Lue keskustelun säännöt.
Näyttää siltä, että naisten halu saada lapsi yksin on kasvava trendi.
12.05.2020 |
Johtuuko tämä siitä, että naiset ovat pettyneitä miehiin jotka eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita jälkikasvustaan. Naiset ehkä ajattelee, että parempi tehdä lapsi yksin kuin huonon miehen kanssa joka ei ole läsnä. Paljonhan on nykyään yh- äitejä jotka joutuvat ottamaan yksin vastuun lapsista ja joutuvat selittelemään miksi isi ei taaskaan tullut vaikka lupasi.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Adoptoi jos on aivan pakko saada?
Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.
No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?
Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?
Ole kiltti, ajattele sitä tulevaa lasta.
Niin.. en keksi kyllä kamalampaa kohtaloa kun syntyä hyvin yksinään toimeentulevalle äidille, joka halusi lapsen niin paljon että oli valmis tekemään sen yksin. Mikä kohtalo.
Tuo kelle vastasin mainitsi kyllä jonkun masennuksenkin. Ja sitäpaitsi itse katsoin tätä lapsen oikeuksien kannalta enkä äidin halujen.
Niin esimerkiksi 18 vuotiaana sairastettu lievä masennus voi olla syy evätä lapsen adoptio. Ei liity tämän ihmisen elämään tai kykyyn toimia äitinä mitenkään 36 vuotiaana.
Niin, että mielisairaan kannattaa hankkia lapsi, vaikka se äitiys on niin kamalan raskasta ja synnytyksenkin jälkeen jokainen nainen masentuu? Todella vastuutonta toimintaa
Haha! :D aika moni meistä on sitten mielisairas..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
enemmänhän miehet ovat läsnä lapsiensa kanssa, kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta eivät siltikään tarpeeksi. Isät kantavat edelleen selvästi alle puolet hoitovastuusta, ja se peli ei enää naisille vetele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..
Ja sinä olet mt-ongelmaisena siis kykeneväinen suorittamaan kahden vanhemman edestä kaiken?
Kuvitteletko että lapsellasi on onnellinen elämä ilman isää?
En tiedä mitä teille sanoa. Mistään en ole koskaan ollut niin varma kuin lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Jos tämä evätään jo ihan tietoisesti ja tarkoituksella heti kättelyssä niin ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se varmaan ole keneltäkään pois, jos joku saa lapsen itsekseen. Kyllä edelleen on sallittua myös yrittää lasta toisen kanssa yhdessä heidän, jotka siitä ovat kiinnostuneet.
Kyllä se oikeastaan on, jos hetken mietit. Siinä lähtee "vauvantekomarkkinoilta" yksi nainen pois, joka olisi ehkä tehnyt lapsen miehen kanssa, jos ei olisi voinut yksin tehdä. Kun jo entuudestaan on niin, että perheenperustamistamisikäisiä miehiä on enemmän kuin naisia, niin ei tämä ainakaan sitä sukupuolijakaumaa parempaan suuntaan ohjaa.
Eli naiset pitäisi pakottaa parisuhteisiin miesten kanssa, jotta saisivat lapsia? Vaikka eivät halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Adoptoi jos on aivan pakko saada?
Tiedätkö miten pitkä ja kallis prosessi se on, saati että jo yksi nuoruuden merkintä vaikka masennuksesta sulkee tämän oven? Jo pelkästään se että aikoo kasvattaa lapsen yksin saattaa olla este. Ja eihän se ole oma lapsi silloin biologisesti.
No en tiedä sitten, ei ole peli menetetty vielä 36 vuotiaana?
Minulla on kyllä idea.. menee hoitoihin ja hommaa lapsen ihan itsekseen?
Ole kiltti, ajattele sitä tulevaa lasta.
Niin.. en keksi kyllä kamalampaa kohtaloa kun syntyä hyvin yksinään toimeentulevalle äidille, joka halusi lapsen niin paljon että oli valmis tekemään sen yksin. Mikä kohtalo.
Tuo kelle vastasin mainitsi kyllä jonkun masennuksenkin. Ja sitäpaitsi itse katsoin tätä lapsen oikeuksien kannalta enkä äidin halujen.
Niin esimerkiksi 18 vuotiaana sairastettu lievä masennus voi olla syy evätä lapsen adoptio. Ei liity tämän ihmisen elämään tai kykyyn toimia äitinä mitenkään 36 vuotiaana.
Niin, että mielisairaan kannattaa hankkia lapsi, vaikka se äitiys on niin kamalan raskasta ja synnytyksenkin jälkeen jokainen nainen masentuu? Todella vastuutonta toimintaa
Haha! :D aika moni meistä on sitten mielisairas..
Tämän ketjun perusteella ihan kaikki naiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..
Ja sinä olet mt-ongelmaisena siis kykeneväinen suorittamaan kahden vanhemman edestä kaiken?
Kuvitteletko että lapsellasi on onnellinen elämä ilman isää?
Tottakai ja ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enemmänhän miehet ovat läsnä lapsiensa kanssa, kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta eivät siltikään tarpeeksi. Isät kantavat edelleen selvästi alle puolet hoitovastuusta, ja se peli ei enää naisille vetele.
Yhtään et taas yleistä, ethän?
Oletko sinä valmis elättämään perheen jos mies jää kotiin hoitamaan lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset missään klinikoilla näy. Tinderistä ne etsii sopivan hölmön jota tapaa pari kertaa ja uskottelee että käyttää ehkäsyä.
Tämän jälkeen jos tärppää niin kerrotaan ihme tapahtumasta joka on kuin jumalan lahja ja muistutetaan miestä toimittamaan tuloistaan todistus lastenvalvojalle jotta saadaan elarit hoidettua.Millainen mies uskoo täysin tuntematonta naista, kun tämä sanoo käyttävänsä ehkäisyä? Yksikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma. Ainoastaan kondomilla voi suojautua sp-taudeilta. Eikö miehellä ole mitään itsesuojeluvaistoa edes tautien ehkäisyn suhteen? Usko pois, kukaan ei halua olla tuollaisen miehen kanssa missään tekemisissä pienten elareiden toivossa. Saman saa Kelasta.
Niin kyllä se on jo huomattu ettei naisiin kannata luottaa missään asiassa.
Eipä saa kelasta ku minimi elarit.
Töissä käyvältä meneeki vähä enemmän ja hyvin näyttää kelpaavan eikä minimi riittäny.
Halvemmaks tulis käydä maksullisissa naisissa kun ottaa puolisokseen petollinen suominainen joka on niin voimaantunu ja itsenäinen että vie tuhkatki pesästä ja pistää kaiken ihan sekasin kun ei pysty eikä halua hoitaa mielenterveysongelmiaan kun kaikki on muiden syytä ei hänessä ole mitään ongelmia kun on täydellinen
Voit toki käyttää toista (maksullista) ihmistä runkkualustanasi, miten se liittyy aiheeseen? Teillä miehillä tuntuu olevan kova kynnys ottaa vastuuta siittämästänne lapsesta. Ainoa mikä merkitsee on raha (ja suihinotot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..
Ja sinä olet mt-ongelmaisena siis kykeneväinen suorittamaan kahden vanhemman edestä kaiken?
Kuvitteletko että lapsellasi on onnellinen elämä ilman isää?
Tottakai ja ehdottomasti.
Toivottavasti olet oikeassa, etkä pakasta vauvaasi. Naisethan on tässäkin asiassa Suomessa kunnostautuneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Sellaisia s-pankkeja on, joissa luovuttaja on antanut suostumuksensa siihen, että lapsi saa ottaa häneen yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se varmaan ole keneltäkään pois, jos joku saa lapsen itsekseen. Kyllä edelleen on sallittua myös yrittää lasta toisen kanssa yhdessä heidän, jotka siitä ovat kiinnostuneet.
Kyllä se oikeastaan on, jos hetken mietit. Siinä lähtee "vauvantekomarkkinoilta" yksi nainen pois, joka olisi ehkä tehnyt lapsen miehen kanssa, jos ei olisi voinut yksin tehdä. Kun jo entuudestaan on niin, että perheenperustamistamisikäisiä miehiä on enemmän kuin naisia, niin ei tämä ainakaan sitä sukupuolijakaumaa parempaan suuntaan ohjaa.
Mitä ihmettä sinä selität? Miltä ihmeen vauvantekomarkkinoilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..
Ja sinä olet mt-ongelmaisena siis kykeneväinen suorittamaan kahden vanhemman edestä kaiken?
Kuvitteletko että lapsellasi on onnellinen elämä ilman isää?
Oon eri ihminen kuin tämä, jolle tämä kysymys suunnattiin, mutta voin sanoa, että mulla ei olisi koskaan ollut näin onnellinen elämä, jos vanhempani eivät olisi eronneet. Isän katoaminen kuvioista oli suuri helpotus meille kaikille. Lapsilla voi olla onnellinen elämä, oli heillä sitten kaksi vanhempaa tai vain yksi. Monille toisen vanhemman katoaminen on helpotus, kuten minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enemmänhän miehet ovat läsnä lapsiensa kanssa, kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta eivät siltikään tarpeeksi. Isät kantavat edelleen selvästi alle puolet hoitovastuusta, ja se peli ei enää naisille vetele.
Yhtään et taas yleistä, ethän?
Oletko sinä valmis elättämään perheen jos mies jää kotiin hoitamaan lasta?
Tottakai! Mikäs sen hienompaa! Oma ura ja eläke ei kärsi, mies joutuu ruinaamaan ruokarahaa jotta saa tehtyä meille ruokaa. Itse käyn työmatkoilla ja syön ravintoloissa, nukun tietysti myös täydet yöt jotta jaksan vaativassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se varmaan ole keneltäkään pois, jos joku saa lapsen itsekseen. Kyllä edelleen on sallittua myös yrittää lasta toisen kanssa yhdessä heidän, jotka siitä ovat kiinnostuneet.
Kyllä se oikeastaan on, jos hetken mietit. Siinä lähtee "vauvantekomarkkinoilta" yksi nainen pois, joka olisi ehkä tehnyt lapsen miehen kanssa, jos ei olisi voinut yksin tehdä. Kun jo entuudestaan on niin, että perheenperustamistamisikäisiä miehiä on enemmän kuin naisia, niin ei tämä ainakaan sitä sukupuolijakaumaa parempaan suuntaan ohjaa.
Tervetuloa miesten pään sisälle. Heillä on ”oikeus” saada lapsi naisen kanssa, ihan sama kenen.
Mitä ihmettä sinä selität? Miltä ihmeen vauvantekomarkkinoilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..
Ja sinä olet mt-ongelmaisena siis kykeneväinen suorittamaan kahden vanhemman edestä kaiken?
Kuvitteletko että lapsellasi on onnellinen elämä ilman isää?
Tarkoituksella yksin hankkivilla naisilla on yleensä tukiverkko kunnossa, joten siitä sinun ei tarvitse olla huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enemmänhän miehet ovat läsnä lapsiensa kanssa, kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta eivät siltikään tarpeeksi. Isät kantavat edelleen selvästi alle puolet hoitovastuusta, ja se peli ei enää naisille vetele.
Yhtään et taas yleistä, ethän?
Oletko sinä valmis elättämään perheen jos mies jää kotiin hoitamaan lasta?
Minä olin. Tosin tämä tapahtui Ruotsissa, missä tämä asia on muutenkin paremmalla tolalla kuin täällä Suomessa. Olin kotona esikoisen kanssa kunnes hän reilun vuoden ikäisenä meni yksityiseen hoitoon. Toisen lapsen kohdalla olin kotona kunnes nuorimmainen oli 8 kk. Sen jälkeen mieheni hoiti molempia lapsia isyysvapailla, koska sain niin hyvän työpaikan, että olisi ollut hullua jättää tilaisuus käyttämättä. Mies oli kotona melkein vuoden lasten kanssa. Voin sanoa, että meillä ei ole IKINÄ ollut tätä porua ja vinkumista kotitöistä tai lompakkoloisimisesta puoleen eikä toiseen. Me tiedämme molemmat kuinka rankkaa työtä se pikkulapsiarki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enemmänhän miehet ovat läsnä lapsiensa kanssa, kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta eivät siltikään tarpeeksi. Isät kantavat edelleen selvästi alle puolet hoitovastuusta, ja se peli ei enää naisille vetele.
Yhtään et taas yleistä, ethän?
Oletko sinä valmis elättämään perheen jos mies jää kotiin hoitamaan lasta?
Tottakai! Mikäs sen hienompaa! Oma ura ja eläke ei kärsi, mies joutuu ruinaamaan ruokarahaa jotta saa tehtyä meille ruokaa. Itse käyn työmatkoilla ja syön ravintoloissa, nukun tietysti myös täydet yöt jotta jaksan vaativassa työssä.
Ei, vaan palstan mukaan maksat miehelle kodinhoidosta, maksat miehelle eläkemaksua, maksat miehen kampaajakäynnit ja hoidat puolet kotitöistä. Lisäksi hemmottelet miestä, hierot miehen jalkoja ja maksat miehelle hotelliöitä, että mies saa levätä. Lisäksi miehelle pitää maksaa parempi auto kuin omasi, koska mies kulkee lapsien kanssa ja lasten turvallisuus on tärkeintä. Ja joka päivä olet töiden jälkeen vähintään kaksi tuntia lasten kanssa että isukki pääsee harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut itsekin harkita. Ikää on jo sen verran, tausta rikkinäisessä perheessä ja elämä niin vakiintunut että en tiedä olisiko realistisesti ottaen samaan aikaan resursseja sekä lapsen että miehen tarpeille. Lapsen kriittisin kasvuaika kiintymyssuhteineen yms ajoittuu myös siihen ikään milloin niitä suhteita setvitään, riidellään ja erotaan koska sun tarpeet ja mun tarpeet, se stressi ei voi olla vaikuttamatta lapseen. En haluaisi tätä omalle lapselle. Plus jos ei ole aikaa tutustua mieheen viittä vuotta tai ei ole ennestään tuttu niin ei voi todellisuudessa tietää kehen sitoutuu koko loppu elämäksi lapsen kautta jolloin on riski että on narsisti tms ja käyttää lasta kiusaamisen välineenä tms. Eri asia jos tasapainoisia ja sosiaalisesti taitavia sekä kumppaniksi että isäksi sopivia miehiä jotka minua arvostaisivat olisi vapaana niin että sieltä vaan valitsisi mutta siltä ei nyt näytä.
Sinä ja suurin osa tämän ketjun naisista tuntuu olevan teitä isäongelmaisia ja äitinne hakkaamia lapsia.
Miksi kostatte tämän mahdolllisille lapsillenne, ja synnytätte väenväkisin lisää ongelmalapsia yhteiskunnan hoidettaviksi?
Minulla on ollut oikein hyvä lapsuus, mutta jos 36 vuotiaana ei ole tavannut miestä jonka kanssa haluaisi perustaa perheen niin mikä on ehdoituksesi, jos kerran yksin ei lasta saa tehdä?
Miten aiot lapsellesi lapsen isättömyydestä kertoa? Ihan tosissani kysyn
Kertoisin niinkuin asia on, että hänen isänsä on joku luovuttaja ja alkunsa hän sai hoidoilla. Traumaattisempaa minusta olisi keksiä miten kertoa että isä hylkäsi hänet jo pienenä..
Ja sinä olet mt-ongelmaisena siis kykeneväinen suorittamaan kahden vanhemman edestä kaiken?
Kuvitteletko että lapsellasi on onnellinen elämä ilman isää?
Tottakai ja ehdottomasti.
Toivottavasti olet oikeassa, etkä pakasta vauvaasi. Naisethan on tässäkin asiassa Suomessa kunnostautuneet
No juu, tuota nyt sattuu ja tapahtuu vähän väliä. Hups. (Oikeasti, alkaako sanainen argumenttiarkku olla ehtynyt?)
Kyllä se oikeastaan on, jos hetken mietit. Siinä lähtee "vauvantekomarkkinoilta" yksi nainen pois, joka olisi ehkä tehnyt lapsen miehen kanssa, jos ei olisi voinut yksin tehdä. Kun jo entuudestaan on niin, että perheenperustamistamisikäisiä miehiä on enemmän kuin naisia, niin ei tämä ainakaan sitä sukupuolijakaumaa parempaan suuntaan ohjaa.