Lue keskustelun säännöt.
HS 30–34-vuotiaista suomalaismiehistä ilman puolisoa oli 42 prosenttia ja 28–32-vuotiaista naisista 36 prosenttia.
13.05.2020 |
Parittomiksi näyttävät jäävän erityisesti kehnosti koulutetut. Samaan aikaan avioliitot ovat romahtaneet lukumäärällisesti ja siirtyneet hyväosaisten asiaksi. Hyväosaiset myös perheellistyvät. Mitä mieltä?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.
On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.
Naiset on menneet eteenpäin. Ollaan siinä mielessä armollisia ettemme koe tarvetta tulla ronkkimaan ukkojen varoja. Ikävä kyllä tästä on nyt seurauksena sitten se ettei koeta tarvetta pariutumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Olen erimieltä!
Itse olen 34 -vuotias mies. Ulkokuorela olen varmaan kutonen, ihan max seiska, joskin suht raamikas. Koulutus alempi amk enkä todellakaan ole mikään rikas. Toimeen kyllä tulen. Minä en koe, että olisin silti kokenut mitään suurempaa väheksyntää naisten taholta. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, mutta ei sille mitään voi.
Olen mielestäni erittäin hyvässä parisuhteessa.
Rohkeasti vaan jutulle! Kyllä sinäkin omasi löydät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Planeetan surkeimmat kolkat.
Ehkäpä onkin niin että pariutuvat ihmiset ovat keskimäärin niitä jotka eivät koe pariutumiseen aina liittyviä asioita taakkana vaan ihan hauskoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.
On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.
Ei maailmasta ihmiset lopu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.
On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.
Saattaa tässä prosessissa vähentyä myös julkisen sektorin virkamiehet, jotka veroilla pitää elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä on jonkin verran enemmän, koulutetut naiset asuvat mieluummin kaupungeissa ja osa vähemmän koulutetuista miehistä jää maaseudulle. Oliko tässä jotain uutta?
Artikkelin mukaan syrjäseutujen miehiä on silti niin olematon määrä ettei vaikuta lopputulemaan mitenkään. Itse pariuduin parikymppisenä. Olen nyt lähemmäs viisikymppinen. Mikä saa aikuisen hengaamaan yksin vielä päälle kolmikymppisenä?
-huonot kokemukset ihmissuhteissa
-itsetunto, kieltäytyy olemasta suhteessa, jossa toinen kohtelee väärin
-kyky olla yksin, ei pakonomaista tarvetta olla parisuhdetta, ei takertumisen tarvetta toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä naisille on eri ikähaarukka kuin miehille?
Naimisiin yhä useammin mennään 35+ vuotiaana. Ei minuakaan tuossa iässä kiinnostanut, kiertelin maailmaa. Nyt nelikymppisenä voin vihdoin rauhoittua pienten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Planeetan surkeimmat kolkat.
Eipä tuo sinun ongelmasi liene...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Mikä kenellekin on mukava tai herrasmies. Ja miksi nainen ei saa vaatia pituusrajaa? Itse määrittäisin herrasmiehen hyvin pukeutuneeksi, suhteellisen vauraaksi, korkeakoulutetuksi, sivistyneeksi mieheksi.
Näin nelikymppisenä en oikein enää tunne tarvetta parisuhteelle. Lapset on jo tehty pitkässä nuoruudenliitossa ja kaikki suhdeviritelmät vievät vain aikaa harrastamiselta ja kaverien tapaamiselta.
Kiva mieskaveri, jota voisi tapailla pari kertaa viikossa läheisyyden merkeissä olisi kiva, mutta tällaiseen suhteeseen (haluan, ettei kummallakaan ole muita kumppaneita) ei miehiä tunnu saavan sitoutumaan. Aina haikaillaan vain tosi tiivistä pari suhdetta tai täysin vapaata suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Jahas, vain miehillä on oikeus toivoa siroa naista, mutta naisille pitää riittää pelkkä "mukava" mies. Miehet voisivat pistää vaihteeksi ainoaksi kriteerikseen 'mukava suomalainen nainen' , ja naiset pitkä ja raamikas mies. Jos haluaa pariutua, ei pidä olla niin pinnallinen, vaan on otettava se 130kg amiksen käynyt emäntä, jos se on mukava.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy hiljalleen henkisemmäksi ja älyllisemmäksi olennoksi ja löytää elämäänsä mielekkäämpää sisältöä kuin alkukantaisten apinaviettien orjallisen noudattamisen.
Jotkut nopeammin, toiset hitaammin,
Joopa joo. En harrastais seksiä vaikka saisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.
Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.No jes, autisti-korttia heti pöytään. Kun ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. En sanonut, ettenkö voisi mennä suhteeseen, jos tapaisin jonkun tosi kivan naisen, jonka kanssa minulla on vilpittömästi hauskaa. Sehän olisi tosi hienoa olla suhteessa jonkun sellaisen kanssa, jonka seurassa viihdyn ja joka hurmaa minut olemuksellaan.
Yritin sanoa viestilläni sitä, ettei minulla ole suurta intoa sellaiseen pakonomaiseen kumppanin etsimiseen. Eli Tinderin selaaminen ja eri tyyppien tsekkaaminen ei ole juuri nyt mikään hirveä tärkeä asia, koska minulla ei ole erityistä tarvetta olla suhteessa. Tarkoitan siis sitä, että koska sinkkuus tuntuu hyvältä, en aina jaksa toimia hirveän aktiivisesti päästäkseni parisuhteeseen.
Luulisi olevan melko helppo löytää noilla spekseillä nainen kun vähintään joka toinen esim tinderissä sanoo harrastavansa matkailua. Itsellä ei noiden himomatkaajien kanssa ole kauheasti yhteistä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Itsekin uskon, että miesten ja naisten arvot eivät enää kohtaa, ainakaan isossa kuvassa. Hyvin karkeasti voitaisiin sanoa, että naiset ovat entistä liberaalimpia ja vihreämpiä kun taas miehet enemmän konservatiivisia. Tässä on toki paljon poikkeuksia.
Alistetumpi on aiempaa liberaalimpi kun siihen on mahdollisuus, dominoivampi konservatiivisempi kun se "yllättäen" olisi itselle mieluisampi asetelma. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Olen erimieltä!
Itse olen 34 -vuotias mies. Ulkokuorela olen varmaan kutonen, ihan max seiska, joskin suht raamikas. Koulutus alempi amk enkä todellakaan ole mikään rikas. Toimeen kyllä tulen. Minä en koe, että olisin silti kokenut mitään suurempaa väheksyntää naisten taholta. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, mutta ei sille mitään voi.
Olen mielestäni erittäin hyvässä parisuhteessa.
Rohkeasti vaan jutulle! Kyllä sinäkin omasi löydät!
Hyvähän se on kutosella huudella, mutta oleppa 4 luokkaa.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
Eipä noita kriteereitä kannata liikaa miettiä. Jos joku olisi kuvaillut minulle nykyisen mieheni ennen kuin tapasin hänet olisin varmasti ollut, että ei kiitos! Mutta kun hänet ensi kertaa tapasin, niin se oli menoa! En todellakaan tiennyt etsiväni juuri häntä, mutta hän vain kolahti! Kannattaa olla avoin ja antaa mahdollisuus, vaikka joku ei heti ihan täydelliseltä kuulostaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä.
Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.
Heikko libido, menee yksiin sen kanssa, että koko läntisessä maailmassa sperman taso on romahtanut.
No tässä on toksista maskuliinisuutta puhtaimmillaan.
Sanon ettei ole hirveää tarvetta pariutua nyt -> heikko libido, heikko sperma -> mies, joka ei ole niin kiinnostunut pariutumisesta ei ole normaalin miehen kaltainen -> miehen tulisi esittää että haluaa seksiä koko ajan
Myös masennus lisääntyy sitäkautta ku luonnollinen vauva lapsi nuori aikuinen vanhempi vanhus siirtymä ei toteedu
No jes, autisti-korttia heti pöytään. Kun ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. En sanonut, ettenkö voisi mennä suhteeseen, jos tapaisin jonkun tosi kivan naisen, jonka kanssa minulla on vilpittömästi hauskaa. Sehän olisi tosi hienoa olla suhteessa jonkun sellaisen kanssa, jonka seurassa viihdyn ja joka hurmaa minut olemuksellaan.
Yritin sanoa viestilläni sitä, ettei minulla ole suurta intoa sellaiseen pakonomaiseen kumppanin etsimiseen. Eli Tinderin selaaminen ja eri tyyppien tsekkaaminen ei ole juuri nyt mikään hirveä tärkeä asia, koska minulla ei ole erityistä tarvetta olla suhteessa. Tarkoitan siis sitä, että koska sinkkuus tuntuu hyvältä, en aina jaksa toimia hirveän aktiivisesti päästäkseni parisuhteeseen.