Todistusvalinta yliopistoihin. Pisteissä ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen kieliä yliopistossa ja kirjoitin pitkästä matikasta E:n. En pidä ollenkaan pahana sitä, että myös kieliin hakiessa tarvitaan sitä matikan arvosanaa. Minullakin on useita opiskelukavereita, jotka eivät ymmärrä kieliopista mitään ja joille kieliopin käsitteet ovat täysin käsittämättömiä. Kielioppikursseja uusitaan useita kertoja. Näistä ihmisistä pitäisi tulla opettajia, mutta jos ei ymmärrä edes sanajärjestyksen logiikkaa, ei hyvältä näytä.

Mistä vetäisit käsityksen että matikan osaaminen auttaisi kieliopin ymmärtämisessä? Kun minä olin lukiossa 80-luvulla niin pitkää matikkaa ja fysiikkaa opiskelevat eivät useinkaan jaksaneet paljon kieliin panostaa eikä niin kiinostanutkaan. Kieliä lukevat sitten taas lukivat niiden lisäksi vain lyhyttä matikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim lukion vuonna 2016 aloittaneet ei tienneet tästä uudistuksesta eivätkä voineet valita ainepainotuksia sen mukaan.

Eivät tienneet, mutta ovat voineet panotuksiaan muuttaa ja tutkintoaan täydentää.

Ei se painotuksen muuttaminen ole niin helppoa ja on muutoksia, joiden tekeminen pidentää valmistumista huomattavasti. Selkein esimerkki on pitkä matikka, kemia ja fysiikka. Otetaan esimerkkinä lukiolainen, joka on valinnut kielipainotuksen ja täyttänyt lukujärjestyksensä lukemalla vaikkapa kahta pitkää kieltä, B-ruotsia ja vielä valinnaista lyhyttä kieltä. Nämä vievät niin paljon tilaa, että opiskelija on valinnut lyhyen matematiikan ja vain pakolliset reaalit. Toisen vuoden aikana opiskelija huomaa, että hänen haluamalleen alalle saa todistusvalintapisteitä vain yhdestä vieraasta kielestä. Kolmannen vuoden lukujärjestykseen ei enää mahdu tarvittavat kurssit niistä aineista, joista voisi saada todistuspisteitä ja pelkillä pakollisilla kursseilla ei pärjää kirjoituksissa. 

Tyttäreni vaihtoi juuri näin lukion toisena vuonna. Kursseja kertyi yli 90 ja mahtui kolmeen vuoteen. Ei mikään ongelma ollut. Olisi voinut jatkaa vaikka neljännen vuoden, ellei muuten olisi onnistunut.

Ei ole mikään ongelma vaihtaa lukiossa suuntaa. Monet vaihtaa vasta nelikymppisenä.

Niitä teinejä pitää rauhoitella, maailma ei näihin valintoihin kaadu.

Matematiikka ja myös fysiikka korreloi älykkyyden kanssa vahvasti toisin kuin esimerkiksi kielet tai yhteiskuntatieteet.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja myös fysiikka korreloi älykkyyden kanssa vahvasti toisin kuin esimerkiksi kielet tai yhteiskuntatieteet.

Menestyminen kielissä ja yhteiskuntatieteissä korreloi myös älykkyyden kanssa. Usein älykkäät ovat laaja-alaisesti älykkäitä ja siten kyvykkäitä opiskelemaan sekä matematiikkaa että kieliä. Lukiolaisilla on kuitenkin vain rajattu määrä aikaa ja mahdollisuus opiskella vain rajattu  määrä kursseja. Tämän vuoksi on aiemmin ajateltu, että kielistä kiinnostuneiden ja jatko-opintoja kielissä tavoittelevat käyttäisivät lukioaikansakin kielipainotteisesti ja vastaavasti teknisistä aloista kiinnostuneet lukisivat matemaattisia aineita enemmän. Nyt todistusvalinnan pisteytys ohjaa kaikki lukemaan matematiikkaa ja fysiikkaa ja samalla käytännön syistä jättämään pois mm. kieliä. En itse pidä tätä järkevänä suuntana.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnosta/etiikasta saa kauppakorkeaankin huippupisteet - onko siis odotettavissa että tulevat ekonomisukupolvet tekevät vallankumouksen liike-elämän moraaliiin ;)

Kiitos makeista nauruista, tämä oli ehdoton suosikkikommenttini. :)

T. ekonomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen kieliä yliopistossa ja kirjoitin pitkästä matikasta E:n. En pidä ollenkaan pahana sitä, että myös kieliin hakiessa tarvitaan sitä matikan arvosanaa. Minullakin on useita opiskelukavereita, jotka eivät ymmärrä kieliopista mitään ja joille kieliopin käsitteet ovat täysin käsittämättömiä. Kielioppikursseja uusitaan useita kertoja. Näistä ihmisistä pitäisi tulla opettajia, mutta jos ei ymmärrä edes sanajärjestyksen logiikkaa, ei hyvältä näytä.

Mistä vetäisit käsityksen että matikan osaaminen auttaisi kieliopin ymmärtämisessä? Kun minä olin lukiossa 80-luvulla niin pitkää matikkaa ja fysiikkaa opiskelevat eivät useinkaan jaksaneet paljon kieliin panostaa eikä niin kiinostanutkaan. Kieliä lukevat sitten taas lukivat niiden lisäksi vain lyhyttä matikkaa.

Oisko vaikka looginen päättelykyky?

Mielestäni tässä olisi pitänyt tehdä pidempi siirtymäaika. Eli niin, että lukion aloittaville olisi pisteytys tiedossa ja voisivat tehdä kurssivalinnat sen mukaan.

Nyt nämä "välitilan" lukiolaiset ovat jääneet aika pahaan tilanteeseen.

Itse pääsin yliopistoon pelkällä pääsykokeella ja olen siksi ehkä vähän puolueellinen, mutta mielestäni vanha pääsykoesysteemi oli toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Ei ratkaise. Fysiikassa ja B2-kielessä on yhtä monta kurssia, silti fysiikan ällästä saa lähes 10 pistettä enemmän. Missä on se kuuluisa matemaattinen logiikka? Vain yhdestä A-kielestä saa pisteitä. Samalla logiikalla pitäisi saada pisteitä vain joko kemiasta tai fysiikasta. Näin ei ole. Pisteytystyökalu suosii matemaattisia aineita ja väheksyy kieliä.

Meillä pojalle oli itsestäänselvä valinta pitkä matematiikka, kun lukion aloitti. Sen lisäksi oli paljon fysiikkaa, kemiaa ja englantia joka ollut hänellä 3lk alkaen. Lukion ekalla luki myös saksaa joka oli kiitettävä sekin, mutta jätti sen sitten pois kursseistaan ekan jälkeen, ruotsia oli ne pakolliset. Venäjää ei lukenut enää lukiossa lainkaan. Kirjoitti mm (pitkästä) englannista L ja matematiikasta E.

Nyt haki/pääsee suoravalinnalla yliopistoon.

Ainoa hyvä puoli tässä todella huonossa todistusvalinta-systeemissä on se, että pisteytys on melkein kaikille aloille sama: äidinkieli, pitkä matikka, pitkä kieli / pitkät kielet ja reaaliaineet, joissa eniten kursseja, antavat parhaat pisteet. Sopii siis lukiolaiselle, joka ei tiedä vielä lukiossa, mitä haluaa opiskella lukion jälkeen. Toki esim. lääkikseen on se oma kuuden aineen setti, jolla pisteet kerätään. 

Mutta on juu aivan hullua, että esim. kauppatieteisiin ei painoteta yhteiskuntaoppia vaan siitä saa aivan surkeat pisteet. Ihan hullu koko systeemi. Moni lukee pitkän matikan ja joutuu ponnistelemaan sen kanssa niin paljon, että mahdollisuus ottaa useampia vieraita kieliä supistuu - vaikka siis ei todellakaan olisi hakemassa luonnontieteelliselle alalle. Opiskelijoiden kielitaito kaventuu pitkän matematiikan kustannuksella (en ole pitkän matikan vastustaja, ällän siitä aikoinaan kirjoitin, mutta ei kaikkien kannata valita ko. ainetta).

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Joo, mutta pienintäkään järkeä siinä ei ole, että kurssimäärä suoraan ratkaisee. Tämä malli on täysin järjetön esim. kun lähdetään kieliä opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Todistusvalinta ylipäänsä on huono menetelmä, mutta jos sitä on pakko käyttää, niin pitkän matematiikan korkea arvostus on fiksua. Se mittaa ylioppilaskokeen aineista parhaiten älykkyyttä, ja älykkyys ennustaa parhaiten opintomenestystä kaikilla aloilla. Opiskelijalla valmiiksi olevat tiedot opetettavasta aineesta ovat aivan merkityksettömät tulevan opintomenestyksen kannalta, koska jo korkeakoulun perusopinnoissa ylitetään lukion oppimäärä moninkertaisesti.

Harmi vaan, että 80-luvulla suoritetulla L:n yo-todistuksella ei tee mitään. 

Tasa-arvosta ei ole tietoakaan.

Akateemiset opinnot vaativat pitkäjänteisyyttä ja älykkyyttä. Siksi pitkä matematiikka on paras aine mittaamaan näitä ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurssimäärä ratkaisee.

Miksi arvokkaampaa saada laudatur aineesta josta enemmän kursseja?? Eihän tuossa ole mitää järkeä.

Enemmän työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistusvalinta ylipäänsä on huono menetelmä, mutta jos sitä on pakko käyttää, niin pitkän matematiikan korkea arvostus on fiksua. Se mittaa ylioppilaskokeen aineista parhaiten älykkyyttä, ja älykkyys ennustaa parhaiten opintomenestystä kaikilla aloilla. Opiskelijalla valmiiksi olevat tiedot opetettavasta aineesta ovat aivan merkityksettömät tulevan opintomenestyksen kannalta, koska jo korkeakoulun perusopinnoissa ylitetään lukion oppimäärä moninkertaisesti.

Harmi vaan, että 80-luvulla suoritetulla L:n yo-todistuksella ei tee mitään. 

Tasa-arvosta ei ole tietoakaan.

Eiköhän 80-luvulla kirjoittanut ole jo yliopisto-opiskelunsa suorittanut.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset opinnot vaativat pitkäjänteisyyttä ja älykkyyttä. Siksi pitkä matematiikka on paras aine mittaamaan näitä ominaisuuksia.

No tuo kommenttisi kyllä tuo täydellisesti esille sen, että juuri sitä älykkyyttä ei tuon kommentin kirjoittaneelta löytynyt. Pitää olla kyllä ihan täysi umpitahvo, jos tuon kuvittelee olevan noin. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen kieliä yliopistossa ja kirjoitin pitkästä matikasta E:n. En pidä ollenkaan pahana sitä, että myös kieliin hakiessa tarvitaan sitä matikan arvosanaa. Minullakin on useita opiskelukavereita, jotka eivät ymmärrä kieliopista mitään ja joille kieliopin käsitteet ovat täysin käsittämättömiä. Kielioppikursseja uusitaan useita kertoja. Näistä ihmisistä pitäisi tulla opettajia, mutta jos ei ymmärrä edes sanajärjestyksen logiikkaa, ei hyvältä näytä.

Mutta kyllä silti niissä kielissäkin yliopistossa tarvitaan kielioppikursseilla ko. kielen kieliopin tuntemusta enemmän kuin pitkää matematiikkaa. T: yhden kielen pääaineopiskelija yliopistosta joka vaihtoi lukiossa pitkästä matematiikasta lyhyeen matematiikkaan aikoinaan

Minua on aina ihmetyttänyt miksi puhutaan erikseen matemaattisesti lahjakkaista ja kielellisesti lahjakkaista. Mitä jos kertoisitte lapsillenne, että matikka on kieli? Lisäisikö se tyttöjen intoa lukea matikkaa? Auttaisiko se poikia kieliopinnoissa?

Matikka ja äidinkielen osaaminen määrittävät osaamisen mahdollisuudet kaikilla aloilla. Hyvä äidinkielen osaaminen takaa hyvän vastaustekniikan missä tahansa reaaliaineessa, muisti ratkaisee loput. Matikan vaatima looginen ajattelukyky taas auttaa millä tahansa alalla. Jokaisen pitäisi varmistaa että lapset osaavat ainakin prosenttilaskut sekä korkoa korolle laskun, jo näillä auttaa siinä että lapsi ei tule rahallisesti huijatuksi.

Kaikkea voi oppia, osalla se vaan vaatii enemmän ponnistelua. Siksi pitäisikin muistaa kehua ponnistelua eikä puhua jostain lahjakkuudesta. Lopulta sinnikkyys määrittää lopputuloksen, lahjakkuus vain pienen osan. Vain johonkin 5% joukkoon pääsemiseen millä tahansa alalla vaaditaan molempia, sekä tuuria.

Maailmassa tarvitaan myös humaanimpaa arvoa, ei pelkkää loogista ja kylmää ongelmanratkaisukykyä.

Nykyinen pisteytysjärjestelmä on reilu ja hyvä. Tietenkin pisteitä tulee antaa eniten niistä aineista joissa on eniten kursseja ja vaativat työtä. Olisi hassua, jos esim. lääkikseen hakemisessa arvotettaisiin terveystieto korkeammalle kuin kemia tai matematiikka.