HS 30–34-vuotiaista suomalaismiehistä ilman puolisoa oli 42 prosenttia ja 28–32-vuotiaista naisista 36 prosenttia.

Ai niinku jäädä parittomiks?

Noi prosentit on niin suuria että iso osa porukasta ei halua mitään riippakiveä elämäänsä.

Miksi eri ikähaarukka?

Entä muusut?

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Itsekin uskon, että miesten ja naisten arvot eivät enää kohtaa, ainakaan isossa kuvassa. Hyvin karkeasti voitaisiin sanoa, että naiset ovat entistä liberaalimpia ja vihreämpiä kun taas miehet enemmän konservatiivisia. Tässä on toki paljon poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Heikko libido, menee yksiin sen kanssa, että koko läntisessä maailmassa sperman taso on romahtanut. 

Pienituloisten nimenomaan ei kannata asua yhdessä, koska se pudottaa kaikkia tukia. Tukia saamattomilla suurempituloisilla taas on taloudellinen motiivi asua yhdessä, koska tosielämässä kulut pienenevät jakamalla. Kela ja köyhyys luovat tällaisen tilastoharhan, joka johtaa sinisilmäiset olettamaan, että köyhät eivät elä parisuhteissa, vaikka totuus voi olla hyvin toisenlainen.

Itsekin olen pienituloinen nainen ja parisuhteessa keskituloisen miehen kanssa. Asumme erillämme, koska yhdessä asuminen pudottaisi asumistukeni nollaan ja meillä olisi silloin käytössämme pari sataa euroa vähemmän kuussa. Lisäksi yhdessä asuminen on stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.

Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.

Naiset eivät ole kiinnostuneita parisuhteesta. 

Siinähän se taitaa suurin syy olla. Miehet eivät kiinnosta millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä on jonkin verran enemmän, koulutetut naiset asuvat mieluummin kaupungeissa ja osa vähemmän koulutetuista miehistä jää maaseudulle. Oliko tässä jotain uutta?

Artikkelin mukaan syrjäseutujen miehiä on silti niin olematon määrä ettei vaikuta lopputulemaan mitenkään. Itse pariuduin parikymppisenä. Olen nyt lähemmäs viisikymppinen. Mikä saa aikuisen hengaamaan yksin vielä päälle kolmikymppisenä?

Vaikea pakottaa ketään naista tykkäämään itsestä. Yksinkertaista, ei kaikki löydä naista.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.

Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.

Olen 60- nainen, tosin puolisoni tavatessani olin 50+. Silloin niitä "kriteerejä" vasta olikin. Halusin ihmisen, jonka kanssa on suunnilleen samanlainen elintaso, elämäntilanne ja joka tietysti näyttää hyvältä, on edelleen hyväkuntoinen ja kyvykäs, ja tietysti eronnut tai leski ilman alaikäisiä lapsia.

Kuulostaa kummalliselta tuo, että naiset kertovat sinulle mikä sinussa on rumaa. En ole itse koskaan nähnyt tarpeelliseksi kertoa syytä sille, miksi en ole jonkun kanssa lähtenyt kahville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.

Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.

Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Tuo pätee tosi moneen palstamieheen. Pariutuminen on tasoja ja asteikkoja ja tyytymistä. Kukaan ei koskaan kerro, kuinka ihastui korviaan myöten johonkin naiseen vaan he vain jatkuvasti yrittävät ja swaippailevat.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.

On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.

Sinänsä ihan hyvä, että perhe hankitaan vain silloin, kun sen elättämiseen on varaa. Syntyvyyden näkökulmasta toki harmillinen asia, ksoka enenevällä määrällä ihmisiä ei ole esim. pk-seudulla varaa maksaa edes asumisesta normaalilla palkalla, joten suurimman osan ihmisiä pitäisi tällä kaavalla jättää lisääntymättä toistaiseksi.

Se taas on harmillisempaa, että ihmiset jäävät yksin - varmasti tuossa joukossa on vapaaehtoisesti sinkkuja, jotka ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta 40 prosenttia ikäluokasta tuskin on sellaisia. Sinänsä kumppani on kuitenkin tässä maassa yhä sellainen asia, joka pitää ansaita, ei kenenkään perusoikeus. Siksi tuolle asialle on vaikea tehdä mitään valtiotasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Heikko libido, menee yksiin sen kanssa, että koko läntisessä maailmassa sperman taso on romahtanut. 

Mulle kelpaisi tuo heikko libido niin voisi lopettaa turhan haaveilun parisuhteesta. Olisi paljon helpompaa elämää.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.

Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.

Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.

Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne. 

Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Planeetan surkeimmat kolkat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa. 

Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.

Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.

Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.

Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.

Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne. 

Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin. 

Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.