Lue keskustelun säännöt.
Sinä nainen, joka löysit Tinderistä parisuhteen - auta siskoa mäessä!
13.05.2020 |
Taas pettymykseen (kaveruuteen) päättyneen, "tosielämässä" alkaneen ihastuksen jälkeen olen miettinyt Tinderin kokeilemista. Useat kaverini ovat sieltä parisuhteen löytäneet (kestot nyt 2-5 vuotta), mutta tiedän että sen maine on, että koko homma on vain irtoseksin hakemista.
Siispä miten siellä kannattaa viestiä, että etsii jotain vakavampaa? Kuvat olisivat pari kasvoista, pari kauempaa, vaatteet päällä -tyylisiä. Mutta te jotka löysitten pitempiaikaisen parisuhteen sieltä - kirjoititteko profiilitekstiin mitä etsitte, vai otitteko vaan rennosti ja katsoitte mihin suuntaan mahdolliset keskustelut lähtivät? Kauanko kirjoittelitte ennen kuin tapasitte?
Olen siis 36-vuotias ikisinkku, joka ei halua naimisiin eikä lapsia, mutta en myöskään etsi yhden illan hupia. Tunnen olevani aivan liian vanha tällaiseen, mutta en halua jämähtää yksin kotiinkaan, joten haluan haastaa itseni tekemään jotain uutta. Tiedän olevani hauskaa seuraa ja ihan hyvännäköinenkin - olen vain pihalla siitä miten netissä herätetään kiinnostus, aletaan jutella ja lopulta päädytään tapailemaankin?
Kommentit (84)
Hyviä vinkkejä onkin jo tullut. Vielä ehkä erikseen nostaisin esille ghostaamisen, joka kuuluu Tinder-kulttuuriin. Sori, se on ikävää, mutta siellä se on ja pysyy. Siitä selviää, kun tosiaan ei ota hommaa liian vakavasti. Se, että olet käynyt jonkun kanssa yksillä kaksilla treffeillä, ei tarkoita vielä mitään. Älä anna tunteiden tulla liian voimakkaasti liian nopeasti. Mutta älä silti vajoa kyynisyyteen, kyllä se oikea (tai yksi niistä oikeista) on siellä jossain! Asenteen täytyy olla positiivinen, mutta ei liian vakava.
Itse löysin miehen 35-vuotiaana Tinderistä, kolme vuotta sitten. Kävin paljon treffeillä yhden kesän ajan, kunnes tapasin hänet. Vielä alkuun tapailin muitakin samaan aikaan, mutta kyllä sen sitten huomasi, että tässä se on. Ja tapailulla tarkoitan tosiaan treffejä, en panoja. En pannut koskaan Tinderin kautta. Mut ghostattiin, itse ghostasin, se kuuluu peliin. Viihdyin siellä ihan hyvin, mutta takaisin en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, et ole liian vanha. Tinder on täynnä ikäisiäsi ihmisiä.
Itse aikalailla samanikäisenä ikisinkkumiehenä huomasin, että tarjontaa on paljon. Hankaluus tulee siinä, että profiilin ja kuvien perusteella on hankala tietää kuka on juuri se itselle sopiva henkilö. Jonkinlaista etukäteiskarsintaa joutuu tekemään ja aina ei voi olla varma tuliko tehtyä oikea päätös vai ei. Sitten on vielä se, että ei ole varmaa saako matchin niiden naisten kanssa joille antaa sydämen. Lopulta moni voi keskustelun perusteella paljastua ihan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin profiilin perusteella oletin. Joidenkin kanssa keskustelu sujuu ja yhteys löytyy, kun taas toiset eivät keskustelu kuin muutamalla sanalla. Itse keskustelun ystävänä haluan ainakin jonkin verran tutustua toiseen keskustelemalla ennen kuin mahdollisesti oikeasti tavataan. Kaikille tämä ei sovi vaan haluavat joko nähdä nopeammin tai eivät innostu kaltaisestani miehestä, jonka jutteluinto saattaa antaa monelle epäröivän ja viivyttelevän vaikutelman.
Ohjeena on siis, että pitää yrittää ja epäonnistua. Harvoin heti löytää edes vähänkään itseään kiinnostavaa. Kannattaa myös olla avoimin mielin. Siitä alunperin vähemmän kiinnostavasta ihmisestä voikin paljastua se kaikkein kiehtovin ja mukavin tyyppi.
Ah, tuo yritys ja epäonnistuminen. Tämä on varmaan se inhottavin osa koko prosessia, ainakin itselleni. Siis muutenkin kuin Tinderissä. Varsinkin kun tosielämässä tavattujen miesten torjunta minua kohtaan on usein ollut jopa ilkeää. Vaikka itsetuntoni on ollut aina ihan tavallisen hyvä, tuo kyllä on kolhinut matkan varrella pahastikin, kun itse on ihastunut ja toinen täräyttää yllättäen kuinka olen tyhmä ja ruma ja ties mitä. Ja varmasi Tinderissä tai netissä muutenkin ilkeys on vielä helpompaa, kun toinen on vain kuva tai tapamisen jälkeenkin vain joku tyyppi. Toki toivoisin että suurin osa kuitenkin torjuisi kohteliaasti tai vaikka sitten edes sanomatta mitään, kyllä vanha kunnon ghostaaminen voittaa suorat haukut koska vaan :D. Mutta kiitos tästä, tässä oli hyvät pointit.
En oikeastaan tarkoittanut torjumisia (vaikka niitäkin voi tulla) vaan enemmän sitä, että joutuu keskustelemaan ja ehkä tapaamaankin ihmisiä, jotka lopulta osoittautuvat erilaisiksi ja vääriksi. Tinderissä on se hyvä puoli, että match tarkoittaa ainakin jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta. Siksi torjuminen ei tapahdu luultavasti heti ja harvemmin on mtenkään negatiivinen. Todetaan vain, että emme olleet tarkoitettua toisillemme ja jatkamme matkaa. Ghostaamista kyllä tapahtuu, mutta siihen tottuu. Tsemppiä matkaan!
Jos tinder ei nappaa pinnallisuuden takia. Niii Kokeile ihmeessä happypancake.fi !!
Täältä moni löytänyt sen itselle parhaimman kumppanin. Itsekin löysin sieltä 😊
Kokeilemisesta ei menetä mitään. Olet vaan aito oma itsesi eläkä yritä miellyttää ketään. Mutta ystävällinen voi olla silti. Ja kannattaa. Tsemppiä 😊👍🏼
Tuo yritä ja epäonnistu ja yritä uudestaan on ihan hyvä ohjenuora kun lähtee tinderin maailmaan.
Itse olen +30, ja sillä tapaa toivoton yksilö että olen äiti 😂 mutta tähän saakka kokemus on ollut se että tykkäyksiä tulee ovista ja ikkunoista eikä ne tarkoita mitään. Matcheja saa aika helposti mutta suurin osa ei koskaan aloita keskustelua. Ne joiden kanssa olen keskustellut on olleet ihan asiallisia tyyppejä, mutta homma on sit vaan kuivunut kasaan ennenkuin ehti alkaakkaan. Yhden miehen kanssa viestiteltiin pari viikkoa ja olin jo aika innoissani, kunnes yhtenä aamuna huomasin että minut oli vaan tylysti poistettu matcheista. Tuollainen on ehkä ikävintä ja on aina pieni osuma siipeen, mutta ei niitä sit kannata jäädä liikaa murehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Löysin Tinderin kautta nykyisen mieheni. Olin kyllä n. 10 vuotta nuorempi kuin ap, mutta tässä oma toimintastrategiani:
- Tapaa mahd paljon ihmisiä. Tätä ei vaan voi korostaa liikaa. Eihän sitä töissäkään ihastu ensimmäisenä vastaantulijaan. Toki "se oikea" voi osua sattumalta heti ensimmäisillä treffeillä eteen, mutta väittäisin että huomattavasti todennäköisemmin näin ei käy. Ei siis kannata jäädä liikaa miettimään, kenet "pyyhkäisee oikealle". Toki jotain seulontaa voi harrastaa, mutta ei kannata alkaa liikaa nirsoilemaan. Minulle kävi monesti niin, että kun lähdin profiilin perusteella aika matalilla odotuksilla liikenteeseen, tyyppi yllättikin livenä todella positiivisesti. Ja toisinpäin.
- Vaikka ei hakisikaan yhden illan juttuja, niin kyllä niistä kuvista voi mielestäni hyvän maun rajoissa välittyä jotain vietteleviä signaaleja. Flirttailu ja keimailu kuitenkin on ihan normaalia parisuhdekäyttäytymistä, eikä Tinder ole mikään Linkedin. Kyllä se seksikkyys antaa myös alitajuisia biologisia viestejä potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle. Tietysti on sitten eriasia poseerata pikkuruisissa alusvaatteissa huulet törröllä, sitä en ehkä suosittelisi jos haluaa ihan parisuhdetta eikä vaan sitä seksiä. Mutta että jotain sellaista kuvaa kehiin, mistä näkee, että viihtyy omassa kehossa jne.
- Onnistuin ainakin itse karsimaan näitä yhden yön juttuja hakevia ihan sillä, että ehdotin treffailuksi päiväkävelyä puistossa, jäätelöllä käyntiä tai muuta päiväohjelmaa. Ei mitään lasilliselle lähtemistä pilkun jälkeen. Myöskin se mielestäni kertoo jotain, jos mies ehdottaa tapaamista tunnin/parin päähän, tai ylipäänsä hyvin nopeasti ensimmäisen viestin vaihdon jälkeen. Ainakin siitä tulee hyvin vahvasti sellainen fiilis, että ollaan kaveriporukalla viihteellä ja toiveena löytää nopeaa seuraa...
- Viestittelyn ja ensitapaamisen aikataulutuksen suhteen huomasin omalla kohdallani toimivan parhaiten, että tapaaminen oli melko varhaisessa vaiheessa. Esim, että ensin kirjoiteltiin muutama päivä (ja ihan niin, että käy ilmi miehenkin haluavan oikeasti tutustua; kyselee harrastuksista jne), ja sitten se tapaaminen. Mielestäni ei ole hyvä vitkuttaa sitä ensitapaamista liikaa, sillä viesteistä saatu vaikutelma voi erota aika paljonkin siitä livevaikutelmasta, ja jos molemmat ehtivät ensin rakentaa sitä "mielikuvitushenkilöä" liian pitkään, voikin se todellisuus yllättää. Minulle kävi esimerkiksi niin, että erään miehen kanssa kirjoiteltiin ensin useamman viikon ajan ja hän vaikutti todella ihastuneelta. Sitten tavattiin, ja sen yhden tapaamisen jälkeen hän ilmoitti melko tylysti, etten vastannutkaan yhtään hänen luomaansa mielikuvaa. Ei siis kiinnostanut nähdä uudestaan. Kului pari kk ilman yhteydenpitoa, kunnes hän ehdotti uutta tapaamista. Siinä vaiheessa oma intoni oli jo lopahtanut, ja olin aika ihmeissäni huomiosta, ennen kuin hän kertoi nähneensä minut pari kertaa kaupassa. Päättelin tämän sitten niin, että sen alkushokin jälkeen hän vasta pääsi rauhassa seurailemaan "oikeaa minua", olemusta jne, eikä se ollutkaan ehkä ihan niin iso pettymys sen jälkeen kun se viestitellessä rakenneltu mielikuvitushenkilö oli murskattu
- Jos mahdollista, kannattaa nähdä useamman kerran ja antaa aikaa tutustumiselle. Monesti minulle ainakin kävi niin, että jos ensitreffit olivat uskomattomat, toiset olivatkin pettymys. Se ehkä johtui siitä, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen odotukset kasvoivat liian suuriksi, ja pettymys oli vaan sitten väistämätön seuraus. Toisaalta taas, joskus jäi ensimmäisellä tapaamisella vähän ristiriitainen tunnelma, mutta toisella kerralla pystyikin juttelemaan rennommin/huomasi uusia puolia toisesta/treffiohjelma oli osuvammin valittu.
Tässä oli paljon asiaa, yritän kommentoida :).
- Toki ymmärrän että kaikki eivät ole kuin kaksi kaveriani, jotka tapasivat nykyiset kumppaninsa heti. Siis molemmat ekoilta Tinder-treffeiltä. Täysin tuntemattoman tapaaminen vain jännittää kauheasti, en tiedä sitten totunko siihen jos vaan alan tehdä sitä.
- Mutta mitä ne hyvän maun rajoissa olevat flirttailevat signaalit sitten ovat? Paljasta pintaa en yksinkertaisesti voi näyttää kuvissa jotka menevät koko maailman nähtäviksi. Jo kasvojen näyttäminen tuntemattomille tuntuu epämukavalta mutta tiedän että se on tietenkin pakko tehdä.
- Ensitreffit ihan ehdottomasti olisikin pakko olla päivällä ja julkisella paikalla, koska en uskaltaisi tavata ketään jossain pimeässä puistossa... Näin niinku esimerkkinä :D.
- Tämä on ehkä se mitä mietin eniten, että toisaalta pitäisi nähdä nopeasti ja toisaalta juuri se tuntemattoman tapaaminen pelottaa eniten. Tiedän että kaverini, sekä miehet että naiset, vaan tapaavat heti. Heitä ei näytä yhtään huolettavan tai jännittävän, sen kun vaan kolme viestiä ja treffeille. Ehkä se riippuisi myös matchista, jos hänen kanssaan tulisi heti hyvä fiilis, nopea tapaaminen olisi helpompi järjestää.
- Olen ennenkin tavannut useamman kerran miehiä jotka eivät heti olleet jotain aivan uskomattoman hurmaavaa ja ihanaa, koska en varmasti itsekään ole heti parhaimmillani. Ainut millä toisen oppii tuntemaan on aika ja kommunikaatio, eli en usko että ihan heti yksien kahvien jälkeen olisin kaikkia poistamassa, tietenkin vain jos treffikumppani haluaisi tavata uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen profiilitekstiin kannattaa kirjoittaa, että on vakavissaan liikenteessä, mutta silti jotkut ehdottelee panojuttuja. Itse lähdin treffeille vaikka seuraavana päivänä, jos mies vaikutti mukavalta, en nähnyt järkeä odotella pidempään, koska tavatessa vasta näkee onko oikeasti kiinnostunut. Mä kävin melkein 30 eri miehen kanssa treffeillä (osaa tapailin pidempäänkin) ennen kuin tärppäsi.
Pääasiassa panokamusovelluksesta ei etsitä vakikumppania. Toki sieltä sellainenkin yllätys saattaa löytyä.
Minäpä etsin tinderistä miestä vakikumppaniksi ja sellaisen löysin varsin äkkiä. Niin on löytänyt kaikki ystävänikin. Siellä on aika iso osa ihmisistä tositarkoituksella liikkeellä, mätämunat on asia erikseen, heitäkin toki mahtuu sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olin pari kertaa tinderissä, enkä ite henkilökohtasesti tykännyt koko sovelluksesta! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, et ole liian vanha. Tinder on täynnä ikäisiäsi ihmisiä.
Itse aikalailla samanikäisenä ikisinkkumiehenä huomasin, että tarjontaa on paljon. Hankaluus tulee siinä, että profiilin ja kuvien perusteella on hankala tietää kuka on juuri se itselle sopiva henkilö. Jonkinlaista etukäteiskarsintaa joutuu tekemään ja aina ei voi olla varma tuliko tehtyä oikea päätös vai ei. Sitten on vielä se, että ei ole varmaa saako matchin niiden naisten kanssa joille antaa sydämen. Lopulta moni voi keskustelun perusteella paljastua ihan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin profiilin perusteella oletin. Joidenkin kanssa keskustelu sujuu ja yhteys löytyy, kun taas toiset eivät keskustelu kuin muutamalla sanalla. Itse keskustelun ystävänä haluan ainakin jonkin verran tutustua toiseen keskustelemalla ennen kuin mahdollisesti oikeasti tavataan. Kaikille tämä ei sovi vaan haluavat joko nähdä nopeammin tai eivät innostu kaltaisestani miehestä, jonka jutteluinto saattaa antaa monelle epäröivän ja viivyttelevän vaikutelman.
Ohjeena on siis, että pitää yrittää ja epäonnistua. Harvoin heti löytää edes vähänkään itseään kiinnostavaa. Kannattaa myös olla avoimin mielin. Siitä alunperin vähemmän kiinnostavasta ihmisestä voikin paljastua se kaikkein kiehtovin ja mukavin tyyppi.
Ah, tuo yritys ja epäonnistuminen. Tämä on varmaan se inhottavin osa koko prosessia, ainakin itselleni. Siis muutenkin kuin Tinderissä. Varsinkin kun tosielämässä tavattujen miesten torjunta minua kohtaan on usein ollut jopa ilkeää. Vaikka itsetuntoni on ollut aina ihan tavallisen hyvä, tuo kyllä on kolhinut matkan varrella pahastikin, kun itse on ihastunut ja toinen täräyttää yllättäen kuinka olen tyhmä ja ruma ja ties mitä. Ja varmasi Tinderissä tai netissä muutenkin ilkeys on vielä helpompaa, kun toinen on vain kuva tai tapamisen jälkeenkin vain joku tyyppi. Toki toivoisin että suurin osa kuitenkin torjuisi kohteliaasti tai vaikka sitten edes sanomatta mitään, kyllä vanha kunnon ghostaaminen voittaa suorat haukut koska vaan :D. Mutta kiitos tästä, tässä oli hyvät pointit.
En oikeastaan tarkoittanut torjumisia (vaikka niitäkin voi tulla) vaan enemmän sitä, että joutuu keskustelemaan ja ehkä tapaamaankin ihmisiä, jotka lopulta osoittautuvat erilaisiksi ja vääriksi. Tinderissä on se hyvä puoli, että match tarkoittaa ainakin jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta. Siksi torjuminen ei tapahdu luultavasti heti ja harvemmin on mtenkään negatiivinen. Todetaan vain, että emme olleet tarkoitettua toisillemme ja jatkamme matkaa. Ghostaamista kyllä tapahtuu, mutta siihen tottuu. Tsemppiä matkaan!
No siis toki voi olla että molemmat emme pidä toisistamme siinä mielessä, mutta peilasin tuota omien aikaisempien kokemusten kautta. Kun tosiaan 9/10 mies on torjunut minut ja joskus kerran kymmenessä vuodessa olen itse joutunut toteamaan että nyt ei nappaa. Niin taas oletan että ehkä käynee samoin, löytäisin sieltä jonkun josta pitäisin ja hän toteaisi että sori oot kauhea. Eli hyvä pointti, ei saa tehdä näin -pitäisi unohtaa nuo menneet ja lähteä rohkeammin kokeilemaan :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo yritä ja epäonnistu ja yritä uudestaan on ihan hyvä ohjenuora kun lähtee tinderin maailmaan.
Itse olen +30, ja sillä tapaa toivoton yksilö että olen äiti 😂 mutta tähän saakka kokemus on ollut se että tykkäyksiä tulee ovista ja ikkunoista eikä ne tarkoita mitään. Matcheja saa aika helposti mutta suurin osa ei koskaan aloita keskustelua. Ne joiden kanssa olen keskustellut on olleet ihan asiallisia tyyppejä, mutta homma on sit vaan kuivunut kasaan ennenkuin ehti alkaakkaan. Yhden miehen kanssa viestiteltiin pari viikkoa ja olin jo aika innoissani, kunnes yhtenä aamuna huomasin että minut oli vaan tylysti poistettu matcheista. Tuollainen on ehkä ikävintä ja on aina pieni osuma siipeen, mutta ei niitä sit kannata jäädä liikaa murehtimaan.
Juu luulen että ehkä sitten kuitenkin tottuisin tähän... En ole kovin herkkä enää kaikkien huonojen kokemusten jälkeen, mutta nyt perisyntini ehkä on se että oletan huonoa jo ennen kuin annan toiselle mahdollisuuden. Pitää siis yrittää ottaa huvin ja mielenkiinnon kannalta se "selvitysvaihe", että millainen se toinen on.
Uusien ihmisten tapailuun tottuu kyllä. Siksikin kannattaa matalalla kynnyksellä lähteä kahville, jos yhtään kiinnostus herää chatissa. Toki suurin osa niistä deiteistä on lopputuloksen kannalta hukkaan heitettyä aikaa, mutta voi se olla kivaakin. Mulle tarttui sen oikean lisäksi Tinderistä elämään yksi uusi hyvä ystävä ja pari tuttavaa, joiden kanssa ollaan satunnaisesti tekemisissä. Sitä myös itse kehittyy treffeilijana sitä mukaa kun treffeillä käy. Kohta se ei ole yhtään pelottavaa, vaan ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet kyllä tosi nuori vielä.
Mene elämään omia juttujasi. Se kumppani tulee sieltä oikeasta elämästä. Olisi ihan hyvä elää ennen parisuhdetta, niin tietää paremmin mikä itse on ja mikä siinä kumppanissa loppujen lopuksi on tärkeää. Onhan noita hoikkia ja pitkiä vaikka kuinka tuolla hortoilemassa.
Jos ne on kriteerit niin hyvin hepposet on.
Vierailija kirjoitti:
Ite olin pari kertaa tinderissä, enkä ite henkilökohtasesti tykännyt koko sovelluksesta! :(
En oo pllut ja luultavasti en mene.
Jo sinne menee, niiin on kyllä pakko ottaa itsensökin vähän pilke silmälulmassa. Oikeesti sieluun ja siihen kuka kukin oikeesti on, ei niistä kuvsta näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin Tinderin kautta nykyisen mieheni. Olin kyllä n. 10 vuotta nuorempi kuin ap, mutta tässä oma toimintastrategiani:
- Tapaa mahd paljon ihmisiä. Tätä ei vaan voi korostaa liikaa. Eihän sitä töissäkään ihastu ensimmäisenä vastaantulijaan. Toki "se oikea" voi osua sattumalta heti ensimmäisillä treffeillä eteen, mutta väittäisin että huomattavasti todennäköisemmin näin ei käy. Ei siis kannata jäädä liikaa miettimään, kenet "pyyhkäisee oikealle". Toki jotain seulontaa voi harrastaa, mutta ei kannata alkaa liikaa nirsoilemaan. Minulle kävi monesti niin, että kun lähdin profiilin perusteella aika matalilla odotuksilla liikenteeseen, tyyppi yllättikin livenä todella positiivisesti. Ja toisinpäin.
- Vaikka ei hakisikaan yhden illan juttuja, niin kyllä niistä kuvista voi mielestäni hyvän maun rajoissa välittyä jotain vietteleviä signaaleja. Flirttailu ja keimailu kuitenkin on ihan normaalia parisuhdekäyttäytymistä, eikä Tinder ole mikään Linkedin. Kyllä se seksikkyys antaa myös alitajuisia biologisia viestejä potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle. Tietysti on sitten eriasia poseerata pikkuruisissa alusvaatteissa huulet törröllä, sitä en ehkä suosittelisi jos haluaa ihan parisuhdetta eikä vaan sitä seksiä. Mutta että jotain sellaista kuvaa kehiin, mistä näkee, että viihtyy omassa kehossa jne.
- Onnistuin ainakin itse karsimaan näitä yhden yön juttuja hakevia ihan sillä, että ehdotin treffailuksi päiväkävelyä puistossa, jäätelöllä käyntiä tai muuta päiväohjelmaa. Ei mitään lasilliselle lähtemistä pilkun jälkeen. Myöskin se mielestäni kertoo jotain, jos mies ehdottaa tapaamista tunnin/parin päähän, tai ylipäänsä hyvin nopeasti ensimmäisen viestin vaihdon jälkeen. Ainakin siitä tulee hyvin vahvasti sellainen fiilis, että ollaan kaveriporukalla viihteellä ja toiveena löytää nopeaa seuraa...
- Viestittelyn ja ensitapaamisen aikataulutuksen suhteen huomasin omalla kohdallani toimivan parhaiten, että tapaaminen oli melko varhaisessa vaiheessa. Esim, että ensin kirjoiteltiin muutama päivä (ja ihan niin, että käy ilmi miehenkin haluavan oikeasti tutustua; kyselee harrastuksista jne), ja sitten se tapaaminen. Mielestäni ei ole hyvä vitkuttaa sitä ensitapaamista liikaa, sillä viesteistä saatu vaikutelma voi erota aika paljonkin siitä livevaikutelmasta, ja jos molemmat ehtivät ensin rakentaa sitä "mielikuvitushenkilöä" liian pitkään, voikin se todellisuus yllättää. Minulle kävi esimerkiksi niin, että erään miehen kanssa kirjoiteltiin ensin useamman viikon ajan ja hän vaikutti todella ihastuneelta. Sitten tavattiin, ja sen yhden tapaamisen jälkeen hän ilmoitti melko tylysti, etten vastannutkaan yhtään hänen luomaansa mielikuvaa. Ei siis kiinnostanut nähdä uudestaan. Kului pari kk ilman yhteydenpitoa, kunnes hän ehdotti uutta tapaamista. Siinä vaiheessa oma intoni oli jo lopahtanut, ja olin aika ihmeissäni huomiosta, ennen kuin hän kertoi nähneensä minut pari kertaa kaupassa. Päättelin tämän sitten niin, että sen alkushokin jälkeen hän vasta pääsi rauhassa seurailemaan "oikeaa minua", olemusta jne, eikä se ollutkaan ehkä ihan niin iso pettymys sen jälkeen kun se viestitellessä rakenneltu mielikuvitushenkilö oli murskattu
- Jos mahdollista, kannattaa nähdä useamman kerran ja antaa aikaa tutustumiselle. Monesti minulle ainakin kävi niin, että jos ensitreffit olivat uskomattomat, toiset olivatkin pettymys. Se ehkä johtui siitä, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen odotukset kasvoivat liian suuriksi, ja pettymys oli vaan sitten väistämätön seuraus. Toisaalta taas, joskus jäi ensimmäisellä tapaamisella vähän ristiriitainen tunnelma, mutta toisella kerralla pystyikin juttelemaan rennommin/huomasi uusia puolia toisesta/treffiohjelma oli osuvammin valittu.
Tässä oli paljon asiaa, yritän kommentoida :).
- Toki ymmärrän että kaikki eivät ole kuin kaksi kaveriani, jotka tapasivat nykyiset kumppaninsa heti. Siis molemmat ekoilta Tinder-treffeiltä. Täysin tuntemattoman tapaaminen vain jännittää kauheasti, en tiedä sitten totunko siihen jos vaan alan tehdä sitä.
- Mutta mitä ne hyvän maun rajoissa olevat flirttailevat signaalit sitten ovat? Paljasta pintaa en yksinkertaisesti voi näyttää kuvissa jotka menevät koko maailman nähtäviksi. Jo kasvojen näyttäminen tuntemattomille tuntuu epämukavalta mutta tiedän että se on tietenkin pakko tehdä.
- Ensitreffit ihan ehdottomasti olisikin pakko olla päivällä ja julkisella paikalla, koska en uskaltaisi tavata ketään jossain pimeässä puistossa... Näin niinku esimerkkinä :D.
- Tämä on ehkä se mitä mietin eniten, että toisaalta pitäisi nähdä nopeasti ja toisaalta juuri se tuntemattoman tapaaminen pelottaa eniten. Tiedän että kaverini, sekä miehet että naiset, vaan tapaavat heti. Heitä ei näytä yhtään huolettavan tai jännittävän, sen kun vaan kolme viestiä ja treffeille. Ehkä se riippuisi myös matchista, jos hänen kanssaan tulisi heti hyvä fiilis, nopea tapaaminen olisi helpompi järjestää.
- Olen ennenkin tavannut useamman kerran miehiä jotka eivät heti olleet jotain aivan uskomattoman hurmaavaa ja ihanaa, koska en varmasti itsekään ole heti parhaimmillani. Ainut millä toisen oppii tuntemaan on aika ja kommunikaatio, eli en usko että ihan heti yksien kahvien jälkeen olisin kaikkia poistamassa, tietenkin vain jos treffikumppani haluaisi tavata uudestaan.
En ehkä osaa ottaa näihin kaikkiin kantaa, mutta ainakin yksi asia tuli heti mieleen (olen siis tuon pitkän viestin kirjoittaja): kun treffailee paljon, siitä tulee rutiinia. Olen itsekin jokseenkin sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvaa tyyppiä - varsinkin alkuun olin todella ujo ja epävarmakin -, mutta mitä enemmän ihmisiä tapasin, sitä luontevammin se alkoi sujua. Vähitellen alkoi hahmottua se treffailun "kaava"; miten käyttäydytään, minkälaisia asioita on helppo ottaa puheeksi jne. Ja sitä helpommaksi ja miellyttävämmäksi uusien ihmisten tapaaminen muuttui. Näin Tinder-ajan jäätyä taakse muistelen lämmöllä tapaamiani miehiä, niitä ei-niin-putkeen-menneitäkin treffikokemuksia, jne. Koen, että tuo tapailuaika kehitti sosiaalisia taitojani ihan yleiselläkin tasolla ja muutti minut vähemmän araksi. Eli, tämä on mielestäni sellainen asia, että tuulta päin vaan :)
Mitä järkee koko Tindrrissä?
Ei ainakaan o tosikkojen hommaa.
....Niinku ei pariutumismarkkinat muutenkaan. Ota vähän etäisyyttä, niin on helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet kyllä tosi nuori vielä.
Mene elämään omia juttujasi. Se kumppani tulee sieltä oikeasta elämästä. Olisi ihan hyvä elää ennen parisuhdetta, niin tietää paremmin mikä itse on ja mikä siinä kumppanissa loppujen lopuksi on tärkeää. Onhan noita hoikkia ja pitkiä vaikka kuinka tuolla hortoilemassa.
Jos ne on kriteerit niin hyvin hepposet on.
Millä tavalla 36-vuotias on nuori? Ei ainakaan deittimarkkinoilla tai perheen perustamisen suhteen (toki jälkimmäistä en itse halua). Olen elänyt sitä omaa elämääni 20 vuotta ja asunut useissa eri maissa, tehnyt vaikka mitä duuneja, harrastanut, lukenut, opiskellut kieliä ja tutkintoja jne. Miten ihmeessä en olisi jo nyt elänyt riittävästi ennen parisuhdetta? 60-vuotiaaksiko pitää hankkia kokemuksia ennen kuin saa seurustella? :D
Jos kirjoitat heti siihen esittelytekstiin että etsit vain vakavaa suhdetta, suuri osa miehistä painaa sulle ruksia ja tällöin sun pisteytys siellä laskee, koska lähes kaikki miehet etsivät siellä kevyempää touhua. Algoritmi tulkitsee, että olet hyvin huonotasoinen, ja tällöin näyttää sulle miehiä jotka ovat samalla algoritmilla, eli todella huonoja. Todella. Vaikka toki on hyvä, että nämä kevyempää etsivät eivät valitse sinua, niin tämän takia sä et tule näkemään niitä varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka myös etsivät vakavempaa. Kokemuksesta puhun, kannattaa mieluummin jutella henkilön kanssa ja sitten kysellä missä mielessä tämä on liikkeellä. Todennäköisemmin myös kertoo totuudenmukaisesti tällöin, toisin kuin silloin, kun henkilö tietää jo että etsit vakavaa ja tulee teeskentelemään sinulle etsivänsä myös, vaikka haluaa vain valehdella saadakseen helpommin. Jos mies esim kertoo että hän on vain katselemassa tarjontaa, jotain hauskaa tms voit jo päätellä. Samat miehet tulevat kertomaan olevansa etsimässä vakavaa suhdetta, jos olet tämän jo heille paljastanut. Siitä että ilmoittaa jo esittelytekstissä etsivänsä vakavaa ei ole mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin Tinderin kautta nykyisen mieheni. Olin kyllä n. 10 vuotta nuorempi kuin ap, mutta tässä oma toimintastrategiani:
- Tapaa mahd paljon ihmisiä. Tätä ei vaan voi korostaa liikaa. Eihän sitä töissäkään ihastu ensimmäisenä vastaantulijaan. Toki "se oikea" voi osua sattumalta heti ensimmäisillä treffeillä eteen, mutta väittäisin että huomattavasti todennäköisemmin näin ei käy. Ei siis kannata jäädä liikaa miettimään, kenet "pyyhkäisee oikealle". Toki jotain seulontaa voi harrastaa, mutta ei kannata alkaa liikaa nirsoilemaan. Minulle kävi monesti niin, että kun lähdin profiilin perusteella aika matalilla odotuksilla liikenteeseen, tyyppi yllättikin livenä todella positiivisesti. Ja toisinpäin.
- Vaikka ei hakisikaan yhden illan juttuja, niin kyllä niistä kuvista voi mielestäni hyvän maun rajoissa välittyä jotain vietteleviä signaaleja. Flirttailu ja keimailu kuitenkin on ihan normaalia parisuhdekäyttäytymistä, eikä Tinder ole mikään Linkedin. Kyllä se seksikkyys antaa myös alitajuisia biologisia viestejä potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle. Tietysti on sitten eriasia poseerata pikkuruisissa alusvaatteissa huulet törröllä, sitä en ehkä suosittelisi jos haluaa ihan parisuhdetta eikä vaan sitä seksiä. Mutta että jotain sellaista kuvaa kehiin, mistä näkee, että viihtyy omassa kehossa jne.
- Onnistuin ainakin itse karsimaan näitä yhden yön juttuja hakevia ihan sillä, että ehdotin treffailuksi päiväkävelyä puistossa, jäätelöllä käyntiä tai muuta päiväohjelmaa. Ei mitään lasilliselle lähtemistä pilkun jälkeen. Myöskin se mielestäni kertoo jotain, jos mies ehdottaa tapaamista tunnin/parin päähän, tai ylipäänsä hyvin nopeasti ensimmäisen viestin vaihdon jälkeen. Ainakin siitä tulee hyvin vahvasti sellainen fiilis, että ollaan kaveriporukalla viihteellä ja toiveena löytää nopeaa seuraa...
- Viestittelyn ja ensitapaamisen aikataulutuksen suhteen huomasin omalla kohdallani toimivan parhaiten, että tapaaminen oli melko varhaisessa vaiheessa. Esim, että ensin kirjoiteltiin muutama päivä (ja ihan niin, että käy ilmi miehenkin haluavan oikeasti tutustua; kyselee harrastuksista jne), ja sitten se tapaaminen. Mielestäni ei ole hyvä vitkuttaa sitä ensitapaamista liikaa, sillä viesteistä saatu vaikutelma voi erota aika paljonkin siitä livevaikutelmasta, ja jos molemmat ehtivät ensin rakentaa sitä "mielikuvitushenkilöä" liian pitkään, voikin se todellisuus yllättää. Minulle kävi esimerkiksi niin, että erään miehen kanssa kirjoiteltiin ensin useamman viikon ajan ja hän vaikutti todella ihastuneelta. Sitten tavattiin, ja sen yhden tapaamisen jälkeen hän ilmoitti melko tylysti, etten vastannutkaan yhtään hänen luomaansa mielikuvaa. Ei siis kiinnostanut nähdä uudestaan. Kului pari kk ilman yhteydenpitoa, kunnes hän ehdotti uutta tapaamista. Siinä vaiheessa oma intoni oli jo lopahtanut, ja olin aika ihmeissäni huomiosta, ennen kuin hän kertoi nähneensä minut pari kertaa kaupassa. Päättelin tämän sitten niin, että sen alkushokin jälkeen hän vasta pääsi rauhassa seurailemaan "oikeaa minua", olemusta jne, eikä se ollutkaan ehkä ihan niin iso pettymys sen jälkeen kun se viestitellessä rakenneltu mielikuvitushenkilö oli murskattu
- Jos mahdollista, kannattaa nähdä useamman kerran ja antaa aikaa tutustumiselle. Monesti minulle ainakin kävi niin, että jos ensitreffit olivat uskomattomat, toiset olivatkin pettymys. Se ehkä johtui siitä, että ensimmäisen tapaamisen jälkeen odotukset kasvoivat liian suuriksi, ja pettymys oli vaan sitten väistämätön seuraus. Toisaalta taas, joskus jäi ensimmäisellä tapaamisella vähän ristiriitainen tunnelma, mutta toisella kerralla pystyikin juttelemaan rennommin/huomasi uusia puolia toisesta/treffiohjelma oli osuvammin valittu.
Tässä oli paljon asiaa, yritän kommentoida :).
- Toki ymmärrän että kaikki eivät ole kuin kaksi kaveriani, jotka tapasivat nykyiset kumppaninsa heti. Siis molemmat ekoilta Tinder-treffeiltä. Täysin tuntemattoman tapaaminen vain jännittää kauheasti, en tiedä sitten totunko siihen jos vaan alan tehdä sitä.
- Mutta mitä ne hyvän maun rajoissa olevat flirttailevat signaalit sitten ovat? Paljasta pintaa en yksinkertaisesti voi näyttää kuvissa jotka menevät koko maailman nähtäviksi. Jo kasvojen näyttäminen tuntemattomille tuntuu epämukavalta mutta tiedän että se on tietenkin pakko tehdä.
- Ensitreffit ihan ehdottomasti olisikin pakko olla päivällä ja julkisella paikalla, koska en uskaltaisi tavata ketään jossain pimeässä puistossa... Näin niinku esimerkkinä :D.
- Tämä on ehkä se mitä mietin eniten, että toisaalta pitäisi nähdä nopeasti ja toisaalta juuri se tuntemattoman tapaaminen pelottaa eniten. Tiedän että kaverini, sekä miehet että naiset, vaan tapaavat heti. Heitä ei näytä yhtään huolettavan tai jännittävän, sen kun vaan kolme viestiä ja treffeille. Ehkä se riippuisi myös matchista, jos hänen kanssaan tulisi heti hyvä fiilis, nopea tapaaminen olisi helpompi järjestää.
- Olen ennenkin tavannut useamman kerran miehiä jotka eivät heti olleet jotain aivan uskomattoman hurmaavaa ja ihanaa, koska en varmasti itsekään ole heti parhaimmillani. Ainut millä toisen oppii tuntemaan on aika ja kommunikaatio, eli en usko että ihan heti yksien kahvien jälkeen olisin kaikkia poistamassa, tietenkin vain jos treffikumppani haluaisi tavata uudestaan.
En ehkä osaa ottaa näihin kaikkiin kantaa, mutta ainakin yksi asia tuli heti mieleen (olen siis tuon pitkän viestin kirjoittaja): kun treffailee paljon, siitä tulee rutiinia. Olen itsekin jokseenkin sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvaa tyyppiä - varsinkin alkuun olin todella ujo ja epävarmakin -, mutta mitä enemmän ihmisiä tapasin, sitä luontevammin se alkoi sujua. Vähitellen alkoi hahmottua se treffailun "kaava"; miten käyttäydytään, minkälaisia asioita on helppo ottaa puheeksi jne. Ja sitä helpommaksi ja miellyttävämmäksi uusien ihmisten tapaaminen muuttui. Näin Tinder-ajan jäätyä taakse muistelen lämmöllä tapaamiani miehiä, niitä ei-niin-putkeen-menneitäkin treffikokemuksia, jne. Koen, että tuo tapailuaika kehitti sosiaalisia taitojani ihan yleiselläkin tasolla ja muutti minut vähemmän araksi. Eli, tämä on mielestäni sellainen asia, että tuulta päin vaan :)
Kiva kuulla että alkoi helpottaa harjoituksen myötä :). On mulla aina kavereita ollut ja nimenomaan olen kiinnostunut aiemmin miehistä jotka tapasin kavereina... Ja he halusivat olla vain kavereita. Ei seksiä, ei mitään. Viimeisin sanoi erikseen ettei hän koskaan deittailisi kaveriaan, ei voi kuvitellakaan. Hän tapaa naisen ja jos ko. nainen kiinnostaa seksuaalisesti, hänet laitetaan deittikategoriaan. Olen siis hänen mielestään joku muumimamma sitten... Olipa kiva kuulla :D. Itse voisin juurikin hiljalleen syttyä - ja sytynkin - ystävyyden kautta. Mutta jos kerta miehet haluavat heti treffimoodiin niin siksi tätä Tinderiä mietin... Jos olisi edes joku tsäänssi päästä kaverivyöhykkeeltä pois.
Siitä on viisi vuotta kun olin tinderissä niin ei hajua mitä meno nykyään.
Minulla taisi olla muutama tilannekuva ja yksi jossa näkyi koko vartalo. Se vartalokuva meinasi estää tapaamasta miestäni koska hänestä se oli "kauhea tyrkky". Muut kuvat pelasti antamalla olettaa että olen kuitenkin mielenkiintoisempi.
Profiiliteksti oli minulla typerä, huumorilla kirjoitettu eikä tosissaan ja se näkyi. En minä siellä ollutkaan mitään tosirakkautta etsimässä. En edes tiedä miksi siellä olin, kännissä ja läpällä ladattu sovellus kavereiden yllyttämänä.
Pari viikkoa viestejä vaihdettiin ennen kuin tavattiin. Ei minua kiinnosta mikään kuulustelu mikä toinen ihminen on ja mitä tekee eikä miestäkään. Pelkkää keskutelua sieltä täältä aiheista ja sillä oppi tietämään haluaako toista tavata. Olimme useamman kerran tavanneet ennen kuin kumpikaan tiesi esim toisen työtä, se tiedettiin että molemmilla sellainen on.
Sitten oli ne muut miehet. Ne vaan poistin kylmästi heti jos oli jotain ehdottelua tai muuta mitä ei jaksa lukea. Ja niitähän oli.
Olen kahdesti onnistunut löytämään parisuhteen Tinderistä ja lähdin kuitenkin aika soitellen sotaan. Rehelliset kuvat ja pieni kuvailu itsestä riitti ainakin minulle. Seulontaa helpotti se, että moni mies paljasti omat aikeensa joko biossa tai viimeistään viestittelyn aikana. Myös kuvista voi lukea paljon ihmisestä. Vessaselfiet ja keskarikuvat suoraan vasuriin.
Ensimmäisellä kerralla ehdin olla Tinderissä vain muutaman hassun päivän, kun tavattiin jo eksän kanssa ja jäätiin toistemme nurkkiin pyörimään. Toisella kertaa ehdin käyttää sovellusta parikin kuukautta, mutta nykyiseni oli ensimmäinen (ja ainoa) jonka kanssa treffattiin. Molempien kanssa klikkasi jo kirjoittaessa heti ja kirjoiteltiinkin paljon ja varsinkin nykyiseni kanssa pitkään, useita viikkoja. Ensitapaaminen oli kuin vanhan tutun näkeminen pitkästä aikaa.