Lue keskustelun säännöt.
HS 30–34-vuotiaista suomalaismiehistä ilman puolisoa oli 42 prosenttia ja 28–32-vuotiaista naisista 36 prosenttia.
13.05.2020 |
Parittomiksi näyttävät jäävän erityisesti kehnosti koulutetut. Samaan aikaan avioliitot ovat romahtaneet lukumäärällisesti ja siirtyneet hyväosaisten asiaksi. Hyväosaiset myös perheellistyvät. Mitä mieltä?
Kommentit (187)
Miehet ovat sinkkuja tahtomattaan, naiset ovat sinkkuja omasta valinnastaan. Naiset valitsevat miehen ominaisuuksien perusteella kuin jonkin monitoimikoneen. Jos ei ole ominaisuuksia X, Y ja N, niin he eivät ota ollenkaan. Rakkaudesta he eivät ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Mikä kenellekin on mukava tai herrasmies. Ja miksi nainen ei saa vaatia pituusrajaa? Itse määrittäisin herrasmiehen hyvin pukeutuneeksi, suhteellisen vauraaksi, korkeakoulutetuksi, sivistyneeksi mieheksi.
Kerroin vain 3 esimerkki-kriteeriä. Toki nainen saa vaatia pituusrajan jos siltä tuntuu. Mut jokainen kriteeri karsii potentiaalisia miesystävä-ehdokkaita. Mitä vähemmän kriteereitä, sen enemmän mahiksia löytää parisuhde. Jos siis parisuhdetta todella tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Planeetan surkeimmat kolkat.
Ehkäpä onkin niin että pariutuvat ihmiset ovat keskimäärin niitä jotka eivät koe pariutumiseen aina liittyviä asioita taakkana vaan ihan hauskoina?
Tämä. Omassa nuoruudessa oli ihan normaalia ihastua, pussailla, tapailla vastakkaista sukupuolta ilman sen kummempaa vaivannäköä. Olen ollut jo pitkään parisuhteessa joten en tiedä miten nykyään, mutta ne ikätoverit joilla on eron jälkeen ollut uusia suhteita ovat sellaisia pilke silmäkulmassa, avoimia ja kiinnostuneita hauskanpidosta ja seksistä. Ei se mitään raskasta työtä kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Itsekin uskon, että miesten ja naisten arvot eivät enää kohtaa, ainakaan isossa kuvassa. Hyvin karkeasti voitaisiin sanoa, että naiset ovat entistä liberaalimpia ja vihreämpiä kun taas miehet enemmän konservatiivisia. Tässä on toki paljon poikkeuksia.
Alistetumpi on aiempaa liberaalimpi kun siihen on mahdollisuus, dominoivampi konservatiivisempi kun se "yllättäen" olisi itselle mieluisampi asetelma. eri
Paitsi että unohdetaan mitä sana konservatiivinen tarkoittaa. Liberaalius toisi mukanaan mielenrauhaa vaan mieluiten halutaan kuitenkin arvoja. Arvot tuovat mukanaan vastuuta mitkä ei olekaan pidemmän päälle niin kivoja, koska tämä tarkoittaa kustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.
Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.
Minusta taas tuo mies kuulostaa itseensä ja elämäänsä tyytyväiseltä. Hän ei etsi väkisin itselleen kumppania eikä valita, miten hän lopettaa työt ja syrjäytyy, koska ei ole naista elämässä. Mistäs sen tietää vaikka hän törmää ensi viikolla naiseen, joka vie häneltä jalat alta. Tuskin hän naiselle sanoo, että sori, olen mgtow-mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat sinkkuja tahtomattaan, naiset ovat sinkkuja omasta valinnastaan. Naiset valitsevat miehen ominaisuuksien perusteella kuin jonkin monitoimikoneen. Jos ei ole ominaisuuksia X, Y ja N, niin he eivät ota ollenkaan. Rakkaudesta he eivät ymmärrä mitään.
Kivaa yleistystä. Nykyiseni käy pätkätöissä ajellen riisikupilla. Sen kyllä myönnän etten huolinut kuin tietyn tyyppisen miehen sillä en vain yksinkertaisesti syty muunlaisista. Onko tässä jotain pahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Mikä kenellekin on mukava tai herrasmies. Ja miksi nainen ei saa vaatia pituusrajaa? Itse määrittäisin herrasmiehen hyvin pukeutuneeksi, suhteellisen vauraaksi, korkeakoulutetuksi, sivistyneeksi mieheksi.
Kerroin vain 3 esimerkki-kriteeriä. Toki nainen saa vaatia pituusrajan jos siltä tuntuu. Mut jokainen kriteeri karsii potentiaalisia miesystävä-ehdokkaita. Mitä vähemmän kriteereitä, sen enemmän mahiksia löytää parisuhde. Jos siis parisuhdetta todella tahtoo.
Tämä on asia, joka ei tunnu menevän miehille mitenkään jakeluun. Normaali nainen saa jatkuvasti tarjouksia miehiltä. Naisten on pakko rajata sitä ikkunaa miehistä, joilta tarjouksia halutaan. Naiselle on luontevaa rajata. Jos nainen haluaa esimerkiksi lapsen, hänen ei kannata ottaa vastaan edes tarjouksia miehiltä, joille lapsitoiveet eivät ole vaihtoehto. Tai, jos nainen on akateeminen ja haluaa taosisensa miehen, hänen kannattaa mainita etsivänsä akateemista miestä. Ja edelleen, miehet eivät ymmärrä noudattaa naisten toiveita ikinä. Etsin itse nelikymppisenä leskenä uutta aviomiestä ikäisistäni miehistä. Sain silti valtavasti tarjouksia esim. parikymppisiltä seksiseuran vonkaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa, mutta asumme eri maissa.
N29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.
Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.Tuo pätee tosi moneen palstamieheen. Pariutuminen on tasoja ja asteikkoja ja tyytymistä. Kukaan ei koskaan kerro, kuinka ihastui korviaan myöten johonkin naiseen vaan he vain jatkuvasti yrittävät ja swaippailevat.
"Ihastuminen on creepya, ällöttää miehet jotka ihastuvat"
t. suomalainen nykynainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esineellistävä artikkeli. Miksi ei verrata saman ikäisiä naisia ja miehiä? Onko miesten kanssa samaikäiset naiset jotenkin menetettyjä tapauksia vai ometetaanko, että mies pariutuu aina nuoremman naisen kanssa. Ärsyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy hiljalleen henkisemmäksi ja älyllisemmäksi olennoksi ja löytää elämäänsä mielekkäämpää sisältöä kuin alkukantaisten apinaviettien orjallisen noudattamisen.
Jotkut nopeammin, toiset hitaammin,
Sinusta henkinen kehittyminen on sitä, että viettää elämänsä mielummin kissan kanssa 12m2 betonikuutiossa, ystävien kanssa kahvilassa juoruten sekä instaa netflixiä illat maanisesti rämpäten?
Aito läheisyys vastakkaisen sukupuolen ja lasten kanssa, ahh niin pinnallista ja epähenkistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Kokemukset kuulostaa tutuilta. En tiedä mitä etsivät mutta en ainakaan sovi vaatimuksiin.
M37
Suomen julkisen talouden käy tätä menoa todella huonosti, kun lapsiluku painuu alas.
Minusta pitäisi kiireen vilkkaa saada lapsettomille ylimääräinen vero, näin alkuun vaikka 5% kaikista käytettävissä olevista tuloista (ml. pääomatulot), jotta valtion tulopohjaa saataisiin vähän levennettyä ja rahaa kerättyä niiltä, joiden ei tarvitse elättää alaikäistä.
Eläkeikää täytyisi myös nostaa ja eläkkeitä leikata, etenkin sieltä yläpäästä, mutta myös vappusataset täytyisi haudata niin syvälle, etteivät ne enää sieltä nousisi. Ansiosidonnaisen kestoa täytyisi rajata reippaasti nykyisestä, ainakin parilla kuukaudella. Yksinelävien asumistuen ylärajaa tulisi laskea n. 15% välittömästi.
Terveyskeskusmaksuja täytyisi korottaa heti 10%:lla, tietullit täytyisi ottaa käyttöön, samoin noin 1000€:n suuruinen lukukausimaksu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin (ei toisen asteen kouluihin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy hiljalleen henkisemmäksi ja älyllisemmäksi olennoksi ja löytää elämäänsä mielekkäämpää sisältöä kuin alkukantaisten apinaviettien orjallisen noudattamisen.
Jotkut nopeammin, toiset hitaammin,
Sinusta henkinen kehittyminen on sitä, että viettää elämänsä mielummin kissan kanssa 12m2 betonikuutiossa, ystävien kanssa kahvilassa juoruten sekä instaa netflixiä illat maanisesti rämpäten?
Aito läheisyys vastakkaisen sukupuolen ja lasten kanssa, ahh niin pinnallista ja epähenkistä?
Nykyaikana ajatellaan juurikin näin. Toista on seinän takana. Tervemenoa sinne arvojenne kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Mikä kenellekin on mukava tai herrasmies. Ja miksi nainen ei saa vaatia pituusrajaa? Itse määrittäisin herrasmiehen hyvin pukeutuneeksi, suhteellisen vauraaksi, korkeakoulutetuksi, sivistyneeksi mieheksi.
Kerroin vain 3 esimerkki-kriteeriä. Toki nainen saa vaatia pituusrajan jos siltä tuntuu. Mut jokainen kriteeri karsii potentiaalisia miesystävä-ehdokkaita. Mitä vähemmän kriteereitä, sen enemmän mahiksia löytää parisuhde. Jos siis parisuhdetta todella tahtoo.
Tämä on asia, joka ei tunnu menevän miehille mitenkään jakeluun. Normaali nainen saa jatkuvasti tarjouksia miehiltä. Naisten on pakko rajata sitä ikkunaa miehistä, joilta tarjouksia halutaan. Naiselle on luontevaa rajata. Jos nainen haluaa esimerkiksi lapsen, hänen ei kannata ottaa vastaan edes tarjouksia miehiltä, joille lapsitoiveet eivät ole vaihtoehto. Tai, jos nainen on akateeminen ja haluaa taosisensa miehen, hänen kannattaa mainita etsivänsä akateemista miestä. Ja edelleen, miehet eivät ymmärrä noudattaa naisten toiveita ikinä. Etsin itse nelikymppisenä leskenä uutta aviomiestä ikäisistäni miehistä. Sain silti valtavasti tarjouksia esim. parikymppisiltä seksiseuran vonkaajilta.
Ymmärrän kyllä tälläiset kriteerit. Näillähän on joku peruste. Mut mitenkäs perustelet että haluat miehesi olevan rikas, lihaksikas, komea, muodikas jne.? Kuten varmaan meistä kaikki hyvin tietää, tälläiset kriteerit on täysin turhia. Oikeasti pitäisi valita juuri se mies jonka kanssa viihtyy, joka saa nauramaan, hymyilemään jne. eikä sitä miestä joka näyttää ihan komealta ja kulkee tonnin puvussa mutta joka ei saa nauramaan jne. Myös miehillä on täysin turhia kriteereitä joilla ei ole parisuhteen kanssa mitään tekemistä. Lyhyesti: vähemmän on enemmän.
Pariutuminen kannattaisi aloittaa jo nuorena, silloin ihminen on vielä joustava ja avoin eikä kriteereitä ole niin paljon. Useimmat ovat vielä köyhiäkin niin materialistiset asiat eivät erota niin paljon. Sitten ehtisi tehdä ne lapsetkin mikäli haluaa. Mutta niinpäin että on ollut sinkku yksineläjä nelikymppiseksi haaste on paljon isompi. Ihmiset ovat vanhempana jo niin mukavuudenhaluisia eivätkä halua enää joustaa toisen ihmisten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Itsekin uskon, että miesten ja naisten arvot eivät enää kohtaa, ainakaan isossa kuvassa. Hyvin karkeasti voitaisiin sanoa, että naiset ovat entistä liberaalimpia ja vihreämpiä kun taas miehet enemmän konservatiivisia. Tässä on toki paljon poikkeuksia.
Alistetumpi on aiempaa liberaalimpi kun siihen on mahdollisuus, dominoivampi konservatiivisempi kun se "yllättäen" olisi itselle mieluisampi asetelma. eri
Paitsi että unohdetaan mitä sana konservatiivinen tarkoittaa. Liberaalius toisi mukanaan mielenrauhaa vaan mieluiten halutaan kuitenkin arvoja. Arvot tuovat mukanaan vastuuta mitkä ei olekaan pidemmän päälle niin kivoja, koska tämä tarkoittaa kustannuksia.
Miehet ovat ehkä konservatiivisia parisuhteessa, mutta eivät automaattisesti sinkkuna. Naisilta odottavat silti tietynlaisten arvojen noudattamista koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Mikä kenellekin on mukava tai herrasmies. Ja miksi nainen ei saa vaatia pituusrajaa? Itse määrittäisin herrasmiehen hyvin pukeutuneeksi, suhteellisen vauraaksi, korkeakoulutetuksi, sivistyneeksi mieheksi.
Kerroin vain 3 esimerkki-kriteeriä. Toki nainen saa vaatia pituusrajan jos siltä tuntuu. Mut jokainen kriteeri karsii potentiaalisia miesystävä-ehdokkaita. Mitä vähemmän kriteereitä, sen enemmän mahiksia löytää parisuhde. Jos siis parisuhdetta todella tahtoo.
Tämä on asia, joka ei tunnu menevän miehille mitenkään jakeluun. Normaali nainen saa jatkuvasti tarjouksia miehiltä. Naisten on pakko rajata sitä ikkunaa miehistä, joilta tarjouksia halutaan. Naiselle on luontevaa rajata. Jos nainen haluaa esimerkiksi lapsen, hänen ei kannata ottaa vastaan edes tarjouksia miehiltä, joille lapsitoiveet eivät ole vaihtoehto. Tai, jos nainen on akateeminen ja haluaa taosisensa miehen, hänen kannattaa mainita etsivänsä akateemista miestä. Ja edelleen, miehet eivät ymmärrä noudattaa naisten toiveita ikinä. Etsin itse nelikymppisenä leskenä uutta aviomiestä ikäisistäni miehistä. Sain silti valtavasti tarjouksia esim. parikymppisiltä seksiseuran vonkaajilta.
Ymmärrän kyllä tälläiset kriteerit. Näillähän on joku peruste. Mut mitenkäs perustelet että haluat miehesi olevan rikas, lihaksikas, komea, muodikas jne.? Kuten varmaan meistä kaikki hyvin tietää, tälläiset kriteerit on täysin turhia. Oikeasti pitäisi valita juuri se mies jonka kanssa viihtyy, joka saa nauramaan, hymyilemään jne. eikä sitä miestä joka näyttää ihan komealta ja kulkee tonnin puvussa mutta joka ei saa nauramaan jne. Myös miehillä on täysin turhia kriteereitä joilla ei ole parisuhteen kanssa mitään tekemistä. Lyhyesti: vähemmän on enemmän.
Nuo nyt on suomennettuna sellainen, että pikkarit kastuu eikä tarvitse hävetä julkisilla paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Itsekin uskon, että miesten ja naisten arvot eivät enää kohtaa, ainakaan isossa kuvassa. Hyvin karkeasti voitaisiin sanoa, että naiset ovat entistä liberaalimpia ja vihreämpiä kun taas miehet enemmän konservatiivisia. Tässä on toki paljon poikkeuksia.
Alistetumpi on aiempaa liberaalimpi kun siihen on mahdollisuus, dominoivampi konservatiivisempi kun se "yllättäen" olisi itselle mieluisampi asetelma. eri
Paitsi että unohdetaan mitä sana konservatiivinen tarkoittaa. Liberaalius toisi mukanaan mielenrauhaa vaan mieluiten halutaan kuitenkin arvoja. Arvot tuovat mukanaan vastuuta mitkä ei olekaan pidemmän päälle niin kivoja, koska tämä tarkoittaa kustannuksia.
Miehet ovat ehkä konservatiivisia parisuhteessa, mutta eivät automaattisesti sinkkuna. Naisilta odottavat silti tietynlaisten arvojen noudattamista koko elämänsä.
Siinä tapauksessa pitää miettiä kumman puolen valitsee. Haluaako kuluja, vaiko vapautta.
Kaivappas se herne pois sieltä nenästä ja lue viestini uudestaan. Siinä luki esimerkiksi.
Voihan nainen toivoa pitkää, tummaa ja komeaa miestä. Ongelma vain on miten määritellään pitkä tai komea. Onko tumma mies ruskettunut suomalainen vai joku afrikkalaistaustainen?
Itse olen pitänyt vain muutamaa kriteeriä. Siroa toivon siksi että olen itsekkin suht kevytrakenteinen. Alle 170cm siksi että olen itsekkin sen pituinen ja suomalaista siksi ettei naisihanteeni ole vaikkapa thaimaalainen nainen. Yksikään kriteereistäni ei kumminkaan ole ehdoton. Jos satun ihastumaan virolaiseen 180cm pullukka-neitoon niin en aio kieltäytyä seurustelemasta vain siksi ettei hän osu minun kriteereihini. Mut niinkuin jo sanoin: mitä enemmän kriteereitä, sen vähemmän mahiksia.