Todistusvalinta yliopistoihin. Pisteissä ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Siihen joutuu opiskelemaan enemmän ja on siksi arvokkaampi. Ihan loogista minusta. 

Kaikkein hankalinta tässä on minusta se, että lukion kurssivalinnat tehdään 15-16 vuotiaana ja ilman kunnollista opinto-ohjausta. Peruskoulun opinto-ohjaus keskittyy toiseen asteeseen eikä siellä puhuta jatko-opinnoista yliopistossa. Kuitenkin 15-vuotiaan lukiota aloittavan pitäisi ymmärtää valita aineet, jotka tuovat parhaat pisteet todistusvalinnassa. Osa valinnoista on toisiaan poissulkevia, esim jos et ota pitkää matikkaa niin on todella vaikea kirjoittaa fysiikka. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että pitkiä kieliä "kannattaa" lukea vain yksi, koska useille aloille huomioidaan vain yksi kielen arvosana. Jos haluaa pitää ovet auki useampaan suuntaan, pitää todella osata optimoida lukio-opinnot.

Sitä suuntaa voi lukiossa vielä vaihtaa ja yo tutkintoa voi täydentää vaikka kymmenen vuotta, jos vasta myöhemmin keksii mitä tavoittelee eikä.menetä ensikertalaisuutta.

Yliopistossa on pakko kyetä ymmärtämään fysiikkaa ja matematiikkaa. Jotkut lakiopit ja ehkä historia joissa ei tarvita matemaattista loogisuutta ja kielet tietysti mutta kyllä kannattaa miettiä onko järkeä pyrkiä yliopistoon jos lukiossa on tykännyt mennä matalien aitojen alta.

Yliopistossa karsiutuu ajatukset hengailusta muutenkin, siellä pitää oppia opiskelemaan aluksi ja sitä opittavaa riittää.

Tuo todistusvalinta vaikuttaa siten että alkupään kurssit yliopistossa pakosti helppojen. Pääsykoeaysteemissä sisään pääsee ne jotka tulee menestymään tenteissä jossa iso määrä tietoa, useita tenttikirjoja, pitää kyetä omaksumaan kurssin kuuden viikon aikana. Ainakin itsellä on koko yliopistojen ollut koko ajan aivan mielettömän paljon luettavaa, tenttikirjoja on hujanhajan ja joka paikassa.

Äidinkieli korreloi hyvin vahvasti opintomenestyksen kanssa. Äidinkielessä opetellaan asioita, joita edellytetään erityisesti yliopisto-opiskelijoilta.

Myös tekniikan puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Siihen joutuu opiskelemaan enemmän ja on siksi arvokkaampi. Ihan loogista minusta. 

Kaikkein hankalinta tässä on minusta se, että lukion kurssivalinnat tehdään 15-16 vuotiaana ja ilman kunnollista opinto-ohjausta. Peruskoulun opinto-ohjaus keskittyy toiseen asteeseen eikä siellä puhuta jatko-opinnoista yliopistossa. Kuitenkin 15-vuotiaan lukiota aloittavan pitäisi ymmärtää valita aineet, jotka tuovat parhaat pisteet todistusvalinnassa. Osa valinnoista on toisiaan poissulkevia, esim jos et ota pitkää matikkaa niin on todella vaikea kirjoittaa fysiikka. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että pitkiä kieliä "kannattaa" lukea vain yksi, koska useille aloille huomioidaan vain yksi kielen arvosana. Jos haluaa pitää ovet auki useampaan suuntaan, pitää todella osata optimoida lukio-opinnot.

Ongelmahan on että kaikkia aineita ei voi opiskella saman verran eli eri aineissa lahjakkaat eivät ole samalla viivalla. Jos voisin opiskella halutessani yhtä monta kurssia historiaa kuin mitä matematiikassakin on tarjolla niin se olisi reilua. Nyt arvo tulee sen mukaan montako kurssia jotain ainetta on mahdollista opiskella. 

Lisäksi kurssien määrä ei suoraan kerro mitään aineen vaativuudesta. Voisihan joku päättää että lautapelikursseja tai jotain vastaavaa olisi 20 ja siitä saisi eniten pisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Todistusvalinta ylipäänsä on huono menetelmä, mutta jos sitä on pakko käyttää, niin pitkän matematiikan korkea arvostus on fiksua. Se mittaa ylioppilaskokeen aineista parhaiten älykkyyttä, ja älykkyys ennustaa parhaiten opintomenestystä kaikilla aloilla. Opiskelijalla valmiiksi olevat tiedot opetettavasta aineesta ovat aivan merkityksettömät tulevan opintomenestyksen kannalta, koska jo korkeakoulun perusopinnoissa ylitetään lukion oppimäärä moninkertaisesti.

Ei se nyt ihan noin ole. Pelkkä älykkyys ei riitä, vaan tarvitaan kypsyyttä ja sinnikkyyttä. Matemaattisilla aloilla on siirrytty painottamaan myös äidinkieltä, jotta saadaan sisään opiskelijoita, jotka osaavat muutakin kuin vain saada kaikki oikein yo-kirjoituksissa. Tietenkin matematiikan osaaminen on tärkeää, mutta se ei itsessään riitä maisteritutkinnon suorittamiseen edes matematiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Siihen joutuu opiskelemaan enemmän ja on siksi arvokkaampi. Ihan loogista minusta.

Mielestäni ei ole loogista, koska vain tietyissä aineissa on mahdollisuus lukea enemmän kursseja. Ei se, että kursseja nyt on ainakin periaatteellisesti enemmän tarjolla tietystä aineesta, saisi suoraan määrittää, että tuo aine on arvokkain. Tai sitten pitäisi tarjota mahdollisuus lukea enemmän kursseja muistakin aineista.

Itseäni ärsyttää näissä kaikissa uudistuksissa se, että menin "välinputoajana" valmistumaan lukiosta juuri ennen kaikkia näitä ensikertalaisuus ym. uudistuksia. Meille ei mistään näistä uudistuksista tietystikään osattu vielä puhua mitään. Opinto-ohjaajat suorastaan kannustivat ottamaan minkä paikan tahansa vastaan, koska opiskelupaikka on aina parempi kuin ei mitään. Ja aina voi vaihtaa, Suomi on koulutusystävällinen elinikäisen oppimisen maa jne. No sitten kun menet ottamaan paniikissa sen ensimmäisen paikkasi, oletkin sidottu siihen ikuisesti. Ja kohta taas tulee todistusvalintaa ja muuta, missä et voi enää olla mukana, joten arvosanojen korottamisestakaan ei kohdallasi ole mitään hyötyä.

Ahdistavaa, että jos olisin vain valmistunut vain vuoden tai pari myöhemmin, olisin ollut "inessä" kaikissa näissä uudistuksissa, ja päässyt ehkä jopa helpommalla ensisijaiseen opiskelupaikkavaihtoehtooni. Sen sijaan valmistuin juuri muutosten keskellä, ja kaikki ovet sulkeutuivat. No, ehkä joku ikkuna jäi auki, mutta siellä kilpailet sitten aika hel*etin monen muunkin hakijan kanssa.

Esim lukion vuonna 2016 aloittaneet ei tienneet tästä uudistuksesta eivätkä voineet valita ainepainotuksia sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Siihen joutuu opiskelemaan enemmän ja on siksi arvokkaampi. Ihan loogista minusta. 

Kaikkein hankalinta tässä on minusta se, että lukion kurssivalinnat tehdään 15-16 vuotiaana ja ilman kunnollista opinto-ohjausta. Peruskoulun opinto-ohjaus keskittyy toiseen asteeseen eikä siellä puhuta jatko-opinnoista yliopistossa. Kuitenkin 15-vuotiaan lukiota aloittavan pitäisi ymmärtää valita aineet, jotka tuovat parhaat pisteet todistusvalinnassa. Osa valinnoista on toisiaan poissulkevia, esim jos et ota pitkää matikkaa niin on todella vaikea kirjoittaa fysiikka. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että pitkiä kieliä "kannattaa" lukea vain yksi, koska useille aloille huomioidaan vain yksi kielen arvosana. Jos haluaa pitää ovet auki useampaan suuntaan, pitää todella osata optimoida lukio-opinnot.

Ei ole peruskoulun opinto-ohjauksen tehtävä. Lukion opinto-ohjaukseen se kuuluu ja niitä kurssivalintoja muutellaan ja auunnitellaan koko lukion ajan. Aikaa kyllä riittää ja jos valinnat muuttuu kovasti, nykyään lukion ei ole pakko mahtua kolmeen vuoteen. Lisäksi tutkintoa voi täydentää, opiskella monin tavoin lukion aikana ja sen jälkeen. Tunnen heitäkin, jotka ovat itsenäisedti opiskelleet jonkin aineen pari vuotta kirjoitusten jälkeen ja kirjoittaneet hyvällä menestyksellä.

Tämä on viesti, joka lapsille pitää antaa eikä se, että maailma on mennyttä jos et 15-vuotiasna osaa tehdä oikeita lukiokurssivalintoja.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on pakko kyetä ymmärtämään fysiikkaa ja matematiikkaa. Jotkut lakiopit ja ehkä historia joissa ei tarvita matemaattista loogisuutta ja kielet tietysti mutta kyllä kannattaa miettiä onko järkeä pyrkiä yliopistoon jos lukiossa on tykännyt mennä matalien aitojen alta.

Yliopistossa karsiutuu ajatukset hengailusta muutenkin, siellä pitää oppia opiskelemaan aluksi ja sitä opittavaa riittää.

Tuo todistusvalinta vaikuttaa siten että alkupään kurssit yliopistossa pakosti helppojen. Pääsykoeaysteemissä sisään pääsee ne jotka tulee menestymään tenteissä jossa iso määrä tietoa, useita tenttikirjoja, pitää kyetä omaksumaan kurssin kuuden viikon aikana. Ainakin itsellä on koko yliopistojen ollut koko ajan aivan mielettömän paljon luettavaa, tenttikirjoja on hujanhajan ja joka paikassa.

Olet ilmeisesti niin nuori että et muista että lukiossa oli aikoinaan "kieli-linja" ja "matikka-linja". Kielilinjalaiset opiskelivat enemmän kieliä mutta vain lyhyttä matikkaa. Matikkalinjalla taas luettiin pitkkä matikkaa ja fysiikkaa mutta usein vain kahta vierasta kieltä. Ja kieli-linjalta mentiin sitten yliopistoon lukemaan kieliä ja humanistisia aineita. Matikan ei tarvinnut niin kiinnosta. Matikka-linjalaiset menivät sitten tekniikan aloille ja muihin matikkaa ja fysiikkaa vaativiin opintoihin.

Tuohon aikaan olisi pidetty todella outona että matikka olisi ollut jotenkin ratkaiseva aine kaikille yliopiston aloille haettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Siihen joutuu opiskelemaan enemmän ja on siksi arvokkaampi. Ihan loogista minusta. 

Kaikkein hankalinta tässä on minusta se, että lukion kurssivalinnat tehdään 15-16 vuotiaana ja ilman kunnollista opinto-ohjausta. Peruskoulun opinto-ohjaus keskittyy toiseen asteeseen eikä siellä puhuta jatko-opinnoista yliopistossa. Kuitenkin 15-vuotiaan lukiota aloittavan pitäisi ymmärtää valita aineet, jotka tuovat parhaat pisteet todistusvalinnassa. Osa valinnoista on toisiaan poissulkevia, esim jos et ota pitkää matikkaa niin on todella vaikea kirjoittaa fysiikka. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että pitkiä kieliä "kannattaa" lukea vain yksi, koska useille aloille huomioidaan vain yksi kielen arvosana. Jos haluaa pitää ovet auki useampaan suuntaan, pitää todella osata optimoida lukio-opinnot.

Ongelmahan on että kaikkia aineita ei voi opiskella saman verran eli eri aineissa lahjakkaat eivät ole samalla viivalla. Jos voisin opiskella halutessani yhtä monta kurssia historiaa kuin mitä matematiikassakin on tarjolla niin se olisi reilua. Nyt arvo tulee sen mukaan montako kurssia jotain ainetta on mahdollista opiskella. 

Lisäksi kurssien määrä ei suoraan kerro mitään aineen vaativuudesta. Voisihan joku päättää että lautapelikursseja tai jotain vastaavaa olisi 20 ja siitä saisi eniten pisteitä.

Näin juuri. Ei ole oikeasti reilua, että uskomnosta tai elämäntaidosta saa enemmän pisteitä kuin vaikka historiasta. Sehän kannustaa panostamaan aineisiin jotka ei oikeasti niin kiinnosta. Samoim tuo matematiikan yliarvostus on hullua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Siihen joutuu opiskelemaan enemmän ja on siksi arvokkaampi. Ihan loogista minusta. 

Kaikkein hankalinta tässä on minusta se, että lukion kurssivalinnat tehdään 15-16 vuotiaana ja ilman kunnollista opinto-ohjausta. Peruskoulun opinto-ohjaus keskittyy toiseen asteeseen eikä siellä puhuta jatko-opinnoista yliopistossa. Kuitenkin 15-vuotiaan lukiota aloittavan pitäisi ymmärtää valita aineet, jotka tuovat parhaat pisteet todistusvalinnassa. Osa valinnoista on toisiaan poissulkevia, esim jos et ota pitkää matikkaa niin on todella vaikea kirjoittaa fysiikka. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että pitkiä kieliä "kannattaa" lukea vain yksi, koska useille aloille huomioidaan vain yksi kielen arvosana. Jos haluaa pitää ovet auki useampaan suuntaan, pitää todella osata optimoida lukio-opinnot.

Ei ole peruskoulun opinto-ohjauksen tehtävä. Lukion opinto-ohjaukseen se kuuluu ja niitä kurssivalintoja muutellaan ja auunnitellaan koko lukion ajan. Aikaa kyllä riittää ja jos valinnat muuttuu kovasti, nykyään lukion ei ole pakko mahtua kolmeen vuoteen. Lisäksi tutkintoa voi täydentää, opiskella monin tavoin lukion aikana ja sen jälkeen. Tunnen heitäkin, jotka ovat itsenäisedti opiskelleet jonkin aineen pari vuotta kirjoitusten jälkeen ja kirjoittaneet hyvällä menestyksellä.

Tämä on viesti, joka lapsille pitää antaa eikä se, että maailma on mennyttä jos et 15-vuotiasna osaa tehdä oikeita lukiokurssivalintoja.

Toki arvosanoja voi korottaa vaikka maailman tappiin saakka mutta kun tämän uudistuksen tarkoitus oli juuri että saadaan nuoret nopeammin jatko-opintoihin kun ei ole sitä pääsykoerumbaa. Mutta nyt on sitten saatu ylioppilasarvosanojen korotusrumba sen sijaan...

Miksi ihmeessä ihminen ei voisi hakea niillä itselleen parhailla arvosanoilla alalle jossa juuri noiden aineiden osaamista tarvitaan? Olisiko liian yksinkertaista?

Ei kurssimäärätkään kerro mitään aineen vaativuudesta. Verratkaapa huviksenne esimerkiksi terveystietoa tai filosofiaa. Tai terveystietoa ja biologiaa. Bilsa ja filsa vaativat opiskelijalta ihan toisenlaisia valmiuksia.

Ei ihme, että terveystieto on niin suosittu. On kuin yläasteen kirjat.

Vierailija kirjoitti:

Esim lukion vuonna 2016 aloittaneet ei tienneet tästä uudistuksesta eivätkä voineet valita ainepainotuksia sen mukaan.

Eivät tienneet, mutta ovat voineet panotuksiaan muuttaa ja tutkintoaan täydentää.

Vierailija kirjoitti:

Aikaa kyllä riittää ja jos valinnat muuttuu kovasti, nykyään lukion ei ole pakko mahtua kolmeen vuoteen. Lisäksi tutkintoa voi täydentää, opiskella monin tavoin lukion aikana ja sen jälkeen. Tunnen heitäkin, jotka ovat itsenäisedti opiskelleet jonkin aineen pari vuotta kirjoitusten jälkeen ja kirjoittaneet hyvällä menestyksellä.

Tämä on viesti, joka lapsille pitää antaa eikä se, että maailma on mennyttä jos et 15-vuotiasna osaa tehdä oikeita lukiokurssivalintoja.

Mitenhän tämä sopii yhteen sen kanssa, että näiden uudistusten oli tarkoitus vauhdittaa yliopisto-opintoihin pääsemistä ja työelämään siirtymistä? Lukion jälkeen saatkin vielä käyttää toiset pari vuotta siihen, että luet uudestaan lukion oppimäärän paremmin valintakriteereihin kohdennetuilla ainevalinnoilla. Onko kaikilla tuohon edes varaa? Joidenkin täytyy mennä töihin elättääkseen näiden välivuosien ajalta itsensä, ja opiskelu varmasti kärsii siitä.

Jos jotain, niin ehkä näihin uudistuksiin kannattaisi ottaa mukaan jotkin siirtymäajat sellaisille henkilöille, jotka eivät selvästikään ole kyenneet ottamaan huomioon uudistuksia omissa valinnoissaan. Esimerkiksi, että ensikertalaisuuden menetys tapahtuisi vasta parin vuoden sisällä ensikertalaisuus-uudistuksen ilmoittamisesta, eikä heti seuraavana hakukeväänä, kun monilla on vielä mielessä vanhentuneet opojen neuvot. Tai ettei todistusvalintaa heti nosteta tappiin.

Uskonnosta/etiikasta saa kauppakorkeaankin huippupisteet - onko siis odotettavissa että tulevat ekonomisukupolvet tekevät vallankumouksen liike-elämän moraaliiin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse ihmettelin miksi aallon tekniikkapuolelle saa niin paljon pisteitä äidinkielestä. Yritetäänkö saada lisää naisia opiskelemaan?

Eikös se ole kaikkialla niin, että pitkä matematiikka ja sen jälkeen äidinkieli antavat eniten pisteitä?

Ainakin omana hakuaikana jo 10 vuotta sitten oli juuri näin. Ihan sama mihin kouluun olit hakemassa, matematiikasta ja äidinkielestä tuli yhteisvalinnassa ainoat ratkaisevat pisteet. Reaaliaineiden arvosanoilla pystyi lähinnä pyyhkimään persauksensa. Ihan sama oliko kyseessä tietotekniikka, oikeustieteellinen tai joku valtsikan humanistinen ala. Harmitti kun lukiossa oli keskittynyt juuri kaikkiin muihin yleissivistäviin aineisiin paitsi matematiikkaan.

Opiskelen kieliä yliopistossa ja kirjoitin pitkästä matikasta E:n. En pidä ollenkaan pahana sitä, että myös kieliin hakiessa tarvitaan sitä matikan arvosanaa. Minullakin on useita opiskelukavereita, jotka eivät ymmärrä kieliopista mitään ja joille kieliopin käsitteet ovat täysin käsittämättömiä. Kielioppikursseja uusitaan useita kertoja. Näistä ihmisistä pitäisi tulla opettajia, mutta jos ei ymmärrä edes sanajärjestyksen logiikkaa, ei hyvältä näytä.

Käsittäkseni tässä uudistuksessa oli kyse Sipilän hallituksen ja elinkeinoelämän tahdosta painottaa matemaattisia aineita ja saada ns osaajia. Olisi pitänyt kuunnella sivistyneistöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim lukion vuonna 2016 aloittaneet ei tienneet tästä uudistuksesta eivätkä voineet valita ainepainotuksia sen mukaan.

Eivät tienneet, mutta ovat voineet panotuksiaan muuttaa ja tutkintoaan täydentää.

Ei se painotuksen muuttaminen ole niin helppoa ja on muutoksia, joiden tekeminen pidentää valmistumista huomattavasti. Selkein esimerkki on pitkä matikka, kemia ja fysiikka. Otetaan esimerkkinä lukiolainen, joka on valinnut kielipainotuksen ja täyttänyt lukujärjestyksensä lukemalla vaikkapa kahta pitkää kieltä, B-ruotsia ja vielä valinnaista lyhyttä kieltä. Nämä vievät niin paljon tilaa, että opiskelija on valinnut lyhyen matematiikan ja vain pakolliset reaalit. Toisen vuoden aikana opiskelija huomaa, että hänen haluamalleen alalle saa todistusvalintapisteitä vain yhdestä vieraasta kielestä. Kolmannen vuoden lukujärjestykseen ei enää mahdu tarvittavat kurssit niistä aineista, joista voisi saada todistuspisteitä ja pelkillä pakollisilla kursseilla ei pärjää kirjoituksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim lukion vuonna 2016 aloittaneet ei tienneet tästä uudistuksesta eivätkä voineet valita ainepainotuksia sen mukaan.

Eivät tienneet, mutta ovat voineet panotuksiaan muuttaa ja tutkintoaan täydentää.

Ei se painotuksen muuttaminen ole niin helppoa ja on muutoksia, joiden tekeminen pidentää valmistumista huomattavasti. Selkein esimerkki on pitkä matikka, kemia ja fysiikka. Otetaan esimerkkinä lukiolainen, joka on valinnut kielipainotuksen ja täyttänyt lukujärjestyksensä lukemalla vaikkapa kahta pitkää kieltä, B-ruotsia ja vielä valinnaista lyhyttä kieltä. Nämä vievät niin paljon tilaa, että opiskelija on valinnut lyhyen matematiikan ja vain pakolliset reaalit. Toisen vuoden aikana opiskelija huomaa, että hänen haluamalleen alalle saa todistusvalintapisteitä vain yhdestä vieraasta kielestä. Kolmannen vuoden lukujärjestykseen ei enää mahdu tarvittavat kurssit niistä aineista, joista voisi saada todistuspisteitä ja pelkillä pakollisilla kursseilla ei pärjää kirjoituksissa. 

Silloin ehkä kannattaa pidentää sitä valmistumista. Kolmessa vuodessa valmistuminen ei ole mikään itseisarvo ja vuosi lisää lukiossa ei ole katastrofi.