Lue keskustelun säännöt.
Miksi työhaastattelijat usein ovat todella tylyjä tyyppejä?
13.05.2020 |
Työhaastattelussa tylyttäjä tivaa kolmatta kertaa putkeen mitä lisäarvoa työnhakija työyhteisölle tuo ilmeisesti tyytymättömänä saamiinsa aiempiin vastauksiin. Siinä vaiheessa hakija alkaa jo tosissaan miettiä, että mitä ihmeen lisäarvoa tällaiseen paikkaan työllistyminen omaan elämään toisi.
Eivätkö työnantajat oikeasti tajua sitä, että työhaastattelussa syntyy kaikille hakijoille jonkinlainen mielikuva työpaikasta, josta sitten puhutaan myös tuttaville? Ei siellä ainoastaan työnhakijan pitäisi olla markkinoimassa itseään, vaan myös firman kannattaisi panostaa siihen, että työpaikkaan löytyisi jatkossakin hakijoita.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut: jos se ei ole tyytyväinen sun vastaukseen siitä, mitä lisäarvoa tuot, eli et ole osannut vastata, niin olisko sun mielestä sit parempi jättää asia silleen? Silloinhan sulla ei ole mitään chanssia työllistyä tänne?
Kun sen sijaan jos saat uuden yrityksen uuden kysymyksen muodossa, on sulla edelleen mahdollisuus myös työpaikkaa.
Kumpi oikeasti on ikävämmin tehty työhaastattelijalta, antaa toinenkin tilaisuus, vai vetää vaan hymyillen nimi yli listasta?
Itse näkisin että olisi työnantajan tehtävänä ohjeistaa mahdollisesta lisäarvon tuottamisesta heille. Mistä minä voin tietää tasan tarkkaan mitä he ovat ajatelleet? En minä voi missään olosuhteissa tulla kaatamaan firmaan jotain mystistä lisäarvoa ennen kuin olen käytännössä päässyt tekemään hommia siellä. Jotenkin rasittavaa jos haastattelija jämähtää jankkaamaan jostain lisäarvosta, suristellen sitä sanaa ikään kuin se toisi mitään lisäarvoa haastattelulle. Huoh.
Eli sä et itsekään näe, että sustä on mitään hyötyä tai että eroat mitenkään muista hakijoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastatteluun luodaan tietoisesti painetta, jotta voidaan selvittää, miten mahdollinen työntekijä selviäisi tiukoissa tilaneteissa. Kysymyksien toistamisella katsotaan, kuinka systemaattinen hakija on vastauksissaan.
Työelämässä näille kyvyille on tarvetta ja siksi niitä kartoitetaan haastatteluissa. Eihän kukaan halua työntekijää, joka murenee, jos joutuu konfliktitilanteeseen.
Haastattelija antaa itsestään todella typerän vaikutelman hankaamalla samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Elleivät vastaukset tai tyyli tyydytä, niin hakijan pystyy karsimaan pois ilman yletöntä tylyttämistäkin. Koeaika on sitä varten, että työnantaja voi rauhassa selvittää sopiiko ihminen työhönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut: jos se ei ole tyytyväinen sun vastaukseen siitä, mitä lisäarvoa tuot, eli et ole osannut vastata, niin olisko sun mielestä sit parempi jättää asia silleen? Silloinhan sulla ei ole mitään chanssia työllistyä tänne?
Kun sen sijaan jos saat uuden yrityksen uuden kysymyksen muodossa, on sulla edelleen mahdollisuus myös työpaikkaa.
Kumpi oikeasti on ikävämmin tehty työhaastattelijalta, antaa toinenkin tilaisuus, vai vetää vaan hymyillen nimi yli listasta?
Itse näkisin että olisi työnantajan tehtävänä ohjeistaa mahdollisesta lisäarvon tuottamisesta heille. Mistä minä voin tietää tasan tarkkaan mitä he ovat ajatelleet? En minä voi missään olosuhteissa tulla kaatamaan firmaan jotain mystistä lisäarvoa ennen kuin olen käytännössä päässyt tekemään hommia siellä. Jotenkin rasittavaa jos haastattelija jämähtää jankkaamaan jostain lisäarvosta, suristellen sitä sanaa ikään kuin se toisi mitään lisäarvoa haastattelulle. Huoh.
Eli sä et itsekään näe, että sustä on mitään hyötyä tai että eroat mitenkään muista hakijoista?
Päin vastoin. Mutta en suoraan sanottuna siedä jos haastattelija yrittää alkaa tossuttaa, eikä ymmärrä selvällä kielellä annettua vastausta. Siinä vaiheessa kun esitetään jotain kontrollikysymyksiä niin alan kyseenalaistamaan koko haastattelun mielekkyyttä. Miksi hukata heidän tai hakijan aikaa, jos tavoite ei alun alkaenkaan ollut hedelmällinen yhteistyö, vaan kyse olikin pelkästä dissausharjoituksesta?
Työhaastattelujen tekeminen on ihan HIRVEÄÄ työtä. Hakijoita on paljon ja jokaista valittua kohti pitää hylätä useita. Se on tosi raskasta, tulee niin paha mieli kun harhautuu ajattelemaan miten paljon joku esim. tarvitsisi työtä ja palkkaa. Joten itsellä ainakin pitää löytää vaan ne perustelut, että voi perustella itselleen, että miksi en voinut ketäkin palkata. Se on sitä surkeampaa, mitä enemmän kutsutaan haastatteluihin. Mutta paine on kova löytää ne parhaimmat hakijat. Siksi pitää haastatella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelujen tekeminen on ihan HIRVEÄÄ työtä. Hakijoita on paljon ja jokaista valittua kohti pitää hylätä useita. Se on tosi raskasta, tulee niin paha mieli kun harhautuu ajattelemaan miten paljon joku esim. tarvitsisi työtä ja palkkaa. Joten itsellä ainakin pitää löytää vaan ne perustelut, että voi perustella itselleen, että miksi en voinut ketäkin palkata. Se on sitä surkeampaa, mitä enemmän kutsutaan haastatteluihin. Mutta paine on kova löytää ne parhaimmat hakijat. Siksi pitää haastatella paljon.
Miksi haastatteluun kutsutaan kaikki mahdolliset eikä ainoastaan niitä, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat työhön parhaimmilta valinnoilta? Ei kukaan voi kahdet vuoden työkokemuksella yleensä haastattelussa peitota vastaavaa työtä 15 vuotta tehnyttä. Tarvittaessa myöhemmin voi järjestää lisää haastatteluja, jos kukaan ensimmäisellä kierroksella haastatelluista ei erotu edukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan sanoneet haastattelussa että eiköhän tämä ollut tässä ja lähtenyt kesken kaiken pois?
Omalla alalla piirit ovat niin pienet, ettei tuohon ole varaa. Ajatuksena tämä olisi houkutteleva.
Haastattelijaa ärsyttää oma kyvyttymyytensä. Tivaa koska tajuaa että on suunnitellut haastattelun huonosti, eikä se etene siten kun hän haluaisi. Oletettavasti narsisti joka mielessään kääntää väärät vastaukset huonojen kysymysten sijaan haastateltavien viaksi. Tuossa alkaa vaan usko omaan erinomaisuuteen horjua, kun haastattelu toisensa perään lähtee vikareiteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan sanoneet haastattelussa että eiköhän tämä ollut tässä ja lähtenyt kesken kaiken pois?
En sentään ole poistunut kesken haastattelun, mutta kahdessa rekryssä kesken moniportaisen haastattelukierroksen olen ilmoittanut että en ole enää kiinnostunut.
Pääsin pari vuotta sitten haastatteluun yhteen mainostoimistoon, hain graafikon paikkaa. Multa alettiin tentata että: "Mikä oli meidän liikevaihto ja -voitto vuonna 2013" "Mikä CRM-systeemi olisi mielestäsi paras pk-yritykselle?" ym. ihan omituisia kysymyksiä. Omaa alaani sivuttiin haastattelussa vain vähän.
Kun vastasin noihin että rehellisyyden nimissä en tiedä, niin se vanha happaman omenan näköinen lihava toimari tuhahti että: "justiinsa, te tytöt ootte tuommosia". Mitä ihmettä teen ikivanhoilla taloustiedoilla ym. alaani kuulumattomilla asioilla? Sen paikan sai joku muu, mutta jo muutaman kuukauden päästä se oli taas auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaastattelija ei saa antaa hakijan miellyttävyyden, sosiaalisten taitojen, puhumattakaan "säälittävyyden"(olen köyhä yh. tarvitsen tämän työn)jne. vaikuttaa rekrytointiin, vaan hänen pitää objektiivisesti arvioida haastateltavaa.
Usein tällainen objektiivisuus ja tunteiden ulossulkeminen näyttäytyy tylynä käytöksenä.
Ujolle henkilölle tällainen tentti voi olla kauhistuttava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelujen tekeminen on ihan HIRVEÄÄ työtä. Hakijoita on paljon ja jokaista valittua kohti pitää hylätä useita. Se on tosi raskasta, tulee niin paha mieli kun harhautuu ajattelemaan miten paljon joku esim. tarvitsisi työtä ja palkkaa. Joten itsellä ainakin pitää löytää vaan ne perustelut, että voi perustella itselleen, että miksi en voinut ketäkin palkata. Se on sitä surkeampaa, mitä enemmän kutsutaan haastatteluihin. Mutta paine on kova löytää ne parhaimmat hakijat. Siksi pitää haastatella paljon.
Miksi haastatteluun kutsutaan kaikki mahdolliset eikä ainoastaan niitä, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat työhön parhaimmilta valinnoilta? Ei kukaan voi kahdet vuoden työkokemuksella yleensä haastattelussa peitota vastaavaa työtä 15 vuotta tehnyttä. Tarvittaessa myöhemmin voi järjestää lisää haastatteluja, jos kukaan ensimmäisellä kierroksella haastatelluista ei erotu edukseen.
No niinhän me just tehdään. Mutta jos esim. kymmenestä hakijasta vaikka vaan kolme kutsutaan, niin niistä kolmestakin pitää kaksi hylätä. Joskus on pidetty toinen haastattelu, mutta se on vielä kauheampaa hylätä sitten toisessa haastattelussa, koska haastateltavalla on vielä ihan eri tavalla toiveet korkealla kun tulee toiseen haastatteluun.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”M-mitä lisäarvoa o-o-omaat josta olisi hyötyä y-y-y-y-y-yrityksellemme?”
”Et siis lukenut CV:täni?”
”Öö-öööh, no tämä me haluttaisiin kuulla ihan sun suustasi”
”Minulla on hyvin lyhyt pinna henkilöitä kohtaan jotka eivät osaa tehdä kotiläksyjään”
”Öööh, Öööh, öööh, näinä aikoina raha on tiukassa. Palkkatoiveesi on aika korkea...”
”Se on juuri oikea ja sopiva osaamiseeni ja koulutukseeni nähden”
”Öööö ööööö ööööhhh, Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?”
”kilpailijanne palveluksessa. Hyvää päivänjatkoa.”
”Öööö-öö-ö-ö-ö-öööö”
Olen ollut joskus työhaastattelussa missä haastattelijaluki kysymykset suoraan paperista. Oli poiminut suurimman osan todennäköisesti jostain netin "yleisimmät kysymykset työhaastattelussa". Hauskimpia olivat Mikä eläin olisit? ja Mikä elokuvahahmo on suosikkisi? En saanut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelujen tekeminen on ihan HIRVEÄÄ työtä. Hakijoita on paljon ja jokaista valittua kohti pitää hylätä useita. Se on tosi raskasta, tulee niin paha mieli kun harhautuu ajattelemaan miten paljon joku esim. tarvitsisi työtä ja palkkaa. Joten itsellä ainakin pitää löytää vaan ne perustelut, että voi perustella itselleen, että miksi en voinut ketäkin palkata. Se on sitä surkeampaa, mitä enemmän kutsutaan haastatteluihin. Mutta paine on kova löytää ne parhaimmat hakijat. Siksi pitää haastatella paljon.
Miksi haastatteluun kutsutaan kaikki mahdolliset eikä ainoastaan niitä, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat työhön parhaimmilta valinnoilta? Ei kukaan voi kahdet vuoden työkokemuksella yleensä haastattelussa peitota vastaavaa työtä 15 vuotta tehnyttä. Tarvittaessa myöhemmin voi järjestää lisää haastatteluja, jos kukaan ensimmäisellä kierroksella haastatelluista ei erotu edukseen.
Jäi vielä sanomatta se, että täytyy kutsua "liikaa" haastateltavia ihan senkin takia, että ihmiset on tosi taitavia kirjoittamaan tosi hyvältä vaikuttavia hakemuksia, vaikka eivät kovin hyvin asioita osaisikaan. Joiltakin sujuu oman itsensä kehuminen paperilla ihan suhteettoman hyvin, ja sitten oltaisiinkin siinä tilanteessa, ettei olisi ketään, jota valita. Mutta jos sitten käykin ilmi, että tällä kertaa ei haastateltavissa ollutkaan valehtelijoita, niin ollaankin tosi vaikean valinnan edessä.
-sama
Vierailija kirjoitti:
”M-mitä lisäarvoa o-o-omaat josta olisi hyötyä y-y-y-y-y-yrityksellemme?”
”Et siis lukenut CV:täni?”
”Öö-öööh, no tämä me haluttaisiin kuulla ihan sun suustasi”
”Minulla on hyvin lyhyt pinna henkilöitä kohtaan jotka eivät osaa tehdä kotiläksyjään”
”Öööh, Öööh, öööh, näinä aikoina raha on tiukassa. Palkkatoiveesi on aika korkea...”
”Se on juuri oikea ja sopiva osaamiseeni ja koulutukseeni nähden”
”Öööö ööööö ööööhhh, Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?”
”kilpailijanne palveluksessa. Hyvää päivänjatkoa.”
”Öööö-öö-ö-ö-ö-öööö”
Repesin! 😆
En ole vielä koskaan törmännyt tylyyn työhaastattelijaan, huono juttu jos sellainen tulee vastaan. Työpaikkaan palkkaaminenhan on kuitenkin aina kahden kauppa. Itse en välttämättä jatkaisi prosessia jos tulisi huono fiilis haastattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos hänen pitää kysyä samaa asiaa kolmatta kertaa, niin sinähän et ole vielä kertaakaan vastannut siihen mitä hän kysyy, vaan jaaritellut omiasi asian vierestä. Miten se firma saa sitten tarvittavat tiedot päätöksensä tueksi, jos sinä et kerro mitä he haluavat tietää?
Olin kuvannut kattavasti osaamiseni sekä työhakemuksessa että kertonut siitä haastattelun aikana. En tiedä mistä oli kyse, mutta haastattelun aikana tuli sellainen olo, että erilaisesta koulutustaustasta johtuen haastattelija ei ottanut minua tosissaan. Yleensä haastattelussa kerrotaan mitä työnhakijalta toivotaan, ei niin että haastateltavan pitäisi osata arvata millaista lisäarvoa työnantaja juuri sillä kertaa sattuu olemaan vaille. Kaikenlaisiim työtehtäviin kun voi työssä harjaantua.
No tämä viimeistään kertoo, ettet tajua edes mitä sinulta kysyttiin. Jos sinua pyydetään kertomaan mitä lisäarvoa tuot firmaan, eivät he odota jotain tiettyä, kuten yllä kerrot. Mikä tahansa lisäarvo käy ja lisäarvo on tietenkin se tärkein syy ylipäänsä palkata ketään. Ei siellä varmaan hyväntekeväisyydestä ihmisiä rekrytoida.
Kaikenlaisiin työtehtäviin voi oppia, muttei sitä kysytty. Mutta tästä lienee turha koittaa käydä syvällistä keskustelua, koska et nyt selvästi ymmärrä mitä koko kysymyksellä tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelujen tekeminen on ihan HIRVEÄÄ työtä. Hakijoita on paljon ja jokaista valittua kohti pitää hylätä useita. Se on tosi raskasta, tulee niin paha mieli kun harhautuu ajattelemaan miten paljon joku esim. tarvitsisi työtä ja palkkaa. Joten itsellä ainakin pitää löytää vaan ne perustelut, että voi perustella itselleen, että miksi en voinut ketäkin palkata. Se on sitä surkeampaa, mitä enemmän kutsutaan haastatteluihin. Mutta paine on kova löytää ne parhaimmat hakijat. Siksi pitää haastatella paljon.
Miksi haastatteluun kutsutaan kaikki mahdolliset eikä ainoastaan niitä, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat työhön parhaimmilta valinnoilta? Ei kukaan voi kahdet vuoden työkokemuksella yleensä haastattelussa peitota vastaavaa työtä 15 vuotta tehnyttä. Tarvittaessa myöhemmin voi järjestää lisää haastatteluja, jos kukaan ensimmäisellä kierroksella haastatelluista ei erotu edukseen.
Jäi vielä sanomatta se, että täytyy kutsua "liikaa" haastateltavia ihan senkin takia, että ihmiset on tosi taitavia kirjoittamaan tosi hyvältä vaikuttavia hakemuksia, vaikka eivät kovin hyvin asioita osaisikaan. Joiltakin sujuu oman itsensä kehuminen paperilla ihan suhteettoman hyvin, ja sitten oltaisiinkin siinä tilanteessa, ettei olisi ketään, jota valita. Mutta jos sitten käykin ilmi, että tällä kertaa ei haastateltavissa ollutkaan valehtelijoita, niin ollaankin tosi vaikean valinnan edessä.
-sama
Mitä h-------n valehtelijoita? Tuolla tavallako ihmisiin suhtautuva porukka rekryjä hoitaa?
Itse törmäsin viime talvena työhaastattelutilanteeseen, jossa pöydän toisella puolella istui kolme haastattelijaa. Haastattelija A oli rekrypalveluista ja hän kysyi paperista kysymyksiä toinen toisensa perään. Ei siis mitään väliä vaikka olin vastannut jo edellisen kohdan kysymykseen niin tarkasti, että siinä tuli seuraavaankin kysymykseen jo vastaus. Toistelin itseäni sitten kuin apina.
Haastattelija B oli ystävällisesti hymyilevä henkilö, joka ei kuitenkaan kysynyt koko aikana yhtään mitään. Raapusteli paperiinsa vain jotain merkintöjä.
Haastattelija C ei myöskään puhunut sanaakaan, mutta on se hankala puhuakaan kun NUKKUU samalla. Tai ainakin siis torkkui. Pää vaan heilui kun retkahteli eteen ja taakse.
Tästä tilaisuudesta olisi todellakin pitänyt kävellä vain pihalle!
Haastatteluun luodaan tietoisesti painetta, jotta voidaan selvittää, miten mahdollinen työntekijä selviäisi tiukoissa tilaneteissa. Kysymyksien toistamisella katsotaan, kuinka systemaattinen hakija on vastauksissaan.
Työelämässä näille kyvyille on tarvetta ja siksi niitä kartoitetaan haastatteluissa. Eihän kukaan halua työntekijää, joka murenee, jos joutuu konfliktitilanteeseen.