Näyttää siltä, että naisten halu saada lapsi yksin on kasvava trendi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Adoptoi jos on aivan pakko saada?

Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.

No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?

Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?

Tai ei hommaa ollenkaan?

Miksei hommaisi jos haluaa ja siihen on mahdollisuus?

Suomalaiset nais-oletetut ovat niin luokatonta sakkia, ettei niiden kanssa pysty edes ajatuksen tasolla harkitsemaan kakaroiden hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Hyvää pohdintaa. Olen myös ajatellut niin, että vaikka se oma lapsi siinä olisikin tehtynä niin se ei sulje myöhemmin parisuhdetta pois. Kiireettä ajan kanssa voisi tutustua rauhassa ja löytää hyvän parisuhteen. Eronkaan sattuessa ei lapsestaan tarvitsi riidellä ja luopua vuoroviikoiksi.

Et saa kunnon miestä elättämään/kasvattamaan toisen miehen siittiöillä hedelmöitettyä lasta. Vain beta vässykkä suostuu tähän.

Ei se haittaa. Pärjään ilman miestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Adoptoi jos on aivan pakko saada?

Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.

No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?

Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?

Ole kiltti, ajattele sitä tulevaa lasta.

Niin.. en keksi kyllä kamalampaa kohtaloa kun syntyä hyvin yksinään toimeentulevalle äidille, joka halusi lapsen niin paljon että oli valmis tekemään sen yksin. Mikä kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus äitiin ja isään. Ällöttäviä naisia olette.

Kun ei niitä isiä sitten kiinnosta vaikka niitä koittaa roikottaa mukana ja maanitella. Niin mikä oikeus isään ja äitiin kun lopputulos on kuitenkin sama.

Vastasin aloittajalle enkä sinulle, kuka ikinä oletkaan.

Ja nyt vastasit hänelle.

Ja minä vastasin sinulle.

Tämä on keskustelupalsta.

Heureka.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nais-oletetut ovat niin luokatonta sakkia, ettei niiden kanssa pysty edes ajatuksen tasolla harkitsemaan kakaroiden hankkimista.

Mitä ihmettä sitten väniset. Naiset tekevät yksin lapset ja sinä saat ruikutella rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nais-oletetut ovat niin luokatonta sakkia, ettei niiden kanssa pysty edes ajatuksen tasolla harkitsemaan kakaroiden hankkimista.

Sittenhän on hyvä asia, että naiset hankkivat lapsia ilman miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nais-oletetut ovat niin luokatonta sakkia, ettei niiden kanssa pysty edes ajatuksen tasolla harkitsemaan kakaroiden hankkimista.

Siksi naiset hankkivat lapset yksin. :D

En ainakaan jaksa itse miellyttää miehiä kun ei siitä saa mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nais-oletetut ovat niin luokatonta sakkia, ettei niiden kanssa pysty edes ajatuksen tasolla harkitsemaan kakaroiden hankkimista.

No mitäs sinä sitten tässä ketjussa vingut, tässähän olikin aiheena suomalaisten naisoletettujen lapsenhankinta ilman miesoletettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Adoptoi jos on aivan pakko saada?

Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.

No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?

Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?

Ole kiltti, ajattele sitä tulevaa lasta.

Niin.. en keksi kyllä kamalampaa kohtaloa kun syntyä hyvin yksinään toimeentulevalle äidille, joka halusi lapsen niin paljon että oli valmis tekemään sen yksin. Mikä kohtalo.

Tuo kelle vastasin mainitsi kyllä jonkun masennuksenkin. Ja sitäpaitsi itse katsoin tätä lapsen oikeuksien kannalta enkä äidin halujen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Missä lähde näille väitteille?

Onko linkkiä tutkimukseen, jossa naisvihasi kumpuamisen syitä on tutkittu? eri

Siis vallan hulluksi on mennyt meno, että kun katson tuota telkkariohjelmaa kumppanuusvanhemmuus, aivan älytöntä lapsenkin kannalta katsottuna.

Mikä ajaa ihmisen tekemään lapsen tuntemattoman kanssa, ja työntää vielä päänsä telkkariin moisen asian suhteen? 

Vastuutonta touhua jo ohjelman tuottajienkin puolesta, sillä tuossa ohjelmassahan uhrataan se lapsi lapsen vanhempien halun saada itselleen vain julkisuutta; ihan älytöntä!  Ei ole kyllä mutterit ihan kohdillaan noilla ihmisparoilla, jotka tuohon ohjelmaan osallistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Adoptoi jos on aivan pakko saada?

Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.

No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?

Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?

Ole kiltti, ajattele sitä tulevaa lasta.

Niin.. en keksi kyllä kamalampaa kohtaloa kun syntyä hyvin yksinään toimeentulevalle äidille, joka halusi lapsen niin paljon että oli valmis tekemään sen yksin. Mikä kohtalo.

Tuo kelle vastasin mainitsi kyllä jonkun masennuksenkin. Ja sitäpaitsi itse katsoin tätä lapsen oikeuksien kannalta enkä äidin halujen.

Niin esimerkiksi 18 vuotiaana sairastettu lievä masennus voi olla syy evätä lapsen adoptio. Ei liity tämän ihmisen elämään tai kykyyn toimia äitinä mitenkään 36 vuotiaana.

Ei se varmaan ole keneltäkään pois, jos joku saa lapsen itsekseen. Kyllä edelleen on sallittua myös yrittää lasta toisen kanssa yhdessä heidän, jotka siitä ovat kiinnostuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn 

Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset missään klinikoilla näy. Tinderistä ne etsii sopivan hölmön jota tapaa pari kertaa ja uskottelee että käyttää ehkäsyä.

Tämän jälkeen jos tärppää niin kerrotaan ihme tapahtumasta joka on kuin jumalan lahja ja muistutetaan miestä toimittamaan tuloistaan todistus lastenvalvojalle jotta saadaan elarit hoidettua.

Millainen mies uskoo täysin tuntematonta naista, kun tämä sanoo käyttävänsä ehkäisyä? Yksikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma. Ainoastaan kondomilla voi suojautua sp-taudeilta. Eikö miehellä ole mitään itsesuojeluvaistoa edes tautien ehkäisyn suhteen? Usko pois, kukaan ei halua olla tuollaisen miehen kanssa missään tekemisissä pienten elareiden toivossa. Saman saa Kelasta.

Niin kyllä se on jo huomattu ettei naisiin kannata luottaa missään asiassa.

Eipä saa kelasta ku minimi elarit.

Töissä käyvältä meneeki vähä enemmän ja hyvin näyttää kelpaavan eikä minimi riittäny.

Halvemmaks tulis käydä maksullisissa naisissa kun ottaa puolisokseen petollinen suominainen joka on niin voimaantunu ja itsenäinen että vie tuhkatki pesästä ja pistää kaiken ihan sekasin kun ei pysty eikä halua hoitaa mielenterveysongelmiaan kun kaikki on muiden syytä ei hänessä ole mitään ongelmia kun on täydellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Adoptoi jos on aivan pakko saada?

Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.

No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?

Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?

Ole kiltti, ajattele sitä tulevaa lasta.

Niin.. en keksi kyllä kamalampaa kohtaloa kun syntyä hyvin yksinään toimeentulevalle äidille, joka halusi lapsen niin paljon että oli valmis tekemään sen yksin. Mikä kohtalo.

Tuo kelle vastasin mainitsi kyllä jonkun masennuksenkin. Ja sitäpaitsi itse katsoin tätä lapsen oikeuksien kannalta enkä äidin halujen.

Niin esimerkiksi 18 vuotiaana sairastettu lievä masennus voi olla syy evätä lapsen adoptio. Ei liity tämän ihmisen elämään tai kykyyn toimia äitinä mitenkään 36 vuotiaana.

Niin, että mielisairaan kannattaa hankkia lapsi, vaikka se äitiys on niin kamalan raskasta ja synnytyksenkin jälkeen jokainen nainen masentuu? Todella vastuutonta toimintaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset missään klinikoilla näy. Tinderistä ne etsii sopivan hölmön jota tapaa pari kertaa ja uskottelee että käyttää ehkäsyä.

Tämän jälkeen jos tärppää niin kerrotaan ihme tapahtumasta joka on kuin jumalan lahja ja muistutetaan miestä toimittamaan tuloistaan todistus lastenvalvojalle jotta saadaan elarit hoidettua.

Millainen mies uskoo täysin tuntematonta naista, kun tämä sanoo käyttävänsä ehkäisyä? Yksikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma. Ainoastaan kondomilla voi suojautua sp-taudeilta. Eikö miehellä ole mitään itsesuojeluvaistoa edes tautien ehkäisyn suhteen? Usko pois, kukaan ei halua olla tuollaisen miehen kanssa missään tekemisissä pienten elareiden toivossa. Saman saa Kelasta.

Niin kyllä se on jo huomattu ettei naisiin kannata luottaa missään asiassa.

Eipä saa kelasta ku minimi elarit.

Töissä käyvältä meneeki vähä enemmän ja hyvin näyttää kelpaavan eikä minimi riittäny.

Halvemmaks tulis käydä maksullisissa naisissa kun ottaa puolisokseen petollinen suominainen joka on niin voimaantunu ja itsenäinen että vie tuhkatki pesästä ja pistää kaiken ihan sekasin kun ei pysty eikä halua hoitaa mielenterveysongelmiaan kun kaikki on muiden syytä ei hänessä ole mitään ongelmia kun on täydellinen

Itseasiassa minulle tule yllätyksenä kun seurasin ystäväni eroprosessia, että pitää tienata aika paljon ennenkuin saa enemmän kuin ne kelan minimit, joka on 167e eli ihan hyvä raha sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.

Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.

Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi? 

Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?

Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn 

Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..

Kyllä varmasti kerrotaan perinteinen isä hylkäsi että saadaan vähä kiillotettua omaa sädekehää