Älykkyys määrittää elämässä menestymistä enemmän kuin yhteiskuntaluokka

Ihminen on ainoa eläin, joka tekee työtä elääkseen. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono kohtalo täällä maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin köyhästä perheestä. Lapsena pärjäsin koulussa oikein hyvin, mutta aikuisena olen menestynyt elämässä todella huonosti. Näyttäisi siis siltä, että yhteiskuntaluokka on vaikuttanut enemmän, mutta itselleni ei tulisi mieleen syyttää vaikeuksistani vanhempien sosioekonomista asemaa. En tiedä mikä on todellinen syy, mutta kyllä se varmaan minussa itsessäni on.

Senkin olen huomannut, että tyhmät ihmiset pärjäävät elämässä minua paremmin. Ehkä tyhmyydestä on loppujen lopuksi hyötyä, kun tyhmät eivät edes tajua olevansa tyhmiä eivätkä kyseenalaista omaa osaamistaan. Sen kun vain tekevät asioita ja porskuttavat eteenpäin.

Minäkin tulen köyhästä duunariperheestä. Tein kuitenkin koulutuksen ja älyni avulla luokkaretken ylempään keskiluokkaan ja olen vaurastunutkin. 

Olet myös syntynyt oikeaan aikaan ja valinnut sopivan koulutuksen. Eipä unohdeta, että sattumalla ja onnella on myös sormensa pelissä. Ilman älyä et olisi voinut saada korkeaa koulutusta toki ollenkaan.

Olen kotoisin maalta ja äidinkielen opettaja sanoi virkaansa valintaansa liittyneen yksinkertaisesti sen, että sanoi valitsijoille olevan keskustan jäsen. Sanoi senkin, että ohitti tällä lausonnolla pätevämpiään.

Vierailija kirjoitti:

Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.

Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.

Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.

Älykkyyden lisäksi myös perusluonne tai temperamentti on pitkälti synnynnäinen, mistä mm. psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut ja puhunut.

Dario Nardi on tehnyt MBTI-persoonallisuustyyppeihin liittyvää neurobiologista tutkimusta, ja siitä on saatu lisävahvistusta sille, että eri MBTI-tyyppien aivot todella toimivat hyvin eri tavalla. Ja mm. älykkyysosamäärä ja tulotaso korreloivat MBTI-persoonallisuustyypin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin maalta ja äidinkielen opettaja sanoi virkaansa valintaansa liittyneen yksinkertaisesti sen, että sanoi valitsijoille olevan keskustan jäsen. Sanoi senkin, että ohitti tällä lausonnolla pätevämpiään.

Työpaikan hakeminen maaseudulta on varma merkki älykkyyden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian suuri ero normaaliin älykkyysosamäärään aiheuttaa vaikeuksia. Siitä tulee vaikeutta toimia yhteistyössä tai olla johtajana tavallisille ihmisille. Hyvin harva todella älykäs tulee loppujen lopuksi esimerkiksi menestyneeksi tutkijaksi tai kirjailijaksi tms. Vielä vähemmän heitä hakeutuu aloille, joista heistä olisi eniten hyötyä, esimerkiksi politiikkaan. Älykkäillä on enemmän yksinäisyyttä, vaikeutta löytää samantasoisia ystäviä ja kumppaneita ja vaikea löytää sopivaa paikkaa maailmassa. Ja jos menee vaikka yliopistoon opiskelemaan kiinnostavaa alaa, niin siitä voi seurata kyllä pitkä ja mielenkiintoinen ura, mutta ei välttämättä suuria rahavirtoja.

Toki älykkyyden avulla on helpompi oppia vaikka sijoittamista ja kaikenlaista kikkailua, millä pystyy saamaan paljon rahaa. Käytännössähän muu vaihtoehto kuin tavallinen työ ei onnistu monelta ollenkaan. Mutta älykkäitä uhkaa useammin myös sellaiset terveysriskit kuin yksinäisyys, päihteet ja masennus. Olen myös huomannut, ettei älykkyys korreloi kauhean paljon hyvien elämänvalintojen kanssa. Itsesabotaasia tapahtuu yllättävän monella ja älykkäillä se tuntuu olevan vielä yleisempää kuin muilla. Ei välttämättä kaikilla juuri raha-asioissa, mutta jollain elämänalueella. En tiedä, yrittääkö monet alitajuisesti luoda elämäänsä lisähaastetta ja älypähkinöitä aiheuttamalla ylimääräisiä esteitä ja ongelmia, vai onko kyse enemmän lapsuudessa syvälle juurtuneista malleista, joiden mukaan ei saa saa liian hyvää ja helppoa elämää.

Olisi kiva olla samaa mieltä, mutta valitettavasti väestötason tutkimustulokset eivät tue useimpia väitteitäsi.

Ensimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä sen perusteella, mitä tiedetään vaikkapa ns. nerojen elämänurasta ja mitä arkikokemukseni perusteella olen nähnyt. Sukuuni kuuluva huippuälykäs ihminen sai toki koulusta lähes kaikista aineista kympin, mutta se aiheutti erinäisiä kommelluksia, että hän oli fiksumpi kuin opettaja. Kaikki opettajat ja muutkaan ihmiset eivät vain kestä sitä, että toinen on niin selkeästi älykkäämpi ja hän joutui epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, vaikka osasikin luovia mestarillisesti noissakin tilanteissa nolaamatta vastapuolta. Yliopistossa hän sai vapaasti toteuttaa itseään ja on tällä hetkellä oman alansa tunnettu vaikuttaja kansainvälisesti. Ap  

Ainakin tuo johtajajuttu on ihan tutkittu. Paras äo johtajalle on normaali, mutta korkeahko. Tämä siksi, että tavalliset ihmiset tunnistavat älykkään, joka joutuu "tyhmentämään" kommunikointitapaansa liikaa tullakseen ymmärretyksi. Se aiheuttaa epäluottamuksen ja vierauden tunnetta. Ja otin tämän esille siksi, että johtoasemat ovat niitä parhaiten maksavia, joten älykkäät menettävät siinä aika suuren osan parhaiten menestyvien paikoista. Tottakai jotain poikkeuksia on ja äly voi johtaa menestykseen monilla muilla tavoilla.

Se, että älykkäiden on vaikeampi löytää samanlaista seuraa, on ihan itsestäänselvää, kun heitä on prosentuaalisesti vähiten. Internetin aikakautena asia on tietenkin vähän eri tai jos on hyvin löytänyt yhteyksiä jossain älykkäiden piireissä, esim. siellä yliopistossa opiskellessa, niin ei liene ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.

Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.

Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.

Älykkyyden lisäksi myös perusluonne tai temperamentti on pitkälti synnynnäinen, mistä mm. psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut ja puhunut.

Dario Nardi on tehnyt MBTI-persoonallisuustyyppeihin liittyvää neurobiologista tutkimusta, ja siitä on saatu lisävahvistusta sille, että eri MBTI-tyyppien aivot todella toimivat hyvin eri tavalla. Ja mm. älykkyysosamäärä ja tulotaso korreloivat MBTI-persoonallisuustyypin kanssa.

Liisa Keltikangas-Järvisen kaikki kirjat kannattaa lukea. Hän kirjoittaa erinomaisesti tiedettä popularisoiden, muun muassa vanhempi, aggressiivisuutta käsittelevä teos on edelleen pätevä ja ajankohtainen. Hän on kirjoittanut myös elämänuraan liittyvistä tekijöistä ns. big five -persoonallisuudenpiirteistä, jotka selittävät elämänuraa vieläkin paremmin kuin älykkyysosamäärä.  L.K-J on todellinen kansanvalistaja, koska hän on loistava kirjoittaja ja aktiivinen keskustelija. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua on alkanut kuvottamaan psykologia tieteenä. Psykologisen tutkimuksen arvomaailma on jotenkin sairas. Aina pitäisi pyrkiä parempaan älykkyydessä ja nyt jopa perimässä. Johtuuko siitä että alalle on nykyään niin vaikeaa päästä ja vain huippuälykkäät pääsevät? Tekevät tutkimusta siis itsestään?

Kuitenkin arjessa ongelmana on että kenelläkään ole varaa terapiaan. Mikseivät psykologit pyri ratkaisemaan tätä ongelmaa ja kehittämään jotain kustannustehokkaampaa terapiaa? Vai onko psykologian kuin taloustieteenkin lopullinen tarkoitus työllistää ekonomeja, työllistää psykologeja?

Psykologia on erittäin kyseenalaista. Jopa Viini on parempi psykiatri tai psykologi kuin yksikään "koulutettu" ihmiapina. Ja mites toi älykkyys ja evoluution suunta. Neroimmat kehittelee salaisissa labroissa sellaisia tekoäly virus pommi systeemejä että tulevaisuudentutkijat arvioi maailmanlopun todennäköisyydeksi 1/6.

Oikeastaan kun äly määritellään väärin niin evoluution suunta on maailmanloppu. Darwin oli väärässä. Se olikin survival of the dumbest.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian suuri ero normaaliin älykkyysosamäärään aiheuttaa vaikeuksia. Siitä tulee vaikeutta toimia yhteistyössä tai olla johtajana tavallisille ihmisille. Hyvin harva todella älykäs tulee loppujen lopuksi esimerkiksi menestyneeksi tutkijaksi tai kirjailijaksi tms. Vielä vähemmän heitä hakeutuu aloille, joista heistä olisi eniten hyötyä, esimerkiksi politiikkaan. Älykkäillä on enemmän yksinäisyyttä, vaikeutta löytää samantasoisia ystäviä ja kumppaneita ja vaikea löytää sopivaa paikkaa maailmassa. Ja jos menee vaikka yliopistoon opiskelemaan kiinnostavaa alaa, niin siitä voi seurata kyllä pitkä ja mielenkiintoinen ura, mutta ei välttämättä suuria rahavirtoja.

Toki älykkyyden avulla on helpompi oppia vaikka sijoittamista ja kaikenlaista kikkailua, millä pystyy saamaan paljon rahaa. Käytännössähän muu vaihtoehto kuin tavallinen työ ei onnistu monelta ollenkaan. Mutta älykkäitä uhkaa useammin myös sellaiset terveysriskit kuin yksinäisyys, päihteet ja masennus. Olen myös huomannut, ettei älykkyys korreloi kauhean paljon hyvien elämänvalintojen kanssa. Itsesabotaasia tapahtuu yllättävän monella ja älykkäillä se tuntuu olevan vielä yleisempää kuin muilla. Ei välttämättä kaikilla juuri raha-asioissa, mutta jollain elämänalueella. En tiedä, yrittääkö monet alitajuisesti luoda elämäänsä lisähaastetta ja älypähkinöitä aiheuttamalla ylimääräisiä esteitä ja ongelmia, vai onko kyse enemmän lapsuudessa syvälle juurtuneista malleista, joiden mukaan ei saa saa liian hyvää ja helppoa elämää.

Olisi kiva olla samaa mieltä, mutta valitettavasti väestötason tutkimustulokset eivät tue useimpia väitteitäsi.

Ensimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä sen perusteella, mitä tiedetään vaikkapa ns. nerojen elämänurasta ja mitä arkikokemukseni perusteella olen nähnyt. Sukuuni kuuluva huippuälykäs ihminen sai toki koulusta lähes kaikista aineista kympin, mutta se aiheutti erinäisiä kommelluksia, että hän oli fiksumpi kuin opettaja. Kaikki opettajat ja muutkaan ihmiset eivät vain kestä sitä, että toinen on niin selkeästi älykkäämpi ja hän joutui epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, vaikka osasikin luovia mestarillisesti noissakin tilanteissa nolaamatta vastapuolta. Yliopistossa hän sai vapaasti toteuttaa itseään ja on tällä hetkellä oman alansa tunnettu vaikuttaja kansainvälisesti. Ap  

Ainakin tuo johtajajuttu on ihan tutkittu. Paras äo johtajalle on normaali, mutta korkeahko. Tämä siksi, että tavalliset ihmiset tunnistavat älykkään, joka joutuu "tyhmentämään" kommunikointitapaansa liikaa tullakseen ymmärretyksi. Se aiheuttaa epäluottamuksen ja vierauden tunnetta. Ja otin tämän esille siksi, että johtoasemat ovat niitä parhaiten maksavia, joten älykkäät menettävät siinä aika suuren osan parhaiten menestyvien paikoista. Tottakai jotain poikkeuksia on ja äly voi johtaa menestykseen monilla muilla tavoilla.

Se, että älykkäiden on vaikeampi löytää samanlaista seuraa, on ihan itsestäänselvää, kun heitä on prosentuaalisesti vähiten. Internetin aikakautena asia on tietenkin vähän eri tai jos on hyvin löytänyt yhteyksiä jossain älykkäiden piireissä, esim. siellä yliopistossa opiskellessa, niin ei liene ongelmaa.

Erittäin korkean älykkyysosamäärän omaava ei luultavasti viihdy johtotehtävissä kovin hyvin, koska ne sisältävät niin paljon rutiinia. Myöskään se, että ansaitsee mahdollisimman paljon rahaa ei välttämättä ole huippuälykästä motivoiva asia. Älykkyystutkimus ei väitä mitään sellaista, että älykkäimmät olisivat rikkaimpia tai johtoasemissa, vaan tutkitaan laajemmin elämänuraa. Ap

Ihan oikeiin pääätelty :)

Suhteillahan tai sillä oikean puolueen oikealla jäsenkirjalla ei ole mitään merkitystä menestymisessä...

Uskokoon ken haluaa.

Olen toiminut opettajana monta vuosikymmentä ja tietenkin lapsella tai nuorella pitää olla tarpeeksi älykkyyttä, jotta hän pystyy suoriutumaan opinnoistaan ja muista haasteista elämässä. Mutta älykkyys ei valitettavasti luo kaikille tietä menestykseen. Koulussa hyviä arvosanoja saivat oppilaat, jotka saattoivat olla hyvinkin erilaisia luonteeltaan tai taustoiltaan. Kun olen jälkeenpäin seurannut oppilaideni elämää, usein ne henkilöt jotka olivat itsekkäämpiä ja "käyttivät kyynärpäätä" edistymiseen, menestyivät aikuisena paremmin kuin ns. "mukavat oppilaat". Sanoisin, että kilpailuhenkisemmät ja narsistisemman luonteen omaavat ihmiset, jotka olivat valmiimpia ottamaan riskejä jo nuorena, pärjäsivät kilttejä paremmin. Valitettavan usein myös esim. koulukiusaajat menestyivät paremmin elämässään kuin kiusatut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnonvalinta toimii.

Mutta väärään suuntaan, älykkäät eivät lisäänny koska eivät halua ottaa riskejä ja heidän voi olla hankalampi löytää kumppania.

Tämä ei nimenomaan pidä paikkaansa.

Toki vähäosaiset saavat lapsia, mutta aika hiljattain juuri uutisoitiin, että hyvin pärjäävät koulutetut naiset ovat varsin iso osa ensisynnyttäjistä. Yksi iso syy lapsettomuudella naisilla oli vähäiset tulot ja epävarmuus työrintamalla.

Komediaelokuvassa Idioluutio (https://fi.wikipedia.org/wiki/Idioluutio ) on hauskasti selitetty miksi idiootit lisääntyvät (tai sikiävät), ja älykkäät eivät.  

Yhteiskuntaluokka mitä? Nykyään olemme kaikki tasa-arvoisia ja bussissakin saamme valita oman paikkamme. Ainut mikä merkitsee on omaisuuden määrä ja laji.

"Valitettavan usein myös esim. koulukiusaajat menestyivät paremmin elämässään kuin kiusatut."

Eli sittenkin kannattaa puhaltaa ympäriltään kynttilöitä sammuksiin omaa kynttiläänsä kirkastaakseen, vaikka elämänviisausoppaissa toisin opastetaan.

Enää puuttuu, että täällä joku ryhtyy väittämään kiusaamista älykkyyden merkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut opettajana monta vuosikymmentä ja tietenkin lapsella tai nuorella pitää olla tarpeeksi älykkyyttä, jotta hän pystyy suoriutumaan opinnoistaan ja muista haasteista elämässä. Mutta älykkyys ei valitettavasti luo kaikille tietä menestykseen. Koulussa hyviä arvosanoja saivat oppilaat, jotka saattoivat olla hyvinkin erilaisia luonteeltaan tai taustoiltaan. Kun olen jälkeenpäin seurannut oppilaideni elämää, usein ne henkilöt jotka olivat itsekkäämpiä ja "käyttivät kyynärpäätä" edistymiseen, menestyivät aikuisena paremmin kuin ns. "mukavat oppilaat". Sanoisin, että kilpailuhenkisemmät ja narsistisemman luonteen omaavat ihmiset, jotka olivat valmiimpia ottamaan riskejä jo nuorena, pärjäsivät kilttejä paremmin. Valitettavan usein myös esim. koulukiusaajat menestyivät paremmin elämässään kuin kiusatut.

Peruskoulu ja lukio eivät kovin hyvin mittaa älykkyyttä, koska niiden vaatimustaso on mitoitettu hyvin alhaalle. Mutta uskon kyllä, että opettajat ovat juuri se ammattiryhmä, jotka pystyvät havainnoimaan älykkyyden eroja, sillä nopea hoksaaminen tulee esille vähän kaikessa. Älykkyys ei kerro mitään persoonallisuudesta muuten niin kuin ei välttämättä kotitaustastakaan. Älykäs ei siis välttämättä ole mukava ja hyvä ihminen, vaan voi olla yhtä hyvin kiusattu kuin kiusaajakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin maalta ja äidinkielen opettaja sanoi virkaansa valintaansa liittyneen yksinkertaisesti sen, että sanoi valitsijoille olevan keskustan jäsen. Sanoi senkin, että ohitti tällä lausonnolla pätevämpiään.

Työpaikan hakeminen maaseudulta on varma merkki älykkyyden puutteesta.

Olen haksahtanut tähän ja nyt yritän kaikin tavoin korjata virheeni. Ei täällä selviä täysijärkisenä.

Vierailija kirjoitti:

Yhden oikeistolaisen näkemys. Ajaa ilmiselvästi oikeiston lukukausimaksut yliopistoon-agendaa.

Ei tarvitse olla oikeistolainen kun voisi ajatella jonkin laista lukukausimaksua. Voisi siis ajatella, se  mitä vihervasurit eivät tässä asiassa harrasta lainkaan vaan vastustavat kategorisesti maksuja, eivät ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Enää puuttuu, että täällä joku ryhtyy väittämään kiusaamista älykkyyden merkiksi.

Älykkyys voi ilmentyä sopeutumattomuutena ja kapinointina.

Se yksinäinen nuori kapinallinen -tyyppi lienee kaikista vähiten älykkääksi tunnistettu tyyppi. Jos ja kun kotitausta on duunariperheessä (josta vaikeus sopeutua johtuu) sitä ei tunnisteta alkuunkaan.