Lue keskustelun säännöt.
Miksi työhaastattelijat usein ovat todella tylyjä tyyppejä?
13.05.2020 |
Työhaastattelussa tylyttäjä tivaa kolmatta kertaa putkeen mitä lisäarvoa työnhakija työyhteisölle tuo ilmeisesti tyytymättömänä saamiinsa aiempiin vastauksiin. Siinä vaiheessa hakija alkaa jo tosissaan miettiä, että mitä ihmeen lisäarvoa tällaiseen paikkaan työllistyminen omaan elämään toisi.
Eivätkö työnantajat oikeasti tajua sitä, että työhaastattelussa syntyy kaikille hakijoille jonkinlainen mielikuva työpaikasta, josta sitten puhutaan myös tuttaville? Ei siellä ainoastaan työnhakijan pitäisi olla markkinoimassa itseään, vaan myös firman kannattaisi panostaa siihen, että työpaikkaan löytyisi jatkossakin hakijoita.
Kommentit (77)
Itse lähinnä raksainssinä miettinyt näitä "tradenomi"/mitä lie haastattelijoita, jotka tiedä alasta hevonvitunpaskaa, niin selitä osaamisesta, kun haastattelija on pihalla kuin sulanut lumiukko. Voivat kysyä jostain ihan väärillä termeillä ja siinä sitten pitää itse päätellä mitä se kysyy. "Eikös se ole vähän tällasta?" "No...tota...ei se ole...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskaa ei palkata kirjoitti:
ap on tatuoitu lävistetty tarkkiksen käynyt luuseri. tottunut paapomiseen ja lässytykseen. vasta nyt alkaa elämän realiteetit tulemaan vastaan
Voitko hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Itse lähinnä raksainssinä miettinyt näitä "tradenomi"/mitä lie haastattelijoita, jotka tiedä alasta hevonvitunpaskaa, niin selitä osaamisesta, kun haastattelija on pihalla kuin sulanut lumiukko. Voivat kysyä jostain ihan väärillä termeillä ja siinä sitten pitää itse päätellä mitä se kysyy. "Eikös se ole vähän tällasta?" "No...tota...ei se ole...."
Samaa asiaa päivitteli pitkän uran CNC-koneistuksen parissa tehnyt koneteknikkomieheni. Rekryfirmojen edustajat eivät tienneet tuon taivaallista metallialan töistä tai termeistä.
Yhteen paikkaan haettiin kokenutta CNC-koneistajaa. Palkkasivat ylikoulutetun insinöörin, josta tyhmempikin olisi tajunnut, että lähtee litomaan heti, kun löytyy parempi paikka. Niinhän siinä kävi, sama paikka oli auki taas muutaman kuukauden kuluttua.
Olisin kyllä itsekin kuvitellut lisäarvon tarkoittavan nimenomaan niitä muita asioita oman ammattitaidon lisäksi. Eli olis voinut mainita vahvan kielitaidon jossakin kielessä, tai kyvyn omaksua nopeasti uusia tehtäviä, tai kokemuksen muistakin työtehtävistä, joista voi olla hyötyä tässä uudessa työssä.
Ammattitaito on se arvo, jonka tuot yritykselle ja josta he maksavat. Lisäarvo on se potentiaali, jonka he saavat kaupan päälle... ja josta saattavat tulevaisuudessa päätyä maksamaan lisää.
Mutta en kyllä itse ole joutunut haastatteluun lähes kymmeneen vuoteen, joten voin olla ihan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran haastattelussa, joka kesti 5-10 minuuttia. Kaikki kysymykset esitettiin tyyliin "sä et varmaan osaa...?" tai "sulta ei varmaan onnistu...". Ihan hirveä tilanne. Lisäksi haastattelija puhui puhelimessa toisen hakijan kanssa pitkän puhelun. Päättelin siitä, että hän kertoi työpaikasta ja kyseli kokemuksesta.
Tuollainen kohtelu on todella hämmentävää. Lähtökohtaisesti ajattelisi, että työnantaja kutsuu haastatteluun sellaisia ihmisiä, joita pitää joko oppimiskykyisinä tai ajattelee työtehtävistä jo jotain ymmärtävän. Ihan eri fiilis tulee jos hakijalta kysytään onko kiinnostusta opetella uusia tehtäviä kuin jos aletaan esittää ettei hakija varmaankaan mistään mitään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vielä sanomatta se, että täytyy kutsua "liikaa" haastateltavia ihan senkin takia, että ihmiset on tosi taitavia kirjoittamaan tosi hyvältä vaikuttavia hakemuksia, vaikka eivät kovin hyvin asioita osaisikaan. Joiltakin sujuu oman itsensä kehuminen paperilla ihan suhteettoman hyvin, ja sitten oltaisiinkin siinä tilanteessa, ettei olisi ketään, jota valita. Mutta jos sitten käykin ilmi, että tällä kertaa ei haastateltavissa ollutkaan valehtelijoita, niin ollaankin tosi vaikean valinnan edessä.
-sama[/quote
Siis teetkö itse tuota työtä, johon kutsut haastateltavia? Itse toimin edellisessä työpaikassa rekrytoijana, eikä minulla ollut tällaisia ongelmia. Luin hakemukset todella hyvin ja jos hakijoita oli paljon, valitsin joukosta ne, joilla oli laajin kokemus.
Varmaan riippuu alasta aika paljon. Esim. jos olisin esim.hakemassa mikrotukihenkilöä, ja henkilö olisi kirjoittanut työhakemukseensa, että hänellä on tietokoneista kokemusta, mutta ei olisi kirjoittanut työpaikkojensa nimiä. Soittaisin mielenkiintoiselle henkilölle, ja kysyisin tarkemmin. Jos vastaus olisi tyyliin: "olen nähnyt kirjastossa tietokoneen" -ei jatkoon.
Eli toisin sanoen, kun kutsuin henkilön haastatteluun, soitin hänelle ensin. Jos puhelimessa jo vaikutti hankalalta henkilöltä tai osaaminen puuttui, en olisi kutsunut häntä haastatteluun ja näin ollen säästänyt omaa aikaani muutaman minuutin puhelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelujen tekeminen on ihan HIRVEÄÄ työtä. Hakijoita on paljon ja jokaista valittua kohti pitää hylätä useita. Se on tosi raskasta, tulee niin paha mieli kun harhautuu ajattelemaan miten paljon joku esim. tarvitsisi työtä ja palkkaa. Joten itsellä ainakin pitää löytää vaan ne perustelut, että voi perustella itselleen, että miksi en voinut ketäkin palkata. Se on sitä surkeampaa, mitä enemmän kutsutaan haastatteluihin. Mutta paine on kova löytää ne parhaimmat hakijat. Siksi pitää haastatella paljon.
Miksi haastatteluun kutsutaan kaikki mahdolliset eikä ainoastaan niitä, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat työhön parhaimmilta valinnoilta? Ei kukaan voi kahdet vuoden työkokemuksella yleensä haastattelussa peitota vastaavaa työtä 15 vuotta tehnyttä. Tarvittaessa myöhemmin voi järjestää lisää haastatteluja, jos kukaan ensimmäisellä kierroksella haastatelluista ei erotu edukseen.
Jäi vielä sanomatta se, että täytyy kutsua "liikaa" haastateltavia ihan senkin takia, että ihmiset on tosi taitavia kirjoittamaan tosi hyvältä vaikuttavia hakemuksia, vaikka eivät kovin hyvin asioita osaisikaan. Joiltakin sujuu oman itsensä kehuminen paperilla ihan suhteettoman hyvin, ja sitten oltaisiinkin siinä tilanteessa, ettei olisi ketään, jota valita. Mutta jos sitten käykin ilmi, että tällä kertaa ei haastateltavissa ollutkaan valehtelijoita, niin ollaankin tosi vaikean valinnan edessä.
-sama
Miksi ajattelet, että hyvän hakemuksen kirjoittaneet valehtelevat? Eikö se kerro enemmänkin siitä, että on kirjallisesti lahjakas ja ilmaisee itseään paremmin kirjallisesti kuin suullisesti? Varsinkin kun kyseessä on työhaastattelun kaltainen jännittävä tilanne, jossa pää helposti tyhjenee kokonaan, eikä satu kuulumaan ihmisiin, jotka nauttisivat itsensä kehumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konfliktinsietokyky on tärkeä ominaisuus monessa työtehtävässä, mutta sitä testataan paremmin psykologisilla testeillä, jotka ovat varsin tyypillisiä esimerkiksi esimiesrektytoinneissa, kuin millään oudolla tylyttämisellä haastattelutilanteessa. Psykologisia testejäkin on moneen lähtöön, mutta kyllä ne parhaimmillaan jotain osviittaa antavat.
Oma kummallisin työnhakukokemus oli työpaikan sisäinen haastattelu, jossa muutama minulle entuudestaan tuttu ja ihan perusmukavaksi tietämäni henkilö veti ihmeellisen poliisikuulustelua muistuttavan tylytyshaastattelun ilkeän työhaastattelijan roolia larpaten. :D Mietin vain, että MIKSI. Jos olisin tavannut heidät ekaa kertaa siinä tilanteessa, en olisi uskaltanut ottaa paikkaa vastaan!
Itseäni rekrytoivana esimiehenä ihmetyttää ihmisten huono tai olematon valmistautuminen haastatteluun. Normaali järkikin sanoo, että ei haastattelussa tietenkään pidä osata kertoa kaikkia nippeleitä ja nappeleita yrityksen tuotteista, mutta sama normaali järki sanoo myös sen, että itsestä pitää osata kertoa.
Tuota lisäarvon kysymystä olisi voinut ”kansankielistää”, kun selvästi täälläkään suurin osa ei ymmärrä mitä siinä itse asiassa kysytään. No myyjältä olisi voinut kysyä, että ”alan myyntiä tehneenä mitä itse arvelet paljonko saisit myyntiä aikaiseksi ensimmäisen puolen vuoden aikana?”. Tuo on käytännössä sama kysymys, mutta eri tavalla kysyttynä.
Mutta todella usein haastattelussa törmää tilanteeseen, missä hakija ei osaa vastata itseään koskevaan aivan peruskysymykseen. Esimerkiksi juuri motivaatio on todella perusjuttu ja kun hakijalta kysytään, että miksi meille.... niin tämä ylittää monella jo vaikeuskynnyksen. Ymmärrän senkin, että työttömälle vastaus on se, että pakko saada ylipäänsä töitä ja rahaa. Mutta se että olet jo nyt töissä, niin kuin moni on, niin tuo ei oikein sovi vastaukseksi. Joku asia meissä siis houkuttelee, tai joku asia työntää pois nykyiseltä työnantajalta. Ehkä kyseessä on molempia. Yllättävän harva silti vastaa tuohon mitään järkeenkäyvää. ”Haluan oppia uutta ja kehittyä”. Niin ja hakija hakee kilpailijalta samasta roolista meille samaan rooliin. Tekisi mieli kysyä, että etkö sä nyt yhtään tajua mitä kehittymisellä tarkoitetaan.
Perusjutut kannattaa miettiä ENNEN haastattelua. Ei tarvitse sitten yllättyä ja koittaa hädissään keksiä jotain. Motivaatiota kysytään aina jossain muodossa. Osaamisesta ja saavutuksista kysytään aina jossain muodossa. Näiden lisäksi aika usein kysytään yleensä työskentelytavoista. Eli vaikkapa nyt niin, että oletko tehokkaampi tiimissä vai itsenäisesti. Oletko mielelläsi esillä ja äänessä, vai tarkkailija ja kuuntelija. Ei siis mitään supervaikeita, koska se ei ole idea. Mutta jos mitään ei ole miettinyt, niin puskisthan tuo tulee.
Pahimmillaan hakija on kertonut nauttivansa ”kaikenlaisesta paperinpyörittämisestä” (kesätyöhakija). Siinä sitten näin esimiehenä tulee väistämättä mieleen kysymys, että haluanko maksaa tiimini budjetista 2500€/kk kesän ajalta palkkaa (+sivukulut) siitä, että meillä A4-arkit on eri asennoissa pöydillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on peräkkäin kokemukset kahdesta erilaiseta rekrystä.
Ensimmäisessä kummatkin haastattelijat olivat kivikasvoisia, ei minkäänlaista tunnelman keventämistä ja vastauksiini reagoitiin tyyliin "selvä". Myöhemmin kuulin että toinen haastattelija tahallaan vetää rekryissä tietynlaista roolia.
Toisessa haastattelijat olivat ja pitivät tilanteen rentoina. Sanomattakin selvää että itsestään oli helppoa antaa parastaan.
Taitava rekrytoija kyllä osaa erottaa jyvät akanoista olemalla oma itsensä, eikä käyttäytymällä tahallaan epämiellyttävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”M-mitä lisäarvoa o-o-omaat josta olisi hyötyä y-y-y-y-y-yrityksellemme?”
”Et siis lukenut CV:täni?”
”Öö-öööh, no tämä me haluttaisiin kuulla ihan sun suustasi”
”Minulla on hyvin lyhyt pinna henkilöitä kohtaan jotka eivät osaa tehdä kotiläksyjään”
”Öööh, Öööh, öööh, näinä aikoina raha on tiukassa. Palkkatoiveesi on aika korkea...”
”Se on juuri oikea ja sopiva osaamiseeni ja koulutukseeni nähden”
”Öööö ööööö ööööhhh, Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?”
”kilpailijanne palveluksessa. Hyvää päivänjatkoa.”
”Öööö-öö-ö-ö-ö-öööö”Palkkapäivänä:
Työnantaja antaa työntekijälle paperin, johon on printattu kirjaimia ja numeroita.
”Oleppa hyvä”.
”Mitä? Tämä on pelkkä pala paperia, missä mun palkka on?”
”Palkka maksetaan meilläkin työntekijän tuottamasta lisäarvosta. Sinähän tarjosit lisäarvoksesi CV:si, eli palan printattua paperia. Kerroit sen olevan tuomasi lisäarvo. Me nyt laskettiin sun CV:n kirjainten määrä, vähennettiin meille tuleva osuus, verot, sivukulut ja tuossa on sulle puolet kirjaimia takaisin puolikkaalla paperinpalalla”.
”Ööö...ö....ööö... mä en nyt ymmärtäny. Voiks toistaa?”
Todella huono. Ja millainen työnantaja luulee että cv on paperi eikä ymmärrä sen sisältöä muuta kuin kirjaimina ja numeroina..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua haastatteli nelivitosena parikymmentä vuotta nuorempi. Eteni kaavamaisesti peruskysymyksillä. Huomasin, että minua ei kiinnostanut koko työpaikka, joten kun hän kysyi, että missä näet itsesi viiden vuoden päästä, niin vastasin, että minusta tuntuu, että en ainakaan täällä. Tytön ilme oli näkemisen arvoinen - tyrmistyneen nolostunut:) Oltiin hiljaa hetki, ja sitten nousin, toivotin hyvää jatkoa ja lähdin pois.
Itse vastavalmistuttuani hain jokaista paikkaa, myös kesätöitä ja minusta oli niin huvittavaa, että niissäkin haastatteluissa kysyttiin mm. viiden vuoden suunnitelmaa. Toki haastattelut jännittivät minua, mutta olen suht hauska tyyppi ja yleensä saan haastattelijat nauramaan. Yhden kesätyöpaikan haastattelussa oli kaksi haastattelijaa, joista toinen oli mukava ja rento, ja toisesta haastattelijasta tuli todella tyly kuva. Olin perehtynyt firmaan etukäteen ja keskustelin heidän kanssaan nettisivuista ym., kehuin työpaikan tiloja, mutta tylympi tyyppi piti sitä ilmeisesti nuoleskeluna, enkä koko haastattelun aikana nähnyt hymyä hänen kasvoillaan. En sitä paikkaa saanut, mutta kauaa ei harmittanut, kun sain toisen paikan, joka itse asiassa muuttui vakituiseksi työsuhteeksi myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vastavalmistuttuani hain jokaista paikkaa, myös kesätöitä ja minusta oli niin huvittavaa, että niissäkin haastatteluissa kysyttiin mm. viiden vuoden suunnitelmaa. Toki haastattelut jännittivät minua, mutta olen suht hauska tyyppi ja yleensä saan haastattelijat nauramaan. Yhden kesätyöpaikan haastattelussa oli kaksi haastattelijaa, joista toinen oli mukava ja rento, ja toisesta haastattelijasta tuli todella tyly kuva. Olin perehtynyt firmaan etukäteen ja keskustelin heidän kanssaan nettisivuista ym., kehuin työpaikan tiloja, mutta tylympi tyyppi piti sitä ilmeisesti nuoleskeluna, enkä koko haastattelun aikana nähnyt hymyä hänen kasvoillaan. En sitä paikkaa saanut, mutta kauaa ei harmittanut, kun sain toisen paikan, joka itse asiassa muuttui vakituiseksi työsuhteeksi myöhemmin.
Todella paljon nykyisin joutuu työpaikkoja hakiessa vakuuttelemaan, että olisi kiinnostunut tekemään töitä useita vuosia samojen tehtävien parissa. Sinällään erikoista, koska harvan ura koko ajan etenee raketin lailla tehtävästä toiseen.
Apua nyt jännittää, kun on taas huomenna edessä työhaastattelu! Olen valmistautunut duunitorissa olevien hyvien neuvojen avulla, siellä on tyypillisiä haastiskysymyksiä ja vinkkejä miten vastata.
Mutta tyly haastattelu oli puhelimitse rekryfirmasta tänä keväänä myös. Googletin haastattelijan, hän oli vaihtanut työpaikkaa ja oli uusi rekryssä. Luki rutiininomaisesti kaikki tyypilliset kysymykset eikä reagoinut mitenkään vastauksiini. Olin jo tehnyt esittelyvideon, jossa olin vastannut moniin näistä kysymyksistä, joten toistin itseäni. Loppujen lopuksi koko duuniin ei edes palkattu ketään, koska asiakas oli vetänyt pois toimeksiannon.
Nyt pitäkää peukkuja mulle huomiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Apua nyt jännittää, kun on taas huomenna edessä työhaastattelu! Olen valmistautunut duunitorissa olevien hyvien neuvojen avulla, siellä on tyypillisiä haastiskysymyksiä ja vinkkejä miten vastata.
Mutta tyly haastattelu oli puhelimitse rekryfirmasta tänä keväänä myös. Googletin haastattelijan, hän oli vaihtanut työpaikkaa ja oli uusi rekryssä. Luki rutiininomaisesti kaikki tyypilliset kysymykset eikä reagoinut mitenkään vastauksiini. Olin jo tehnyt esittelyvideon, jossa olin vastannut moniin näistä kysymyksistä, joten toistin itseäni. Loppujen lopuksi koko duuniin ei edes palkattu ketään, koska asiakas oli vetänyt pois toimeksiannon.
Nyt pitäkää peukkuja mulle huomiseksi!
Tsemppiä, toivottavasti tärppää! Työnhaku on kovaa hommaa.
Enkä minä aio mennä sellaiseen työpaikkaan, jossa työntekijöillä on jatkuvasti paineet päällä tai odotettavissa konflikteja. Hyvä, että tämä tulee selväksi heti haastattelussa.
Nykyinen työpaikkani on mitä ihanin ja sen ilmapiirin huomasi jo haastattelutilanteessa. Tunnelma oli rento ja mukava, ei mitään turhaa prässäämistä.