenkin ennen olla terve kuin syödä 5 lettua.

Toisaalta en tiedä mikä on oikeasti totuus heidän kohdallaan. Kuinka paljon muuten syövät kuin se minkä esittelevät somessa

Laiha jakaa ne herkut tasaisesti läpi elämän. Lihava on hamstrannut herkuja ja sitten suree kun ei voi enää syödä normaalisti.

Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi 100 pakettia voita niin hoikka tai normaalipainoinen syö ne läpi elämänsä, kroppa tottuu määriin ja pystyy käyttämään ravinnon hyväkseen eikä jää ylimääräisenä vyötärölle. Kroppa on terve ja toimiva.

Lihava käyttää 90 pakettia elämänsä alkupuolella, kroppa menee jumiin eikä toimi kunnolla. Läskiä kerääntyy. Alkaa laihdutus. Pitäisi pärjätä loppuelämä 10 paketilla mutta kroppa huutaa lisää, on tottunut suuriin määriin eikä pysty ymmärtämään miksi ravintoa ei tulekaan.

Ja sitten lihavat kutsuvat hoikkia onnekkaiksi. Osa on niitäkin, mutta suurin osa on meitä jotka olemme totuttaneet vartalomme toimimaan normaalisti. Emme ole mättäneet ruokaa ja juomaa kaksikäsin. Olemme hankkineet lihaksia urheilemalla ja maalaisjärjellä miettineet mikä on omalle kropalle hyväksi. Pitäneet normaalia aineenvaihduntaa yllä. Onnekkaita geenilotossa voittaneita on loppujen lopuksi todella vähän.

No ei se nyt ihan noin mene. Kyllä se lihava voi syödä enemmän kuin noi kymmenen voipakettia laihtumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin miltä hoikkuus tuntuu.

TÄMÄ.

Ja omaan henkilökohtaiseen listaani lisään hoikkuuden lisäksi pukeutumisen ja seksin.

Mikään elämässä ei tunnu niin hyvältä kuin kaunis ulkonäkö ja hyvä seksi komean miehen kanssa.

En voisi elää, jos olisin pullucca.

Tunnelmalliseen, sielukkaaseen elämään kuuluu hoikkuus ja kauneus.

Minulle hoikkuus tuntui jatkuvalta nälältä, väsymykseltä ja sumuiselta päältä.

Tämä yhtäläisyysmerkkien vetäminen hoikkuuden ja kaiken muun positiivisen välille on sairasta. Kyllä ylipainoinenkin voi pukeutua hyvin ja harrastaa hyvää seksiä.

Ei minulla ainakaan ole jatkuvaa nälkää tai sumuista päätä, koska syön kunnolla! En todellakaan kituuta itseäni millään salaatinlehdillä... Pakko syödä, että jaksaa liikkua. Tottakai heikottaa, on jatkuva väsymys ja vilu, jos ei osaa syödä. Minusta on jotenkin sairas ajatus, että joku haluaa riuduttaa itseään, jotta "pysyy hoikkana", mutta ei viitsi nähdä vaivaa, että tekee monipuolista ja terveellistä ruokaa ja liikkuu.

Niin, SINULLA ei ole jatkuvaa nälkää ja sumuista päätä. Minulla oli. Olen mieluummin vähän ylipainoinen ja jaksan paremmin, mutta sinun mielestäsi minun varmaankin pitäisi olla hoikka, huonovointinen ja vielä valehdella päälle olevani elämäni kunnossa.

Tai sittten voisit syödä oikeaa ruokaa, joka ei aiheuta tuollaista nälkää ja verensokerin heilahteluita.

Ei sitä laihdutusta varten tarvi mitään tuhansien kilokaloreiden vajetta ylläpitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen eli painoon niin kyllähän ihan "virallisterveellinen" Patrik Borg esimerkiksi kannattaa kaikkea kohtuutta eli missään nimessä ei pidä tuijottaa painoa vaan saada sellaiset elämäntavat, että voi hyvin. Ne ankarimmat "terveysintoilijat" taitaa olla usein juuri heitä, joilla ei ole mitään alan koulutusta. Metsä on tiukasti puiden takana piilossa.

Juurikin näin. Ne tiukimmin syömistä vahtaavat ja jyrkimmät mielipiteet oikeasta ruokavaliosta omaavat, jotka tietävät tarkasti, mitä saa ja mitä ei saa syödä ja miten paljon ja kuinka on letutkin puolitettava, ovat niitä, joilla ei ole mitään alan koulutusta eikä mitään tutkittua tietoa taustallaan, vaan mennään itse itsensä asiantuntijoiksi julistamien nettigurujen ja iltapäivä ja -naisten lehtien mutkatsuoriksi-artikkelien voimalla - yleensä vielä vähän pieleen niitäkin ohjeita tulkiten ja varmuuden vuoksi vielä tiukempia rajoituksia noudattaen.

Ja otsikon kysymykseen, niin ei se tuollaista ole kuin osalla hoikista naisista. Kyllä moni hoikka nainen syö ihan hyvällä omalla tunnolla kokonaisen letun ja joskus toisenkin ja pysyy silti hoikkana. Kokonaisuus ratkaisee ja yksi lettu silloin tällöin ei kaada kenenkään ruokavalio, jos perusteet ovat kunnossa.

No jos ei halua tai jaksa syödä sitä kokonaista lettua, niin sitten ei jaksa.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Ihmisten on pakko syödä kaikkea, vaikkei huvita? Mun mielestä on tervellistä olla syömättä silloin kun ei ole nälkä, vaikka kaveri tarjoaisikin kahvin kylkeen kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse huomannut jotain, minkä pitäisi kait olla itsestäänselvää mutta monelle ei ole - hoikkana pysyminen on helpompaa, kun tavoitepainoksi ottaa luonnollisen ihannepainonsa.

Joskus vuosia sitten pidin tavoitteenani hoikkuutta, joka oli minun kroppani mallille vähän liikaa. Tunsin olevani hoikka vasta, kun painoin 48 kiloa; olen 168 cm pitkä enkä malliltani mitenkään erityisen pieni ja siro, vaan enemmänkin kurvikas (esim. isorintainen, vaikka painaisin mitä). Tuolloin sain oikeasti rajoittaa syömisiäni, vaikken silloinkaan nääntynyt nälkään.

Mutta se "ihannepaino" löytyi lopulta niinkin spesifisestä paikasta kuin 53 kg. Ei tarvinnut enää miettiä kaloreita (kunhan söi muuten terveellisesti ja monipuolisesti). Se oli minun kropalleni sopiva paino.

Minulla on pienet tissit mitat 168 cm/66 kg

Olenko norsu?

Et suinkaan. Jos voit hyvin, se on luultavasti sinun kropallesi hyvä paino. Sitä ei voi muut kuin sinä tietää :)

-ed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa ettei meille hoikille välttämättä tuollaiset epäterveelliset ja turvottavat hiilariherkut edes maistu enää kun elimistö on tottunut täysin päinvastaiseen ruokavalioon.

Itse herkuttelen mm. marjoilla ja hedelmillä joihin lisään maustamatonta jugurttia tai sekoitan niistä smoothien kun tekee mieli jotain makeaa (eikä tarvitse annoskoossa pihistellä kun kalorimäärä on vähäinen).

Katsoin eilen Trädgårdstideniä (puutarhaperjantai muistaakseni Suomessa). Siinä on se yksi uusi muija, joka on jotenkin intomielinen terveyshöösääjä. Nyt se teki siinä kombuchaa (kirjoitetaankohan noin). Se sen ilo niihin muihin kolmeen rentoon juontajaan verrattuna on jotenkin pinnisteltyä. Se on ihan iloinen, ja hyvän näköinenhän se on, mutta en tiedä miksi siitä tulee sellainen olo että se ei oikeasti ole kovin leppoisaa ja hauskaa seuraa. Täällä Tukholmassa on paljon sen tyyppisiä ihmisiä. Ne on muodikkaasti kiinnostuneita juuri oikeanlaisesta ruoasta ja kun ne saarnaa siitä ne näyttää tosi hyvältä ja reippailta ja iloisilta. Silti se ei vaan jotenkin mene ihan läpi. Ei sillä tavalla kuin miltä näytti samaisessa ohjelmassa kun se englantilainen mies siinä haukkasi huokaisten croisanttia, jotenkin elämästä nauttien vähät välittäen siitä että se nyt juuri ei ollut ravintoympyrän tärkeintä luokkaa.

Varsin mahdollista. On tärkeää ettei aseta liikaa itselleen rajoitteita syömisen suhteen sillä se vaan lisää houkutuksia epäterveelliseen ahmimiseen ja herkutteluun. Mielestäni kuitenkin mainitsemani marjat ja hedelmät pitäisi kuulua ihan jokaisen perusruokavalioon eikä olla mitään poikkeuksellista "terveyshöösääjien superfoodia"

Niinhän ne melkeinpä kuuluukin. Se mikä kirjoituksessasi antaa vähän höösääjä mielikuvan on tuo että sanot niiden ja jonkun smoothien olevan herkkua. Ei ne ole, etkä saa meitä uskomaan sitä vaikka kuinka hymyilisit ja katsoisit silmiin. Ne on ihan hyviä ja itsekkin teen usein aamupalaksi smoothien, mutta herkkuina nuo nyt on kyllä ihan korviketta. Lähteehän se makeanhimo kun tarpeeksi psyykkaa itseään, lähtee ilmankin niitä marjoja ja smoothieta.

Miksi makeanhimoon pitäisi syödä jotain epäterveellistä? Kritisoin vähän tuota ajatusta, sillä se makeanhimohan voi johtua monesta asiasta. Esim. nälästä tai janosta.

Itse näkisin, että kakut, karkit, leivonnaiset yms. on sen verran spessutavaraa, ettei niitä makeanhimoon vedetä. Niillä juhlistetaan jotain erikoista tai haetaan arkeen pientä piristystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin miltä hoikkuus tuntuu.

TÄMÄ.

Ja omaan henkilökohtaiseen listaani lisään hoikkuuden lisäksi pukeutumisen ja seksin.

Mikään elämässä ei tunnu niin hyvältä kuin kaunis ulkonäkö ja hyvä seksi komean miehen kanssa.

En voisi elää, jos olisin pullucca.

Tunnelmalliseen, sielukkaaseen elämään kuuluu hoikkuus ja kauneus.

Minulle hoikkuus tuntui jatkuvalta nälältä, väsymykseltä ja sumuiselta päältä.

Tämä yhtäläisyysmerkkien vetäminen hoikkuuden ja kaiken muun positiivisen välille on sairasta. Kyllä ylipainoinenkin voi pukeutua hyvin ja harrastaa hyvää seksiä.

Ei minulla ainakaan ole jatkuvaa nälkää tai sumuista päätä, koska syön kunnolla! En todellakaan kituuta itseäni millään salaatinlehdillä... Pakko syödä, että jaksaa liikkua. Tottakai heikottaa, on jatkuva väsymys ja vilu, jos ei osaa syödä. Minusta on jotenkin sairas ajatus, että joku haluaa riuduttaa itseään, jotta "pysyy hoikkana", mutta ei viitsi nähdä vaivaa, että tekee monipuolista ja terveellistä ruokaa ja liikkuu.

Niin, SINULLA ei ole jatkuvaa nälkää ja sumuista päätä. Minulla oli. Olen mieluummin vähän ylipainoinen ja jaksan paremmin, mutta sinun mielestäsi minun varmaankin pitäisi olla hoikka, huonovointinen ja vielä valehdella päälle olevani elämäni kunnossa.

Tai sittten voisit syödä oikeaa ruokaa, joka ei aiheuta tuollaista nälkää ja verensokerin heilahteluita.

Ei sitä laihdutusta varten tarvi mitään tuhansien kilokaloreiden vajetta ylläpitää.

Tuhansien kilokalorien vaje kuulostaa aikamoiselta :D Saisiko sellaisen aikaa, jos juoksisi koko hereilläoloajan eikä söisi mitään?

Mutta turha kanssasi on vängätä. Ylipaino on syntiä, lihavat syövät vain kilokaupalla voilla voideltuja sipsejä suklaakastikkeella ja laihduttaessaankaan eivät syö koskaan oikeaa ruokaa. Me ei vaan osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin miltä hoikkuus tuntuu.

TÄMÄ.

Ja omaan henkilökohtaiseen listaani lisään hoikkuuden lisäksi pukeutumisen ja seksin.

Mikään elämässä ei tunnu niin hyvältä kuin kaunis ulkonäkö ja hyvä seksi komean miehen kanssa.

En voisi elää, jos olisin pullucca.

Tunnelmalliseen, sielukkaaseen elämään kuuluu hoikkuus ja kauneus.

Minulle hoikkuus tuntui jatkuvalta nälältä, väsymykseltä ja sumuiselta päältä.

Tämä yhtäläisyysmerkkien vetäminen hoikkuuden ja kaiken muun positiivisen välille on sairasta. Kyllä ylipainoinenkin voi pukeutua hyvin ja harrastaa hyvää seksiä.

Ei minulla ainakaan ole jatkuvaa nälkää tai sumuista päätä, koska syön kunnolla! En todellakaan kituuta itseäni millään salaatinlehdillä... Pakko syödä, että jaksaa liikkua. Tottakai heikottaa, on jatkuva väsymys ja vilu, jos ei osaa syödä. Minusta on jotenkin sairas ajatus, että joku haluaa riuduttaa itseään, jotta "pysyy hoikkana", mutta ei viitsi nähdä vaivaa, että tekee monipuolista ja terveellistä ruokaa ja liikkuu.

Niin, SINULLA ei ole jatkuvaa nälkää ja sumuista päätä. Minulla oli. Olen mieluummin vähän ylipainoinen ja jaksan paremmin, mutta sinun mielestäsi minun varmaankin pitäisi olla hoikka, huonovointinen ja vielä valehdella päälle olevani elämäni kunnossa.

Mun on kyllä vaikea uskoa, että huonovointisuus ja sumuinen pää johtuisi hoikkuudesta. Sittenhän kaikki me ei-ylipainoiset käveltäisiin päin lyhtypylväitä ja pyörtyiltäisiin pitkin poikin. Itse mainitsit jo ongelman; jatkuva nälkä. Söit siis liian vähän. Ei hoikkuus tarkoita jatkuvaa nälkää, ei todellakaan. Tuntuu oudolta, että sun on muka pakko olla ylipainoinen voidaksesi hyvin. Mitäs jos kokeilisit terveellistä, kasvispainotteista, kunnollista ruokaa ja normaalipainoa?

Niin ja en ole tuo lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin miltä hoikkuus tuntuu.

TÄMÄ.

Ja omaan henkilökohtaiseen listaani lisään hoikkuuden lisäksi pukeutumisen ja seksin.

Mikään elämässä ei tunnu niin hyvältä kuin kaunis ulkonäkö ja hyvä seksi komean miehen kanssa.

En voisi elää, jos olisin pullucca.

Tunnelmalliseen, sielukkaaseen elämään kuuluu hoikkuus ja kauneus.

Minulle hoikkuus tuntui jatkuvalta nälältä, väsymykseltä ja sumuiselta päältä.

Tämä yhtäläisyysmerkkien vetäminen hoikkuuden ja kaiken muun positiivisen välille on sairasta. Kyllä ylipainoinenkin voi pukeutua hyvin ja harrastaa hyvää seksiä.

Ei minulla ainakaan ole jatkuvaa nälkää tai sumuista päätä, koska syön kunnolla! En todellakaan kituuta itseäni millään salaatinlehdillä... Pakko syödä, että jaksaa liikkua. Tottakai heikottaa, on jatkuva väsymys ja vilu, jos ei osaa syödä. Minusta on jotenkin sairas ajatus, että joku haluaa riuduttaa itseään, jotta "pysyy hoikkana", mutta ei viitsi nähdä vaivaa, että tekee monipuolista ja terveellistä ruokaa ja liikkuu.

Niin, SINULLA ei ole jatkuvaa nälkää ja sumuista päätä. Minulla oli. Olen mieluummin vähän ylipainoinen ja jaksan paremmin, mutta sinun mielestäsi minun varmaankin pitäisi olla hoikka, huonovointinen ja vielä valehdella päälle olevani elämäni kunnossa.

Tai sittten voisit syödä oikeaa ruokaa, joka ei aiheuta tuollaista nälkää ja verensokerin heilahteluita.

Ei sitä laihdutusta varten tarvi mitään tuhansien kilokaloreiden vajetta ylläpitää.

Tuhansien kilokalorien vaje kuulostaa aikamoiselta :D Saisiko sellaisen aikaa, jos juoksisi koko hereilläoloajan eikä söisi mitään?

Mutta turha kanssasi on vängätä. Ylipaino on syntiä, lihavat syövät vain kilokaupalla voilla voideltuja sipsejä suklaakastikkeella ja laihduttaessaankaan eivät syö koskaan oikeaa ruokaa. Me ei vaan osata.

Pointti oli se, että maltisellakin kalorivajeella voi laihduttaa. Mitä enemmän syö, sitä vähemmän näkee nälkää.

En ole tuo sama, jolle aiemmin vastasit. Olen vain onnistunut laihduttaja, joka teki aika paljon virheitä alussa.

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.

Mä taas inhoan lettuja, joihin on laitettu sokeria. Anoppi pilasi hyvät letut aina sillä, että ripotteli heti paiston jälkeen letun päälle sokeria. Taikinaan vähän suolaa eikä yhtään sokeria, ne on mun makuun?

inhan se parempi syödä vähemmän kerrallaan, jos ei jaksakaan enempää tai ei tykkää. Ei mene ruokaa turhaan roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin miltä hoikkuus tuntuu.

TÄMÄ.

Ja omaan henkilökohtaiseen listaani lisään hoikkuuden lisäksi pukeutumisen ja seksin.

Mikään elämässä ei tunnu niin hyvältä kuin kaunis ulkonäkö ja hyvä seksi komean miehen kanssa.

En voisi elää, jos olisin pullucca.

Tunnelmalliseen, sielukkaaseen elämään kuuluu hoikkuus ja kauneus.

Minulle hoikkuus tuntui jatkuvalta nälältä, väsymykseltä ja sumuiselta päältä.

Tämä yhtäläisyysmerkkien vetäminen hoikkuuden ja kaiken muun positiivisen välille on sairasta. Kyllä ylipainoinenkin voi pukeutua hyvin ja harrastaa hyvää seksiä.

Ei minulla ainakaan ole jatkuvaa nälkää tai sumuista päätä, koska syön kunnolla! En todellakaan kituuta itseäni millään salaatinlehdillä... Pakko syödä, että jaksaa liikkua. Tottakai heikottaa, on jatkuva väsymys ja vilu, jos ei osaa syödä. Minusta on jotenkin sairas ajatus, että joku haluaa riuduttaa itseään, jotta "pysyy hoikkana", mutta ei viitsi nähdä vaivaa, että tekee monipuolista ja terveellistä ruokaa ja liikkuu.

Niin, SINULLA ei ole jatkuvaa nälkää ja sumuista päätä. Minulla oli. Olen mieluummin vähän ylipainoinen ja jaksan paremmin, mutta sinun mielestäsi minun varmaankin pitäisi olla hoikka, huonovointinen ja vielä valehdella päälle olevani elämäni kunnossa.

Mun on kyllä vaikea uskoa, että huonovointisuus ja sumuinen pää johtuisi hoikkuudesta. Sittenhän kaikki me ei-ylipainoiset käveltäisiin päin lyhtypylväitä ja pyörtyiltäisiin pitkin poikin. Itse mainitsit jo ongelman; jatkuva nälkä. Söit siis liian vähän. Ei hoikkuus tarkoita jatkuvaa nälkää, ei todellakaan. Tuntuu oudolta, että sun on muka pakko olla ylipainoinen voidaksesi hyvin. Mitäs jos kokeilisit terveellistä, kasvispainotteista, kunnollista ruokaa ja normaalipainoa?

Niin ja en ole tuo lainaamasi

Niin, en sanonut että sumuinen pää johtuisi hoikkuudesta, nälkähän sen aiheuttaa. Nälkä, joka minulla oli koko ajan, kun yritin ylläpitää hoikkuutta. En siis väitä enkä ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki hoikat olisivat jatkuvassa nälässä, mutta en nyt ihan oikeasti ymmärrä miksi en saisi olla vähän ylipainoinen, jos minulla on parempi olo niin. Syön ihan normaalia ruokaa melko kasvispainotteisesti ja kyllä, välillä syön myös herkkuja. Liikkua voisin toki enemmän normaalien kävelylenkkieni lisäksi, mutta en erityisesti nauti siitä enkä todellakaan aio aloittaa urheiluharrastusta kenenkään randomin mielenrauhan takia. Olen lyhyt eikä ruumiinrakenteeni ole koskaan ollut siro, silloinkaan, kun olin hoikemmassa kunnossa. Esteettinenkin etu laihtumisesta jäisi siis aika mitättömäksi.

Tämähän oli siis alunperin kommentti tuohon "mikään ei maistu niin hyvältä kuin hoikkuus tuntuu". Ei hoikkuus mitenkään automaattisesti tunnu hyvältä.

Olen hoikka ja syön kerran viikossa kokonaisen pitsan. Ennen koronaa saatoin syödä jopa hampurilaisen kerran viikossa. Tiedän itse, minkä verran minun pitää syödä. Kuten normaali ihminen tekee.

Olen ollut 14v tarkalla ruokavaliolla.Diabetes ja insuliinia.

Kaikki pitää laskea hiilihydraatin tarkkuudella.

Onnellisia kun voi syödä mitä ja milloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin miltä hoikkuus tuntuu.

TÄMÄ.

Ja omaan henkilökohtaiseen listaani lisään hoikkuuden lisäksi pukeutumisen ja seksin.

Mikään elämässä ei tunnu niin hyvältä kuin kaunis ulkonäkö ja hyvä seksi komean miehen kanssa.

En voisi elää, jos olisin pullucca.
Tunnelmalliseen, sielukkaaseen elämään kuuluu hoikkuus ja kauneus.

Päivän törkymöläytykseksi. Tunnelmallinen ja sielukas voi olla vaikka painaisi 300 kg ja sehän sinua vasta harmittaakin :p

Jos joku kokee niin, ok. Minä en.

Sinun mielestäsi törkymöläytys, minulle vain rehellisyyttä - olin oma itseni ja kerroin, mitä ajattelen.

Kummallinen ajatus, että minua harmittaisi jos joku lihava kokee elämänsä tunnelmalliseksi ja sielukkaaksi.

Onkohan missään rasittavampaa ihmistyyppiä kuin joka kertoo olevansa oma itsensä ja kertovansa rehellisesti mitä ajattelevat? Varsinkin kun he ajattelevat aina jotain loukkauksia. Moukka mikä moukka.

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma juttu että herkuttelun jälkeen tulee aina poikkeuksetta huono olo mutta ei kuitenkaan pysty vastustamaan kiusausta. Jonkinsortin huumetta se ruokakin taitaa olla..

Niin, sinulle. Miksi herkuttelusta tulisi huono olo? Hyvä olohan siitä tulee. Jos ruoka on sinulle huumetta, sinulla on syömishäiriö.

Tuttu söi 1/2 täytekakusta. Tuollaistako on lihavan naisen elämä?

Onhan tuo kaveri tuhdissa kunnossa vatsamakkaroineen, mutta ei olisi minusta tuohon. 1/2 täytekakkua!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa ettei meille hoikille välttämättä tuollaiset epäterveelliset ja turvottavat hiilariherkut edes maistu enää kun elimistö on tottunut täysin päinvastaiseen ruokavalioon.

Itse herkuttelen mm. marjoilla ja hedelmillä joihin lisään maustamatonta jugurttia tai sekoitan niistä smoothien kun tekee mieli jotain makeaa (eikä tarvitse annoskoossa pihistellä kun kalorimäärä on vähäinen).

Katsoin eilen Trädgårdstideniä (puutarhaperjantai muistaakseni Suomessa). Siinä on se yksi uusi muija, joka on jotenkin intomielinen terveyshöösääjä. Nyt se teki siinä kombuchaa (kirjoitetaankohan noin). Se sen ilo niihin muihin kolmeen rentoon juontajaan verrattuna on jotenkin pinnisteltyä. Se on ihan iloinen, ja hyvän näköinenhän se on, mutta en tiedä miksi siitä tulee sellainen olo että se ei oikeasti ole kovin leppoisaa ja hauskaa seuraa. Täällä Tukholmassa on paljon sen tyyppisiä ihmisiä. Ne on muodikkaasti kiinnostuneita juuri oikeanlaisesta ruoasta ja kun ne saarnaa siitä ne näyttää tosi hyvältä ja reippailta ja iloisilta. Silti se ei vaan jotenkin mene ihan läpi. Ei sillä tavalla kuin miltä näytti samaisessa ohjelmassa kun se englantilainen mies siinä haukkasi huokaisten croisanttia, jotenkin elämästä nauttien vähät välittäen siitä että se nyt juuri ei ollut ravintoympyrän tärkeintä luokkaa.

Varsin mahdollista. On tärkeää ettei aseta liikaa itselleen rajoitteita syömisen suhteen sillä se vaan lisää houkutuksia epäterveelliseen ahmimiseen ja herkutteluun. Mielestäni kuitenkin mainitsemani marjat ja hedelmät pitäisi kuulua ihan jokaisen perusruokavalioon eikä olla mitään poikkeuksellista "terveyshöösääjien superfoodia"

Niinhän ne melkeinpä kuuluukin. Se mikä kirjoituksessasi antaa vähän höösääjä mielikuvan on tuo että sanot niiden ja jonkun smoothien olevan herkkua. Ei ne ole, etkä saa meitä uskomaan sitä vaikka kuinka hymyilisit ja katsoisit silmiin. Ne on ihan hyviä ja itsekkin teen usein aamupalaksi smoothien, mutta herkkuina nuo nyt on kyllä ihan korviketta. Lähteehän se makeanhimo kun tarpeeksi psyykkaa itseään, lähtee ilmankin niitä marjoja ja smoothieta.

Eli ei voi olla mahdollista että ihmisillä on erilaisia makumieltymyksiä..? Jos sinusta joku ei ole herkkua niin se on totuus, muu on valehtelua?

En usko että se on valehtelua. Luulen että uskot itsekkin tuohon mitä sanot. Se on psyykkausta. Sillä pääsee kyllä pitkälle, en sitä kiellä.

Eli on valehtelua :,D luulet että kaikki salaa haluaisivat mättää epäterveellistä ruokaa. Ei, ei me haluta. Me oikeasti tykätään terveellisestä ruuasta.

Minäkin tykkään. Sen lisäksi tykkään herkuista. Rasvasta ja sokerista tykkääminen on ohjelmoitu ihmisen aivoihin. Se on se luonnollinen tila. Se että siitä opettelee pois vaatii psyykkausta.

Marjoissa ja hedelmissä on sokeria, joka toimii kyllä täyttämään luonnollisen sokerintarpeen tai tyydyttämään makeanhimon. Tämä siis, jos ei ole totuttanut kroppaansa syömään karkkia tai leivonnaisia makeanhimoon. Kyse on tottumuksesta.

En siis sano, etteikö makeaa saisi syödä. Mutta on aivan luonnollista, että herkkuja ei tee kovasti mieli, tai pieni määrä riittää jo tyydyttämään tarpeen.

Olen melko hoikka nainen ja jos lettuja teen muutaman kerran vuodessa, syön aina kerralla 6-10 mansikkahillon kanssa. Nehän on niin ohuitakin että jaksaa monta. Syön muutenkin jotakin makeaa suunnilleen joka kolmas päivä ja sipsipussin kerran viikossa, mutta en siltikään liho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma juttu että herkuttelun jälkeen tulee aina poikkeuksetta huono olo mutta ei kuitenkaan pysty vastustamaan kiusausta. Jonkinsortin huumetta se ruokakin taitaa olla..

Niin, sinulle. Miksi herkuttelusta tulisi huono olo? Hyvä olohan siitä tulee. Jos ruoka on sinulle huumetta, sinulla on syömishäiriö.

Minkä sortin hiekkap*llu täytyy olla että vetää herneen nenään (ja väittää toisella olevan syömishäiriön) mikäli joku ei tunne samoja asioita jonkun sokerip*skan syömisestä? Itsellenikin tulee liian sokerin syömisestä paha olo, mutta kyllä minä silti himoitsen suklaata. Tämä ei ole merkki yhtään mistään syömishäiriöstä.